31.12.14

Jouluruokamaraton


Tässä tämän joulun tunnelmat. Vähän haikea taas luopua joulutunnelmasta, mutta loma onnekkaasti vielä jatkuu.

Joulutunnelma käynnistyi oikeastaan jo marraskuussa Klaus K:n tarjoamalla American Christmas Grillillä. "Nyt on aika Amerikkaa", totesi blogikollega.



Pidin esillepanosta jälkkäripöydässä sekä poikkeavasta, maukkaasta amerikkalaisesta joulumenusta.

Tarjoilijat kiersivät maistattamassa erilaisia juomia ja kertomassa niistä. Viinit esiteltiin etiketteineen niin perusteellisesti, että joku kommentoi, että harvemmin näissä blogitilaisuuksissa tuodaan tyhjä pullo pöytään.

Suosikkini oli ehta New York cheese cake, jossa maistui reilusti kardemumma. Jonossa pohdittiin, kuinka paljon on järkevää ottaa. Järkevä ei ehkä ole se sana, jonka mukaan mentiin.

Torikorttelit ovat todella päättäneet ilahduttaa kaupunkia. Ilahduin joulun alla viikoittain vanhan ajan karusellista.

Pääsin kerran maksuttoman karusellin kyytiinkin, mutta jouduin huomaamaan lapsuuden hohdon karisseen. Näyttää hienolta, mutta siinä sitä mennään vain ympäri. Kollega kysyi, että mitäs odotit. Niin.

Joulumieltä sai siis vähän hakemalla hakea. Toinen aattoa edeltävä täyskymppi oli Kulosaaren casinon joulubuffet, jonne menimme kolmen ystävän ja kaksi yhden hinnalla -kuponkien voimalla.

Sain maistaa lipeäkalaa ensimmäistä kertaa. Se oli erikseen tilattava pääruoka, mutta vähän arvelutti ottaa kokonaista annosta monen jouluinhokista.

Tarjoilija suostutteli ottamaan ihan pienen annoksen ja lupasi, että saan jälkiruokaa, vaikka jättäisin.

Kaksi tarjoilijaa tuli maistettuani uteliaina kysymään, mitä pidin.

Maku yllätti. Ei ollut ollenkaan karsea, mutta liian pehmeä koostumus ei tehnyt suurempaa vaikutusta. Tyydyin siis santsaamaan runsaan alkuruokapöydän siianmätiä.

Kulosaaressa huomion kiinnitti tunnelmallisen tilan lisäksi uskomattoman ystävällinen palvelu sekä parhaat marmeladit. Lisää lämmintä teetä tultiin tarjoamaan kysymättä ja kaikilla työntekijöillä oli rento, iloinen meininki.

Kysyin erään jälkiruoan ainesosia ja tarjoilija ehdotti, että voisi pyytää keittiöltä jotakin "korvaavaa tuotetta" tilalle. Emmin, tarvitsenko ja mitä se olisi. "Kysytään keittiöstä. Siellä on ihan oikeita ihmisiä", tarjoilija totesi hyväntuulisena.

En ollut ajatellut sellaista runsaiden pöytien äärellä tarvitsevani, mutta eihän näin lempeästi ehdotuksesta voinut kieltäytyä. Mansikka-raparperisorbetti oli onneksi raikas, vaikka vatsa oli jo halkeamassa.

Seurueen jäsen kertoi, että Sipulin joulubuffetissa tämä on tehokkaasti estetty. Pääruoan ja jälkiruokapöydän välissä on kokovartalopeili!

Aattoa ennen tapahtui kaikkien odottama joulun ihme. Lumi tuli ja saatiin aaton samppanjat kylmään.

Joulupöydän kuvista tämä taitaa olla ainoa, joka edes jotenkin kuvaa todellista ruokavaliotani joulun aikana, mätiä.

Käytin hyväkseni kaikki tilanteet haalia lautaselleni jokaisella joulua sivuavalla aterialla blinejä, puikulaperunaa tai Frambois'n maalaispatonkia ja tätä oranssia herkkua.

Muikun- tai siianmäti smetanan ja punasipulin kanssa kuuluvat talven parhaisiin juhliin.

Joulun värisuora oli vaaleanpunainen. Vaikka voisi kuvitella niin tätä tilannetta ei ole tarkoituksella aseteltu näin.

Muiden syödessä isän paistamaa kinkkua nautin lampaankyljyksiä. Muistan edelleen, miten seitsemänvuotiaana opettaja nolasi minut luokassa vastattuani kysymykseen, mitä jouluna syödään. "Lammasta! Lammasta! Sitä syödään pääsiäisenä!" No ei meillä syöty.

Juustoja syödään kuitenkin melkein kaikeissa joulukodeissa, ja nyt oli onnistuneet valinnat äidillä.

Juustoportin Viinitarhurin juusto on tuo kello yhdessä oleva kovempi juusto, joka sattui omaan suuhun erinomaisesti aterian päätteeksi.

Yöhön poistuessa ulkotuli oli jo ehtinyt sammua.

Anopin luona oli perinteisemmät jouluruoat ja asianmukaiset pitsit lautasten välissä.

Ihmetystä herätti, miksi puolustusministeri oli toivottanut isännälle hyvää joulua, kunnes selvisi, että vaalit ulottuvat näköjään joulupöytäänkin.

Toinen puheenaihe oli se, pitikö niitä herneitä olla tarjolla ja jos niin missä muodossa.

Yöllä livahdimme vuorotellen hapsimaan suklaabrowniesta siistejä viipaleita.

Toisena joulupäivänä rikoimme muutaman vuoden risottotradition ja teimme rentoa spagetti carbonaraa. Ei kuitenkaan rypsipekonilla vaan vähän aidommalla kaverilla.

Jälkkäriksi lusikoitiin Kolmen kaverin kahvijäätelöä ja lakritsikalenterin 24. luukkua, jonka kahden tangon syömisen piti olla erikseen amazing, mutta samanaikaisesti magic. Ei onnistunut.

Kaikki muut luukut ovat jotenkin miellyttäneet, mutta nyt jäi tämä jouluihme kokematta. Olikohan vika vain maistajissa vai saiko joku näistä kiksejä?

Välipäivien ohjelma on pitänyt sisällään pyjamassa hiippailua, lumikävelyitä, Downton Abbey -maratonia ja ankan paistamista. Mukava joulu, kiitos läheisille!

Ei kommentteja: