31.12.14

Jouluruokamaraton


Tässä tämän joulun tunnelmat. Vähän haikea taas luopua joulutunnelmasta, mutta loma onnekkaasti vielä jatkuu.

Joulutunnelma käynnistyi oikeastaan jo marraskuussa Klaus K:n tarjoamalla American Christmas Grillillä. "Nyt on aika Amerikkaa", totesi blogikollega.



Pidin esillepanosta jälkkäripöydässä sekä poikkeavasta, maukkaasta amerikkalaisesta joulumenusta.

Tarjoilijat kiersivät maistattamassa erilaisia juomia ja kertomassa niistä. Viinit esiteltiin etiketteineen niin perusteellisesti, että joku kommentoi, että harvemmin näissä blogitilaisuuksissa tuodaan tyhjä pullo pöytään.

Suosikkini oli ehta New York cheese cake, jossa maistui reilusti kardemumma. Jonossa pohdittiin, kuinka paljon on järkevää ottaa. Järkevä ei ehkä ole se sana, jonka mukaan mentiin.

Torikorttelit ovat todella päättäneet ilahduttaa kaupunkia. Ilahduin joulun alla viikoittain vanhan ajan karusellista.

Pääsin kerran maksuttoman karusellin kyytiinkin, mutta jouduin huomaamaan lapsuuden hohdon karisseen. Näyttää hienolta, mutta siinä sitä mennään vain ympäri. Kollega kysyi, että mitäs odotit. Niin.

Joulumieltä sai siis vähän hakemalla hakea. Toinen aattoa edeltävä täyskymppi oli Kulosaaren casinon joulubuffet, jonne menimme kolmen ystävän ja kaksi yhden hinnalla -kuponkien voimalla.

Sain maistaa lipeäkalaa ensimmäistä kertaa. Se oli erikseen tilattava pääruoka, mutta vähän arvelutti ottaa kokonaista annosta monen jouluinhokista.

Tarjoilija suostutteli ottamaan ihan pienen annoksen ja lupasi, että saan jälkiruokaa, vaikka jättäisin.

Kaksi tarjoilijaa tuli maistettuani uteliaina kysymään, mitä pidin.

Maku yllätti. Ei ollut ollenkaan karsea, mutta liian pehmeä koostumus ei tehnyt suurempaa vaikutusta. Tyydyin siis santsaamaan runsaan alkuruokapöydän siianmätiä.

Kulosaaressa huomion kiinnitti tunnelmallisen tilan lisäksi uskomattoman ystävällinen palvelu sekä parhaat marmeladit. Lisää lämmintä teetä tultiin tarjoamaan kysymättä ja kaikilla työntekijöillä oli rento, iloinen meininki.

Kysyin erään jälkiruoan ainesosia ja tarjoilija ehdotti, että voisi pyytää keittiöltä jotakin "korvaavaa tuotetta" tilalle. Emmin, tarvitsenko ja mitä se olisi. "Kysytään keittiöstä. Siellä on ihan oikeita ihmisiä", tarjoilija totesi hyväntuulisena.

En ollut ajatellut sellaista runsaiden pöytien äärellä tarvitsevani, mutta eihän näin lempeästi ehdotuksesta voinut kieltäytyä. Mansikka-raparperisorbetti oli onneksi raikas, vaikka vatsa oli jo halkeamassa.

Seurueen jäsen kertoi, että Sipulin joulubuffetissa tämä on tehokkaasti estetty. Pääruoan ja jälkiruokapöydän välissä on kokovartalopeili!

Aattoa ennen tapahtui kaikkien odottama joulun ihme. Lumi tuli ja saatiin aaton samppanjat kylmään.

Joulupöydän kuvista tämä taitaa olla ainoa, joka edes jotenkin kuvaa todellista ruokavaliotani joulun aikana, mätiä.

Käytin hyväkseni kaikki tilanteet haalia lautaselleni jokaisella joulua sivuavalla aterialla blinejä, puikulaperunaa tai Frambois'n maalaispatonkia ja tätä oranssia herkkua.

Muikun- tai siianmäti smetanan ja punasipulin kanssa kuuluvat talven parhaisiin juhliin.

Joulun värisuora oli vaaleanpunainen. Vaikka voisi kuvitella niin tätä tilannetta ei ole tarkoituksella aseteltu näin.

Muiden syödessä isän paistamaa kinkkua nautin lampaankyljyksiä. Muistan edelleen, miten seitsemänvuotiaana opettaja nolasi minut luokassa vastattuani kysymykseen, mitä jouluna syödään. "Lammasta! Lammasta! Sitä syödään pääsiäisenä!" No ei meillä syöty.

Juustoja syödään kuitenkin melkein kaikeissa joulukodeissa, ja nyt oli onnistuneet valinnat äidillä.

Juustoportin Viinitarhurin juusto on tuo kello yhdessä oleva kovempi juusto, joka sattui omaan suuhun erinomaisesti aterian päätteeksi.

Yöhön poistuessa ulkotuli oli jo ehtinyt sammua.

Anopin luona oli perinteisemmät jouluruoat ja asianmukaiset pitsit lautasten välissä.

Ihmetystä herätti, miksi puolustusministeri oli toivottanut isännälle hyvää joulua, kunnes selvisi, että vaalit ulottuvat näköjään joulupöytäänkin.

Toinen puheenaihe oli se, pitikö niitä herneitä olla tarjolla ja jos niin missä muodossa.

Yöllä livahdimme vuorotellen hapsimaan suklaabrowniesta siistejä viipaleita.

Toisena joulupäivänä rikoimme muutaman vuoden risottotradition ja teimme rentoa spagetti carbonaraa. Ei kuitenkaan rypsipekonilla vaan vähän aidommalla kaverilla.

Jälkkäriksi lusikoitiin Kolmen kaverin kahvijäätelöä ja lakritsikalenterin 24. luukkua, jonka kahden tangon syömisen piti olla erikseen amazing, mutta samanaikaisesti magic. Ei onnistunut.

Kaikki muut luukut ovat jotenkin miellyttäneet, mutta nyt jäi tämä jouluihme kokematta. Olikohan vika vain maistajissa vai saiko joku näistä kiksejä?

Välipäivien ohjelma on pitänyt sisällään pyjamassa hiippailua, lumikävelyitä, Downton Abbey -maratonia ja ankan paistamista. Mukava joulu, kiitos läheisille!

30.12.14

Grilled cheese Chefin innoittamana

Grilled cheese jäi Chef-elokuvan jälkeen mieleen kummittelemaan.

Chef on törkeän hyvännäköisiä ruokakuvia tihkuva hyvän mielen filmi, jossa Twitterin ylivilkas "piilomainonta" alkoi hieman tökkiä. Ehdottomasti kuitenkin katsomisen arvoinen vuoden paras ruokaleffa.

Vaikka veden kielelle nostattavia kohtauksia oli useita, jäi tavallinen juustoleipä kovimmin syyhyttämään. Sen videoresepti on ilmeisesti lopputekstien jälkeen eli lähdimme liian aikaisin pois, mutta onneksi se löytyy netistä. Myös leffan varsinainen minuutin pituinen juustoleipäkohtaus on nettiin jo päätynyt.

Amerikkalaisissa sarjoissa aina välillä vilahtava grilled cheese on aina jäänyt meillä kotoisampien lämpimien leipien jalkoihin. Jostakin syystä sen tekeminen on tuntunut hankalammalta, vaikka käytännössä siinä on vain juustoa leivän välissä.

Ei kuitenkaan miten vain lätkäistynä, sillä juustoa tulee olla leivän välissä riittävästi, ja sen tulee venyä ja vähän tursua rapean leivän reunoista houkuttelevasti.


Lontoossa taisin kerran tilata grilled cheesen, mutta muuten tämä loistava, vähän rasvaisa välipala asteli elämääni nyt. Ehkä juuri oikeaan aikaan pakkasen paukkuessa joulun välipäivinä.

Kelpaisi hyvin myös uuden vuoden viettoon joko myöhään aattoyöhön tai ensimmäisen päivän kävelyn jälkeen.

Grilled cheese sandwich

4 paahtoleipäviipaletta
2-4 dl raastettua juustoa (esim. gruyère, cheddar, parmesan)
Voita
Öljyä paistamiseen

Voitele paahtoleipien toinen puoli kokonaan. Laita pannulle öljyä ja leivät voipuoli alaspäin öljyyn paistumaan. Anna hetken ottaa hieman väriä kuumalla pannulla, mutta ei tummua liikaa.

Nosta raastettu juusto kahden leivän päälle ja laske lämpö keskitasolle. Voit hieman painella juustoa kasaan niin, että sitä on tasainen kerros koko leivällä. Itse laitoin juustoa noin 1,5-2 sentin korkeudelta eikä ollut yhtään liian paljon tai vaikea sulattaa. Nosta juustottomat leivät päälle voinen puoli ylöspäin.

Kun juusto alkaa sulaa, se painuu hieman kasaan ja tarttuu leipiin kiinni. Seuraa silloin alla olevan leivän tummumista nostamalla sitä välillä, jotta se ei kärähdä. Käännä leivät kerran, jotta toinenkin puoli saa väriä.

Leikkaa leivät kolmioiksi ja nauti heti.

Sivuhuomautus

Leffassa juustoa laitetaan viipaleittain leivälle, mutta tutkittuani asiaa netissä löytyi käsityksiä siitä, että raastettu juusto sulaisi nopeammin. Käy järkeen. Vähän nimittäin arvelutti leivän kärähtäminen ennen juuston sulamista. Siinä saikin olla hieman tarkkana ja ainakaan raastaminen ei huonontanut lopputulosta. Viipalointikin silti varmasti käy.

Ostin kaupasta kimpaleen oranssia cheddaria kaapissa olleen Västerbottenostin pariksi. Hyvää tuli, vaikka jätin kolmanneksi ajatellun gruyèren pois.

22.12.14

Helppo jouluisa alkupala

Levitettävää vuohenjuustoa patongin palalle, päälle granaattiomenan siemeniä ja hieman pieneksi leikattua ruohosipulia.

Pehmeämpi, helposti levittyvä vuohenjuusto löytyy usein tuorejuustojen luota. Kaikissa kaupoissa sitä ei ole, mutta tavallista vuohenjuustoa voi notkistaa esimerkiksi kerman ja creme fraichen kanssa.

Mutta miten se granaattiomena sitten halkaistaan? Tämä kysymys heräsi, kun laitoin keittiössä avustavat hommiin leivän kanssa. Monelle tuntematon granaattiomena näytti vaikealta ja joku kertoi kuulleensa joskus jutun, että niitä siemeniä ei sitten saa syödä.

Sehän on niin, että juuri ne siemenet syödään. Mitään muuta siinä ei oikein olekaan.

Hedelmämyyjältä kuulin vinkin, että mitä rumempi granaattiomena on, sitä valmiimpi se on syötäväksi.

Siementen irrottaminen voi olla joskus vaikeaa. Itse irrotan siemenet leikkaamalla hedelmän lohkoiksi, taivuttamalla lohkoja vähän ulospäin ja poistamalla siemeniä sormin. Sottaistahan se on ja väri tarttuu liiankin hanakasti vääriin paikkoihin kuten valkoiseen paitaan, mutta sitä varten on esiliinat ja pesukone.

Vuohenjuusto-granaattiomenaleipäset

1/2 patonki
200 g levitettävää vuohenjuustoa (esim. Valfrais tai Chavroux)
1/2 granaattiomena
1 dl hienoksi pilkottua ruohosipulia

Vinkki: Voit kokeilla myös saaristolaisleivälle.

19.12.14

Joulukalenteribattle



Pikkujouluohjelman ei tarvitse olla kallista ja jäykkää paikallaanoloa. Järjestin tällaisen kaupunkiseikkailumaisen joulukalenteribattlen työkavereilleni. Voisi toimia myös synttäreillä tai uudenvuoden ohjelmana sopivalle porukalle uudet kujeet -teemalla.

Aikuisille sopi pikkujouluissa hyvin se, että sai itse valita, miten tehtävät suorittaa. Se näkyi pisteiden jaossa: 380-16.

Christmas Cream Tea -joukkue veti reilusti pidemmän korren ja sai suklaapalkinnon.
Toinen joukkue  keskittyi erityisesti tehtävään 15.
 
Tämän saa vapaasti kopioida ja soveltaa omiin tarkoituksiin.
Me päädyimme maaliin Taidehallissa, koska kävimme katsomassa toivottavasti ei ainakaan viimeisen Viimeinen Taiteilijat -näyttelyn.

Monet tehtävät eivät ole paikkaan sidottuja ja kaupunkikohtaisia tehtäviä on helppo muuttaa.

Varmista etukäteen, että jokaisella joukkueella on ainakin yksi, mielellään kaksi täyteen ladattua kännykkää ja säännöt, tehtävät sekä kynä mukana.

Tonttulakki päähän ja menoksi!


Säännöt

Battle alkaa Kauppatorilta. Tehkää 80 minuutin aikana mahdollisimman monta 24 tehtävästä.

Joukkue voi jakautua enintään kahteen osaan, joissa molemmissa tulee olla vähintään kaksi henkilöä.

80 minuutin kuluttua eli tasan kello XX.XX koko joukkueen tulee olla maalissa vikalla luukulla eli Taidehallin aulassa. Jokaisesta myöhästyneestä minuutista tulee miinuspiste.

Eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa. Tehtävän suorittaja ei saa olla aina sama henkilö. Joukkueen tulee olla veikeä, mutta rehellinen.


Näyttäkää kännykkätodisteet ja muut tehtävissä vaaditut tavarat kokonaisuudessaan maalissa.


Merkitkää keräämänne pisteet tähän paperiin.

24 tehtävää

1. Ottakaa selfie joulupukin kanssa. 1 piste/selfie
2. Etsikää ja tuokaa seuraavat asiat vikalle luukulle
- lunta 5 pistettä
- 5 sentin kolikko 1 piste
- miesten alushousut 4 pistettä
- ulkomaan valuuttaa 3 pistettä
- kengät 2 pistettä
- sydän 2 pistettä
- iloinen eläin 3 pistettä
- pipari 2 pistettä
- esite japaniksi 3 pistettä
3. Etsikää mahdollisimman iso punainen asia ja kuvatkaa itsenne sen vieressä. 1 piste/isompi asia
4. Laskekaa ja kuvatkaa matkan varrella olevat joulukuuset. 1 piste/kuusi
5. Selvittäkää Stockmannilla Petterin kilohinta. 2 pistettä
6. Kehittäkää itsellenne parrat. 1 piste/parrakas joukkue maalissa
7. Olkaa tonttuja ja vakoilkaa ihmisten hyviä tekoja ja kirjoittakaa ne hyvien ja huonojen listaan. 1 piste
8. Etsikää kaupungilta hyvä uutinen. 2 pistettä
9. Lähettäkää hyväntuulinen tekstiviesti tekstaripalstalle. 4 pistettä
10. Menkää eduskuntatalolle ja kuvatkaa itsenne poliitikon kanssa. 4 pistettä
11. Laulakaa joululaulu julkisella paikalla. 3 pistettä ja 1 piste/ulkopuolinen kanssalaulaja (kuva- tai videotodiste)
12. Tehkää jouluruno. 3 pistettä
13. Rakentakaa ja kuvatkaa luontoinstallaatio Kiasman pihassa. 1 piste
14. Ajakaa karusellilla ja vilkuttakaa kuvaajalle. 2 pistettä
15. Rentoutukaa. 5 pistettä
16. Myykää pantomiimikuusia ohikulkijoille ja kuvatkaa tilanne. 4 pistettä
17. Lakittakaa merileijona tonttulakilla ja kuvatkaa. 2 pistettä
18. Iskekää silmää ohikulkijoille. 2 pistettä
19. Antakaa hyvää palautetta jollekin tuntemattomalle. 3 pistettä
20. Keksikää joukkueellenne nimi. 1 piste, mutta 3 pistettä, jos hauska nimi
21. Keksikää jouluvitsejä. 1 piste/vitsi
22. Kätelkää Aleksis Kiveä ja kuvatkaa kohtaaminen. 2 pistettä
23. Kirjoittakaa ylös, mitä lukee kuuluisan kausi-ikkunan alaosassa jyrsijän lähellä englanniksi. 3 pistettä
24. Muodostakaa ihmisjoulupatsas Taidehallin aulassa. 1 piste


18.12.14

Glögisiirappi kuohuviinille


Glögisiirappi kuohuviinissä sai paljon spontaaneja kehuja cocktailkutsuilla.

Maistatin samaa tavaraa muille kavereille toisissa pikkujouluissa, ja ajatus glögistä kuoharissa tuntui monesta oudolta ajatukselta. Kaikki halusivat kuitenkin kokeilla, ja ilmeisesti pitivät.

Vaniljainen, lempeä siirappi ei tyrkytä joulua liikaa, mutta siinä maistuu silti selkeästi glögin maut.

Resepti on jouluttajan uutuussuosikista Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin Hyvää joulua -kirjasta. Tein tämän kaksinkertaisena ja keittelin noin puoli tuntia. Kirjan mukaan yksinkertaisesta reseptistä olisi pitänyt tulla noin kolme desiä.

Valmista siirappia tuli kahden kuvassa olevan pikkupullon verran eli ei ihan luvattua määrää, mutta olisiko kiehunut liian pitkään liedellä. Maukasta ja älyttömän helppoa tehdä joka tapauksessa.

Glögisiirappi

2,5 dl vettä
2 dl sokeria
1 vaniljatanko
1 tähtianis
1 kanelitanko
5 kokonaista neilikkaa

Mittaa ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä noin vartin verran. Siivilöi siirappi puhtaaseen pulloon. Jäähdytä ja sulje pullo. Säilytä jääkaapissa.

Kallis vaniljatanko kannattaa muuten keittämisen jälkeen huuhdella vedellä, kuivata ja säilöä seuraavaa käyttöä varten.

14.12.14

Cocktailkutsut viinikellarissa

Järjestin torstaina cocktailkutsut 16 hengelle. Vuoden kiireisimpänä viikkona. Kokkasin aamukuuteen, nukuin pari tuntia ja jatkoin heti töiden jälkeen valmisteluja. Hullua touhua, mutta niin ihanaa.

Oli aika huojentunut ja onnellinen olo, kun kaikki onnistui ja ihmiset viihtyivät.

Miniburgerit olivat yksinkertaisesti Frambois'n patongin sisään läntätyt valmismajoneesi, pinaatin lehdet ja etukäteen paistetut punajuuri-jauhelihapihvit.

Viinikellari Vinoteekki Katajanokalla oli tunnelmallinen paikka talvisen cocktailin viettoon. Ainoa, mikä aidosti harmitti, oli musiikin puute.

Ei löytynyt sopivaa laitetta toistamaan musiikkia, ja jossain vaiheessa energia loppui ja annoin olla. Toisaalta sitä olisi tarvittu vain alkuun. Vähitellen volyymi kohosi ihan itsestään eikä musiikkia olisi enää kuullut.

Brien palat tökättiin Antiikkimessuilta löydettyihin pikkuhaarukoihin.

Glögisiirappi pikkupullossa sai paljon kehuja. Loistava lorautus kuohuviinilasin pohjalle ja superhelppo keitellä itse. Laitan reseptin jahka toivun tästä viikosta.

Toinen todella kehuttu oli joulumaustetut popcornit, joissa maistui kaneli ja kardemumma.

Eläkkeellä oleva Timo oli pelastava enkeli, joka tuli avaamaan oven ja auttamaan. Hän totesi, että anna vain ohjeet ja minä teen. Ja niin teki, muun muassa nämä vuohenjuustoleipäset.

Inkiväärimojito oli raikas. Se valmistettiin tällä reseptillä lisäämällä joukkoon kunnon köntti kuorittua ja viipaloitua inkivääriä.

Jäät saatiin ystävällisesti Mount Everest -ravintolasta Luotsikadulta. Eivät veloittaneet mitään. Kiitos avusta!

Olin pitkään haaveillut siitä, että saisin tarjota creme brûléen lusikasta. Kaikenlaisesta sitä ihminen haaveilee.

Haave meinasi venyä tulevaisuuteen, kun tajusin pakanneeni kaiken muun noin 19 kassiin paitsi tohottimen. Taksikuski keksi, että voisin kysyä Grand Marinan ravintolalta lainaisivatko he.
 

Ravintolapäällikkö ymmärsi hädän ja saimme jättitohottimen lainaan. Kiitos pelastuksesta!

Minipavlova lemon curdilla, kanelivaahdolla ja karhunvatukoilla oli illan toinen jälkkäri konvehtien lisäksi. Toimi älyttömän hyvin jälkiruokaviinin kanssa.

Tässä ei ollut edes kaikki syötävät.

Tajusin vasta jälkikäteen, että valmisteluväsymyksessä kuvaamatta jäi kirsikka-brie hand piet, salviarusetit, savunieriä, kesäkurpitsasipsit sardellidipillä, paahtoleipä viikunahillolla ja manchegolla sekä sienisalaatti sipseillä. Ja minä pelkäsin, että ruoka loppuu kesken.

4.12.14

Tanskalainen pikkujoulu

Olen onnistunut hankkimaan joulukuuksi paljon kivaa tekemistä. Kivaa tekemistä, mutta paljon.

Kokkaus kotona on jäänyt vähän vähemmälle viime viikkoina, joten kaivoin naftaliinista viime joulunaluselta kuvia Glorian ruoka&viinin innoittamana. Adam Pricen tanskalaisen joulujutun ansiosta muistin kutsut tanskalais-suomalaisessa kodissa.

On mahtavaa, kun joku näkee vaivaa ja valmistelee muille kivan illan.

Tanskalaista joulua edusti erityisesti tunmus eli tonnikalamousse lohenmädillä ihan kuin isoäidin tekemänä. Maukasta oli. Pisteet Peterille!

Pöydästä löytyi selvfølgelig eli tietty frikadeller, ronskit lihapullat.

Itse avitin herkkupuolta kokeilemalla joulutorttujen tekoa omatekoisella taikinalla. Ensimmäistä kertaa.

Ei sujunut heti niin kätevästi kuin etukäteen kuvittelin, mutta tuli niistä aika maukkaita. Tosin myös erittäin murenevia.

Näillä fiiliksillä lähdetään rakentamaan paria pikkujoulua ja muuta joulupuuhaa. Tortut teen tänä vuonna kuitenkin kaupan valmiista voitaikinasta.