9.10.14

Pjazzan pizzat

Pjazzan taide ilahdutti.
Eräänä lokakuun päivänä söin järkyttävän hyvää, ohutta, rapeaa roomalaista pizzaa. Suomessa. Kauniissa tilassa, kuulaana syyspäivänä. La dolce vita. Tuo päivä.

No kornius sikseen. Onnelliseksi tulin, ja ehkä ennen kaikkea siksi, että kunnon pizzaa tarjoavan ravintolan löysin aivan yllättäen Yrjönkadun G18-talossa pidetyn työpajan lomasta, talon alakerrasta.

Lounasvaihtoehdot työpajan järjestäjän mukaan olivat italialainen Pjazza, Bulevardin kahvisalongin salaatit ja Bar Ysi, jonka mainostettiin jättävän vaatteisiin rasvan hajun.

Lähes kaikki valitsivat italialaisen. En ollut kuullut siitä mitään. Olen elänyt kai jossakin pullossa, ja samoin ovat kaverini.

Tullessamme sisään Sikke Sumari otti ihmisiä vastaan. Hetken päästä törmäsin yhteen ravintoloitsijoista, Siken mieheen Tony Ilmoniin. Kyseessä on sama Tony, joka veti Tony's deliä Bulevardilla. Iloinen perhetapaaminen jatkui heidän poikiensa ja Flynn-koiran parissa.


En tunne Sikkeä sen kummemmin, mutta Flynnin kanssa katson olevani kaveri. Olemme tavanneet nyt jo kolme kertaa, ja kerran vein hänelle Nami Namasteehen synttärinameja.

Sikke kertoi ravintolan olevan kolmen suomalaisen ja kolmen italialaisen yhteishanke. Italialaiset ovat käyneet Roomassa "pizza-akatemian" eli Associazione Pizzerie Italianen.

Pizza valmistetaan kohottamalla taikinaa vähintään 72 tuntia, jolloin se ei turvota vatsaa ikävästi. Rapean pohjan salaisuus on tuplapaistossa. Ensin pelkän pohjan nopea paisto, jonka jälkeen se käännetään ja laitetaan täytteet.

Sikke muistutti, että pizza tulee syödä heti pöytään saapuessaan. Siitä ei ollut pelkoa, sillä nälkä ehti kasvaa koko porukalla. Tuore makkara ja sikuri buffalomozzarellan kanssa oli maukas yhdistelmä. Laadukkaat pizzatäytteet ansaitsevat erityiskunnioituksen Suomessa, valitettavasti.

Ravintola ei tuntunut olleen varautunut yhdeksän hengen porukkaan, sillä saimme ruokamme huomattavasti meidän jälkeen tulleita myöhemmin puolen tunnin odottelun jälkeen.

G18 on kaunis kokouspaikka ulkoa ja sisältä.
On kohtelias ajatus tuoda kaikille saman seurueen jäsenille annokset kerralla, mutta lounaalla ne olisi voinut tuoda valmistumisen mukaan. Pari joutui pyytämään osan pizzasta mukaan, sillä tunnissa tuli kiire.
Kiireisempänä päivänä olisi saattanut hermostuttaa, mutta nyt oli hyvää seuraa ja rento tunnelma. Tänne tulen mielelläni uudestaan jazzbrunssille tai lasilliselle jonakin elävän musiikin iltana.

Onnea uudelle kiinnostavalle ravintolalle ja kiitos, että sain jakaa tämänkin ravintolakokemuksen. Maallikko on puhunut, ugh.

Ei kommentteja: