Virkeänä uuteen vuoteen

Olen herännyt tänään ilman herätyskelloa seitsemän pintaan. Ylityövapaalla ollaan vielä hetki ja välipäivät ovat menneet melko rennosti. Ei ehkä yhtä rennosti kuin kuvassa joulua viettävällä sukulaiskoiralla, mutta kuitenkin.

Joulun lammas, graavilohi, karpalopatee, juustot, suklaat ja muut on herkuteltu rääppiäisineen ja nyt on uuden vuoden aattoaterian valmistuksen vuoro. Hauska tunne taas kokkailla, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Eilen tosin ystävän kanssa saunomisen jälkeen tehtiin kasvispiirakka, mutta ehkä sitä ei lasketa.

Joululahjoista vielä sen verran, että sain kuin sainkin Tessa Kirosin Venetsia-kirjan. Lisäksi pukki muisti muun muassa Wal-Martin pähkinättömällä soijapähkinävoilla, laukulla, pakastekuivatuilla mansikkalastuilla, Harrodsin kauniilla teepaketilla (tosin darjeelingiä eikä ceylonia), eettisillä lahjoilla, Victorian ja Danielin kuvalla varustetulla tiskirätillä, lahjakorteilla, viinipulloilla sekä Villeroy & Bochin New wave -sarjan kastikekulholla, joka hauskasti muistuttaa ammetta. Olen miettinyt, että siitä voisi myös tarjota itsetehtyä pateeta joku vuosi.

Tänään ajattelin illalla tarjota Lontooseen tutkimaan lähteville ystäville ja Suomessa pysyvälle ystäväpariskunnalle uuden vuoden aterian, jonka luulisi osuvan kaikkien makuhermoihin hyvin. Alkuruoaksi tarjolla on kuumia ja tiriseviä paksuja blinejä siianmädillä, smetanalla ja punasipulilla. Pääruoaksi Siskot kokkaa -blogin syntistä kanaherkkua punakaalilinssilisukkeella ja jälkiruoaksi Fazerin mansikkajäätelöä ja minipavlovia Delicious-lehden reseptin mukaan.

Alkudrinkiksi ananasmehua, vodkaa ja kuohuviiniä sisältävät flirtinit, koska haluan päästä käyttämään martinilasejani ja samppanjaa tulee juotua vuoden vaihtuessa sellaisenaan.

Vinkkiä samppanjapullon avaamiseen saa muuten Alkon sivuilta. Oikea ääni korkin avautuessa muistuttaa enemmän sihahdusta kuin poksahdusta ja ylikuohumista ehkäisee hyvin jäähdytetty pullo, oikea hieman vino kaatoasento sekä se, että malttaa kaataa ensin kaikkiin laseihin vähän ennen täydentämistä. Muutama vuosi sitten opin, että tarkoitus ei ole pyörittää korkkia vaan pullon pohjaa. Ei sitten muuta kuin nauttimaan uudesta raikkaasta vuodesta!

Joulunhenki

Pikeerin käyttö ei sujunut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta hauskaa oli piparikoristeluissa sekä harrastusporukan että siskosten kanssa. Sen verran tarkkoja oltiin kuitenkin koristeluissa, että pinseteillä asettelin sokerihelmet paikoilleen. Tämän joulun kokeiluni oli eräästä blogista (en muista, mistä) bongaamani ajatus piparitikuista. Grillivarrastikku kannattaa laittaa raakaan taikinaan ennen paistoa.

Olen ollut tuhma, joten saa nähdä, millaisia risuja on luvassa jouluaattona. Blogihaasteruoka on vielä laittamatta, kun muu elämä on kiusallisesti haitannut harrastuksia. Onneksi ylimuuli antoi armollisesti lisäaikaa ja ryhdyn puuhaan joskus joululoman jälkeen. Muutakaan kokkailua en ole ehtinyt viime aikoina harrastaa, mutta nyt odotan innolla kunnollisen joululoman alkamista. Lammasta, blinejä, uusia joululahjakirjoja, lunta ja kaikkea.

Postista kopsahti tänään The Foodie Handbook ja Julia Childin My life in France, tosin aidon Julian valokuvilla ilman Meryl Streepiä. Herkuttelua tapahtuu siis joulun aikaan sekä silmillä että suulla. Nyt on (melkein) kaikki tehty joulua varten. Koti on siivottu ja jouluasussa, kynttilät palaa ja soittolistalla on Sinatran joululauluja. Ja jos jotain ei olisikaan tehty, ei se mitään. Joulussa tärkeintä on kuitenkin rento asenne ja hyvä seura. Mukavaa joulua blogiystäville ja lukijoille!

Orwellin jouluvanukas ja muuta jouluiloa

Lahjat on melkein kokonaan hankittu. Itse tehdyissä on vielä viimeistelemistä, mutta ei liikaa. En uskalla paljastaa mitään, koska haluan lahjojen olevan yllätyksiä. Eräs lahjan saaja avasi jo innoissaan tuon kuvassa näkyvän lahjan, jonka olin lähettänyt postitse kunnes tajusi, että ehkä olisi pitänyt odottaa aattoon. Sellaista joulun kuuluukin olla, innostusta ja iloa.

Omaa iloa on tullut ystävien kanssa järjestetyistä piparkakkuilloista ja lukioaikaisten ystävien kanssa kohtaamisista turkkilaisen ruoan, Pähkinänsärkijän sekä glögin ja
wasabilohivoileipien äärellä.

Hehkuttelen joulua välillä jouluradion välityksellä, mutta toisinaan tuntuu siltä, että "Pomo" toimii paremmin. Joulun ruokien listakin on tehty valmiiksi. Mukana on ainakin paljon pistaaseja, jonkin verran mätiä, karpalopateeta joulubrunssia varten ja tietenkin lammasta. Muffinssejakin, punajuurihummusta ja roquefort-piirasta voisin valmistaa.

Jos olisi vielä tuon jälkeen intoa, voisi kokeilla George Orwellin "jouluvanukasta" eli christmas puddingia, jonka julkaisematon resepti löytyi sattumalta hiukan toisenlaisesta tuotannosta tunnetun kirjailijan arkistosta. Artikkeli ohjeen löydöstä julkaistiin Guardianissa ja alkuperäinen resepti on nähtävissä kahdessa osassa täällä ja täällä. Pelkästään ajatus Orwellin joulureseptistä on innoittava, vaikka lopputulos ehkä ei kovasti eroa tavallisesta englantilaisesta jouluherkusta.

Helpot marsipaanitähdet kakkuun

Nopea ja monelle uudenlainen tapa koristella vaikka joulun jälkiruokakakku on marsipaanitähdet, joita tein tämän kakun päälle Dear Martha -blogin ohjeiden mukaan.

Marsipaani kaulitaan tomusokerin avulla melko ohueksi, ja siitä otetaan piparkakkumuotilla tähtiä tai muita kuvioita. Tähtien annetaan kuivahtaa hetki. Suklaa sulatetaan miedolla lämmöllä mikrossa tai vesihauteessa. Seuraa sulamisprosessia vieressä ja lyhyin väliajoin tarkistaen, jos teet mikrossa, jotta suklaa ei kärähdä. Tähdet dipataan suklaaseen osittain. Suklaakastellut koristeet laitetaan ritilän tai leivinpaperin päälle kuivumaan, ja koristellaan välittömästi nonparelleilla (lyhyet) tai strösseleillä (pitkulaiset).

Alunperin kakun päälle oli tarkoitus viistosti pursottaa kaakaolla värjättyä kermavaahtoa, jonka päälle olisi aseteltu marsipaanitähdet, suklaakirjaimia ja numeroita sekä muut suklaakoristeet, ja päälle vielä suklaarouhetta. Kas, näin ei käynyt, vaan kakku koristeltiin juhlien aikana hiukan hutaisten, koska havahduin asiaan liian myöhään kesken hyvän keskustelun.

Ei se mitään, hauskannäköinen ja ennen kaikkea hyvänmakuinen tuotos pöydässä silti komeili.

Maa-artisokkaperunagratiini

Pitkän työrupeaman jälkeen oli aika hengähtää ja viettää viikonloppu Porvoossa rapu- ja grillijuhlissa marraskuun lopulla. Joskus kesä tulee yllättävinä hetkinä. Edelliset rapujuhlat peruuntuivat osaltani koiramme kuoleman takia, juhlinta siinä tilanteessa olisi ollut outoa.

Onneksi rapuilu ei ollut kokonaan menetetty puuha tänä vuonna, kun miehen ystävä ehdotti mökkireissua. Ravut ja grillaus luvattiin menoon mukaan, vuodenajasta viis.

Vaikka söimme pakasterapuja ja kuorittavia katkarapuja, täytyy sanoa, että parempia en muista maistaneeni. Varmasti tilanteeseen vaikutti (aidon voin lisäksi) se hyvän olon tunne, joka syntyi onnistuneesta työstä ja vihdoin sallitusta rentoutumisesta takkatulen ääressä. Ja luonnollisesti hauska seura.

Alkuruokarapujen jälkeen kävimme grillin antimien kimppuun, tarjolla oli possua, kanaa ja pieni pala kotimaista naudan sisäfilettäkin valmistettuna grilliraamatun oppien mukaan. Lautaselle pääsi myös hunajamelonisalaatti, paahdetut valkosipulit ja maa-artisokkaperunagratiini, joka oli selkeä, helppo ja melko hienostunut lisuke.

Reseptin bongasin syksyllä jostain naistenlehdestä, valitettavasti en enää muista tarkemmin. Tähän laitan muistiin sen ohjeen, jolla itse gratiinin toteutin. Alkuperäisessä ohjeessa kehotettiin laittamaan 2 osaa artisokkaa ja 1 osa perunaa. Käytännön syistä en näin tehnyt ja ainakin omaan suuhun maa-artisokan maku oli riittävä näin.

Maa-artisokkaperunagratiini

n. 600 g jauhoista perunaa
n. 300 g maa-artisokkaa
2 keltuaista
50 g voita
mustapippuria
suolaa

Kuori perunat ja maa-artisokat, jotka voit halutessasi kuoria veden alla tummumisen estämiseksi. Pilko ainekset samankokoisiksi, reiluiksi paloiksi ja laita kiehuvaan veteen keittymään. Kun haarukalla koetettaessa palat ovat melko valmiita, kaada vesi pois. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Peruna-artisokkaseokseen lisätään voi ja keltuaiset, jotka vatkataan joukkoon. Jos peruna ja artisokka ovat vielä hieman tanakoita, voit ensin haarukalla rikkoa rakennetta. Kun seos on hiukan vaahtomaista, maust suolalla ja pippurilla ja kaada uunivuokaan. Uunissa vuoka saa olla noin 20-30 minuuttia. Gratiini on valmis, kun sen pinnassa on kaunis, kullanruskea väri.

Pikkujoulubrunssi

Brunssi on suloinen aloitus päivään ihanien ihmisten kanssa. Rakastan kööpenhaminalaisia brunsseja, joissa tavataan ystäviä viikonloppuisin kaupungin parhaissa brunssipaikoissa ja lautaselle on koottu valmiiksi maukas valikoima lähinnä kylmiä suolaisia ja makeita paloja.

Helsingissä ei ole oikein kunnollista brunssikulttuuria ja useat brunssit tai pikemminkin aamiaiset koostuvat kovin ennalta arvattavista seisovista pöydistä, joten ajattelin jo keväällä, että ruokabloggaajien olisi hauska tavata brunssin merkeissä.

Haaveilu tuotti tuloksensa viikko sitten, kun Veeran ja Merin kanssa kutsuimme joukon bloggaajia brunssille. Koska tilaa oli rajoitetusti, tällä kertaa kutsua ei esitetty avoimesti, vaikka mukaan olisi kovasti haluttu monia muitakin bloggaajia.

Tarjoilut olivat hulppeat ja joulun lämpöiset. Heti pöydän nähdessä tuli ajatus, voiko parempaa tapaa viettää sunnuntai ollakaan. Erityistä huomiota - syystä - sai Ylimuulin Hakaniemen hallista tuoma ranskalainen voi (ja Vanhan kauppahallin makoisa villisikafenkolisalami), mutta kehuja herätti oikeastaan kaikki herkut.

Ja herkkua riitti heti kuohuviinimaljan jälkeen: Jytiksen tekemät punajuurihummus ja luumumuffinssit, kommentoija-Emman tuoma Nigellan Guinness-kakku, Veeran karhumakkara, itsetehty glögi, karpalohilloke ja rommimarinoiduin luumuin koristellut minijoulutortut, Sorsanpaistajan pähkinäfudget, Uneliaan kokin kaunis salaatti, Äijäruokaa-Arin todella maukas roquefort-quiche, Sillä sipuleiden tervasiirappigraavattu lohi näkkileipäkupeissa, Ylimuulin ruispiparit ja meidän molempien tuomat juustot ja leivät, joilla oli nimi.

Oma itsetekoinen tuotokseni pöytään oli kylmäsavulohella ja piparjuuriranskankermalla päällystetyt perunalettuset, joiden resepti tulee tänne piakkoin. Huomasin jälkikäteen Merituulin tehtailleen samanoloisia lettusia kesän lopulla.

Toin myös tätä tarkoitusta varten pantatun purkin lemon cheesea, joka on lemon curdia makeampaa ja pehmeämpää (se on varmaan se voi). Sitä saa ostaa ainakin Kööpenhaminan ihanasta Tante T:stä*, jonka omat nettisivut eivät tee paikalle mitään oikeutta.

Ohjelmaakin oli rennon syömisen ja seurustelun lisäksi varattu lopulta viisi tuntia kestäneille kemuille. Blogitietovisa hauskuutti ja 30 minuutin disko hirvitti, ainakin aluksi (henkinen muistiinpano itselle: disko saattaa säikäyttää selviä juhlijoita sunnuntaiaamupäivänä).

Oma onneton kamerani simahti kolmen kuvan ottamisen jälkeen, joten parempaa kuvakoostetta voi katsoa vaikka Sillä sipuleilta.

* Suosikkikahvilani (teesalonkini), jossa leivotaan paikan päällä ihania luomutuotteita, ennen valintaa voi tuoksutella paikan 150 teelajia ja sitten, jos on onnekas ja varannut pöydän tai sattuu olemaan tilaa, voi istahtaa samettisohvalle täti teen tyylikkääseen olohuoneeseen, jota yleensä naiset rakastavat, mutta näinpä siellä kerran kahdeksan kolmekymppistä miestä brunssilla.

Joululahjaideoita

Kauhea jouluhimo. Haluaisin, että joulu tunkisi joka päivään, mutta tuntuu, etten näe sitä missään. Kitschiä joulua en kaipaa vaan tunnelmaa, laulua, makuja ja kuusen tuoksua. Viikonloppuna on luvassa pikkujoulubrunssi, se ehkä lievittää pahinta joulukaipuuta.

Jotain jouluun liittyvää olen tosin pari kuukautta sitten jo ehtinyt aloittaa. Lahjakaapissa on lahjat valmiina jo kahdeksalle ja muutkin lahjat on mietitty.

Lahjan olisi hyvä sopia saajalleen. Jos itse en tietäisi lahjan saajan makua, koettaisin onkia tietoa lahjottavan läheisiltä (ystävä tai sukulainen on loistava apu) tai Facebookista. Parillakin nettisivulla on nyt joululahjalistamahdollisuuksia, mutta en tiedä, kehtaako sellaista oikein jakaa. Itse laitoin sellaisen avuksi puolisolle, joka ei aina ole varma, mitä hankkisi lahjaksi.

Joululahjan ei tarvitse olla tavara. Elämykset ja palvelut ovat parhaimpia lahjoja. Tänä talvena sain jo yhden lahjan eli kahden tunnin vartalo- ja kasvohoidon ennakkoon, jos haluaisin käyttää sen jo ennen joulua. Aivan loistava ajatus keskellä talvikiireitä. Ympäristön kannalta ystävällistä lahjontaa on mielestäni myös se, että antaa jotain aidosti toivottua ja tarpeellista eikä lahja jää turhaan nurkkiin kiertämään.













Kirjat
(Ruoka)kirjoista omat suosikkini ovat tänä jouluna Tessa Kirosin Venetsia (tätä yritin puolisolle vinkata, mutta saas nähdä) ja Jamie Oliverin Amerikka-kirja. Itselleni ajattelin hankkia lahjaksi Chez Pim -blogin* pitäjän The Foodie Handbookin tai Nigellan joulukirjan. Romaaneista en oikein osaa valita suosikkiani. Uusia vinkkejä kaipaisin ja koetan nuuhkia myös Kirsi Pihan lukupiiristä. Kafka rannalla kiehtoo, se meni äidille lahjaksi kuun alussa, lainaan myöhemmin ja katson, oliko hyvä lahja. Tietokirjoista edellisen vuoden Tieto-Finlandian voittaja Tiedon tyttäret houkuttaa.











Keittiö
Hyvä veitsi, leikkuulauta, paistomittari tai uuninlämpömittari, yrttisakset, teräksiset pihdit tai vaikkapa tyylikäs kotimainen Magisso-kakkulapio ei voi mennä pieleen. Kannattaa kuitenkin etukäteen tarkistaa, mitä keittiöstä puuttuu. Omaan keittiöön ottaisin mieluusti Hackmannin Swing-aterinsarjan jälkiruokahaarukoita ja -veitsiä, oransseja Origo-munakuppeja tai Schott-Zwieselin Bar Special -sarjan martinilaseja.

Design
Design- ja modernin taiteen museoiden kaupoista löytää yleensä veikeitä lahjoja. Lisäksi suomalaisten nuorten suunnittelijoiden tuotteet esimerkiksi Hops-shopissa odottavat ottajaansa.

PelitAjattelen peleistä puhuttaessa aina lautapelejä, joista on blogissa aiempi listaus. Suomalaista 30-luvun Helsinkiin sijoittuvaa Epäillyt-etsiväpeliä markkinoidaan kiehtovasti Lars Svedbergin äänellä, mutta hieman arveluttaa, kestääkö se monta pelikertaa. Pandemia on ajankohtainen, säädeltävä peli ja ilmeisesti taudin eteneminen on pelissä toteutettu taidokkaasti. Yhteiskuntatieteilijöille Politix ja maantiedosta kiinnostuneille Miksi juuri Mäntsälä...? ovat pelilahjalistan kiinnostavimmat.

HyvinvointiPiikkimatto tuntuu olevan tämän joulun puhutuin lahja ainakin lehdissä. Hyvää oloa voisi piristää myös Yrjönkadun uimahallin tai muun rentouttavan paikan sarjalipuilla, intialaisella päähieronnalla tai teatterilipuilla. Talviaamuihin piristeeksi voi loihtia aamupaketin: hyvää teetä tai kahvia, villasukat, itse tehtyä mysliä gojimarjoilla, musiikkia ja Year of Mornings -kirja.

Lähimatka
Aktiivinen, kulturelli tai muuten innostava matka jonnekin lähelle. Matkanjärjestäjänä ja -oppaana lahjan antaja, joka myös huolehtii riittävästä tankkauksesta. Saaja saa rennosti roikkua mukana ja innostua kaikesta, kuvata, syödä, kokea ja toimia. Ehkä etanoita Timbaalissa Porvoossa, ratsastustunti, museokierros, kylpylähemmottelu tai retkiluistelureissu jäiden tultua. Luomumatkailukohteita on ympäri maata.

Ruoka- ja juomalahjatMonia ruokalahjoja voi tehdä itse. Myös itse valmiistakin tuotteista koostettu herkkukori on persoonallisempi kuin kaupan valmiit, vaikka minulle kyllä kelpaa nekin oikein mainiosti. Korin teemana voisi olla jokin maa tai ruoka-alue tai ehkä kirja, bändi, raaka-aine, uskonto, väri tai sana. Juomalahjaksi mukaan hyvää punaviiniä tai samppanjaa. Tai itsetehtyä pinkkiä limonaadia. Monelle kelpaisi varmasti myös hyvä illallinen itse tehtynä tai ravintolassa, jos vain antaja jaksaa muistaa lupauksensa joulun jälkeenkin.

Eettiset lahjatKepa on listannut kattavasti erilaisia eettisiä joululahjoja tarjoavia järjestöjä. Lahjan voi pohtia saajan ammatin tai kiinnostuksen kohteen mukaan. Annoin äskettäin oman pukuompelustudion omistavalle ystävälle lahjaksi mikrolainan, jonka avulla kehitysmaassa asuva nainen voi kouluttautua esimerkiksi ompelijaksi. Mehiläislahjan kylkeen sopisi taas purkki hunajaa. Oiva lahja ihmiselle, jolla on jo paljon tai jolla on halu auttaa muita.


* Pimin Twitter-tyyppinen matkamikroblogi Tokiosta, Via Pim, on muuten aivan huippu.

Halvat lahjat, hyvät jutut

Olin peräkkäisinä päivinä, eri vuonna, syntyneiden äitini ja tätini syntymäpäivillä viime sunnuntaina. Mukana oli lähinnä aikuisia, mutta myös 7-vuotias serkkuni lapsi Kurt.

Kurtia oli etukäteen harmittanut, koska hänellä ei ollut antaa lahjaa äidilleni. Viikkorahat eivät varmaan riittäneet. Idea lahjaan syntyi kuitenkin tätini eli pojan isoäidin kanssa käydystä keskustelusta. Kurt kyseli, millaisia lahjoja äitini ja täti olivat pienenä saaneet, kun synttärit olivat niin lähellä joulua. Tätini vastasi, että no aina sitä jotain pientä sai. "Ai taas yks uus käpylehmä?", Kurt kommentoi.

Ja tästä innostuneena Kurt pakkasi pieneen pussiin lahjan ainekset, käpyjä ja pieniä oksia. Nykyajan huijaustarvikkeena mukana oli myös sinitarraa. Kun äitini jälkiruoan jälkeen oli kokoamassa saamaansa lahjaa, Kurt kysyi: "Tuleeks sul nyt nuoruus mieleen?".

Keittiökemiaa kokeilemaan

Tänään en mene halloween-juhliin vaan kokkaamaan molekyyligastronomian oppien mukaisesti tällaisen menun yhdessä muiden ruokaintoisten kanssa ja Anu Hopian opastuksella.

Kir Moleculaire
68 °C:n kananmuna
*****
Kello viiden Bloody Mary -keitto ja patonki
File ”sous vide”, salaattivaahto ja uunijuurekset
Portviini-suklaachantilly, marjat ja keksi
Kahvi

Hankin Hulluilta päiviltä Anu Hopian kirjan ajatuksenani lukea se ennen lauantaita. No näin ei ole käynyt, osin siksi että kipeänä ollessani ei tehnyt mieli lukea ruoasta ja muuten on kiirettä pitänyt. Hopian Molekyyligastronomia-blogiakin olen vain satunnaisesti vilkuillut, vaikka kaikenlaista kiinnostavaa siellä on. Menen siis kokeilemaan kylmiltään. Ei hullumpaa.

Ajattelin muuten vähän aikaa sitten, että vaikka olen tehnyt jo neljä tekstiä tänne halloweenista, en ole koskaan itse ollut halloween-juhlissa. Eilen tajusin, että eihän se pidä paikkansa. Lukioaikana eräs ystävä järjesti Kiskossa halloween-kutsut, jossa syötiin lähituotettua itse valmistettua herkkuruokaa lähtien lampaanviulusta ja kurpitsapiirakasta. Ruokailun, saunomisen ja muun ohjelman jälkeisestä ajasta muistan tilanteen, kun kaikki lojuivat eri sohvilla, sängyillä ja lattialla ylensyöneinä. Kerrankin tavastani syödä hitaasti oli aidosti apua.

Viime hetken Halloween-vinkit

Aikuisten halloweenissa kurpitsat voi kaivertaa tyylikkäiksi haamuiksi ja maalata virkistävällä valkoisella.

Kurpitsan kaiverrukseen saa vinkkiä Patalinnulta suomeksi ja englanniksi monilta sivuilta, vaikka vaihekuvien kera täältä. Jos teet kovin kapeita hampaita, leikkaa ne kohdat pienellä veitsellä hyvin varovasti tai saatat joutua rakentelemaan hammasproteeseja.

Jos kaiverrettavana on iso syötävä eikä koristekurpitsa, kannattaa siemenet ja kurpitsan hedelmäliha ottaa talteen ja käyttää hyväkseen. Kaupassa kurpitsansiementen kilohinta on kolmenkympin tietämillä.

Leikatusta kurpitsasta voi tehdä esimerkiksi kurpitsapiirakkaa, pastaa, kurpitsainkiväärisosetta, pekonikurpitsarisottoa, juustoisia muffinsseja tai keittoa.

Kovin pieleen ei voi mennä, jos aikuisten halloweenissa jälkiruoaksi tarjotaan suklaaportviinikakkua. Kaiken ei tarvitse olla halloween-teemaista, vaikka pelkkä yksi kurpitsa ei halloween-juhlia teekään. Tässä menyyssä on oivaltavan hauskasti ja visuaalisesti toteutettu ajatus kammottavista halloween-kutsuista hirviösormineen ja örkin silmämunineen.

Juhlatilassa ja ulkona roikkuvat aaveet, kurpitsat, lepakot ja hämähäkit verkkoineen voivat saada rinnalleen rekvisiitaksi melkein mitä vain pelottavaa, tummaa ja synkkää, mutta myös valaistuksella on sija tunnelman luomisessa. Sopivasti kynttilöitä ja kohdevaloja, ja hämärää sen verran, että kuitenkin näkee syödä ja liikkua.

Vieraat voivat saapuessaan joko itse kysyä karkkia vai kepposta tai joutua yllättävään tilanteeseen pelottavan isännän vaatiessa sitä. Jos vierailta ei karkkia tai muita tuliaisia löydy, voidaan heidät laittaa tekemään kepponen juhlien aikana. Mitä tahansa kilpailua tai kepposta ei kuitenkaan edes hallainyönä kannata kokeilla.

Halloween-juhlien ohjelmaa voi järjestää esimerkiksi kertomalla urbaaneja legendoja tai sana sanalta täydentyvää jatkotarinaa. Hohto äänestettiin juuri äskettäin kaikkien aikojen pelottavimmaksi elokuvaksi. Coralinen toinen todellisuus on aikuisillekin hauska ja jännä animaatio.

Pelejä ja leikkejä halloweenia varten löytää parhaiten englanniksi googlaamalla. Suuri hämähäkkiverkko luodaan tilaan pitkän yhtenäisen narun avulla. Lapsille se voi olla yhdessä tehtävä peli, jossa tarkoituksena on selvittää aluksi yhdessä luotu verkosto. Aikuisille verkon voi tehdä tilaan etukäteen yllätykseksi vieraille. Juhlat käynnistyvät oman narun selvittämisellä lankojen yli ja ali tilassa pujotellen. Narun loppupäässä on alkupala tai pieni palkinto.

Jälkikäteen vieraita voi kiittää hirviönettikortilla (ks. monster mash), jossa kaverien kuvilla täytetyt hahmot jytäävät halloweenin hengessä.

Elokuvan inspiroimat juhlat

Nyt voit lauantaihin mennessä äänestää Kannat kattoon -blogin tummasuklaamoussen voittoon. Tai tietenkin ketä tahansa muuta kilpailijaa, eletään demokratiassa.

Kiinnostavia inspiraatiolähteitä elokuva-aiheiseen ruokahaasteeseen kanssabloggaajat löysivät erityisesti italialaisista herkuista, mutta muitakin houkuttelevia teemoja on mukana. Ruokahaasteen nyt järjestävä ruokaa ja kädentaitoja yhdistävä Herkku ja koukku -blogi on muuten tutustumisen arvoinen. Pidän sen yhteisöllisyydestä ja kodikkaasta tunnelmasta.

Elokuvat tarjoavat loistavan pohjan juhlan teemalle. Jos suunnittelet leffamaratonia tai haluat rakentaa bileet tai illanistujaiset vain yhden elokuvan varaan, kutkuttavia vaihtoehtoja löytyy pilvin pimein. Tarjoilut, koristeet, asut, musiikki ja ohjelma voi olla suoraan elokuvasta tai vain saada vaikutteensa siitä.

Miten olisi:



Tai jos ei Pulp fiction iske, niin ehkäpä...
- Aamiainen Tiffanylla (pitkät savukkeet, pikkumusta, käsineet, nutturat, paljon väkeä pienessä tilassa ja vihainen kiinalainen naapuri)



tai....
- Tappajahai- Dumbo (taikasulka)
- Chaplinin Kultakuume (lakritsikenkä!)
- Radio days (radiokuunnelma, 40-luku)
- Neljät häät ja yhdet hautajaiset
- Taru sormusten herrasta (syntymäpäivä/läksiäisjuhlat 22.9., ilotulituksia, paljaat jalat, lyhtyjä puissa, tanssia, tuoppeja)



tai kenties....
- Kuinka miljonääri naidaan (rikkaita miehiä, muka-kainoja naisia, niukasti kalusteita)
- Star trek- Suomisen Olli (hillitty ja eri kiva porvariston kesäjuhla)
- Blues brothers- Vanha Bond-filmi (martinit, piraijat, pelaaminen, nopeat autot)
- Peppi Pitkätossu (pompitaan sängyllä ja tanssitaan niin, että rosvot lähtee pakoon)
- Nousukausi (köyhäillään Jakomäessä, kirjekuoressa leikkirahaa tarjoiluihin)
- Kenneth Branaghin Paljon melua tyhjästä (valkeita liehuvia mekkoja, kirmailua ruohikolla, viiniruukkuja, piknik auringossa, runoja, valkoista konfettia, supatusta ja juonittelua)

Tummasuklaamoussea, suolaa ja rakkautta

Eräs ehdoton ruokaelokuvasuosikkini on Pieni suklaapuoti. Sitä ei voi katsoa ilman hyvää viiniä, ruokaa ja suklaata. Muistelin äskettäin katsoneeni elokuvaa joskus takan ääressä tätä jumalaista suklaamoussea seurassa maistellen, ja ymmärsin, että nyt on viimein pakko ensimmäistä kertaa osallistua ruokahaasteeseen, jonka aihe on nyt elokuvat.

Pienen suklaapuodin avainsanoja ovat nautinto, rakkaus ja ilo, mutta samalla filmissä pohditaan velvollisuuksia, syntiä sekä itsensä ja toisten aitoa hyväksymistä. Viannen elokuvan lopussa vuokraemäntänsä äidille järjestämiin juhliin tahtoisin minäkin. Naurua, tanssia, silmäniskuja, herkullista ruokaa ja lyhyitä puheita.

Olen saanut reseptin vanhemmiltani ja valmistanut tätä ystävilleni hyvällä menestyksellä. Eräs skotlantilainen sanoi, että tämän moussen takia hän palaisi takaisin Suomeen.

Oma lisäykseni oli laittaa moussen joukkoon hippusellinen sormisuolaa. Uskokaa ja tehkää samoin! Moussessa on viettelystä, syvyyttä ja leikkiä ihan niin kuin Chocolat'ssa, eikös. Ja on tästä moussesta ollut apua tosielämänkin orastavissa romansseissa, tarina kertoo. Juuri niin kuin elokuvassa, jossa suklaa sytyttää avioliiton kipinän.

Mikä parempi tapa viettää hytisevää syystalvi-iltaa kuin kerätä lähimmät ystävät takan ja kynttilöiden ääreen juhlimaan ja päättää ateria syntisen hyvällä suklaamoussella. Vaikka eihän suklaa ole syntiä....

Tummasuklaamousse
200 g tummaa suklaata (70%)
3 keltuaista
3 dl kuohukermaa
1-2 rkl konjakkia
1-2 rkl sokeria
hippusellinen hyvää sormisuolaa

Käytä hyvää tummaa suklaata, kaakaopitoisuudeltaan noin 70 prosenttista. Vaahdota kerma melko löysäksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset vaahdoksi ja kääntele keltuaisvaahto kermavaahtoon. Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa niin, että suklaan joukkoon ei mene pisaraakaan vettä eikä kuuma vesi kosketa suklaa-astiaa. Kun suklaaseos on juoksevaa, yhdistä se vaahtoon ja mausta halutessasi sokerilla. Konjakki antaa mousselle upean maun, mutta myös hyvälaatuinen viski kelpaa. Maista ja mausta niin, että saat itsellesi sopivan maun.

Mousse valmistuu nopeasti ja voit tehdä sen juuri ennen tarjoilua, jos kylmätiloissa ei ole tilaa kulholle aiemmin. Sen taika toimii kuitenkin yön yli, kun maut ovat tekeytyneet. Ennen tarjoilua sirottele ihan hitunen sormisuolaa moussen päälle.

Ystäväni kehui Banuylsin olevan loistava suklaaviini. Myös konjakki, portviini tai ehkä vanha madeira sopii suklaiselle aterian päättäjälle kahvin ja teen kera. Pahoittelut hiukan heikosta kuvasta, oli kiire syömään. Bon ap'!



















Ja sitten voi katsoa, mitä jälkiruoan jälkeen seuraa, ainakin elokuvissa.

Leffateatterijuhlat

Toiset pitävät synttärijuhlansa keskiluokkaisessa omakotitalossa. Toiset vuokraavat elokuvateatterin.

Mahtava idea, kerta kaikkiaan. Eikä ollenkaan mahdoton toteuttaa, jos noudattaa Permanently Disco -blogin Bexin ideoita kulujen pitämiseksi alemmalla tasolla. Halvoista juhlista ei kuitenkaan ollut kyse, mutta muutamalla kikalla hinta ei kohonnut taivaisiin.

Juhlakalu Bex vuokrasi leffateatterin arkena, ei tarjonnut illallista tai alkoholia vaan kutsut alkoivat myöhemmin illalla ja tarjoiluna oli teatterissa paahdettua popcornia, limonadia ja karkkia. Juhlat alkoivat illallisaikaa myöhemmin ja kestivät kohtuullisen vähän aikaa, joten ruokailua ei ehtinyt kaivata.

Pidin erityisesti siitä, miten tässä yksityiskohdat osattiin ottaa huomioon ilman turhaa väkerrystä. Bex pyysi kahta pitkäsääristä ystävätärtään "tupakkatytöiksi" kiertelemään salissa myyden vanhanaikaisista hihnalaatikoista purkkaa, minttuja ja onnenkeksejä.

Juhlan ensimmäiseen tuntiin kuului luonnollisesti kuvien otto punaisella matolla ja yleistä seurustelua. Salissa näytettiin tämän jälkeen lyhytelokuvia, joita kaikki, jotka juhlakalu oli joskus jotenkin tuntenut, olivat saaneet juhlaa varten tehdä. Elokuvien loputtua ystävät toivat ison prinsessakakun esille ja lauloivat kolmekymppiä täyttävälle sankarittarelle. Ja aivan lopuksi kaikki kapusivat lavalle 30 minuutin diskoon.

Huippuidea! Pidin siitä ehkä eniten, sillä tällä tavalla saa suurimman osan heti tanssimaan, koska on vain se yksi tilaisuus ja myöhemmin ei auta enää itkeä. Lisää kuvia juhlista täällä.

Jos ajatus houkuttaa, kysy paikallisesta leffateatterista tarjousta tai tutki, sopisiko esimerkiksi Rekolan Kino toiveisiin (maksamaton, mutta kiinnostava mainos).

Maukas punajuurikeitto

Tätä keittoa on joskus nautittu rapuilun alkuruokana. Täyttävää keittoa tekee edullisesti ja helposti muihinkin juhliin isolle joukolle. Sain innon tehdä tätä taas tänä vuonna saatuani Haapsalusta suoraan kasvimaalta poimittuja luomuvihanneksia. Punajuuret olivat upeita, ehkä myös siksi, etten ole aiemmin saanut niitä suoraan maasta. Taivaallista.





















Punajuurikeitto
(noin neljälle, nälän mukaan)

4 isoa punajuurta
5 keskikokoista perunaa
2 porkkanaa
1 iso punasipuli
2-3 valkosipulin kynttä
kasvisliemikuutio (lisätty: katso gluteenittomat liemet)
(loraus kermaa)
1 rkl punaviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
pinnalle smetanaa ja leikattua ruohosipulia

Keiton ainekset kuoritaan ja pilkotaan. Keitä kattilassa noin puoli litra vettä, johon on lisätty kasvisliemikuutio tai puolikas. Itse käytin Knorrin säilöntäaineetonta Fond du chef -kasvisliemikuutiota (maksamaton mainos). Lisää pilkotut punajuuret, perunat, porkkanat ja sipulit sekä punaviinietikka. Kun ne ovat kypsyneet, lisää mausteet ja kerma. Ota pois liedeltä ja soseuta sauvasekoittimella.

Nauti kuumana smetanan ja ruohosipulin kera. Tarjoa keitto esimerkiksi valkosipuliyrttivoilla voideltujen spelttisämpylöiden kanssa.

Kuvat: Rauna

Ruokabloggaajien kemut

Herkun ja Koukun Jytiksen tekemää salaattia voi syödä silmillä(kin).

Isäntien grilli oli puilla lämmitettävä pro-otus.

Polttoraudalla nimmari omiin pihveihin.

Malttamattomat odottivat jo pöytään pääsyä.

Äijäruoka maistui, mutta mistähän sille löytyisi vielä tilaa?

Voisi luulla, että syöminen loppui sitten, kun emännän loihtima upea kakku kannettiin pöytään. Mutta ei, grillin hiillos hiipui aina välillä ja uskollisesti se aina elvytettiin uudestaan hohkaavaksi. Loppuillan suurin yllätys oli mehukas luomupossun kasler. Uskokaa pois ja ostakaa kasleria luomuna, parempaa ette saa. Myös lihatukku Veijo Votkinin Sörkan nakit ja makkara olivat täyttä tavaraa, 81% lihaa. Parempiin suihin katosivat myös Sorsanpaistajan harissasiivet. Kasvissyöjät nauttivat salaatin lisäksi muun muassa seitania, ja kukaan ei kyllä jäänyt nälkäiseksi.

Oli erittäin miellyttävää juhlia hauskassa ja rennossa seurassa, jossa ensikertalainenkin tunsi itsensä heti joukkoon kuuluvaksi. Plussaa oli myös se, että kerrankin kukaan ei nutissut siitä, että ruoasta otetaan niin paljon valokuvia ennen kuin pääsee syömään tai että otetaan omat veitset mukaan. Saattaa olla, että nukkumaan mennessä oli enemmän aamu kuin ilta. Kiitos emännälle ja isännälle sekä muulle hauskalle grillausporukalle.

Kuvat: Rauna (kuvia saa lainata, jos mainitsee lähteen)

Mascarponea, limeä, mustikkaa - ja kihlaus

kuva: Rauna
Niin namia. Olen koettanut popsia mahdollisimman paljon mustikoita viime aikoina. On vähän sellainen "nyt kun niitä vielä saa" -olo. Mustikat maistuvat aamulla viilenneen kauralesepuuron kanssa tai Ahon jogurtin seassa, loistava tapa aloittaa päivä.

Mustikkapiirakoista kokeilin Glorian ruoka & viinin (5/2009) kesällä julkaistua ohjetta. Pidän siitä, että piirakassa maistuu mustikan lisäksi lime. Plussaa myös siitä, että mustikoita ei paisteta ja vitamiinit säilyvät paremmin. Tätä söimme tyttöjen viikonlopussa Vaasassa ja miehen äidin tullessa onnittelemaan kihlauksesta.

Kihlaus Caprilla ja muualla Italiassa jatkunut loma oli tämän kesän ehdoton huippu. Nyt on sitten häävalmistelut edessä, tosin rauhallisella tahdilla mennään kun ensi vuonna on kahdet muut lähipiirin häät. Hassua kyllä en ole ollut kovin innokas järjestämään kihlajaisia, vaikka en panisi juhlia ollenkaan pahakseni. On vaikea löytää maksutonta tilaa, jonne kaikki läheisimmätkään mahtuisivat emmekä haluaisi tähän kovasti rahaa laittaa. Aikataulujen yhteensovittaminen on myös ollut oma haasteensa, joten olemme juhlineet kihlausta osin spontaanisti ja osin suunnitellusti eri kokoonpanoilla.

Haaveilen silti vielä varsinaisista kihlajaisjuhlista.

kuva: Rauna
Nyt kuitenkin takaisin tämän kesän herkkupiirakkaan, joka olisi varmaankin näyttävämpi pensasmustikoiden kanssa. Itse pidin metsämustikoiden makua vakuuttavampana tässä tortussa. Käytin ohjeessa kahdella ensimmäisellä kerralla ranskankerman sijaan mascarponea (250 g), kolmannella kerralla seurasin orjallisesti ohjetta.

Näistä voisi tehdä myös pieniä leivoksia omissa vuoissaan. Paistoaikaa kannattaa silloin vähentää.

Limemascarponemustikkapiirakka

Pohja

n. 2,5 dl erikoisvehnäjauhoja
2 rkl sokeria
¼ tl suolaa
120 g kylmää voita
2 rkl kylmää vettä
2 rkl hienonnettua minttua

Limettitäyte

250 g mascarponea (tai 200 g ranskankermaa)
2 dl kuohukermaa
0,5 dl tomu- tai ruokotomusokeria
1 limen hienoksi raastettu kuori
2 tl limemehua

Pinnalle

n. 1 l tuoreita mustikoita

Sekoita jauhot, sokeri ja suola kulhossa. Nypi kuutioitu voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja silputtu minttu ja sekoita nopeasti taikinaan. Muotoile taikina palloksi ja kääri tuorekelmuun. Siirrä taikina jääkaappiin tunniksi.

Pane uuni lämpiämään 200 asteeseen. Nosta taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja kauli pyöreäksi n. 3 mm paksuksi levyksi. Nosta taikina kaulimen avulla 20-22 cm vuokaan ja painele vuoan pohjalle ja reunoille.

Peitä taikina alumiinifoliolla, jonka päällä on painona kuivattuja herneitä. Paista pohjaa uunin keskiosassa noin 15-20 minuuttia tai kunnes pohja tuntuu kypsältä.

Poista folio ja herneet. Anna taikinan jäähtyä vuoassaan.

Valmista täyte. Vaahdota ranskankerma/mascarpone sähkövatkaimella, ranskankermalla tähän menee n. 3-4 minuuttia. Vaahdota kuohukerma toisessa kulhossa melko kovaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot ja mausta tomusokerilla ja limenkuorella sekä -mehulla. Levitä täyte piirakkapohjalle ja ripottele mustikat täytteen päälle.

Tyttöjen viikonlopun lammasfetapullat

Elokuussa nautin kahdesta mahtavasta tyttöjen viikonlopusta. Varsinkin ensimmäisessä tapaamisessa nauroin jatkuvasti vatsani kipeäksi. Energianlatausta koko syksyyn, vieläkin hymyilyttää.

Ja mitä tyttöjen illassa tehdään? Juodaan kaljaa ja röyhtäillään... tai jotakin sinne päin. Ruoan ja juoman on ainakin oltava hyvää ja samalla sopivan simppeliä, jotta aikaa jää rentoon yhdessäoloon ja pelailuun.

Ensimmäisellä reissulla herkuteltiin ekana iltana maukkailla lammaslihapullilla, vihreällä salaatilla ja valkosipuliperunamuusilla. Jälkkäriksi mustikkalimemascarponepiirakkaa. Ennätys oli, että illalla eri puolilta maata Vaasaan kokoontunut joukkueemme sai ruoan pöytään ennen puolta yötä.

Lounaaksi tehtiin Prinsessakeittiön maukasta riisibroilerisalaattia. Mökillä grillasimme kanaa, kesäkurpitsaa ja halloumia, joiden päälle saattoi puristaa grillissä lämmenneen sitruunan mehua. Yöpalaksi oli maukkaita juustoja, pistaaseja (uusivanha rakkauteni) ja huippukeksintö, Jacky-kinuskiin murennettuja marenkeja ja vadelmia. Jokainen siis otti kaupasta, mitä halusi, ja hyvä tuli.

Lammaslihapullien reseptin kehittelin haluamistani aineksista, mutta ei se mitään rakettitiedettä ole eli ohjeita voi soveltaa toivomaansa suuntaa. Lampaasta syntyi mielestäni sikanautaa maukkaampi lihapullataikina, johon kasvikset toivat mehevyyttä ja vähän vitamiinejakin.

















Lammasfetalihapullat

400 g lampaan jauhelihaa
3-4 raastettua porkkanaa
puolikas raastettu keskikokoinen kesäkurpitsa
1 punasipuli
100 g pieniksi paloiksi kuutioitua fetaa
kananmuna
2 dl kermaviiliä
1 dl korppujauhoja
1-2 tl sitruunamehua
1-2 tl sokeria
paljon rosmariinia ja timjamia
vastarouhittua mustapippuria
tuoretta minttua

Imeytä korppujauhot kermaviiliin. Kun kaikki vihannekset on raastettu ja juusto pilkottu, yhdistä ainekset kermaviiliseokseen ja sekoita. Suolaa ei tarvita, sillä feta on suolaista. Mausteita pitää olla runsaasti. En mitannut, mutta laitoin kuivattua rosmariinia ja timjamia useita teelusikallisia kumpaakin.

Muotoile käsin tai kahden lusikan avulla taikinasta leivinpaperilla vuoratulle pellille kohtuullisen kokoisia palleroita. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20-30 minuuttia (riippuu lihapullien koosta, joten tarkkaile tilannetta).

Tuore minttu on hyvää, mutta ei välttämätöntä onnistumisen kannalta. Sitä laitettiin, kun hankittiin jälkiruokaa varten, muuten en varmaan olisi erikseen ostanut. Ja tietenkin jotain unohtui, tällä kertaa korppujauhot, joten ihan pyöreitä pullia ei syntynyt. Maku oli kuitenkin kohdallaan.

Väri- ja vesisotaa

Tällaiset juhlat olisivat mieleeni.

Mikä tahansa Amazing Race kohtaa Hiipivän haamun, jossa ajellaan joukkueittain avoautoissa San Fransiscossa vihjeiden mukaan edeten toimii ainakin tälle kohderyhmälle. Välillä saa vähän huikopalaa.

Juhla sopisi loistavasti myös raskaana oleville ystäville tai muuten alkoholista pidättäytyville. Jos jotain tällaista ajattelisi taas polttareihin, voisi tämä olla alkupäivän ohjelmaa, joka jatkuisi sujuvasti joko hemmottelevaan suuntaan tai railakkaampaan juhlimiseen.

Näissä juhlissa oli mahtavaa myös se, että kuka voisi odottaa juhlien päättyvän intialaiseen värijauhosotaan. Vesisota on mielestäni tosin aivan yhtä hauska vaihtoehto, joskus jopa hauskempi (ja olen siihen aina valmis, jos ilma on kuuma ja on hyvä porukka).

Olen tainnut kolme kertaa sellaiseen osallistua ihan kunnon joukolla. Kerran lomamatkalla oppaan aloittamana ja innoittamana lähes tuntemattomien joukossa 40 asteen kuumuudessa, toisen kerran taas kesäleirillä ja viimeksi kielikurssilla Tanskassa. Silloin opittiin, että veden kannattaa olla ilman kuumuudesta huolimatta lämpöistä.

Innostus värisotaan tuli ilmeisesti hindujen holi-festivaalista. Upeita kuvia ja hauska juhla. Intiassa ollessani pääsin kosketuksiin tämän värijauhon kanssa, mutta en kyllä ihan tässä merkityksessä. Ehkä hyvä niin, sillä aina käytetty väriaine ei ole kovin turvallista tosin luonnollisiakin vaihtoehtoja on.

Kuva: jordanferney.blogspot.com

Kesäjuhlat viimeisen päälle

Osallistuin kesäkuun alussa viini- ja ruokaseuran kesäjuhlaan. Aion liittyä jäseneksi, olen haaveillut siitä kaksi vuotta ja nyt vihdoin tuli sopiva sauma osallistua.

Karjaalla viehättävässä talossa maalaismaisemassa pidettyihin kesäkesteihin lähdimme Helsingistä yhteiskuljetuksella. Perillä tervetulotoivotusten lomassa nautittiin kuohuviinimalja ja esittelyjen jälkeen syötiin emännän keittämää parsakeittoa anjovisbruschetan kera. En erityisemmin muuten pidä anjoviksesta, mutta bruschetat maistuivat keiton kanssa maukkailta.














Jokaisella oli mukanaan esiliinan lisäksi kuusi tastinglasia, joihin paikalle hankittu sommelier kaatoi valitsemansa viinit illan aikana. Hän myös esitteli viinit ruokailun edetessä. Muuten tarjoilu hoitui osallistujista kootuin tiimein, kukin tarjosi valmistamansa annoksen.



















Tunnelma oli lennokas, kun jokainen lähti hommiin. Keittiömestari, joka oli koonnut menun seuran vuosien saatossa pidetyistä ruoista, opasti pitkin matkaa. Onneksi niin, ainakin minulle. Osa kokkaajista oli melkoisia konkareita kuten syötävistä sanoistaan tunnettu kunniapuheenjohtaja Rahola, mutta osa käy satunnaisesti tapahtumissa eikä kokenut ruoanlaiton kaikkia yksityiskohtia niin tutuiksi.



















Talossa oli hyvin tilaa 30 kokille, kun grillaustiimi oli ulkona...














... ja kala- ja alkuruokatiimit olivat viherhuoneen viereisessä tilassa siirrettävien keittolevyjen kanssa.















Kiehuvan tomaattihillokkeen tuoksu oli mahtava.














Ensimmäinen ruokalaji, inkiväärimarinoidut kampasimpukat kirpeällä tomaattihillokkeella, saatiin pöytään ajoissa bussimatkan myöhästymisestä huolimatta.














Kuhaa ja lohta riisipaperissa, madeirakastiketta. En olisi odottanut näin herkullista, nam.
















Ankankoipiraviolit herkkusieniliemessä.














Entrecôte oli hieman ehtinyt viilentyä, mutta oli silti järjettömän herkullista wasabivoin ja palsternakkamuhennoksen kera.















Minä vastasin pannacotan teosta. Jälkiruokatiimi teki myös chilimarinoidut mansikat ja mansikkaraparperivaahdon. Sifonin käyttö ei ollutkaan niin helppoa.














Keittiömestari kävi pöydässä lisäämässä vaahtoa ja näytti, miten homma hoidetaan kotiin.

Kuvat: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com - Ethän julkaise kuvia missään ilman lupaa

Raikkaita piknikideoita

Pikniksää on vihdoin täällä (toivottavasti sielläkin).

Tokyo Picnic Clubin pikniksäännöissä tosin todetaan, että sade ei tuo huonoa onnea, ei siis ehkä kannattaisi olla niin rajoittunut auringon suhteen. Piknikin voi viedä sisällekin. Vielä töissä olevalle kaverille tai kollegalle piknikin voi luoda toimistoon mainiolla pikniksalkulla, ihastuttava idea.

Toukokuun ruokahaasteen aiheena oli piknik. Sieltä löytyy monta herkullista ideaa. Itseäni kiehtoi erityisesti äijämäinen quiche ja täytetyt nokkosletut (pitää vain olla hyvä kylmälaukku). Piknikeillä näkee harvoin keittoja, ja jo pitkään on houkuttanut ottaa retkelle termariin kylmänä laitettava gazpacho, johon puolenvoikilonkeittiö vinkkaa laittamaan pari jääpalaa viilentämään matkan ajaksi, jos päivä on kovin kuuma. Loistava idea! Erityisen hyvä, jos termospullossa on maitotuotteita sisältävää soppaa, vatsa säästyy.

Ruokamyrkytystä kannattaa tosiaan välttää, ja ruokien oikea käsittely sekä käsien pesu eivät ole turhaa varovaisuutta. Apteekista saatava desinfioiva käsigeeli pelastaa, jos vettä ei ole piknikpaikalla.

Helsingin Sanomien ruokasivuilla on kokki Mikko Hirvosen kehittämä kahdeksan ruokalajin piknik. Parsan osalta kausi alkaa olla ohi, mutta muuten menu näyttää herkulliselta. Itse pidän piknikissä itse tehdyistä eväistä ja torilta tai hallista ostetuista herkuista. On vähän laiska olo, jos hankkii vain valmista, mutta spontaaneissa tilanteissa se on pelastus.

Tämän kesän osalta odottelen kieli pitkänä ystävän lahjaksi antamaa herkkupiknikiä ja eiköhän myös Helsinki-Tallinna Picnic Club pääse järjestäytymään tänä kesänä.

Ransu etsiskelee sopivaa piknikpaikkaa juhannuksena.

Kuvat: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com - ethän julkaise ilman lupaa

Kutsuun kuvasta pienoismalliversio

Hah! Ei mennyt kahta kuukautta seuraavaan postaukseen.

No, hävettää silti vähän. On tullut laiminlyötyä blogia oikein urakalla, mutta lohduttaudun ajatuksella, että ihmisillä on ollut muutakin tekemistä. Toivottavasti ainakin, niin on minullakin. Nyt aion kuitenkin ryhdistäytyä tämän hassun harrastuksen parissa ja jakaa muutaman idean. Seuraavalla kerralla päästään erittäin kesäisiin tunnelmiin, sadetta tai ei. Ensimmäisenä tämä.

Kutsuun, paikkakorttiin, juhlien valokuva-albumiin (koneella tai vanhanaikaisesti paperimuodossa) ja kiitoskorttiin voi tehdä miniatyyriversion valokuvasta kätevästi ja ilmaiseksi netissä tiltshiftmakerilla. Vähän samaa sarjaa kuin manga-kuvat, muka-polaroidit tai vuosikirjakuvat, joka ilmeisesti palaa tänä kesänä uusilla kampauksilla.

Kuva voisi olla esimerkiksi pihasta (puutarhajuhlat), omasta olohuoneesta (kotibileet), lakituksesta (yo-juhlat) tai kuohuviinitarjoilusta (ihan mitkä juhlat vaan). Kaikki kuvat eivät sovellu yhtä hyvin nukkekotimaisiksi minikuviksi, kotikuvat huonekaluineen tai ylhäältä otetut talomaisemakuvat tuntuvat toimivan parhaiten. Kannattaa lukea sivujen vinkit ja suorittaa ensimmäinen testaus vain hyvin ravittuna ja nukkuneena.

Yllä on kuva Helsingin vapusta anno 2009 ja alla eräästä Kööpenhaminan kävelykadulla olevasta kukkakaupasta, läheltä Nørreportin asemaa. Siinä kohtaa tulee aina hyvälle tuulelle, kukatkin näyttävät houkuttelevilta. Olen monta kertaa noussut lentokenttäjunasta ulos juuri sillä asemalla tullessani Tanskaan, siksi varmaan kotoisa olo siitä paikasta tulee. Oli aivan mahtava kevätlomareissu hyvän ystävän kanssa, ja oli jo ikävä Köpistä.















Tässä vielä jälkimmäisen kuvan kännykkäoriginaali. Selkeästi erilainen.