28.11.12

Amerikkalaista joulua Klaus K:ssa

Klaus K hotelli kutsui ruoka-alan ihmisiä maistelemaan uutta American Christmas Grill menua.
Vaikka en itse ole pitkän linjan jouluttaja (töissä oppimani termi ihmisestä, joka valmistelee joulua jo kesäkuussa) rakastan joulua.

Istuminen aloilleen herkkuja notkuvien pöytien ääreen hauskoja ruokabloggaajia toisella ja ruokatoimittajia toisella puolella oli mukava kokemus. 

Sain viereeni HS:n sydämellisen Kira Gronowin, jonka kanssa keskustelimme ruokakokemuksista ja blogini nimestä. Toisella puolella pöytää oli Glorian ruoka&viinin toimittaja, joka oli vastaanottanut lehden Facebook-sivulle lähettämäni viestin. Hauska sattuma.

Pääruoista maistoimme tastingversiot, jotka saimme ensin kuvata kokonaisina. Grillattu entrecôte toimii aina, ja sitruunavoi sopi siihen kuin nenä päähän.

Menu oli muutenkin mieleeni. Jouluhenkinen olematta liian perinteinen, ja amerikkalaiseen tyyliin runsas ja monipuolinen.

Ribsit olivat taivaallisia, ja tämä on kuulkaa ensimmäinen kerta, kun olen näin todistanut. Alkupaloista kuhaceviche ja mausteinen naudanpaisti piparjuuricremellä ilahduttivat suuta.

Operatiivinen johtaja Mia Cederberg-Skvorc kertoi perhehotellissa suomalais-amerikkalaisen omistajaparin tekevän monenlaista työtä. Kysyin, tietääkö hän, mistä joka pöytää koristavat lumihiutalepallot on hankittu. Mia vastasi nauraen tietävänsä hyvinkin.

Hän oli käynyt Stockmannilla ja todennut siellä, että otan näitä palloja kolme, noita neljä ja näitä muita kuusi... "He varmaan ajattelivat, että mikä tämä nainen oikein on."

Cajunmaustettu norjalainen lohi oli kypsennetty sopivan kevyesti. Sen vierellä oli Antonion käsintehty ravioli kastanjavoikastikkeella.

Varsinaiseen menuun kuuluu koko alkuruokapöytä ja hulppea jälkiruokabuffet sekä yksi vapaavalintainen pääruoka.

Lisukkeista kiinnostavia olivat kalkkunantäyte, stuffing, ja valkosipulilla sekä parmesaanilla maustettu bataattipyree.
Vinkkinä ruokabloggaajille tilaisuuksia järjestäville voisin sanoa, että on hyvä idea, jos ruokien kuvaamista varten on valaistusta hetkellisesti lisätty. Tällä kertaa kuvaukseen oli varattu hyvin aikaa ja annoksia tuotiin erikseen kuvattaviksi, mikä oli mukavaa. Muutenkin tilaisuus oli kyllä onnistuneesti järjestetty.

Oma kuvauslaitteisto ei ole kuitenkaan aivan pro. Kakkupöytä oli upea, mutta kotona havaitsin, että valitettavasti lähes kaikki kuvat veden kielelle nostattavasta jälkiruokapöydästä olivat hämäriä.

Mutta se ei paikan päällä menoa haitannut. Lisää iloa iltaan toi omistajien 9-vuotias poika, joka tanssi meille spontaanin pyynnön ja osin M&M-karkkien toivossa street-tanssia kännykältä tulleen musiikin tahtiin. Taidokasta ja rohkeaa!

Tontut jäivät kurkkimaan taakse, kun kävelin hyvin kylläisenä tyylikkäästä hotellista ulos, vaikka kuvittelin syöneeni maltillisesti.

American Christmas Grill on tarjolla Klaus K hotellin Ilmatar-ravintolassa 4.-21.12.

7.11.12

Head isu Haapsalussa

Head isu eli hyvää ruokahalua viroksi. Haapsalussa, lähellä Saarenmaata, ruokahalua ei tarvitse kovasti herätellä.

Haapsalu oli aikoinaan kahvilakaupunki, ja minulle se on sitä nytkin kahden persoonallisen paikan ansiosta.

Lempikahvilani, jossa tänäkin syksynä kävimme, on Müüriääre kohvik, joka sijaitsee vanhan kaupungin pääkadun varrella, aivan piispanlinnan muurin äärellä. Linnoituksen lähellä törmäsin tämän syksyn reissullamme erääseen ruokabloggaajaankin.

Müüriääre kohvikissa leivokset ovat runsaita ja itsetehtyjä, ja valinnanvaikeus iskee päätöstä tehdessä.

Tällä kertaa veimme rakkaalle virolaiselle ystävälleni Dianalle ja hänen äidilleen ison laatikollisen erilaisia leivoksia. Kukaan ei valittanut, vaikka leivokset kärsivätkin vähän kuljetuksesta.

Haapsalu on viehättävä pieni kaupunki, jossa meri vaikuttaa välillä sulautuvan mereen ja matalat puutalot ovat värikkäitä.

Aamiaisen nautimme isäni vuokramökin aurinkoisella kattopatiolla. Vaikka alla oleva kuva on karu, olivat virolainen savukinkku ja naapurin luomumunat parasta pitkään aikaan.

Isä on sitä mieltä, että Virossa tavallisetkin kananmunat ovat parempia ja keltuaiset kirkkaamman keltaisia kuin Suomessa. En ole maistanut, mutta naapurin Aimen munia tilaan aina mahdollisuuden mukaan kotiin.

Epp-Marian gallerian yläkerrassa oleva Annin kahvila on toinen suosikkikahvilani Haapsalussa.

"Kun muu maailma kiirehtii, voi Annin kahvilassa lepuuttaa rauhassa jalkojaan, tilata jotain makeaa, katsella takkatulta ja keskustella viereisessä pöydässä istuvan kanssa siitä onko elämä todellakin näin ihanaa vai tuntuuko siltä vain tänään."

Aika vetävä teksti perheyrityksen sivuilla.

Anni Arro, taiteilija Epp-Maria Kokamäen tytär, on kouluttautunut Italiassa Slow Food -kokkikoulussa, julkaissut keittokirjoja ja kokannut televisiossa.

Arrolla on myös osansa Kohvik Komeet -kahvilassa Solaris-kauppakeskuksessa Tallinnassa. Komeetissa on komea koko seinän ikkuna vastapäätä olevaa oopperaa kohti.

Muuten kahvila on urbaanimpi kuin taiteellisempi ja kotoisampi Haapsalun serkkunsa, josta nämä kuvat ovat.

Tänä vuonna Anni Arro avasi oman bistron vanhaan rautatievarikkoon Pohjois-Tallinnaan. Bistron nimi, Kukeke, tarkoittaa pikku kukkoa (tai kukkosta kuten Dianan äiti ehdotti). Odotan seuraavaa Viron reissua, jotta päästäisiin testaamaan paikka.

Haapsalusta Tallinnaan matkatessa kävimme syömässä Padisen kartanossa. Perunamuusi oli aitoa, mutta ankka hieman ylikypsää.

Samalla tutustuimme vieressä olevaan 1200-luvulla rakennettuun Padisen luostariin, joka on yllättävän hyvin säilynyt. Luostari omisti 1300-luvulla maata Suomestakin, Porvoosta, Sipoosta ja Pernajasta.

Annin kahvila Haapsalussa on kesäkaudella auki joka päivä, mutta kauden ulkopuolellakin kahvila avataan tarpeen vaatiessa. Komeet on Tallinnassa auki talvellakin.

1.11.12

Kärpäsiä juustossa ja muita halloween-juttuja

Pidin elämäni ensimmäiset omat halloween-juhlat viime syksynä, ja tässä sen vinkit talteen. Kuvat jäivät kaverin ottamina uupumaan omasta syystäni hetkeksi enkä viitsinyt niitä enää jouluna tänne laittaa.

Nyt kuitenkin halloween-vinkkejä on kaivattu, joten tässä ideoita ruokaan, ohjelmaan ja tilaan.

Ohjelma

Improvisaatioteatteriryhmäni veti puolen tunnin shown yleisölle hetki juhlien alkamisen jälkeen. Yleisö sai esittää toiveita lyhyisiin kohtauksiin tai lauluihin.

Neljä tuolia -improtarina oli yksi vedetyistä peleistä. Sen voi helposti toteuttaa omissa juhlissa, jos löytyy esiintymishaluisia.

Yksi kohtauksista oli evil voice ja toinen taas halloweenin kahden surkeimman karkinkerjääjän battle. Jostakin syystä loppulaulun teemaksi valikoitui kuitenkin lopulta Kreikka.

Jos joku kaipaa tällä hetkellä hyvin kohtuuhintaista improryhmää omiin juhliinsa, minulta voi tiedustella.

Halloween-herkkuja

Söimme ainakin:
Pikkublinejä mustan caviartin (merilevästä valmistettu "mäti") ja muikun mädin, smetanan ja punasipulin kera
Avokadosipsejä
Bataattikeittoa kurpitsansiemenillä
Lammaslihapullia
Pitkän artisokkatahnaa
Tomaattisalsaa
Uunissa paahdettuja öljyllä ja mausteilla sipaistuja leipiä
Keksejä
Juustoja

Veriappelsiinimehussa uitettuja hillosipuleita lävistin cocktailtikuilla. Ne olivat kuin puhkottuja silmiä. En kyllä tiedä, söikö niitä kukaan, mutta ne näyttivät hauskoilta. Jos hauska nyt sitten on oikea sana tässä yhteydessä.

Juustonaksuja laitoin esille erityisesti kirkkaan värin vuoksi, teemavärit olivat musta ja oranssi.

Makeassa pöydässä oli tarjolla sormibebejä ja Sarpanevan pata karkeilla, popcornilla, karkkitekareilla ja -madoilla sekä varrastikun päähän kiinnitetyillä vaahtokarkkilakuyksisilmäisillä täytettynä. Idea tuli jostakin blogista, jota en nyt kuolemaksenikaan muista, mutta vinkata saa.

Lisäksi siinä oli wc-paperirullia, täytettyjä vesi-ilmapalloja ja kävelevät tekohampaat. Herkkupöytää koristi kyltti Trick or Treat, ja idea oli, että siitä sai valita herkun tai kepposen.

Jotenkin onnistuimme olemaan ottamatta kuvaa pöydästä, mutta hyvältä se näytti vain pienellä vaivalla.

Laitoin pöytään myös eri kulhoissa mustia ja valkoisia karkkeja sekä törkeän hintaisia amerikkalaisia halloweenin tunnuskarkkeja candy corneja.

En meinannut kaupassa toeta hinnasta, kun vasta maksaessa tajusin hyvin pienen pussin kustantavan yli kuusi euroa. Tuli nyt ostettua kokeilumielessä.

Koristelut ja asut

Lelukaupasta saatava venytettävä hämähäkinseitti ja mustat pöytäliinat kurpitsojen kanssa hämärässä valaistuksessa loivat kevyellä valmistelulla ovelan tunnelman. Seittiä kannattaa olla useampi pussi. Itse tila oli myös toimiva tumman kirjahyllyn, lattialampun ja nojatuolien kanssa.

Tanskasta ostin palaneen hiilen näköisen mustan kynttilän pöytään. Saattaa olla, että minä olin ainoa, joka siitä ilahtui, mutta oli sekin hieno.

Ruoka itsessään toimi hyvänä koristeluna. Erityisesti juustotarjoilun kärpäset olivat minusta vaikuttavia. Ne hankin Tivolista.

Boolimaljassa kellui jäädytetty käsi. Täytin puhdistetun kumihanskan vedellä, jäädytin pakkasessa ja laitoin boolimaljaa jäähdyttämään. Se pulpahteli välillä kivasti pinnalle vieraita säikäyttäen.

Enkä liioittele, sillä sekä syvästä boolimaljakosta yllättäen nouseva käsi että sormibebet saivat aika vahvoja tunnereaktioita aikaan.

Olin itse juhlien noita ja mies oli täysin yllätyksekseni pukeutunut Michael Jacksoniksi. Hän huijasi pitkään, ettei viitsi pukeutua ja asteli lopulta vuokraamassaan asussa paikalle. Lähes kaikki vieraat jaksoivat pukeutua (siis halloween-asuihin), mikä ilahdutti.

Palkitsimme iljettävimmän pukeutujan, mutta vaikeaa se oli. Yksi hätkähdyttävimmistä asuista oli yllä oleva vetoketjunaama. Keskustellessa oli välillä vaikea suhtautua toiseen normaalisti, kun naama oli avattu.

Youtube on täynnä zipper face -videoita, joissa kerrotaan, miten helposti tämän voi toteuttaa.

Kuvat: Laura