13.12.12

Parempaa lounasmurua rinnan alle

Työ Helsingin keskustassa on välillä yhtä onnea. Sen takia, että pääsee helposti liikkumaan, minne haluaa ja voi valita kiinnostavia lounaspaikkoja. En tiedä, meneekö tämä honeymoon-tunne vielä ohi.

Aika usein menen lounaalle työpaikkaruokalaan tai otan eväät, mutta sopivin väliajoin nautitaan muista helmistä.

Rulla Yrjönkadulla oli odotettu lounaspaikka. Merkitsin jo kuukausi ennen sen avaamista kännykkään, että siellä pitää päästä käymään.

Sisustusliike Nudgen sisällä olevaan pikkuruiseen lounastilaan ei kovin monta ruokailijaa mahdu, mutta meillä oli onnea. Innostuin liikkeen tarjonnasta, mutta onneksi olin kiiruhtamassa lounastapaamisesta seminaariin, joten ei ollut ostoriskiä.

Neljän rullan pakettiin kuului seesaminsiemenillä höystetty tasokas lisukesalaatti. Ei sitä iänikuista jäävuorisilppua.

Vietnamilaiset kevätrullat olivat raikkaita ja maukkaita, ankka erityisesti, mutta viileänä vuoden aikana kaipaan usein lisää lämpöä. Kävimme Rullassa jo lokakuussa, ja lista näyttää nyt hieman uudistuneen.

PureBistro (kuvat nettisivulla!) kauppatorin laidalla tarjoili lämpöä ja vähän enemmän istumapaikkoja. Hauska lisä oli lounaalla keittiön tervehdyksenä tarjottu vitamiinijuoma.

Pidin tarjoilutavasta, pitkistä lasipulloista, joista sai terveyshuikan ja leivästä paperipussissa. Juoman maku ei osunut suidemme mukaisesti ihan nappiin, mutta se ajatus.

Katsotaan ensi viikolla, vieläkö idea kantaa.

Murea häränrinta sai onnellisesti muistelemaan aiemmin syksyllä syömääni Eliten riistaviikkojen 12 tuntia haudutettua maultaan tuhdin tummaa hirvenrintaa.

Puren mummonkurkut olivat mielestäni yllättävä ja toimiva lisä muusin ja lihan päällä.

Tämän lounaan jälkeen jäi vatsaan vielä jälkiruokaa huutava kolo. Suuntasimme Senaatintorin laidalle, hiukan epäonnistuneen muodonmuutoksen kokeneen Kiseleffin basaarin yläkertaan.

Patisserie Teemu & Markus otti vastaan valoisalla ja kärsivällisellä asiakaspalvelulla. Leivosten ulkonäkö saa veden kielelle, mutta jos maku ei yllä samalle tasolle, pettyy. Nyt sitä vaaraa ei ollut lähelläkään. Onneksi Kiseleffin basaarissa tulee käväistyä suhteellisen harvoin.

Suussasulavat leivokset täyttivät pienen pöytämme, ja saimme vielä kaupan päälle vadelmawhoopiet.

Käärin omani saksalaisen turistin tavoin servettiin ja laitoin laukkuun. Natustelin herkun myöhemmin toimistolla tavallista pidemmästä lounaasta toivuttuani.

Ei kommentteja: