Converse-häät

Törmäsin jonkin sivun kautta tähän trailerien tekijän ja elokuvien erikoistehostemaskeeraajan hääsivustoon. Makeat häät, joiden suunnittelun on täytynyt olla hauskaa. Traileri on tottakai ammattilaistasoa, mutta jotain vastaavaa voisi kotikonsteinkin varmasti tehdä, samoin julisteen. Kakussa on samaa huumoria, jota koko sivuilta huokuu.

Jopa tervetulovuorosanat oli sovitettu teeman mukaan.

Nikki: "Thank you all for coming!"
Dave: "None of you will leave here alive."

Rakastan kuitenkin erityisesti sitä hieman perinteisempää kuvaa, jossa pari kävelee pois vihreyden keskellä. Suloinen kuva, josta välittyy yhteisyys hienolla tavalla.

Itse en laittaisi tennareita häihin, mutta tässä se toimii täydellisesti. Olen myös sitä mieltä, että kukin pitäköön oman mielensä mukaiset häät, ettei tarvitse harmitella jälkikäteen. Matalissa kengissä on myös se oleellinen etu, että jaksaa tanssia pitkään.

kuva: http://davidmalki.com

Tuntikaupalla seissyttä kermavaahtoa?

Joskus voi juhlissa käydä näin kurjasti.

Ruokamyrkytys on ikävä ja vakava asia eikä se ole vain kesäkuumalla vaaniva riski.

Ruokamyrkytysten syynä on useimmiten elintarvikkeiden virheellinen käsittely: liian hidas jäähdyttäminen, säilytys lämpimässä, epätäydellinen kypsennys tai epähygieninen käsittely. Ruoan säilyttäminen kylmässä estää bakteereja kasvamasta ja kuumennus tuhoaa useimmat bakteerit. Jotkut bakteerit kuitenkin kestävät kuumennusta.

Miten välttyä ruokamyrkytysbakteereilta

• Pese kätesi ennen ruuan valmistusta, aina kun rupeat käsittelemään uusia raaka-aineita sekä aina WC:ssä käynnin jälkeen.
• Helposti pilaantuvat elintarvikkeet on säilytettävä tuotteen koko elinkaaren ajan kylmässä, jotta ne säilyvät turvallisina. Tuotteen säilyttämiseen huoneenlämmössä liittyy ruokamyrkytysriski.
• Älä maista raakaa jauhelihataikinaa tai muuta raakaa lihaa.
• Käsittele raakaa lihaa ja jauhelihaa aina eri työvälineillä kuin kypsiä elintarvikkeita.
• Pese raa'an lihan kanssa kosketuksissa olleet työvälineet, leikkuulaudat ja astiat sekä kätesi.
• Raakalihatuote on ennen kuumennusta säilytettävä erillään muista elintarvikkeista, mieluiten alkuperäisessä pakkauksessaan.
• Hanki raakaa lihaa varten oma leikkuulauta.
• Pese raa'an lihan kanssa kosketuksissa olleet työvälineet, leikkuulaudat ja astiat sekä kätesi.
• Vaihda työpintojen pyyhkimiseen käyttämääsi välinettä riittävän usein.
• Kypsennä liha kauttaaltaan kypsäksi, vähintään 70 asteeseen.
• Mikäli ruoka pitää säilyttää kuumana ennen tarjoilua, sen tulee olla riittävän lämmintä, noin 60 astetta.
• Älä juo pastöroimatonta maitoa.
• Noudata pakkausten suosituslämpötiloja mahdollisimman hyvin.
• Jos ruokaa ei syödä kerralla, se tulee jäähdyttää nopeasti ja säilyttää jääkaappilämpötilassa.
• Jos ruokaa lämmitetään uudelleen, se tulee kuumentaa kauttaaltaan hyvin, niin että lämpötila on yli 70 astetta.
• Ulkomailla suurin riski on vesijohtovesi. Myös salaatit, salaattikastikkeet ja huonosti kypsennetty liha ja kala tai kananmuna ovat riskiruokia.

Jos epäilee saaneensa ruokamyrkytyksen tulee heti ottaa yhteys elintarvikevalvontaviranomaisiin. Jos epäiltyä ruokaa on vielä jäljellä, on se syytä laittaa pakastimeen ja toimittaa elintarvikelaboratorioon tutkittavaksi.

Ja jos vahinko pääsee sattumaan, voisi vieraita kohtaan osoittamaa sympatiaa harkita toisin kuin lupaamalla uutta ateriaa heti seuraavana päivänä, se ei ehkä lisää luottamusta. Vilpitön anteeksipyyntö riittää kotijuhlien emännältä, palveluntarjoajalta odotetaan enemmän.

Lisätietoa hygieniasta kotikeittiössä. Myös näitä vinkkejä kannattaa pohtia.

Lähteet: www.evira.fi ja www.kuluttajavirasto.fi.

kuva: Lotus Head from pixelpusher.co.za

No hyvä, sanoi Porsas Urhea

Eduard Uspenski arveli tiistain Hufvudstadsbladetissa suomalaisten lasten olevan yksinäisiä. Hän totesi kirjojensa toimivan hyvin sekä lapsille että aikuisille, ja siksi soveltuvan hyvin ääneenlukemiseen.

Fedja-setä, kissa ja koira sopii tosiaan paitsi lapsille myös niille kolmekymppisille, jotka muistavat posteljooni Petskin. Tänä syksynä ilmestyi Fedja-setä ja kummitus.

Ääneenluku on niin lämpöisää eikä se ole vain lasten yksinoikeus. Aikuisetkin voivat illanvietossa kokoontua yhteen tarinan ääreen kuin iltanuotiolle.

Muumit toimivat useimmille, pienille ja isoille. Kielikylpynä suomenkielinen voi lukea niitä alkuperäiskielellä. Aikuisten seurassa myös Janssonin novellit ovat kiehtovia, ehkä siksikin, että kaikki eivät ole niitä nähneet kirjoina, sarjakuvina ja japanilaisina animaatioina läpi ikänsä.

Dekkareista pitävät voivat lukea Poirotin lyhyitä juttuja, joissa viehättävä belgialaisetsivä nuuskii vanhoissa brittimaisemissa muistaen aina kello viiden teen.

Varsinaisista tarinankertojista Karen Blixenin Seitsemän salaperäistä tarinaa on hyvä vaihtoehto. Muutenkin hyvien klassikoiden lukeminen yhdessä lasi brandya toisessa kädessä, sikari toisessa hämyisässä, takan valaisemassa kirjastohuoneessa (jonka voi lavastaa tavalliseen olohuoneeseen) kuuluu syksyyn. Jos tapaamisia on useampi, voi valita pidemmänkin kirjan.

Jos taas ei, kannattaa valita lyhyitä, mutta kiehtovia tarinoita, joita on esimerkiksi István Örkényn Minuuttinovelleissa. Inspiraatiota ääneen luettaviksi novelleiksi voi etsiä täältä.

Lisää hyviä kirjoja voi etsiä Kirsi Pihan lukupiiristä, jossa tällä hetkellä on käsiteltävänä suht lyhyt, 50-luvulla kirjoitettu Mies joka istutti puita. Se jäi mieleen jo peruskoulussa, mutta en ole ihan varma, miksi. Pihan kirjasta nostama siteeraus puiden istuttamisen syystä kertoo kuitenkin sellaisesta lämmöstä ja toimijuudesta, josta olisi mukava lukea nyt.

“Hän lisäsi vielä, että koska hänellä nyt ei ollut tärkeämpääkään tekemistä, hän oli päättänyt vähän kohentaa asioita.”

Hauskoja englanninkielisiä tarinoita lukisin David Sedarikselta tai tästä Miranda Julyn kirjasta, jonka nettisivuideaa rakastan, ja josta kriitikot ovat kertoneet paljon hyvää ja kaunista. Vielä en ole hankkinut kirjaa käsiini, mutta olen varma, että pidän siitä.

Ja ehkä parasta on rakentaa omia kertomuksia.

Lapsille voisi lukea nyt Porsas Urheaa, Melukylän lapsia ja Peppiä. Hahmoja, jotka pärjäävät tilanteessa kuin tilanteessa, mutta elävät kuitenkin turvallisessa ympäristössä mainioiden kavereiden keskellä.

Supernaiivistaan tunnetun Erlend Loen Kurt on tärkeä -kirjassa on taas hyvä kysymys julkkikseksi haluaville lapsille.

Kaikkein ihanin on silti Hannu Mäkelän Hevonen, joka hukkasi silmälasinsa. Sääli lapsia, jotka eivät siihen hevoseen tutustu.

Suuri kurpitsakuu

Tällaista ruoanlaitto yhdessä ja illanistujaiset ovat parhaimmillaan. Ei muuta lisättävää. Paitsi että hienosti matchattu musiikki ruoanlaittoon.

Inspiraatiota juhliinsa voi etsiä aiemmista ruokahaasteista täältä.

kuva: freefoto.com

Hyvää fiilistä

Velmu olo. Aivan mieletön fiilis viikonlopun jälkeen. Jos jotain tekisin, mitä vain, voisin ottaa seurakseni ne nuoret. Uskomaton energia ja into, ja tahto tehdä asioita.

Tuntuu hyvältä myös siksi, että blogi sai hieman tunnustusta (eli joku lukee tätä:) ja siksi, että kotona sai niin hyvän vastaanoton reissusta palatessa.

Illalla kuuntelin Sam Phillipsin laulua Love is everywhere I go, joka siis on soinut Gilmore girlsissä. Tällaisia hyvän olon biisejä voisi koota luomaan tunnelmaa omiin juhliin. Usein helpommin muistaa tanssimista varten tarvittavan musiikin, mutta tunnelmaa voi tarkoituksella rakentaa muissakin kohdissa musiikin avulla, luoda edellytyksiä herkistyä ja hakeutua jonkun kainaloon tai vain hyräillä itsekseen tyytyväisenä.

kuva: mathworks.com

Tunnelmallisia aamuja

Ehdoton tunnelmablogi, joka sai minut innostumaan aamuista, on 3191.
Se on kahden, toisistaan 3191 mailin päässä asuvan ystävän blogi, johon molemmat bloggaavat vuoden ajan yhden kuvan samana päivänä. Aluksi keskityttiin aamuihin.

Nyt huomio ja tunnelma on valunut iltoihin, ja aamuista on ilmestynyt kirja!

Ja millaisia kuvia!

Jos näillä ei aamuinspiraatio lähde käyntiin niin millä? Voisin suunnitella sunnuntaisen aamubrunssin valitsemalla randomisti, jonkun syntymäpäivän mukaan tai suloisuusperiaatteella yhden inspiraatiokuvaparin. Tai vielä parempi, sinä voisit valita ja kutsua minut mukaan. Mitä otan mukaan?

Happy Sweet "16"

Nauroin yöllä vilttiini, jotta en olisi herättänyt nukkuvaa miestä, kun luin tätä postausta. Ja näitä.

Minäkin haluan kakkuuni jotain vastaavaa. Ehkä seuraavilla synttäreillä kakussa lukee Hyvää "30v." synttäriä! (Oikeastihan olen 44).

Ja miksei "Hauskaa viimeistä synttäriä"?
Tai ehkä ei sitä. Congratulations & God on parempi.

Tälle viikonlopulle ei ole tiedossa juhlia, vaan työtä. Näin prioriteetit välillä menevät, ja hyvä niin, koska luulen oikeasti, että tapaamisesta tulee kiinnostava (eikä yhtään harmita, että samaan aikaan olisi ollut mahtavat juhlat Helsingissä ja Oslossa, yksi harrastussemma sekä Maulavirran kastikekurssi).

Oikeasti, työstäkin voi nauttia, ja Tampereelle on aina kiva mennä.

Hauskaa perjantaita!

Huonojen julkkisten ilta

Lotta Backlund kirjoitti kerran huonojen viinien tasting-illasta. Tai näin muistin. Tarkistin juuri asian ja se olikin halpojen viinien ilta. No, se taitaa olla aikalailla sama asia. Innostuin ajatuksesta.

Huonolla teemalla voi jatkaa loputtomiin: surkeat leffat, ällöttävimmät jälkkärit, karseimmat joululaulut, ärsyttävimmät julkkikset naamiaisissa... Taivas rajana.

Mikä vain käy, kunhan se vedetään kunnolla läpi. Eli aidosti huonoa eikä mitään keskikamalaa, ja kannattaa jollain tavalla vihjaista teemasta kutsussa. Idean voi ottaa kaveriporukan sisäpiirivitsistä tai paljon pinnalla olleesta teemasta (formulat? kuntavaalit? Big Brother?). Arvosteluraati ja asiaankuuluvat kommentit omaan blogiin ja näin saat lisää ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa.

Kalenterit esille

Syksy on täynnä mahtavia tapahtumia, joilla voi kerätä vinkkejä ja välineitä seuraavien juhlien järjestämiseen.

5.-7.10. on Turussa suklaata, samppanjaa ja omenaisia herkkuja ruokamessuilla. Kirjamessut järjestetään samassa yhteydessä.

10.-12.10. on Häät&Rakkaus -messut Helsingin Messukeskuksessa.
10.-12.10. Tukholman suklaafestivaalit Nordiska museetissa. Samalla voi hakea inspiraatiota museon kattaus- ja naamionäyttelyistä.

23.-26.10. Ruoka- ja kirjat esittäytyvät yhteismessuilla Helsingin Messukeskuksessa.
Syksyn ehdoton kohokohta, jota varten kannattaa varata kunnolla aikaa. Messuilta saa kerralla hankittua aivan liikaa juhlien suunnittelussa tarvittavia kirjoja ja ruoanvalmistusvälineitä, sillä tarjoukset ovat niin mahtavat. Lisäksi erilaisia tilaisuuksia ja puhujia. Kirja- ja Viini, ruoka ja hyvä elämä -messut ovat naapureita, joten samalla lipulla pääsee sisään. Sunnuntain tikkaritehdas kuulostaa lupaavalta.

Haaga-Perho järjestää Suomen ensimmäisen Suklaafestivaalin 15.-16.11.2008 Helsingin Lasipalatsissa.

Koko syksyn ajan voi vierailla ilmaiseksi Senaatintorin laidalla Helsingin kaupunginmuseoihin kuuluvassa Sederholmin talossa, jossa on 23.8.2009 asti meneillä Yhtä juhlaa -näyttely. Näyttelyyn kuuluu paljon oheisohjelmaa, muun muassa 13.11. työpaja kodin vanhojen tekstiilien saattamisesta juhlakuntoon.

Lisäksi pääkaupunkiseudulla asuvat voivat käydä tutustumassa Moko Marketin pajoihin, joissa valmistetaan muun muassa saippuaa, karkkeja, kynttilöitä, lyhtyjä ja koristellaan pipareita. Kuulostaa joululta, eikö totta? Kurssit täyttyvät kuulemma nopeasti, joten ripeät saavat paikat.

Jos tiedät jostain muusta, varsinkin muuallapäin Suomea järjestettävästä juhliin liittyvästä tapahtumasta, jätä ihmeessä kommentti.

kuva: ukir.info

Lounastreffit Herra Benton kanssa

Sinkkuaikanani kävin välillä treffeillä, mutta eipä tullut mieleen pitää treffejä lounasaikaan. Kahvi tai illallinen olivat tavallisempia ehdotuksia. Oikeastaan lounas on erittäin sopiva aika treffeille.

Jos ei muuten tahdo yhteistä treffiaikaa löytyä tai jos on liian suuri kaipuu tapaamaan toista, on keskelle päivää sovittava tapaaminen mainio. Ja ennen kaikkea sokkotreffeille, sillä silloin on pätevä syy livahtaa paikalta, jos tilanne ei toimi. Jos treffit taas ovat onnistuneet, voi sopia seuraavaan tapaamisen vaikka samalle illalle.

Ravintolaan voi mennä lounaalle, mutta joskus olisi hauska kokata itse lounastreffeille, ja silloin bento on ihmisen paras ystävä. Jos seura on jo tuttua, voi hänet kutsua vaikka työpaikan palaverihuoneeseen. Kuivalla säällä voi syksylläkin mennä puistoon piknikille, jos ottaa paksun viltin, villapaidat ja termospulloon lämmintä mukaan. Tai miksei benton kanssa voisi mennä käymään kotieläintilalla tai sienimetsään. No nyt eksyttiin jo työpäivälounaista, mutta bentoboxit toimivat niin hyvin retkieväsrasioinakin.

Jos haluat hyvän lounasrasian, hanki siis joku hauska tai kaunis japanilainen, ja ennen kaikkea, hanki Mr. Bento, joka toimii hyvin lämpimienkin ruokien kanssa. Voin tämän sanoa täydestä sydämestä, vaikka en itse Herra Bentoa (vielä) omista. Joulupukille tosin on lähetetty viestiä. Muutama muu japanilainen bentorasia hyllyssä kuitenkin on. Pidän siitä, että niissä on omat lokerot eri ruoille ja usein paikka syömäpuikoille.

Hiukan edullisempia, erityisesti kylmille lounaille sopivia bentorasioita löytyy matkoilta tai aasialaistyylisistä kaupoista, mutta myös netistä. Sain vihjeen Jokapäiväisen leivän kautta Shinzi Katoh Designista, jonka kautta saa tuotteet ilmeisesti kätevästi ja nopeastikin EU:n alueelle. Ja kuinka mahtavia lounasbentoja sivuilla onkaan.

Hyvä on. Tunnustetaan. Halusin kirjoittaa jotain Mr. Bentoista ja sukulaisistaan, ja vasta sitten keksin, miten se liittyy juhliin. Mutta kas, tämä todistaa sen, että minkä tahansa voi yhdistää juhliin ja sosiaaliseen toimintaan, inspiraatio voi tulla mistä vain.

Ja jos et ole vielä vakuuttunut bentolounaista, tutustu niihin Lunch in a boxissa tai täällä.

kuva: www.zojirushi.com, Mr. Bento

Abbaa

En tiedä, onko mulla mitään valtuutusta antaa vinkkejä hyvistä biiseistä juhliin, mutta näitä voisin ainakin omissani kemuissa kuunnella. Vastasin siis tällaiseen haasteeseen, tosin kukaan ei varsinaisesti haastanut paitsi minä itse.

Bleeding love
Take a Chance on Me
Jesus in a Camper Van (tosin originaalina, mutta tämä cover on aika hauska)
Pony Ride
Mercy

Olisin ehkä halunnut laittaa kaikki biisit Robbielta, mutta kai se olisi niin teiniä. Siitä vain, pilkatkaa niiiin paljon kuin jaksatte. Kuuntelen sitä kuitenkin.

Syksyyn kuuluu nähtävästi rytmiä ja raikkautta. On suuri tarve valolle ja raikkaalle ilmalle. Toiminnalle. Ja myös vähäsen fiilistelylle.

Ne, jotka tykkäävät tällaisista haasteista, voivat vastata omassa blogissaan ja kertoa tänne kommenttiboksiin siitä. En aio erikseen haastaa ketään, sillä monet, joiden blogeja seuraan, ovat tämän jo tehneet enkä halua kiusata sellaisia, jotka eivät näistä ehkä pidä.

Tehtävänanto kuuluu:
"Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia. Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!"

Lahjaksi tsekkiläinen jalkapallo

Usein sanotaan, että pitäisi antaa lahjaksi jotain, mistä itse pitää. En ihan usko siihen, ja asian todistaa myös seuraava dialogi Gilmore girlseistä. Toiselle arvokas ja merkittävä esine voi olla toiselle täysin turha ja antaa vielä täysin väärän viestin.

Rory, joka rakastaa kirjoja, keskustelee parhaan ystävänsä Lanen kanssa kaupungin huvimajassa poikaystävälleen hankkimastaan kirjasta.

Lane avaa keskustelun.

- Ostit Deanille kirjan?
- Niin, Muodonmuutoksen.
- Muodonmuutoksen?
- Se on Kafkaa.
- Miten romanttista.
- Minusta se on romanttista.
- Unelmani on aina ollut, että saisin mieheltä todella sekavan tsekkiläisen romaanin.
- Uskon, että hän arvostaa sitä.
- Kirja antaa väärän vaikutelman.
- Mitä tarkoitat?
- Sinun on mietittävä, mitä lahja sanoo saajalle, ei sinulle. Muistatko, kun kerran ostin äidilleni hajuveden?
- Muistan.
- No niin. Minulle se sanoi: "Äiti, teet paljon töitä. Ansaitset jotain hienoa." Äidille se sanoi: "Äiti, tässä on haisevaa seksinestettä, jolla minä houkuttelen poikia." Minut lähetettiin raamattuleirille koko kesäksi.
- Niin, mutta...
- Kuvittele, että antaisit Deanille jotain todella romanttista ja hän antaisi sinulle jalkapallon. Hypoteettinen romanttinen lahjasi sanoo, että pidät hänestä todella ja hänen lahjansa sanoo: "Ollaan vain ystäviä."
- Tarkoitat, että tämä kirja...
- On tsekkiläinen jalkapallo.

kuva: universalgiving.org

Työhuoneen tuparit

Sain pomolta kehotuksen sisustaa aluksi hiukan kolkon näköisen työhuoneeni omien värieni ja toiveideni mukaan. Viininpunainen pyöreä matto, pitkät tummanruskeat verhot ja vähän kastelua vaativa kasvi olivat ensi hankintoja hopearaamisen liitutaulun kera. Kun raahasin väritoiveeni mukaisia mustia mappeja huoneeseeni, esimies mainitsi, että saamme varmaan sitten odottaa tuparikutsua.

Meillä on hauska tunnelma toimistolla, silmäkulmassa saa olla jotain pilkettäkin. Mietin siis sopivaa teemaa. Luin aiemmin netistä erään firman järjestäneen työpaikan virkistäytymispäivän luokkaretkityyliin ja aikani ideaa mietittyäni päätin pitää tuparit koulun limudiskotyylillä.

Tuparit päätettiin järjestää henkilöstön suunnittelupäivän alkajaisiksi, siis kello yhdeksältä aamulla.

Työkaverit saivat kutsun, jossa oli paljon huutomerkkejä ja hymiöitä sekä kehotuksen pukeutua hauskasti ja värikkäästi. Ja näin tapahtui. Innokkain osanottaja oli pukeutunut mahtavaan kultaiseen diskoasuun, jossa oli suuria paljetteja. Lainasin kaverilta 70-luvun diskohittejä ja Abba-levyjä, ja koristelin huoneen serpentiinillä ja mansikoilta tuoksuvilla tuikuilla.

Tarjolla oli lihapulla-kurkku-Edam-juusto -cocktailtikkuja, mokkapaloja, pieniä karjalanpiirakoita ja Jaffaa. Nenämukit pääsivät oikeuksiinsa. Ainoa harmi oli, että ei ollut värillisiä valoja pehmentämässä toimistovalojen jyrkkyyttä. Olisin halunnut pienen discovalon, jonka löysinkin netistä, mutta toimitusaika oli liian pitkä.

Kun juhlat hieman yli yhdeksän alkoivat, musiikki soi ja tanssittiin. Ohjelmassa oli tanssikilpailu, jonka jälkeen valittiin diskokuningatar, ja ongintaa. Olin aiemmin ostanut Tokyu Hands Storesta paperiset söpöt pussit, joihin laitoin chupachupseja ja kettukarkkeja. Pussien päällä luki "Why don't we look for the best joy!".

Tuparilahjaksi sain Brunbergin mansikkapusuja ja vihreän ilmapallon.

Paras palaute juhlista tuli pomolta seuraavana päivänä. Kertoi juhlien fiiliksen jääneen päälle ja porukalla mietittiin, mikä voisi olla seuraavan juhlan syy.

PS On pakko sanoa, että kyllä meillä töitäkin tehdään. Uskon tosin, että hyvä, sosiaalinen ja luova ilmapiiri on vastakohtiaan tuottoisampi ja elinvoimaisempi, joten juhlathan olivat siis hyvin perustellut.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

Browniet herkkupurkissa

Browniet olivat niin hyviä. Ei näin helpolla reseptillä voi kai kovin pahasti mennä metsään. Jätin pähkinät pois ja levitin taikinan vähän laajemmalle alueelle, jotta sain enemmän pinta-alaa ja kaipaamaani rapeutta pehmeän sisuksen lisäksi.

Kuva on ystäväni valmistujaisjuhlista kesäkuulta, jolloin huomasin browniesin sopivan hyvin yhteen myös täyteläisen punaviinin kanssa.

Browniesit maistuivat sellaisenaan, ja löysän kermavaahdon ja soseutettujen kesän mansikoiden kera. Jäätelö olisi myös hyvä vaihtoehto. Nam!

Browniet
N. 24 annosta
200 gr tummaa suklaata (70%)
50 gr voita
2 munaa
2½ dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
1 1/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
(1 pussi n. 60 gr hasselpähkinöitä tai saksanpähkinäpaloja)

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Pilko suklaa pieniksi paloiksi ja sulata se vesihauteessa. Ota kattila liedeltä ja sekoita suklaaseen pieniksi paloiksi leikattu voi.
Vatkaa munat, sokeri ja vanilliinisokeri. Sekoita suklaaseen.

Sekoita jauhot, leivinpaperi ja pähkinät. Lisää kuivat aineet suklaaseen. Sekoita tasaiseksi.
Tee foliosta n. 20 x 25 cm kokoinen muotti. Voitele ja jauhota korppujauhoilla. Valuta taikina muottiin ja paista uunin keskiosassa 20-25 minuuttia. Browniesien tulee olla kuivia ulkopuolelta, mutta hiukan tahmeita sisältä.
Anna kakun viilentyä hetki ja jaa sen jälkeen neliöiksi. Säilytetään purkissa.
Resepti suomennettu soveltaen sivulta www.ica.se.

Kuva: (c) Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

Leipuri Hiiva

Leipominen on innostanut ihmeen paljon viime aikoina, ja nimenomaan sunnuntaisin. Kokeilin joku aika sitten ystävän kanssa höttöistä lemoncurd-kääretorttua, jonka resepti oli parin numeron takaisessa Oliviassa. Oli hauskaa leipoa yhdessä rakkaan ystävän kanssa spontaanilla yllätysvierailulla, joita kokee nykyään harvoin.

Muutin reseptiä niin, että laitoin pinnalle mantelien sijaan kookoshiutaleita ja täytteeseen passionhedelmän sijaan mansikkaa. Lemon curdinkin vaihdoin lempipaikastani Tanskasta tuotuun lemon cheeseen, joka on leivän päällä ihanaa, pehmeämpää. Ja kuinkas sitten kävikään? Tortusta tuli hieman liian makeaa sisäänleivotun marengin, kookoksen ja lemon cheesen kanssa. Lopputulos oli ihan mukava eli kyllä sitä söi, mutta vain tämän kerran.

Samoin A piece of caken Kärleksmums oli pettymys. Ehkä odotukseni olivat liian korkealla kirjan alkuhehkutuksen jälkeen. Voita taikinaan upposi hurjasti ja espresson epäystävänä olisin sitäkin voinut vähentää, mutta tällä kertaa noudatin ohjetta orjallisesti. Taikina oli selvästi parempaa kuin uunista tullut tavara, mutta ei sitä oikein voi vieraille tarjota, paitsi ehkä harvoille huumorintajuisille.

Mutta ei nämä takaiskut ole leipomisintoani vieneet. Tänään kokeilen jotain helppoa ja herkullista eli brownieseja. Sopivaa sunnuntaiherkkua, jonka tekeminen ei kestä liian kauan.

kuva: (c) Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

Osaatko pitää vieraasi hengissä?

Tänään on maailman ensiapupäivä. Ja miten se liittyy juhliin?

Kaikissa juhlissa on hyvä varautua siihen, että tulee vähintään yksi haaveri. Juhlat eivät oikein ole juhlat, jos aivan kaikki menee suunnitelmien mukaan siististi. Pienempiä onnettomuuksia ja sattumuksia tapahtuu. Innokkaat humalaiset juhlavieraat kaatuvat liukkaalla kalliolla tai lapsi syö vahingossa pyykinpesuainetta. Osaatko auttaa?

Pahimmilta tapaturmilta voi kuitenkin jo etukäteen koettaa välttyä.

Ensimmäinen asia, joka kaikilla pitäisi olla kunnossa, on ensiapukoulutus. Se on edullinen ja nopea koulutus, joka voi pelastaa vaikka oman hengen. Eikä riitä, että kävi sen joskus armeijassa kymmenen vuotta sitten. Kurssi pitää uusia joko yhden illan kertauksella tai uudella kurssilla aina kolmen vuoden välein. Olen käynyt EA1:n kaksi kertaa ja kerrannut sen kerran, viimeksi viime vuoden lokakuussa. Kurssit ovat olleet hauskoja, ja joka kerta olen huomannut unohtaneeni jotain oleellista.

Jotkut pelkäävät kurssille menoa siksi, että siellä näytetään verta sisältäviä kuvia tai joutuu harjoittelemaan elvytystä. Aika pieni hinta siitä, että tositilanteessa pystyy pelastamaan puolisonsa, lapsensa tai jonkun muun ihmisen. On todella kurja katsoa avuttomana vierestä, kun tietää, että turhamaisuus esti kurssille menon. Pelastamisessa on usein kyse muutamista minuuteista.

Ensiaputaito ja -valmius ovat tärkeitä. Lisäksi on hyvä varmistaa, että juhlapaikalla on ladattuja kännyköitä ja laturi, jotta voi ajoissa soittaa apua paikalle. Lisäksi tarvitaan ensiapulaukku tai voi myös koota itse vastaavat välineet. Pelkkä laukku ei riitä, jos sitä ei osaa käyttää, mutta voi toki auttaa, kun saa hätäkeskukselta toimintaohjeita. Jos poltetaan nuotiota, on etukäteen varattava paikan lähelle sopivat sammutusvälineet (yksi ämpäri vettä ei riitä) ja eristettävä nuotio riittävästi.

Juhlatila on myös hyvä järjestää niin, että todennäköiset vaaratilanteet on minimoitu, esimerkiksi riittävällä valaistuksella jyrkällä saunapolulla ja sijoittamalla parkkeeraus juhlien yhteydessä niin, että kolareita ei pääse syntymään helposti.

kuva: lieksa.fi

Saapaspeli

Saapaspeli pohjautuu vanhaan pullon-
pyörityspeliin, mutta herkulliseksi pelin tekee sen anonyymius. Se nimittäin vaikuttaa siihen, että ihmiset uskaltavat olla avoimempia. Myöhäisempien iltojen hitti sopivan suuressa, jopa parinkymmenen hengen porukassa siis.

Peliä varten tarvitaan iso, musta saapas ja jokaista pelaajaa varten kaksi eriväristä, suljettuun kämmeneen sopivaa esinettä, vastausmerkkiä. Saappaana voi toimia myös jokin muu sopivan kokoinen, läpinäkymätön esine. Vastausmerkit voivat olla esimerkiksi nappeja, kiviä tai olutpullojen korkkeja. Peli-innossa on jos jonkinlaista esinettä käytetty pelimerkkinä.

Olennaista on, että ne ovat riittävän samankaltaisia, jotta mikään merkki ei erotu liikaa toisesta. Merkit pidetään muilta piilossa, yksi kussakin kädessä. Pelin alussa sovitaan, kumpi väri tarkoittaa kyllä ja kumpi ei.

Pelissä kysytään kysymyksiä, joihin voi vastata vain kyllä tai ei (pidätkö pandoista? oletko varastanut?). Yksi pelaaja kerrallaan kysyy ja kaikki vastaavat. Vastaus tapahtuu sujauttamalla oman vastauksen mukainen pelimerkki saappaaseen sen kiertäessä pelaajien keskuudessa. Saappaaseen ei saa katsoa kurkkiakseen edellisten vastauksia. Kun kaikki ovat vastanneet, kumotaan saappaan sisältö pelaajien keskelle.

Kiinnostavia tilanteita syntyy, kun kaikki ovat vastanneet samoin, vain yksi on vastannut toisista poikkeavasti tai muuten hätkähdyttävistä tilastoista (ovatko nämä neljä kaupasta varastaneet samat neljä, jotka eivät ikinä suostuisi laulamaan julkisesti).

Kun tulosta on tarpeeksi hämmästelty, laitetaan merkit eli myös toiseen käteen piiloon jäänyt vastausmerkki saappaaseen. Kenkä kumotaan ja merkit jaetaan taas kilpailijoiden kesken. Ripsakan tahdin kera tämä ei vie paljon aikaa ja samalla voi miettiä seuraavia kysymyksiä tai nauttia virvokkeita.

Pelissä on kaksi olennaista sääntöä, joihin kaikkien tulee sitoutua. Pelissä ei saa kysyä jotain tiettyä pelaajaa yksilöiviä kysymyksiä (oletko koskaan luntannut ukrainan kielen tentissä) eikä vastauksista puhuta jälkikäteen pelin ulkopuolisten tai edes muiden pelaajien kesken.

Usein peli alkaa jollain kesyllä kysymyksellä (oletko koskaan valehdellut).

Heikko huhu kertoo, että pelin olisi kehittänyt eräs SYL:in entinen puheenjohtaja.

kuva: alina.fi

Ulkomaiset reseptit litroiksi ja grammoiksi

Joskus ulkomaiset keittokirjat ovat nopeammin ja edullisemmin saatavilla tai suomalaista versiota ei ole ollenkaan luvassa. Raaka-aineiden nimet kääntyvät vaikka ruokiin liittyvällä nettisanakirjalla, mutta entä mitat?

Kuinka monta desilitraa on 'a cup'? *

Leipomisessa varsinkin saa olla aika tarkkana, jotta resepti varmasti toimii.

Hyvä keino on ottaa käyttöön mittakannu- tai kulho, jossa on valmiiksi eri mittajärjestelmien mukaiset viivat. Säästää hermoja ja laskemisen vaivaa.

Netistäkin löytyy apua. On erilaisia laskureita, jotka muuntavat eri maiden järjestelmien ja myös mittajärjestelmien välillä.

Monipuolinen laskuri, jossa muun muassa USA:n ja Kanadan kupit ja brittien gallonat voi muuntaa desilitroiksi. Kupeista (cups), unsseista, tee ja ruokalusikoista saa grammoja ja päinvastoin tällä laskurilla. Toinenkin painosta tilavuuteen muuntava laskuri löytyy.

Lämmityksessäkin voi unohtaa laskutoimitukset, jos uunin fahrenheiteissa annetun lämpötilaohjeen haluaa celsiuksiksi.

Lisäys postaukseen Jamsilta:
"Valtaosan laskuista saa suoritettua suoraan Googlessa, Fahrenheitit Celsiuksiksi kirjoitamalla "350 f to c", kupit desilitroiksi "3 cup to dl" jne."
Eli käytännössä ylläolevat linkit voi melkein unohtaa. :) Oli pakko kokeilla tätä mulle uutta mahdollisuutta omalla kysymykselläni ja oikea tuloshan sieltä tuli.

Peruskeittokirjoissa on normaalisti suomalaiset tilavuus- ja painotaulukot yleisimmistä raaka-aineista. Lisäksi joissakin digitaalisissa keittiövaaoissa on sama ominaisuus. Itse en ole törmännyt vaakaan, joka laskisi lisäksi eri maiden mittajärjestelmien mukaan, mutta sellaisen hankkisin oitis omaan keittiöön, jos vastaan tulisi.


*Yksi kuppi (a cup) on n. 2,4 desilitraa.

kuva: hahto.fi

Käytäväpiknik

Syksyn tulo ei tarkoita piknik-kauden loppua. Ehkä voisi järjestää työ- tai opiskelupaikan yhteisen käytäväpiknikin kahvitauon sijaan tai työpalaverin muodoksi?

Idean sain vuosia sitten omalta ainejärjestöltäni. En harmikseni päässyt paikalle, mutta ihastuin ideaan.

Järjestelytkin ovat helpot.

Runsaasti vilttejä, eväskoreja, kuumaa juomaa termostaatissa, maukkaita voipaperiin käärittyjä voileipiä, lämpimiä leipomuksia ja kakkua.

Sekä tietenkin lautapelejä, minikrokettia ja -petanquea.

Hyviä leipomisvinkkejä löytää Leila Lindholmin A piece of cake -kirjasta. Erityisesti Hi-hat cupcakes -resepti, jonka resepti on lukunäytteessäkin, näyttää hauskalta. Voisi sopia hyvin myös lastenjuhliin. Kärleksmums
(eli rakkausnannaa? en keksi nyt parempaakaan käännöstä) on parannettu versio perinteisistä mokkapaloista. Myös maailman parhaaksi porkkanakakuksi luvattu kakku kiinnostaa.

Kokeilunhaluiselle tai mielikuvituksettomalle leipojalle kirja tarjoaa lukuisia versioita muun muassa muffinseista, piirakoista, pikkuleivistä, kakuista, sconeseista, marmelaadeista ja mehuista. Jaottelu on toimiva ja kuvat syötävän suloisia. Kirjan lopussa on ensiapuohjeita pulmatilanteisiin, jos kakku ei nouse, marjat laskevat pohjalle tai muffinseista tulee kumimaisia. Kirja täyttää ainakin minun leipomishimoni vähäksi aikaa.

Ainoa kysymys onkin, milloin kirja ilmestyy suomeksi?

kuva: www.adlibris.se/bookbrowser, ote A piece of cake -kirjasta

Herkkublogi

Eräs blogisuosikeistani, delicious:days, julkaisi nyt syyskuun alussa kirjansa, jota saa tilata saksaksi ja englanniksi ainakin Saksan Amazonin kautta. Kirjan visuaalisuus ja taso on varmasti kohdallaan, kun jo itse blogi on niin herkullinen.

Kuvat ovat taitavia ja läheltä otettuja. Yksi suosikkini on edelleen pinkki pasta, jota en ole itse lähtenyt (vielä?) kokeilemaan. Ehkä jos olisi pastakone, fettucine näyttää niin upealta.

Äskettäin Nickyn postaama passiohedelmäparfait punaviinikastikkeella näyttää ensimmäisessä kuvassa niin viattomalta ja seuraavassa syntisen hyvältä. En edes välitä siitä, etten pahemmin pidä passiohedelmästä. Tätä haluaisin maistaa.

kuva: deliciousdays.com

Helan går japaniksi

Rapujuhlia ei oikein voi järjestää ilman snapsilauluja. Rapuja varten on omat laulunsa, mutta tunnelmankohottamisessa muutkin juomalaulut ovat oivia. Traditio on vahvempi ruotsiksi, siksi suurin osa lauluistakin on toisella kotimaisella, ja mikä olisikaan parempi keino verestää kielitaitoaan.

Ruotsalaisista lauluista muun muassa Mera brännvin, Lång gädda (myös Vodka, vodka -nimellä tunnettu) ja Vi vill ha mera kuuluvat usein rapujuhlissamme. Suomalainen juomalaulusuosikkini on Eino Leinon juomalaulu Sallan vetämänä. Alkupätkän selostuksen täytyy olla sopivan dramaattinen ja vaikuttava. Ja toivottavaa on, että laulu ei lopu ihan alkuunsa...

Lauloin kerran Helan gårin 200-päisen yleisön edessä "japaniksi" (ei mitään tietoa, mitä sanat tarkoittavat tai ovatko edes japania) ja voitin palkinnoksi käsinpuhalletun hienon lasimaljakon, jota himoitsin.

Helan går (japaniksi)

Tomodachi, ippai ippai

nomimasho!

Tomodachi, ippai nomimasho!

Moshi ippai o nomimasen

nihai o maraimasen.

TOMODACHI......

Ippai nomimasho!

Snapsikylpy
(säv: Kalliolle kukkulalle)
Tilli suussa, kruunu päässä
Sinut pöytää kannetaan.
Paahtoleivän päälle sulle
snapsikylpy annetaan.

Kräftkalas(säv: Oi kuusipuu)
Ett krätfkalas, ett kräftkalas,
det är kalas med fulla glas.
Men finns det bara tomma glas,
så är det inget kräftkalas.
Ett kräftkalas, että kräftkalas,
det är kalas med fulla glas.

Det är din kväll ikväll

(säv: Are you lonesome tonight)

Har du kammat din lugg,
har du öl i din mugg?
Har du räkor o kräftor o snaps?
Lägg då huvét på sné,
så du är riktigt på G
Titta djupt på din bordsdam brevé

Strunt i handsvett o blyghet just i denna stund
Glöm bort att din andedräkt är så där lagom sund

Trots alla bett utav mygg, är du tillräckligt snygg
Ta mig fan, det är din kväll ikväll

Lisää juomalauluja

Snappsvisor.nu (kategorian mukaan 834 ruotsalaista juomalaulua)
Snapsvisor.eu (juomalauluja ja drinkkireseptejä ruotsiksi myös kategorioittain, rapulaulut täällä)

TYY:n Ylioppilaan laulukirja (nuotit mukana)
Finlandssvenska rimakademin (järjestää vuosittain Suomen mestaruuskilpailun uusista snapsilauluista)

Ellit

kuva: lasipruukki.fi

Rapurallaa

Rapujuhlien järjestäminen on hauskaa hommaa, sillä koko touhua leimaa rentous ja viihtyisä yhdessäolo. Rapujuhlissa on vaikea pönöttää, kun kaikki pöydät äärellä sottaavat kätensä, ryystävät lientä saksista ja laulavat välissä pari snapsilaulua.

Eräällä porukalla järjestämme joka vuosi rapukutsut jonkun kotona tai joskus mökillä. Eräänä varhaisimmista kerroista, kun perinne ei ollut ihan vielä hallussa, keskustelimme järjestelyvastuista etukäteen. Kerroin raaka-aineita hankkivalle, että rapuja tarvitaan n. 7-10 kappaletta per henkilö.

Illalla perillä Kirkkonummella havaitsimme, että meillä oli kuutta ihmistä varten yksi rapulaatikko, jossa oli 10 rapua. Siitä riitti jokaiselle siis juuri ja juuri yhteen leipään. No, juomaa, muuta ruokaa ja hyvää seuraa riitti ja ensi kerralla tiedettiin paremmin.

Olen havainnut hyväksi järjestykseksi rapujuhlissa alkumaljojen jälkeen syötäväksi ruokaisan alkuruoan kuten piiraan tai vaikka punajuurikeiton leivällä, jotta kärsivällisyys ja ilo säilyvät rapujen kanssa puuhastellessa. Snapsitkaan eivät kolahda yhtä rajusti, kun on jotain syönyt pohjalle. Viime vuonna jälkiruoaksi nautittiin todella maittava inkiväärimascarponekakku mansikkasoseella, jonka resepti on kirjassa Tee hyvä kakku. Tämän vuoden menu on vielä harkinnassa. Meillä on ollut myös tapana varata pöytään varsinaisten rapujen lisäksi myös kuorittavia katkarapuja, jotka ovat monesta maukkaita ja nopeita syötäviä.

Juhlien suunnittelussa pitäisi taas muistaa varata riittävän iso kattila ja aikaa rapujen keittämiselle, ravut pitäisi tarjota vasta tunteja keittämisen jälkeen. Toisaalta siinä odotellessa voi tehdä alku- ja jälkiruoat ja koristelut valmiiksi. Jotkut ovat sitä mieltä, että pöydässä ainoa punainen saa olla rapu, itse olen suvaitsevainen tässä suhteessa. Tärkeämpänä pidän sitä, että pöydässä on riittävästi keinoja käsien siistimiseen, pelkkä vesimalja sitruunalla tai yksi kosteuspyyhe ei tahdo riittää.

Alkon sivuilla on hyviä ohjeita rapujuhlien järjestäjille muun muassa rapujen keittämisestä ja syömisestä, mutta tottakai myös rapujen juomakavereista. Yhteishyvän sivuilla on myös raputietoutta. Hieman kaupallisempaa tietoutta jakaa Kartanon rapujen sivusto.

kuva: www.alko.fi