30.12.13

Nopeat gratinoidut vihersimpukat


Gratinoitujen simpukoiden valmistus on helppoa ja nopeaa. Tein näitä jouluksi, mutta sopisivat uudenvuoden viettoonkin kuplivien kera. Parasta on, että suurimman osan oikeasti kepeistä valmisteluista voi tehdä etukäteen.

Ajatus näistä tuli mieleen, kun muistelin Sardinian reissuamme kesältä. En ole aiemmin ollut kovin suuri simpukoiden ystävä, mutta nyt söin niitä kolmella eri tavalla valmistettuna ja olin myyty.

Sardiniassa pienen rantakaupunkimme merinäköalalla varustetussa ravintolassa oli romanttista nauttia hyvää viiniä pienten sinisimpukoiden kera. Toisella tavalla juhlavissa, mutta kotoisammissa kuvioissa päätin nyt kokeilla näitä vihersimpukoilla. Isoja, kauniita ja valmiiksi avattuna vain yhdessä kuoressa niin, että gratiinitahnan saattoi levittää nopeasti päälle ja laittaa kaverit uuniin.

Muistelin raaka-aineita ja pohdin mittasuhteita, kunnes kaupassa huomasin, että Pirkan vihersimpukoissa on juuri kaipaamani resepti. Hiukan hölmö olo tuli tästä Sardinia-Pirkka-mielleyhtymävertailusta, mutta en antanut sen hiljentää vauhtia.

Matkan välimerellinen tuulenvire ei ihan tavoittanut makua niin kuin ei koskaan huikeita reissuruokia kotimaassa syödessä, mutta hyviä tuli. Veljeni kysyi, saako ottaa lisää.

Jos teet kuten minä eli käytät pakastettuja simpukoita, muista laittaa ne sulamaan noin 10 tuntia aiemmin jääkaappiin. Ärsytti nousta sängystä pakastinta kaivelemaan juuri nukahtamisen keskellä.

Sovelsin hieman Pirkan reseptiä mittasuhteiden osalta silmämääräisesti hyvän seoksen saamiseksi. Alla paras arvaukseni siitä, miten itse tein. Jos ei valkosipulia laita 10 kynttä, voi tätä aika hyvin soveltaa omaan makuun.

Gluteenittomat näiustä voi tehdä käyttämällä gluteenitonta leipää tai jättämällä leivän kokonaan pois.

Gratinoidut vihersimpukat

500 g (pakastettuja) vihersimpukoita
(voit käyttää myös sinisimpukoita)

Gratiinitahnaan:
0,75 dl raastettua parmesaania
1 sitruunan kuori raasteena
3 pientä patongin palaa tai 1 paahtoleipä pienenä muruna
Kourallinen tuoretta lehtipersiljaa silputtuna
1 valkosipulin kynsi pieneksi pilkottuna
0,5 dl öljyä
Mustapippuria
Suolaa

Etukäteisvalmistelut:
Sulata simpukat ajoissa. Pakastetuilla kestää 10 tuntia sulaa jääkaapissa. Gratiiniseoksen voit valmistaa aiemmin ja laittaa simpukat uuniin juuri ennen tarjoilua. Jos teet tahnan etukäteen, lisää öljy vasta ennen uunitusta. Kaiken muun voit raastaa ja silputa omaan kippoonsa valmiiksi.

Ennen tarjoilua:
Laita uuni 225 asteeseen. Sekoita gratiinitahnan ainekset. Annostele se sormin tai lusikoilla pellillä tai laakeassa uunivuoassa olevien simpukoiden päälle. Paista uunin keskitasolla 10-15 minuuttia.

21.12.13

Maalaispatepalat punaviiniviikunoilla ja palsternakka-mätileivät


Tässä loput pikkujoulujen resepteistä. Nämä olivat näyttäviä, mutta melko mutkattomia tehdä. Sopisivat hyvin myös uudenvuoden kutsuille.

Maalaispatepaloja punaviiniviikunoilla

Kirjasta Fixa julen - Proffsens bästa tips för en lyckad jul

18-20 kpl
2 dl punaviiniä
1 dl ruokosokeria
1 laakerinlehti
1 appelsiinin kuoren siivu (ei valkoista osaa)
5 tuoretta viikunaa, pienissä lohkoissa
4 siivua juureen tehtyä maalaisleipää
150 g maalaispateta

Keitä viini ja sokeri kokoon laakerinlehden ja appelsiinin kuoren palan kanssa laakeassa kasarissa ilman kantta noin 15 minuuttia, kunnes se saa siirapinoloisen koostumuksen. Ota pois liedeltä. 
Kääntele viikunalohkot siirappiin. Leikkaa leipä pieniin paloihin ja paahda kevyesti paistinpannulla tai uunissa. Levitä pateeta leiville, laita päälle viikunan lohko ja hieman siirappia.
Palsternakka-mätileivät
hs.fi/ruoka

n. 15 kpl

1 iso palsternakka
2 rkl voita
1 tl hunajaa
ripaus suolaa

Tilli-mätimousse:
100 g kirjolohen- tai siianmätiä
150 g ranskankermaa
1–2 tl dijoninsinappia
1 tl hunajaa
ripaus suolaa
1 salottisipuli
1 dl hienonnettua tilliä

Lisäksi:

15 makeaa mallasleipäviipaletta (Rosalan valmiita cocktailpaloja tai Maalahden limppu)
15 kivetöntä oliivia

Laita ensimmäiseksi mäti valumaan siivilään, jotta ylimääräiset nesteet valuvat pois ja moussen rakenteesta tulee leivällä pysyvä jämäkkä.

Kuori palsternakka ja leikkaa siitä sentin paksuisia viipaleita yhteensä noin 15 kappaletta. Nättejä pikkupaloja saat leikkaamalla samanlaisia pyöreän muotin kokoisia sekä juureksesta että leivästä, mutta hifistely voidaan myös jättää väliin ja olla hukkaamatta leipää.
Toinen vaihtoehto on käyttää Rosalan valmiita saaristolaisleipäcocktailpaloja, mutta parhaimpana sesonkiaikana ne saattavat loppua isostakin kaupasta kuten meille kävi.
Kuumenna voi pannulla, ja lisää palsternakkaviipaleet. Paista keskilämmöllä noin 10 minuuttia, kunnes palsternakat tuntuvat kypsiltä. Valuta päälle hunajaa ja ripottele pinnalle suolaa.

Sekoita ranskankerman joukkoon sinappi, hunaja ja suola. Kuori ja hienonna salottisipuli pieneksi silpuksi. Sekoita maustetun ranskankerman joukkoon sipulisilppu, tilli ja mäti. Maista ja mausta tarvittaessa vielä suolalla tai sokerilla.

Leikkaa mallasleipäviipaleista pyöreällä muotilla suurin piirtein palsternakkalanttien kokoisia paloja. Nostele leipäpaloille mätimoussea ja aseta päälle palsternakkalantti. Pistä cocktailtikkuun oliivi ja kiinnitä se leipäpalaan.

Artisokkatahna
Pitkän ylihyvä resepti Kädenvääntöä-blogista

1 prk (290/160g) artisokansydämiä
2 valkosipulinkynttä

Soseuta sauvasekottimella artisokansydämet ja valkosipulinkynnet. Lisää purkin öljyä joukkoon pikku hiljaa, kunnes olet löytänyt sopivan löysyyden. Kannattaa tehdä notkeaa tahnaa, joka kuitenkin pysyy vielä leivän päällä.

Tätä olen ennenkin tehnyt ja aina tykännyt. Pitkä vannoo Pirkan artisokkien nimeen, mutta en ollut nyt niin puritanisti, että olisin niitä erikseen toisesta kaupasta lähtenyt hankkimaan. Ei tullut silti kriisiä.

20.12.13

Pikkujoulureseptit ja juhlien järjestämisestä

Sanoin Stockan kassalle, etten enää ikinä järjestä pikkujouluja. Kassa nauroi.

Hetki ennen eilisiä pikkujouluja tuntui siltä, että maailma ei valmistu jouluksi, sillä varsinaisten töiden takia pitää koordinoida, varmistella ja hoitaa juhlajärjestelyjä. Lupauduin ideoimaan työpaikan pikkujouluja, ja lopulta päädyin koko pikkujoulukomiteaksi.

Alkoi kaduttaa, että olin ehdottanut mitään. Alun perin pohdittiin ruokailua muualla tai kokkikoulua, mutta sitten päädyttiin ideaan tehdä ruoat itse. Hauskempaa ja edullisempaa. Ja vähän työläämpää.

Kun juhlat alkoivat sillä, että kaikki käärivät hihansa, ottivat vähän ruoanlaittoviiniä ja laitettiin joululista soimaan, oli niin hyvä pöhinä päällä, että melkein itketti. Että saan tehdä näin hyvien tyyppien kanssa töitä ja onneksi päätettiin järjestää kekkerit itse.

Koetin kuitenkin olla liikaa liikuttumatta ja keskittyä toimintaan head chefinä. Vähän vähemmän kuitenkin Gordon Ramsayta ja vähän enemmän Nigellaa.

Ruoat saivat sen verran paljon kehuja, että luulen, ettei kyse ollut vain kohteliaisuudesta. Eräs työkaveri sanoi pöydässä, että voisi joulunakin syödä jotakin tällaista perinteisen lisäksi ja toinen tuntui olevan tyytyväinen, että pikkujoulupöytä oli jotain uutta eikä vain kinkkua ja rosollia.

 Muutamia kommentteja järjestelyistä

Osa ruoista tehtiin itse ja osa ostettiin valmiina. Tämä satsi riitti mainiosti 14 hengelle eikä kovasti jäänyt yli.

Ruokien tekeminen sujui sutjakkaasti, kun toimin lempeänä työnjohtajana ja vastuutin eri ihmiset tekemään eri asioita, leikkaamaan, kattamaan, keittämään ja raastamaan. Ilman vahtimista osa miehistä olisi livahtanut ruoanlaittoviinin kera syrjemmälle seuraamaan.

Jos meinaa järjestää vastaavia, ei kannata poistua paikalta myös sen takia, että ihmisillä tulee kysyttävää resepteistä. Lähetä siis muut Alkoon.

Laitan tähän myös valmiina hankittujen määrät ja kommentit niin voi vähän arvioida, miten paljon menee. Määrä riippuu aina hieman vuodenajasta, kellonajasta, ihmisten ruokatottumuksista, juomasta ja tilaisuuden kestosta.

Me aloimme kokkaamisen neljältä. Pöytään käytiin noin puoli seitsemän. Juhlista osa lähti aikaisin, osa viipyi puoleen yöhön.

Tarvikkeet hankittiin kaupasta päivällä, kun siellä oli vähän väkeä. Kolmen hengen voimin ostoksiin meni noin tunti, kun en ollut kovin tarkkaa kauppalistaa tehnyt ja kauppa ei ollut kaikille tuttu.

Ohjelmaksi riitti ruoanlaitto yhdessä ja samana päivänä ostamani Rähinä-Alias sekä miehille sauna. Olin valmistellut toisenkin vapaaehtoisen ja kevyen ohjelmanumeron, mutta se jäi pois. Ihmiset kaipaavat vapaata seurustelua varsinkin loppuillasta.

Uusi Alias oli hauska, mutta vaatii vähän tilanteeseen heittäytymistä. Ennakkoluulojen ei kannata antaa hämätä ja kannustus kelpaa jokaiselle. Parhaat riimit taisivat tulla nyt niiltä, jotka eivät ehkä muuten ole ensimmäisinä suuna päänä.


Itse tehtiin
Taatelit juustolla ja saksanpähkinällä
Taatelit pekonilla
Kaali-cheddarminipitsat
Maalaispatepaloja punaviiniviikunoilla
Artisokkatahna
Palsternakka-mätileivät

Valmiina hankittiin
2 hiilisiikaa
 1 savusiika
2 pehmeää, maukasta brie-juustoa
2 Aura-juustoa
1 kova juusto (nimen jo unohdin)
180 g italialaista salamia
150 g kalkkunaleikettä
4 pussia valmiiksi revittyä vihreää salaattia
1 kurkku
2 rasiaa pisaratomaatteja
Patonkia (hankittiin 5, se oli liikaa)
3 suklaarasiaa (ei tarvittu näin monta)
1 rasia vihreitä kuulia (näitä arvostettiin)
1 pkt Annas pepparkakor -pipareita (eivät menneet kovin hyvin kaupaksi)
Glögiä (unohdettiin keittää aiemmin, myöhemmin ei jaksanut)

Juomana toimi punaviini, kuohuviini, kivennäisvesi ja cokis. Miehet hankkivat vielä saunaolutta loppuillaksi.

Koristeina oli valkoiset pöytäliinat, punaiset servietit, Iittalan eri väriset Kivi-tuikut ja punaisessa valokuvaraamissa ollut menu.

Tässä testatuista ja toimivista resepteistä ensimmäiset. Lisään linkit muihin sitä mukaa kuin ne julkaisen lähiaikoina. 

Taatelit juustolla ja saksanpähkinällä
Brennan-Siegelmann: Cocktailkutsut

24 suurta taatelia
60 g parmesania
24 saksanpähkinän puolikasta

Tee joka taateliin veitsellä pitkittäinen viilto ja poista varovasti kivet. Leikkaa tai höylää juustosta nauhamaisia suikaleita. Työnnä jokaisen taatelin sisään hieman juustoa ja puolikas saksanpähkinä. 
Taatelit pekonilla
20 kivettömiä taatelia
120 g pekonia

Laita uuni 200 asteeseen. Kieritä pekonia taatelin ympäri. Tarvittaessa leikkaa pekonia pitkittäin kahtia. Paista uunissa 10-15 minuuttia.

Kaali-cheddarminipitsat
Kirjasta Fixa julen - Proffsens bästa tips för en lyckad jul 
20 kpl
50 g tuorehiivaa
6 dl vettä
6 rkl oliiviöljyä
3 tl suolaa
15 dl vehnäjauhoja
1 rasia lehtikaalia (n. 2 kämmenellistä)
4 sipulia
Oliiviöljyä
Pippuria ja suolaa
500 g raastettua cheddaria

Tämä on tuplattu resepti. Voit myös puolittaa reseptin. Meillä pitsoja jäi yli, joten yksinkertainen olisi voinut riittää.
Murusta hiiva isoon kulhoon. Lisää vesi, öljy ja 3 tl suolaa. Sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää jauho vähän kerrallaan ja sekoita 5-10 minuuttia käsin. Peitä kulho ja anna seistä noin 1-1,5 tuntia.
Leikkaa pois kaalin paksu kanta. Suikaloi kaali pieneksi silpuksi. Kuori ja pilko sipuli. Paista sipuli öljyssä, kunnes se on pehmeä ja kiiltävä. Lisää kaali ja paista matalalla lämmöllä n. 5 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla.
Jaa taikina noin 20 osaan ja kaulitse pieniä pitsapohjia. Lisää kaaliseos ja juusto. Paista 250 asteessa uunin keskiosassa n. 10 minuuttia.

14.10.13

Suolainen perunaleivos punajuurimarengilla



Mustajuuri on syksyn parsa, ja sopii punaviinisiirapin ja punajuurimarengin kera tarjottavaan perunaleivokseen lempeän makunsa ansiosta. Kauden ainekset ovat muutenkin esillä, ja annos passaa vaikka lihatonta lokakuuta viettävien viikonloppuherkutteluun keveän pinot noir -viinin kanssa.

Idea suolaisesta perunaleivoksesta punajuurimarengilla on herättänyt huomiota kavereissa, joille olen siitä kertonut. Eräs ystävä totesi kuvasta "Vau!" ja reseptin nimen kuultuaan, että söisi, mutta kyynisesti.

Tämä on hyvä lähtökohta Cono Sur -kisaan, jossa piti tehdä alku- tai pääruoka taikka suolainen leivos, jonka pääraaka-aineena olisi peruna, lammas, lohi tai omena.

Äänestä potatisbakelsea pohjoismaisessa Cono Sur -reseptikisassa täällä.

Voit voittaa Makuja Pohjolasta -kirjan, jossa muun muassa kisan päätuomari Michael Björklund (meni just niinku Strömsössä -kokki) on vaikuttanut.

Suolainen perunaleivos punajuurimarengilla

Suolainen perunaleivos:
350 g jauhoista perunaa (n. 3 isoa)
75 g mustajuurta (vajaa yksi juuri)
1 pieni valkosipulin kynsi
1 dl piimää
50 g voita
1 iso muna
¾ dl vehnäjauhoja
¾ dl mantelijauhoa
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1-2 tl suolaa
1,5 tl mustapippuria
3 tl tuoretta rosmariinia

Punajuurimarenki:
1 pieni punajuuri (n. 100 g)
1 tl punaviinietikkaa
2 valkuaista
1 dl erikoishienoa sokeria

Pinot noir -siirappi:
1 dl punaviiniä (Cono Sur Bicicleta Pinot Noir)
1 dl sokeria
mustapippuria

Pese ja kuori perunat, mustajuuri sekä punajuuri. Keitä perunat sekä pieniin paloihin pilkottu mustajuuri kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä. Pilko punajuuri pieneksi ja keitä vedessä, johon on lisätty punaviinietikkaa. Sekoita kiehumisen aikana kuivat ainekset eli vehnäjauhot, mantelijauho, kaakao, leivinjauhe, suola sekä vastarouhittu mustapippuri. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Kun punajuuren palat ovat pehmeitä, kaada vesi pois ja soseuta. Anna jäähtyä. Ota kananmunat huoneenlämpöön.

Lisää perunoiden ja mustajuuren päälle kuutioitu voi, ja muussaa survimella ja haarukalla tai sauvasekoittimella soseeksi. Lisää kuivat aineet siivilän läpi. Riko sekaan yksi muna, ja lisää piimä sekä pilkottu rosmariini. Sekoita.

Kaada taikina pieneen voideltuun leipävuokaan, joka lepää leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä, ja paista noin 30-35 minuuttia.

Sekoita pinot noir -siirappi. Laita kattilaan punaviini ja sokeri sekä mustapippuri. Anna poreilla matalalla lämmöllä välillä sekoittaen noin 15 minuuttia.

Perunaleivoksen kypsyttyä irrota kakun reunat veitsellä, ja kumoa se leivinpaperille pohja ylöspäin. Laske uunin lämpötila 175 asteeseen. Aloita marengin valmistaminen. Älä tee marenkia etukäteen odottelemaan. Vatkaa koneella valkuaisia, ja lisää sokeri lusikallinen kerrallaan joukkoon. Käytä kuivaa, puhdasta kulhoa ja vatkainta. Marenki on valmista, kun se on tömäkkää, kiiltävän valkoista, ja siihen alkaa muodostua huippuja, jotka eivät laskeudu. Sekoita punajuurisose varovasti käännellen marenkiin niin, että väri ei ole aivan tasainen.

Laita marenkivaahto pursotuspussiin, ja pursota pieniä marenkilakkeja tiiviisti toistensa viereen jonomaisesti. Jätä muutaman millin vara marenkijonojen väleihin leivosten leikkaamista varten. Voit myös levittää marengin veitsellä koko kakun päälle tehden siihen veitsen kärjellä pieniä aaltoja. Laita pelti takaisin uuniin noin 5 minuutiksi.

Seuraa marengin värin muuttumista. Kun se alkaa pinnalta tummentua, on se pian valmista. Leikkaa kakku leivoksiksi terävällä veitsellä, joka on kasteltu hanan alla kuumassa vedessä ja kuivattu liinalla. Tarjoa punaviinisiirappia sekä Cono Sur Bicicleta Pinot Noir viiniä suolaisen perunaleivoksen kaverina.

16.9.13

Kurpitsahalloumipasteija kasvisliemellä


Tiedättehän itse keitetyn lihaliemen, joka nautitaan lihapasteijan kera? Halusin kokeilla tätä vanhan ajan herkkua kasvisversiona uudenlaisella tvistillä.

Pohdin pitkään, mistä aineksista sen tekisin ja mahtaisiko se edes onnistua. Halloumi oli heti kärjessä mukana, sillä kesärakkauteni tähän kreikkalaiseen juustoon ei ole vielä ohi. Ajattelin suolaisen sulamattoman juuston kaipaavan rinnalleen jotakin makeampaa, ja nyt on kurpitsan sesonki.

Lopputulos oli maukas, ja taas mietin, miksen keittele liemiä useammin itse. Kasvisliemi varsinkin on helppo ja nopea valmistaa, ja pesee mennen tullen kaupan kuutiot.

Hämärtyvässä syysillassa tämä kävisi esimerkiksi pienempänä annoskokona alkuruoaksi tai suuremmassa koossa parempana iltapalana viinilasillisen kera.

Osallistun tällä reseptillä Jacob's Creekin kasvisruokakilpailuun, jossa tarkoituksena on laatia murkinaa Earth.Vine.Grape luomuchardonnayn seuraksi. Viini on firmalta saatu, mutta muut ainekset itse hankittuja.

Ehdotan, että teet kasvisliemen jääkaappiin maustumaan ja kurpitsahalloumitäytteen edellisenä päivänä ennen tarjoamista omaa ajanhallintaa helpottamaan, mutta ei se niin nuukaa ole, samana päivänäkin ehtii.

Kurpitsahalloumipasteija kasvisliemellä
(noin neljälle, pienemmässä koossa useammalle)

Kasvisliemi

10 cm purjon vartta
10 cm lehtisellerin vartta
1 iso sipuli
1 porkkana
n. 100 g lanttua
1,5 l vettä
3 dl valkoviiniä (käytin luomuchardonnayta)
1 laakerinlehti
1 tuoreen timjamin oksa
2 oksaa rakuunaa
suolaa

Kuori ja pese juurekset. Pilko ne ronskisti isoiksi paloiksi ja laita kattilaan. Lisää vesi, valkoviini, suola ja laakerinlehti. Anna kiehahtaa ja porista hiljaa ilman kantta noin 30 minuuttia. Kuori välillä pinnalle nousevaa valkoista vaahtoa lusikalla pois. Kun keittely alkaa lähestyä loppuaan, lisää timjami ja rakuuna. Siivilöi neste talteen ja laita jäähtymään.

Voit pitää lientä jääkaapissa yön yli tai hätäisempänä nauttia jo samana päivänä. Jos haluat säilyttää mahdollista ylijäävää liemeä pari päivää pidempään, voit pakastaa sen esimerkiksi jääpala-astiassa, josta saat myöhemmin kätevästi valittua sopivan määrän sulatettavaksi.

Kurpitsatäyte halloumimurulla

1,5 kg kurpitsaa (käytin oranssia talvikurpitsaa, sitä halloweenmallia)
1 dl juoksevaa hunajaa
200 g halloumia
voita tai öljyä paistamiseen
70 g kuorimattomia suolattuja pistaaseja
(tai n. 35 g kuorittuja)
luomusitruuna
tuoretta timjamia
1 valkosipulin kynsi
mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Leikkaa kurpitsasta noin neljän sentin lohkoja, ja laita leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paahda uunissa noin 20 minuuttia, ja ota pelti hetkeksi uunista. Laita uunin grillivastukset päälle, ja lorauta kurpitsoille hunajaa. Laita takaisin uuniin noin viideksi minuutiksi, mutta seuraa uunia, etteivät kurpitsat pala.

Kurpitsan paahtuessa rauhassa uunissa valmistele loput täytteestä. Leikkaa halloumista pieninpieniä kuutioita. Leikkaa valkosipulin kynsi hyvin pieneksi. Paista halloumi pannulla rasvassa kunnes sen pinnat ovat osin ruskeita. Laita astiaan odottamaan, ja sekoita hieman, jotta kuumat juustokuutiot eivät jämähdä yhteen. Paista valkosipuli nopeasti kuumalla pannulla ruskeahkoksi.

Sekoita halloumi sekä valkosipuli yhteen, ja lisää joukkoon luomusitruunan kuorta. Raasta vain sitruunan keltaista kuoriosaa raastimen hienolla terällä, ei valkoista kitkerää. Lisää timjamin lehtiä, vastarouhittu mustapippuri ja veitsellä tai tehosekoittimessa rouhitut pistaasit.

Kurpitsan ollessa valmista lusikoi sen pehmeä oranssi liha kulhoon. Sekoita sileäksi haarukalla tai sauvasekoittimella. Sekoita kurpitsan hieman jäähdyttyä halloumimuru joukkoon.

Piirakkataikina
(voit oikaista ja käyttää valmista voitaikinaa)

6 dl vehnäjauhoja
2 munaa
200 g voita
2 tl suolaa
1-2 munaa voiteluun
0,5-1 dl kurpitsansiemeniä

Kuutioi voi pieneksi. Nypi sormilla jauhot, kaksi munaa, voi ja suola kulhossa tasaiseksi massaksi. Kauli taikinasta noin puolen sentin levy. Ota siitä muotilla tai esimerkiksi lasin tai kulhon avulla pyöreitä pohjia. Voit säädellä muotin koon avulla sitä, kuinka suureen nälkään näitä nautitaan.

Piirakkataikinan teossa ei nokka kauan tuhise, joten oikaisu valmistaikinan kanssa ei välttämättä ole tarpeen.

Asettele pohjista puolet leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Lusikoi täytettä piirakkapohjien keskelle niin, ettei siitä tule liian kukkurainen tai aivan reunoille ulottuva. Laita loput pohjat piirakoiden kanneksi. Taputtele kannet sormilla kiinni poistaen mahdolliset ilmakuplat ja painaen reunat yhteen. Painele reunat haarukoilla kiinni, ja voitele piirakat munalla. Ripottele päälle kurpitsansiemeniä.

Tarjoile kurpitsapiirakat lämpiminä kuuman kasvisliemen kera. Halutessasi voit tarjota liemen erikseen piirakoiden vierellä omasta kulhostaan.

23.6.13

Raparperisiiderisiirappi


Raparperista, siideristä ja limen kuoresta syntyy hauska ja vaivaton siirappi briejuustolle. Varsinainen keskikesän yöherkku.

Raparperisiiderin tekeminen on yksinkertaista, kun kasassa on hyvät ainekset. Kokoon keittämisen jälkeen jäljelle jää tiivis tujaus punaista siirappia, joka näyttää ja maistuu kesältä.

Bonuksena keittelystä syntyy sivutuotteena maukas raparperimössö, jolla voi maustaa aamiaisjogurtin, jäätelön, laittaa piirakan pohjalle tai vaikka leipoa sisälle leipään.

Tällä reseptillä osallistun Happy Joe Organic -siiderin Onni on yksinkertaista -kilpailuun.

Raparperisiiderisiirappi brien kera

500 g tuoretta raparperia (n. 6 varren punainen osa)
3-4 dl luomuomenasiideriä
0,5 dl sokeria
1 luomulimen kuori
2 vahvan mintun lehteä

Briejuusto
Pistaaseja koristeeksi

Pilko puhtaat, kiinteät raparperin kuoret noin kahden sentin paloiksi. Älä kuori varsia. Käytä erityisesti punaista kuoren osaa, jotta saat siirappiin kauniin värin. Laita kattilaan raparperit ja siideri. Aloita kolmella desillä ja lisää tarvittaessa hieman lisää. Anna porista keskilämmöllä välillä sekoitellen.

Kun raparperit ovat pehmenneet, kaada neste siivilän läpi kulhoon. Säästä ehdottomasti keitetty raparperi, ja laita vaikka pakkaseen, jos et käytä seuraavien päivien aikana muiden herkkujen maustajana.

Pese lime ja raasta siitä raastimen hienolla terällä vain vihreää kuoren ylintä kerrosta. Valkoinen on kitkerää, joten jätä se rauhaan. Laita punainen neste takaisin kattilaan, lisää limen kuori sekä sokeri.

Keitä hiljalleen kokoon noin vartin verran koko ajan sekoittaen, jotta sokeri ei pala pohjaan. Loppuvaiheessa keittämistä voit laittaa pari mintun lehteä mukaan makua antamaan.

Koska tarkoitus on nauttia siirapista juuston kera, se saa olla melko tymäkkää. On kuitenkin makuasia, kuinka soljuvaa nestettä haluat. Itse keittelin niin kauan, että siirappi oli selkeästi alle desi.

Kun seos on mielestäsi valmis, poista mintun lehdet. Kaada siirappi puhtaaseen hillopurkkiin, ja laita kansi päälle. Säilytä jääkaapissa, jos et tarjoile heti.

Valuta siirappia brien päälle, murskaa koristeeksi sekä suutuntumaa antamaan pistaaseja ja nauti vaikka siiderin kera hämyisenä kesäiltana puutarhassa lyhtyjen loisteessa.

3.4.13

Onnellisia lounaita pitkin maata

Joskus onnekkaana työmatkoilla saa nauttia apetta sellaisissa paikoissa kuin Vaasan 1h+k, Rovaniemen Cafe & bar 21, Vaasan yliopisto (valurautainen uuniperunauuni) tai Säkylän vanha kyläkoulu.

Yllä olevassa kuvassa on lappapuuroa kolmen käynnin perusteella Suomen ystävällisimmän kaupungin, Rovaniemen, kaupungintalolla.

Lappapuuro on minulle uusi ruokasana. Meillä on syöty vispipuuroa. Rovaniemellä sanottiinkin, että on hyvä sinun sieltä Helsingistä tulla tutustumaan, miten täällä toimitaan. Näin on.

Hirvipurilainen ja raikas salaatti. Vaasan 1h+k ei kuulemma ole sukua Tampereen 2h+k -baariravintolalle.

Palvelu oli Vaasan yksiössä järkyttävän hyvää, molemmilla kotimaisilla förstås.

Lounastuokion pituus ja järkevä maha asettuivat esteeksi herkullisen näköisten marenkipiiraiden ja kuppikakkujen tielle. Rajat ja rakkaus.

  Rovaniemen Cafe & Bar 21:n täytetty vohveli seesamilohella oli runsaampi kuin odotin.


Illaksi kahvilasta kuoriutuu kuulemma cocktailbaari.

Olen heikkona valurautaisiin ranskalaisiin parvekkeisiin ja portteihin. Tämä Vaasan yliopiston valurautainen uuniperunoiden oma miniuuni sulatti sydämen.

Säkylässä käväistessä minut vietiin lounastauon ajaksi Tupalan Hoviin, vanhaan kyläkouluun, joka toimii nykyään lounasravintolana.

Puolapuut ja kaikki, teemalle uskollinen sisustus toimii. Nostalgian puuska nousi pintaan kaalilaatikkoa lapsiessa.

Matkustan työn takia nykyään kohtalaisen paljon, ja usein lounaskattaus koostuu junapatongista tai lentokoneessa tarjotusta teestä. Koneen kolmioleipiin en koske enää pitkällä tikullakaan saatuani onnettomista lätysköistä yliannostuksen.

Siksi nämä hetket ovat jääneet mieleen.

Loppuun vielä maamme pääkaupungissa sijaitsevan Fazer-Amica-työpaikkaruokalani hernekeittotorstain erityisherkku, appelsiinivohveli.


12.3.13

Mitä jos olisi oikeasti nälkä?


Bloggaustauko keskeytyy vihdoin, ja tärkeän asian takia. On niitä hienoja kokkaushetkiä ja ravintolakokemuksia tulossa, mutta nyt puhutaan nälästä. Eikä ollenkaan siitä, kun vähän hiukoo vaan siitä, kun nälkä uhkaa henkeä.

Suomen UN Women haastoi ruokabloggaajat hyväntekeväisyyskeräykseen.

Kehitysmaiden viljelijänaiset voivat nostaa 150 miljoonaa ihmistä nälästä, jos saavat oikeuden maahan, koulutukseen ja työvälineisiin.

Tutustu Kannat kattoon -blogin keräyssivuun täällä ja jos vaikka 5-10 euroa irtoaa, siitä kiittää joku nainen, jota minäkään en tunne. Ja tunnettuahan on, että jos koulutetaan tyttöjä ja naisia, vaikutus leviää laajemmin lähiympäristössä.

Sikke Sumari on Masterchefin kanssa kampanjassa. Lue Siken viesti alta.

Ruoka on elinehto – ilman sitä ei pitkälle pötkitä.

Mutta ruoka merkitsee myös nautintoa. Ruoka on arvokas asia, jota pitää kunnioittaa. Siksi on tärkeää arvostaen käyttää parhaita raaka-aineita, kun ruokaa valmistaa. Minua huolestuttaa ruoan tuhlaaminen: siitä on tullut kulutushyödyke, jota kaupat ovat tulvillaan ja paljon menee hukkaan.

Samaan aikaan liian moni perhe maailmassa menee tänäänkin nälkäisenä nukkumaan. Meillä on kuitenkin keino, jolla voimme täyttää tyhjät lautaset.


Naisilla on kaikki valmiudet tuottaa ruokaa, mutta heidän mahdollisuutensa ovat rajalliset. Paremmat toimintamahdollisuuksien myötä naiset voivat suunnata energiansa ja kykynsä oikein. Siitä hyötyvät kaikki. Kehitysmaiden viljelijänaiset voivat nostaa 150 miljoonaa ihmistä nälästä, kun he saavat oikeuden maahan, koulutukseen ja kunnollisiin työvälineisiin.


MasterChef-keittiössä kokataan tiistaina tämän hyvän asian puolesta. Myös tässä blogissa tehdään hyvää, ja sinäkin voit osallistua. Nyt alkaa ruokablogien yhteinen hyväntekeväisyystempaus! Kisaan osallistuvat blogit keräävät varoja naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen maailmassa.


Kannat kattoon
- blogilla
on oma keräyssivu osoitteessa https://jelpi.fi/kerayssivut/kannat-kattoon-ruokablogi-nalkaa-vastaan.Tee lahjoitus nyt ja auta naisia taistelemaan nälkää vastaan!



Yhdessä olemme enemmän.


Terveisin



Sikke Sumari

27.1.13

Alsacen hapankaali

Olen käynyt monta kertaa Strasbourgissa ja joka kerta nähdessäni hapankaalin ruokalistalla skipannut sen välittömästi. Mikä virhe!

Tämän huomasin nyt tammikuussa, kun osallistuimme alsacelaisen ruoan iltaan. Oletin etukäteen kukon viinissä olevan suosikkini viiden ruokalajin menusta, mutta hapankaali yllätti.

Choucroute (lausutaan kuin shukrut) on ranskalainen sana Sauerkrautille, hapankaalille. Paljon kauniimpi ranskalaisittain mielestäni.

Alsace tai Elsass on Ranskassa aivan Saksan rajalla, ja kuulunut maailmansotien ympärillä kummallekin maalle. Ruokakulttuuri on siis napannut vaikutteita molemmilta puolilta.

En tehnyt ruokahankintoja enkä muistanut kysyä, mistä mainiot makkarat hankittiin, mutta veikkaan, että hallista. Niihin kannattaa panostaa, jos mahdollista, mutta aina voi myös soveltaa, kunhan lihapitoisuus on korkea. Mukana saa mielellään olla jotain savustettua.

Viininä kävisi hyvin myös Riesling. Samppanjaa käyttämällä ruokalaji onkin Choucroute Royale. Meillä laseissa, mutta ei tuossa yllä olevassa, helkkyi Gustave Lorentz Sylvaner Réserve.

Mustan makkaran tilalla ollut veripalttu siirtyi omalta lautaseltani vaivihkaa miehen puolelle. Ei ollut ihan suosikkini, vaikka hyvältä se näytti lautasella. Muuten tämä oli illan ykkönen, todella maukas talviruoka.

Choucroute garnie a l'Alsacienne
(8 hengelle, usean ruokalajin illallisella riittää 18:lle)

2 kg hapankaalia
2 possun potkaa
0,5 savustettu possunkylki
300 g savustettua pekonia
300 g suolattua pekonia
250 g bratwurstia
4 Montbéliardin makkaraa
4 pientä Strasbourgin makkaraa
4 maksamykyä
2 mustaa makkaraa tai veripalttua
0,5 l Sylvaner-viiniä
2 sipulia
4 valkosipulin lohkoa
8 katajanmarjaa
1 laakerinlehti
1 nippu ruohosipulia
150 g laardia
8 perunaa
Suolaa
Pippuria

Pese hapankaali useita kertoja ja anna valua hyvin. Pilko sipuli. Laita isoon uuninkestävään pataan laardi, ja kuullota hakattu sipuli. Lisää viini ja vähän vettä tai lihalientä. Lisää kaikki paloitellut possunpalat (potka, kylki, pekoni) ja laita päällimmäiseksi hapankaali.

Mausta varovasti suolalla ja pippurilla. Muista, että pekoni on melko suolaista. Lisää valkosipulin lohkot, ruohosipuli, katajanmarjat ja laakerinlehti. Anna kiehua hiljalleen 1,5 tuntia.

Kun kiehuttelun loppupäätä lähestytään, voi valmistella seuraavat askeleet.

Keitä perunat puolikypsiksi, puolita ja aseta leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Murskaa kädellä tai lastalla niin, että pinta rikkoontuu ja pirskota päälle vettä. Paista muutamia minuutteja uunissa 175 asteessa, kunnes reunat ovat rapeita.

Lämmitä vedessä Strasbourgin ja Montbéliardin makkarat ja maksamykyt. Paista bratwurstit ja musta makkara. Paloittele annospaloiksi.

Tarkista mausteet ja nosta lautaselle hapankaali. Aseta lihat ja makkarat päälle, ja perunat kylkeen.

Tarjoa valkoviinin, oluen tai kivennäisveden kera.

3.1.13

Nopeasti livahtanut joulu ja arvonnan tulos

Marimekon Hauki-muotti (ylälaidassa) ja hummeri olivat pipari-illan suosikkeja
Joulu oli taas ovela ja livahti liian nopeasti ohi. Halusin valmistautua oikein hyvissä ajoin joulutunnelmaan. Varsinainen juhlamieli hiipi päälle kuitenkin vasta aattona, vaikka poikkeuksellisen monta pikkujoulukutsua tuli tänä vuonna, lunta oli massoittain ja saimme koiran joulukaveriksi kylään peräti kymmeneksi päiväksi.

Kolmet pikkujoulut menivät osaltani sivu suun kamalan jouluflunssan puskiessa päälle juuri ennen juhlapyhiä, ja loppuvuoden työtaakka oli aivan riittävä yhdelle ihmiselle. Joululoma onkin mennyt rehellisesti levätessä.

Välillä olen lotvauttanut korviani hyvän elokuvan tai keskustelun pariin, ja muutamaan otteeseen harkinnut jopa pyykinpesua. Joulunahan meillä ei pestä pyykkiä. Koneellakin on lomaa.

Nyt koneen hyrrätessä onkin loistava aika vihdoin ja viimein julistaa jouluarvonnan tulokset. Pahoittelen venähtänyttä arvontaa! Tietokone oli näköjään myös lomalla kanssani, ja Coolstuffkin ehti livahtaa lomille ennen arvonnan päättymistä. Eilen sain voittokoodit ja oli aika pyöräyttää bingolotto pystyyn.

Internetin (isolla i:llä kuten ennen vanhaan) uumenista löydetty satunnaislukugeneraattori arpoi seuraavat kommentit voittajiksi. Voittajille on ilmoitettu sähköpostitse.

Suklaasuihkulähde
Kommentti 19
Portobello: Hyvä ruoka ja juoma, tunnelma, odotus, ystävät ja perhe, hyvä kirja, tuoksut.

C-kasettikeksimuotti
Kommentti 8
Aila/Heleen's Hobbies: Aina on aihetta juhlaan ja jokaisesta päivästä kun löytää jotain pientä kivaa, elämä maistuu paremmalta! Parasta on, kun nuoriso kotiutuu joululomalle!

Pac-Man pikkuleipämuotit
Kommentti 16
fidefi: parasta on se, kun joka paikassa on niin kaunista koristelujen ansiosta. hohtavaa kultaa ja hopeaa, punaista, erilaisia materiaaleja ja tuoksuja. ja tietysti jouluruuat ja niiden valmistelu.

Onnea voittajille! Lämpöisiä kommentteja tuli monia, niitä oli kiva lukea. Kiitos myös Coolstuffille palkinnoista!

Omasta mielestäni talven juhlakaudessa parasta (olipas hölmösti valittu kysymys, kauheat paineet valita parasta) on ehkäpä se aika, kun odottaa ja valmistelee juhlia, joulua tai uutta vuotta.

Ja tietenkin nigellamaisesti se hetki, kun aatto on ohi ja saa hiipiä jääkaapista hakemaan yöpalaa, ja käpertyä viltin alle hyvän kirjan tai elokuvan kanssa.