Caesarsalaatti sormiruokakoossa

Näiden bileiden värikkäimmät tarjottavat taisivat olla caesarsalaattikupit. Viiriäisenmunia kuorimaan värvätty ystävä ei tätä ilolla muistele, oli ilmeisen vaikeaa ja aikaavievää irrottaa kuori siististi munista ja saada munat säilymään ehjinä. Kaukaa viisaana olin ostanut tupla-annoksen munia, mutta enpä silti arvannut hommaa näin haastavaksi.

Miten munat saisi pysymään ehjinä keltuaisen ollen vielä hohtavan oranssi ja samalla kuoret kepeästi irtoamaan?

Jälkiviisaana etsin netistä vastausta. Ainakin sain selville, että vanhemmat munat kuoriutuvat helpommin ja jäävedessä jäähtyneet munat on hyvä laittaa jääkaappiin kylmenemään. Lisäksi voisi kokeilla munien liottamista 12 tunnin ajan viinietikassa, jolloin kuori ulkoinen kuori liukenee ja ohuemman sisäkalvon voi poistaa ja huuhdella munat kylmällä vedellä. Munan paksummasta päästä voi puhkaista ilmataskun rikki ja vierittää sitä pöytää vasten, jolloin kuori irtoaa helpommin.

Munat keitettiin laittamalla ne veteen kattilaan ja heti, kun vesi alkoi kiehahtaa, laskettiin lämpö alas ja otettiin kattila pian pois liedeltä.

Muuten caesarkuppisiin tuli romainesalaattia, parmesanjuustoa lastuina, pekonia (fileeversio kaupan perusvalikoimasta) ja caesarkastiketta. Croustades-kuppiset olivat kaupan hyllyltä, minkä huomasi maussa. Kaunis ajatus ei pelannut hyvin yhteen, olisi pitänyt jaksaa rakentaa nämä itse My Party -kirjan reseptillä.

Cocktailkutsuille aika monista klassikkoannoksista saa helposti sorvattua syötävää pienentämällä alkuperäinen ruokalaji minikokoon. Blinien kohdalla on tosin koulukuntia siitä, onko se iso lätty se ainoa oikea koko, joten ehkä kyse ei ole lopulta pienentämisestä per se, mutta toimivaa sormien kera syötävää suupalaa blineistäkin saa.

Miniblinit tein hyväksi havaitsemallani tattarijauhorasian reseptillä. Se on siis perusblinitaikina, jonka paistoin normaalissa pannussa laittaen ruokalusikallisen taikinaa sopivin välein paistumaan. Yhdelle pannulle taisi mahtua kuusi, seitsemän kerrallaan.

Kun taikinaan ilmestyy ilmakuplia, on letut aika kääntää. Paistetut blinit voi pitää lämpiminä miedosti lämmitetyssä uunissa ja toimivat nämä jäähtyneinäkin.

Kokki Kolmosen vinkki blinien tarjoiluun: Punasipulin terävyyttä voi poistaa huuhtomalla pilkotut sipulit kiehautetulla vedellä, joka leikkaa pahimman kitkeryyden pois.

Blinien päälle nokare smetanaa, muikun mätiä ja punasipulia, ja voilá! Näppärää sormisyötävää juhliin.

Avuliaat miehet ja vitello tonnato

Järjestin ystäväni kanssa cocktail-kutsut, joiden idea oli, että kukaan ei tunne kaikkia, ei edes molemmat isännät. Sisällä pakkasta paossa tarjottaisiin hyviä suupaloja (alimpana illan paras resepti), maukkaita drinkkejä ja hilpeää seuraa.

Alun perin tarkoitus oli, että vähintään toinen meistä tietäisi tulijat. Juhlat toimivat kuitenkin ideansa mukaisesti, ja eräskin mies saapui viiden meille tuntemattoman naisen seurassa. Vanhoja opiskelukavereita, tultiin juuri toisista juhlista -selitys ei tainnut vakuuttaa muita miehiä, jotka katselivat kaveria ihaillen.

Itse manasin hölmöyttäni, kun jostain syystä juhlien vilskeessä ja ehkä hieman jo väsyneenä menin puhelimessa sanomaan, että extravieraat ovat erittäin tervetulleita, mutta en ole ihan varma ruoan riittävyydestä. Sitä oli armeijalle! Onneksi seurue tuli juuri illallispöydästä, ei tarvinnut niin paljon nolostella outoa emännöimistäni. Drinkkejä ja hyvää seuraa heillekin tietenkin tarjottiin.


11 vinkkiä juhlien suunnitteluun

• Jos haluat saada vieraat minglailemaan eli kuljeskelemaan seurueesta toiseen eikä jämähtämään paikoilleen, pidä esillä vähemmän tuoleja kuin vieraita ja hanki lautasiin lasin pidikkeet (omani olen joskus ostanut Stockalta, ei olleet kalliita).
• Tuoleja tai sohvia on hyvä silti olla joitakin, sillä koko iltaa ei jaksa seistä.
• Pehmennä valaistusta himmennetyillä valoilla ja kynttilöillä.
• Rennon tunnelman luomiseksi valitse muutama yksityiskohta koristusta varten, mutta anna muuten tyylin olla simppeli. (Omat suosikkini olivat avustavien ystävien eri puolille, myös crosstraineriin, sirottelemat punaiset neilikat ja Anne Taintorin all I want is an umbrella in my drink -servetit.)
• Jos lähetät kutsun nettipalvelun kautta, varmista, että vastaanottajat eivät tulkitse sitä roskapostiksi. Me käytimme evitea (tyylikkäämpi kuin Facebookin tapahtumakutsut), ja osalta meni ihan ohi, että kyse oli todellisesta kutsusta. Sähköposti- ja tekstarivarmistukset selvittivät onneksi asiaa.
• Selvitä, olisiko kaupasta tai tukusta mahdollista saada joko kotiinkuljetusta tai tavaroiden keräämistä palveluna. Joissain kaupoissa tämä on vakiopalvelu, joissain voi neuvotella, jos summa on suurempi. Me hankimme kaikki tarvikkeet samana päivänä kaupasta (iso virhe, tiedettiin jo etukäteen) ja kaupan ovella tajusin, että näin olisi varmasti ollut mahdollista tehdä.
• Google docs tai jokin vastaava voi toimia menun ja kauppalistan suunnittelussa apuna, jos suunnittelijat eivät ehdi tavata etukäteen.
• Jos haluat vieraiden tuovan vain juotavaa, koska olet suunnitellut menun kokonaisuutena, kerro siitä kutsussa. Meillä tämä oli selvästi kirjoitettu, ja eri ruokavaliot oli otettu huomioon.
• Innostu suunnittelusta, mutta karsi valmistettavien ruokien listaa reippaalla kädellä. Muutamat hyvin valmistetut ruoat on parempi setti kuin paljon hutaisten huhkittua.
• Ole ystävällinen auttamaan tulleille kavereille, jotta he haluavat uudestaankin järjestää juhlat kanssasi. Tarjoa heille juotavaa ja syötävää, pidä fiilistä yllä ja soita kivaa musiikkia.
• Kutsu avuliaita miehiä, jotka oma-aloitteisesti tiskaavat, valmistavat lisää drinkkejä, tuovat kukkia (voih) ja viihdyttävät vieraita.

Juhlien ehdoton hitti ruokapuolella oli italialainen klassikkoresepti vitello tonnato cocktailpalamuodossa. Reseptin löysin Lontoosta Books for Cooks -liikkeestä ostamastani australialaisen Pete Evansin My party - canapés and cocktails -kirjasta. Olisin ollut valmis ostamaan paikasta useammankin sormiruokakirjan, mutta myyjä sanoi, että tarvitset vain tuon.

Ja kirja onkin aivan upea! Nukkuisin sen kanssa kaikki yöt ellei se olisi kovakantinen.

Näistä tuli aika ronskeja cocktailpaloja. Perinteisestihän sormiruoan pitäisi olla parilla haukulla syötävä. Teimme kuitenkin nyt kompromissin, mutta ensi kerralla laittaisin vähän pienempiä paloja. Monet tulivat juhlissa erikseen kehumaan juuri näitä ja sanoivat, että ulkonäön perusteella ei arvannut, miten suurta herkkua leipäset ovat.

Leivät, lihan ja kastikkeen voi valmistaa etukäteen, mikä on kätevää juhlajärjestelyissä.

Vitello tonnatto à la Pete Evans
20 kpl

1 päivän vanha maalaisleipä*
400 g vasikan fileetä (voit käyttää myös kalkkunaa tai nautaa)
100 g purkkitonnikalaa oliiviöljyssä
8 rkl aiolia
3 tl suolattuja kapriksia
3 anjovista
1 rkl lehtipersiljaa
1 sitruuna
Vesikrassia koristeeksi
Kapriksia koristeeksi

Rapeat valkosipulit
4 valkosipulin kynttä
250 ml oliiviöljyä

Lämmitä uuni 160 asteeseen. Viipaloi leipä noin puolen sentin paloiksi ja asettele leivinpaperille päällystetylle pellille. Rimpsauta päälle oliiviöljyä ja suolaa. Paista noin viisi minuuttia tai kunnes leivät ovat kullanruskeita.
Vähennä uunin lämpöä 140 asteeseen.

Lämmitä paistinpannu ja paista öljytty vasikanfilee joka puolelta, kunnes pinta on ruskistunut. Laita liha pellille ja paista uunissa noin 10 minuuttia, kunnes liha on medium-kypsyistä. Ota uunista ja anna levätä 20 minuuttia saadaksesi kauniin leikkuupinnan (eli tällä ei ole tekemistä lihan mehukkuuden kanssa, samat nesteet sieltä valuu, leikkasi heti tai hetken päästä).

Viipaloi kuoritut valkosipulin kynnet ohuiksi siivuiksi. Paista öljyssä, kunnes sipulit muuttuvat kullanruskeiksi. Nosta pois öljystä reikäkauhalla tai lastalla, jossa on reikiä ja laita kuivumaan talouspaperin päälle.

Sekoita tonnikala, hienoksi leikatut anjovikset, hienonnettu persiljasilppu ja sitruunan kuori (varo, ettei mukaan tule kitkerää valkoista osaa). Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Leikkaa liha hieman vinottain ohuiksi paloiksi. Levitä leipäpalojen päälle tonnikalaseosta, vasikkaa ja koristele kapriksilla, sitruunamehulla maustetulla vesikrassilla ja rapeilla valkosipuleilla.


*Reseptissä pyydetään sourdough-leipää, jolle Viva ciabattan Aleksilla on mainio resepti.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Essi Avellanin juhlavinkit

Viime lauantain sykähdyttävässä blogitapaamisessa toista kertaa tapaamani Essin (ollaan jo etunimituttavia selkeästi, ainakin minun puoleltani) ensimmäinen vinkki hyviin juhliin ei yllätä ketään:

Samppanjaa tulee olla riittävästi koko ajan.

Toinen saattaa sen sijaan herättää enemmän ajatuksia: Enemmin hyvistä viinilaseista kuin huonoista huoltoasematasoisista kuohuviinilaseista.

Kuinkahan monta kertaa sitä onkaan aiemmin skoolaillut muovilaseilla viinilasien ollessa varattuna muille viinille? Saakohan Essiltä tällaista kurjaa menneisyyttä anteeksi?

Olen silti parantanut tapani ja nykyään juon ihan aidoista laseista. Silti huolestun tietenkin, ovatko nykyiset samppanjalasini sitten riittävän hyviä. Sorruin nimittäin kauneuden edessä ja hankin Villeroy & Bochia, joka on itselleni uutuus juomalasien suhteen enkä ottanut luotettavaa ja tuttua merkkiä.

Ja pieleen meni. Lasit on kuulemma suunniteltu enemmän design mielessä kuin juoman kannalta, parempi olisi ollut aiemmin suosimani kestävä Schott Zwiesel tai Riedel.

Kolmas suositus on, että samppanjaa kaadetaan ensin vähän ja sitten sitä tarjoillaan koko ajan laseihin lisää, jolloin juoma pysyy fressinä.

Essin mielestä on aika vähän sellaisia ruokia, jotka eivät sopisi samppanjalle. Sushi ja kaikki japanilaiset ruoat ankanmaksan ja hummeri thermidorin ohella ovat tunnetusti toimivia, mutta samppanjan sanansaattaja toteaa itse pitävänsä kylmäsavulohitartarista. "Savun maku komppaa kivasti paahteisuutta ja hapokkuus leikkaa lohen rasvaisuutta, mikä saa sen tuntumaan keveältä", Essi toteaa.

Kuva: Peero Lakanen

Samppanjatasting ja söpöilyn salat

"Meni yli kahdentoista, olen pahoillani."

Essi Avellan aloitti lauantain ruokabloggaajien kutsutilaisuuden Hotelli Helkassa toteamalla, että koetetaan päästä maistamaan ensimmäistä samppanjaa ennen puoltapäivää. "Näinhän kaikkien lauantaiden tulisi alkaa."

Luento samppanjasta kiinnostaa kuitenkin niin, että aikataulusta lipsutaan.

Olen aiemmin osallistunut Essin vetämään viinitastingiin, ja olen iloinen, että nyt keskitytään hänen lempituotteeseensa. Samppanja on Essin mukaan kuluttajan kannalta helppo tuote. Suurin osa, 90 prosenttia, samppanjasta on non-vintagea (NV), joka ei kaipaa kypsytystä.

Kellarimestarit ovat sekoittelussa avainhenkilöitä, kun samppanjatalot haluavat varmistaa tasalaatuisen tuotteen vuodesta toiseen. Rypäleet - pinot noir, pinot meunier ja chardonnay - ostetaan koko samppanja-alueelta, mikä tekee ison tuotannon mahdolliseksi, sillä pullojen määrä ei riipu omasta viljelyalasta.

Vain erinomaisina satovuosina tehdään vuosikerta- eli vintagesamppanjaa, joka hyötyy kypsytyksestä. Essin mielestä Dom Perignon on nuorena melkein kuin mineraalivettä. "Ihmettelen niitä, jotka juo sitä neljän aikaan yökerhossa. Väittäisin, ettei voi olla hyvää."













Samppanjan alueella konservatiiviset tavat ovat vielä näkyvissä. Essi kertoo Master of Wine -lopputyötään varten havittelemiensa tietojen saannin olleen välillä vaivalloista. Taittinger-talon vanha herra suhtautui aluksi nuivasti ja kehotti lopulta Essiä keskittymään vain kirjoittamiseen, kun he keskittyisivät viinin tekemiseen.

Sali räjähtää nauruun, kun Essi kertoo pohtineensa, pitäisikö lähteä kävelemään, mutta todenneensa, että nyt ei auta kuin söpöily.

En voi kuin ihailla luontevaa esiintymistaitoista ammattilaista, joka ei suhtaudu itseensä turhan juhlallisesti. Lisäpojoja tulee julmetun upeista korkkareista, joita käymme toisen ruokabloggaajan kanssa luvan kera kuvaamassa. "Miehet ei ehkä kehtais pyytää samaa".















Puolen päivän samppanjapruuvin jälkeen siirrytään lounaalta kokkaamaan Helkan reseptien pohjalta. Varsinaiseen ruokareality-henkeen ampaisemme hakemaan sivupöydältä tarvikkeet. Ilman tilassa ollutta vesipistettä ja kahdella keittoliedellä pärjää kokoustilaan rakennetuissa kuudessa "keittiössä" melko kelvollisesti. Luovat ratkaisut ovat tarpeen esimerkiksi vesihauteen kasaamisessa.

Tunnelma on aika pian katossa, sillä ruokabloggaajat eivät tosiaankaan ole nuivaa porukkaa. Tämä käy pian ilmi myös Essi Avellanille, joka on jäänyt kanssamme kokkaamaan. Pohdimme Sillä Sipulin Merituulin kanssa etukäteen, onko samppanjatastingin sijoittaminen lounasta ennen ollut järjestäjien taktinen veto jään rikkomiseksi. "Ne ei selkeästi tunne meitä".













Ruoat tulee valmiiksi 1,5 tuntia etuajassa. Liekö kyse taidoistamme vai viimeistelyn puutteesta... Helkan keittiössä kaikki ruoat kuitenkin yhdistetään (ja ei, Jukka, ei keskenään, vaan eri keittiöporukoiden tekemät samat lajit toisiinsa), joten esillepano ja tarjoilu jää ravintolan vastuulle.

Omat suosikkini ovat rosmariinisorbet ja siikaceviche, jotka valmistin viiden hengen joukkueessamme, sekä hienonvärinen punaherukkajäädyke ja pääruoan Votkinin peuramakkara. Ravintolan valmistama pääruokaporo on mureaa, mutta jänteitä on hieman liikaa. Hewitson Baby Bush Mourvèdre komppaa poroa mainiosti täyteläisyydellään.

Jälkiruokaa on aivan liikaa ja liian moneen makuun. Napa paukkuu, kun bloggaajat yrittävät, mutta monelle lautaselle jää herkkuja. Keskittyminen pelkkään punaherukkajäädykkeeseen olisi riittänyt, mutta olen onnellinen myös mansikkasorbetin mausta. Ilahduttavaa on, että nälkäinen kanssabloggaaja (nainen) saa pyydettyään söpösti lisää jotakin suolaista toisen kunnon poroannoksen. Ei jäänyt nälkä, ei. Ilta päättyy onnellisesti Helkan hellään huomaan leveään sänkyyn nukahtaen.

Muita kuvia ja kirjoituksia upeasta päivästä löytyy ainakin Kulinaarimurulasta, Pumpkin Jamilta ja Sillä Sipulista.