Sitruunajogurttijäätelöonni

Ihastuin viime kesänä Italiassa ensimmäistä kertaa maistamaani frozen yogurtiin, minkä jälkeen moni jäätelö on tuntunut äkkimakealta. Pidin erityisesti maustamattomasta jogurttijäätelöstä tuoreista marjoista valmistetun hieman hileisen soseen kanssa.

Nyt maaliskuussa kastikekurssilla olen saanut melkein joka keskiviikko maistella jogurttijäätelöä jälkiruoaksi. Sitruunajogurtti on suosikkini toistaiseksi, mansikkaa kokeilen uudestaan tuoreiden kotimaisten kanssa.

Jogurttijäätelön valmistaminen on simppeliä kuin mikä. Ainekset sekoitetaan yhteen ja annetaan jäätelökoneen hurrauttaa niistä suussasulavaa tarjottavaa. Se on niin hyvää, että oli pakko rynnätä Stockmannille eräänä sunnuntaina viittä vaille kuusi juuri ennen sulkemisaikaa ja ostettava vihdoin se jäätelökone. Myyjä sanoi, että aika viime tipassa tulet ja minä totesin, että joo-o, missä on jäätelökone, vieläkö ehtii saada.

Kärsimättömyys karisi myyjän vinkatessa oikean koneen luo ja onnellisena poistuin kaupasta ison kassin kanssa. Jäähdytysosan jäätyessä 18-24 tuntia pakkasessa tutkin käyttöohjeet tarkasti, ja silti onnistuin tekemään jotain kummallista niin, että osa massasta jäätyi sen pakastettavan osan päälle.

Ensi kerraksi luen ohjeet uudestaan ja testaan, oliko kyseessä aloittelijan tuuri vai olenko sunnuntaileipuri tässä asiassa. Jogurttijäätelöstä en kuitenkaan aio luopua, joten hyvät neuvot ovat nyt kalliit. Niitä saa jättää kommenttilaatikkoon.

Sitruunajogurttijäätelö

4 dl maustamatonta ruokajogurttia
1 dl hienoa sokeria
2 dl kuohukermaa
1 pienikokoisen sitruunan raastettu kuori
Vajaan puolikkaan pienikokoisen sitruunan mehu

(Lue jäätelökoneen käyttöohjeet.)

Pese sitruuna huolella lämpimällä vedellä ja astianpesuaineella tai valitse puhtaampi luomusitruuna. Raasta sitruunan kuori raastimella niin, että mukaan ei tule kitkerää valkoista osaa vaan ainoastaan ihan pinnassa olevaa keltaista kuorta.

Sekoita ainekset keskenään ja maista massaa maustamisvaiheessa. Jos kaipaat lisää sitruunaa, laita mehua hieman enemmän. Kaada seos käynnissä olevaan jäätelökoneeseen. Anna koneen käydä noin 40 minuuttia.

Jogurttina käytin partaäijää. Sille on varmaan jokin oikeakin nimi, mutta turkkilaisesta paksusta jogurtista on kyse. Mitään liirumlaarumversiota en tällaiseen laittaisi.

3-1-0 -seuraleikki

Olin perjantaina synttärijuhlissa, joissa oli aluksi luvalla sanoen kuivahko tunnelma. Kohteliasta, hieman hapuilevaa keskustelua, täydet valot ja odottava tunnelma. Jossakin vaiheessa isäntä totesi, että Rauna, sulla on varmaan jokin leikki. Olin vähän nuupahtaneen oloinen enkä ollut jaksanut aiemmin keksiä piristystä, mutta nyt velvollisuus kutsui.

Tätä seuraleikkiä on pelattu menestyksekkäästi muutamilla kutsuilla ja taas kävi, että naurettiin kaksinkerroin sekä selityksille (-Hippi -Aa, Gandhi!), arvauksille (Taivaalla oleva tyyppi. -Jumala? -Teräsmies? -Juri Gagarin?) että vähän myös pisteidenlaskijana toimineelle allekirjoittaneelle (-Arvatkaa, kuka voitti? Meidän joukkue! -No kas vain, kukas niitä pisteitä laski..).

Alla olevat säännöt saattavat vaikuttaa pitkältä sepostukselta, mutta peli on on helppo ja toimiva. Sekin jäyhä suomalainen mies, joka aluksi perjantaina väitti haluavansa pysyä katsojana, oli lopulta illan huippu.

Mukavinta on, jos kaikki tulevat peliin mukaan eli pelin aloittajan kannattaa käyttää kaikki suostuttelutaitonsa porukan innostamiseen. Joukkueiden nimet saavat myös mielellään olla hassuja ja pelin dynamiikka nopea. Kyse ei ole shakista, vaan seuraleikistä, jonka juju on yhteinen hauskuus.

3-1-0 -leikki
Tarvikkeet:
Pieniä paperilappuja
Kynä kaikille
Iso kulho
Ajanottolaite

Jokainen kirjoittaa pienille paperilapuille tunnettuja henkilöitä. Hahmot voivat olla sopimuksen mukaan suomalaisia ja kansainvälisiä, eläviä ja kuolleita, todellisia ja fiktiota. Yhdelle lapulle kirjoitetaan vain yksi henkilö. Lappuja on hyvä tuottaa paljon, joten jokaisen olisi hyvä kirjoittaa kahdeksisen lappua.

Kun laput on kirjoitettu, ne taitellaan ja laitetaan kulhoon. Ihmiset jakaantuvat joukkueisiin ja säännöt selitetään.

Jokainen joukkueen jäsen selittää omalle joukkueelleen henkilöitä jokaisella kierroksella ja vain oma joukkue saa arvata hahmoja minuutin ajan. Ajan umpeuduttua huudetaan "Aika!", minkä jälkeen muutkin joukkueet saavat arvata viimeisintä selitystä.

Pelissä on kolme kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella lapussa oleva henkilö selitetään tasan kolmella sanalla, ei yhtään useammalla tai vähemmällä. Selittäjä saa selittää niin monta hahmoa kuin minuutin aikana ehtii ja jokaisesta oikein arvatusta tulee joukkueelle piste. Me teimme niin, että ensimmäisellä kierroksella tuli miinuspisteitä ohitetuista lapuista ja muilla kierroksilla ei, mutta tässä voi sopia tilanteen mukaan johdonmukaisemmankin tavan. Viimeisillä kierroksilla on joka tapauksessa pelin etenemisen ja yleisön hauskuuden kannalta eduksi, ettei miinuspisteitä jaeta.

Kun minuutti on kulunut, vuoro siirtyy seuraavan joukkueen jäsenelle ja selittäjä pitää äsken selitetyt lappuset vielä itsellään. Kun jokaisesta joukkueesta yksi on selittänyt, siirtyy vuoro ensimmäisen joukkueen toiselle selittäjälle. Vasta kun kaikki pelissä olevat ovat kerran selittäneet lappuja joukkueelleen kolmella sanalla, kaikki selitetyt laput kerätään yhteen ja laitetaan takaisin kulhoon.

Jos pelaajia on enemmän kuin 12, voidaan tehdä myös niin, että vain 1-2 selittää joka kierroksella, mutta peli toimii huomattavasti paremmin ja hauskemmin, jos kaikki osallistuvat ja mahdollisimman moni lappu selitetään ensimmäisellä kierroksella.

Toisella kierroksella henkilö selitetään tasan yhdellä sanalla ja kolmannella kierroksella nollalla eli pantomiimina. Yhdessä voi toki sopia, että ääntelyä saa esittäessä käyttää, mutta ei sanoja. Toisella ja kolmannella kierroksella on osin samoja henkilöitä lapussa, jotka on jo kuultu ja näin on tarkoituskin. Se helpottaa, mutta myös luo hauskoja tilanteita.

Siken valkosuklaakarpalokakku

Nami Namasteessa maistoin taivaallista Sikke Sumarin leipomaa kakkua ja etsin reseptin käsiini nyt talven teehetkeä varten. Kaakku oli melko tuhtia ja joku rohmu meni vielä ottamaan aimo annoksen kermavaahtoa sen kanssa, mutta olipas hyvää.

Sokeria laittaisin ensi kerralla ohjetta hieman vähemmän toivoen samalla, etten sotke kemiallista reaktiota täysin päälaelleen. Valkosuklaa tuo kuitenkin makeutta jo itsessään. Kesällä maistamani kakku oli vielä kehittelyvaiheessa ja ehkä olin huumassa kuumasta kesäpäivästä, mutta se tuntui silloin hitusen keveämmältä.

Valkosuklaakarpalokakku

150 g voita
200 g valkosuklaata
N. 2 dl sokeria
3 munaa
2,5 dl vehnäjauhoja
3 dl kuivattuja karpaloita
Ripaus suolaa
Tomusokeria

Kermavaahtoa
Sitruunamelissaa

Vuoraa irtopohjavuoka (24 cm) leivinpaperilla. Sulata voi kattilassa, ja lisää siihen paloiteltu suklaa koko ajan sekoittaen. Lisää seokseen sokeri ja munat koko ajan vispaten. Taikinan alku näyttää ensin paakkuuntuvan, mutta munien lisäyksen jälkeen seos tasaantuu.

Lopuksi lisää jauhot, karpalot ja suola nopeasti sekoittaen. Kaada taikina vuorattuun vuokaan ja kypsennä uunissa 170 asteessa noin 30 minuuttia kunnes pinta on kullanruskea.

Sirottele päälle tomusokeria siivilän läpi. Tarjoa halutessasi kermavaahdon ja sitruunamelissan lehtien kera.