21.9.14

Grillattu hampurilainen, mökkeilyä ja Porvoon ravintoloita

Tämän kesän grillattava oli selkeästi hampurilainen. Edullista ja varsinkin hiiligrillillä tehtynä maukasta.

En voi käsittää, miksen ole ennen grillannut burgereita. Siinä ei ole mitään vaikeaa.


Grillattu hampurilainen mökkiolosuhteisiin

Pihvit
150-200 g rasvaista jauhelihaa/syöjä
Vastarouhittua mustapippuria
Suolaa
Eikä muuta

Muut ainekset
1 pitaleipä/ruokailija
Majoneesia
Dijon-sinappia (mielellään karkeaa)
Salaattia
Tomaattia
Kovaa juustoa, esim. cheddar tai manchego

Sekoita jauhelihaan pippuri ja suola. Muotoile massasta käsillä hieman soikeita pihvejä. Hampurilaispihvi pysyy kasassa grillissä eikä siihen tarvitse lisätä kananmunaa tai muita härpäkkeitä. Parempi on, että pihvistä tulee mehukas sellaisenaan.

Paista pihvit kääntäen ne vain kerran. Laita juustoviipaleet pihvien päälle sulamaan kääntämisen jälkeen. Älä taputtele pihvejä lastalla, jotta mehut eivät karkaa sisältä.

Loppuvaiheessa paistoa lämmitä pitaleivät. Jos tunnet itsesi puuhakkaaksi, voit tietenkin leipoa sämpylät kaveriksi, mutta kaupan hampurilaissämpylöitä en suosittele.

Olennaisinta on muistaa, ettei tee massasta liian tanakkaa ja käyttää rasvaista jauhelihaa. Rasvaisinta, mitä löytyy. Silloin ei tarvita kananmunaa tai maitotuotteita kosteuttamaan tai sitomaan.

Käytimme itse kaupan omaa sika-nautaa, jossa oli 23 prosenttia rasvaa.

Jälkkäriksi mies halusi grillattuja omenoita, joiden päälle ripoteltiin sokeria ja puristettiin limemehua.

Grillaamiseen käytettiin mozzarellan grillaussettiä, jota olen jo aiemmin hehkuttanut ihmeellisen hyväksi keittiövälineeksi.

Mökkimaastosta löysimme jonkun veistämän mölkyn.

Mökkipelien klassikko on meillä kuitenkin Pekingin lohikäärme. Laatikossa oli lapsuudesta asti säästynyt muun muassa yllä oleva veljeni kirjoittama vihjelappu.

Pelissä Viisas tietäjä kertoo, kuka pelaajista valehtelee.

Metsämansikoista olisi hauska tehdä jotakin, mutta joka vuosi ne vain sujahtavat suoraan suuhun.

Appiukko kävi mökillä kylässä saunomassa ja toi kesähelteellä jäätelöt sanomalehteen käärittynä. Hyvin säilyivät reilun puolen tunnin matkan.

 Vadelmia on jo ikävä.

Porvoossa mökkeilyn etu on se, että pääsee välillä piipahtamaan vanhassa kaupungissa.

Ja lounaalla kivoissa ravintoloissa.

Timbaalin tatti-vuohenjuustopasta tuoksui hyvältä, mutta oli ehkä liiankin tuhti.

Kävimme hakemassa jälkiruoat torin laidalta Café Gabriolesta, jota monet kehuvat.

Sieltä löytyi miehen suosikkileivos Sarah Bernhardt. Täyte oli tosin vaniljakreemiä eikä suklaata.

Toisella kerralla piipahdimme ensimmäistä kertaa Zum Beispiel -ravintolassa.

Pidin ravintolan skandinaavisesta sisustustyylistä.

Ja ennen kaikkea ruoasta. Täytetty munakoiso venere-risoton kera oli taivaallista.

Roomasta tuliaisiksi livahtikin venere-riisipaketteja kuten Facebook-tykkääjät ovat ehkä huomanneet.

Sain maistaa lusikallisen seuralaisen tomaattikeittoa. Hyvää, mutta koin vetäneeni pidemmän korren.

Suoraan deli-ravintolan vieressä on myyntigalleria.

Tällä kertaa haimme jälkiruoaksi konvehdit Porvoon Pienestä suklaatehtaasta. Juuri samanlaiset kuin häissämme oli. Aidolla tequilalla maustettua tummaa suklaata sitruunasuolalla.

Tujua, mutta hyvää.

Mökillä grilli lämpeni vasta saunan jälkeen hämärässä.

Mökki pantiin pakettiin sateen sattuessa. Pakkauksen ja siivouksen jälkeen nälkä huijattiin pois El Alban halloumipastalla Italian ikävän iskettyä.

Viimeksi olen käynyt täällä varmaankin lapsena. Kodikas, mutkaton paikka, jos ei kaipaa niitä fiinimpiä ravintoloita ja huomattavasti parempi kuin jokirannan laivaravintolat.







Ei kommentteja: