1.3.15

Positano ja Praianon viimeiset illat

Maaliskuu on alkanut, ja monet miettivät, minne lähteä kesälomalla.

Italia ja Amalfin rannikko ovat hyvä kohde, jos toivoo lomalta huikeita merimaisemia ja tuoreita, herkullisia mereneläviä eikä pelkää portaita ja korkeita paikkoja.
Yhden viime kesän parhaimmista ja tunnelmallisimmista illallisista söimme Praianossa Hotel Tramonto d'oron ravintolassa. Olisin voinut jäädä aulaan tuijottamaan meren ja taivaan sinisten sävyjen sulautumista.

Saimme viimeisen pöydän parvekkeelta. Vanha herrasmies tarjoili meille viiniä ja hänen rouvansa kiersi pöydästä toiseen keskustelemassa.

Hotellin palvelu oli erinomainen ja uima-allas katolla upea. Täällä tekisi mieli joskus majoittua.

Parvekepaikka oli toiveena, koska kirkon edustalla oli La Luminaria di San Domenicon tulishow alkamassa.

Olemme usein onnistuneet Italiassa osumaan valoesityksen tai paikallisen karnevaalin kohdille.
Tilasimme kokonaisen kalan, joka esiteltiin pöydässä. Tämän jälkeen tarjoilija perkasi kalan meille.

Lisukkeena oli tietynlainen kasvismillefeuille.

Kala tarjoiltiin taivaallisen Amalfin sitruunan mehun kera. Yksinkertaista ja hyvää.

Seuraavana päivänä skippasimme bussin ja korkeat tiet.

Otimme vesitaksin Positanoon, joka sijaitsee Praianosta länteen. Vesitaksi oli raikas ja näppärä tapa matkustaa.

Positano on mereltä katsottuna kaunis. Suosittelen hitusen kalliimman vesitaksin ottamista tästäkin syystä. Tunne, jonka kokee satamaa lähestyessään, on huikea.

Kuski lupasi hakea sovittuna aikana satamasta. Emme olleet ainoita vesiteitse saapuvia, joten laiturilla piti olla juuri oikeaan aikaan.

Satamassa oli Notting Hill -leffaa mukaileva herkkä viesti.

Läkähdyttävän kuumana päivänä oli ihana istahtaa alas juuri siihen lähimpään turistiravintolaan. Palvelu pelasi, oli merinäköala ja kylmä juoma. Mitä muuta sitä kaipaa?

Otimme päivän lounasmenun, joka alkoi sitruunan lehdillä tarjoilluilla parmesanpaneroiduilla merenelävillä. Sitruunan lehdestä tuli uskomattoman aromaattinen maku. Näitä olisin syönyt enemmänkin.

Pääruoka oli ricottatäytteinen hyvin pullea ravioli tomaattikastikkeella.

Jälkiruoka tällä seudulla oli monessa paikassa rommilla läpikostutettu baba. Sen jälkeen olikin hyvä istua hetki ihan paikoillaan.

Puhallettavista Disney-leluista tuli lapsuus mieleen. Ei meillä tuollaisia ollut, mutta jokin läikähti sydämessä Mikin ja Pluton nähdessäni.

Kiertelimme hieman Positanoa.
 Itsetehdyt mehujäät odottivat ottajia.
Positanon kujat ovat kapeita ja yleensä täynnä turisteja. Onnistuin nappaamaan kuvan harvinaisena hiljaisena hetkenä.

Positanossa ja Amalfissa vieraillessa olimme tyytyväisiä vähemmän kaupalliseen Praianoon, jossa ei ihan joka käänteessä yritetä myydä turistirihkamaa valtaville turistimassoille.

Ennen lähtöä takaisin söimme sataman lähellä sitruunasorbetit.

Toisin kuin useimmiten Roomassa, nämä olivat itsetehtyjä. Edellisellä kerralla Amalfin lähettyvillä en tajunnut nauttia kuuluisaa Amalfin sitruunaa paljonkaan, joten nyt otin vahingon takaisin.

Paluu Praianoon oli rauhallinen. Veneet olivat jo palanneet paikoilleen, ja ihmiset valmistautuivat iltaan.

Ihailimme hetken maisemia, ja päätimme, minne menemme syömään.

Hotelliltamme johti sitruunapuiden reunustama, hieman salainen kuja viereiseen Costa Divan ravintolaan.

Tällä kujalla mieheni yllytti minut sitruunavarkaisiin. Ajatus oli tehdä se yhdessä, mutta hänpä ottikin minusta vain kuvan!

Sitruunoita roikkui niin paljon ja olimme ravintolassa jo tuttuja, joten oletan omistajien suhtautuneen tähän hassuna kujeena. Toivon ainakin... Vastaantulleet ruokailijat hymyilivät meille.

Tällä kertaa alapuolella ei ollut häitä, mutta näimme kauniin aurinkoterassin.

Otin alkuruoaksi tuoreita, grillattuja, tuoreella limemehulla kostutettuja katkarapuja. Sanoinko jo tuoreita?

Costa Divan hotelli loisti tummenevassa yössä.

Kala oli järjettömän hyvää, jälleen kerran. Hetken pohdin pihvin tilaamista, mutta tarjoilija totesi, että ei tänne tulla pihvin takia. Oikeassa oli.

Grillatut kasvikset oliiviöljyllä lisukkeeksi, ja jälkkäriksi tiramisu niin kuin lähes jokaisen illallisen päätteeksi.

Ja hyvää paikallista viiniä.
Seuraavana päivänä tuntui hieman haikealta jättää kaunis hotellimme ja lähteä kohti Roomaa.

Pysähdyimme kuitenkin välipalalla Sorrentossa puolivälissä matkaa. Antipastilautanen oli herkku.

Kermainen ja pehmeä burrata, puhvelinmaidosta valmistettu mozzarellan kaveri, oli tomaattikastikkeessa maukas, mutta vähän liiankin tuhti pallero.

Inn Bufalito -ravintola tarjoilee buffaloa eri muodoissa. Ravintola sijaitsee Sorrenton vanhassa kaupungissa, jonka kapeat kujat toivat mieleen Nizzan.

Napoliin saapuessa oli vastassa tuttu näky. Jatkoimme kuitenkin saman tien Roomaan, jotta ehdimme hotelliin ennen illallista.

Matkaohjeet Roomasta Amalfin rannikolle ovat ensimmäisessä jutussa.

Kierrettyämme Roomaa viimeisenä iltana istahdimme Espanjalaisten portaiden lähellä olevalla kujalla terassille.

Paikka näytti vaatimattomalta, mutta lasagna al forno oli yksi maukkaimmista, joita olen syönyt. Oli pakko tilata päälle puolikas annos lisää, mutta kielivaikeuksien takia tulikin kokonainen annos. Tuli syödyksi.

Viimeisenä päivänä kävimme hakemassa tuliaiset herkkudelistä, ja söimme viimeiset pitsat ja salaatit.

Koneessa odotti ihan mukava ateria ja erittäin miellyttävä lentoemäntä, jonka kanssa keskustelimme matkustamisesta pitkään.

Tuliaisista vinkkasin jo heti matkan jälkeen blogin Facebook-sivuilla. Tykkää niin näet heti uusimmat päivitykset ja muut vinkit.

Lue muut Amalfin rannikon matkan jutut: Osa 1 (Rooma, Praiano) ja osa 2 (Ravello, Amalfi).