3.1.12

Vuoden vaihto Haviksessa

Alunperin oli ajatuksena juhlia uutta vuotta kotona kokkaillen, mutta suunnitelma kääntyi lopulta keskustaan ja ravintolaan. Olimme saaneet häälahjaksi Royal Ravintoloiden lahjakortin, joten ensisijaisesti etsin niistä pöytää.

Lähtötohinoissa tosin molemmat kuvittelimme, että lahjakortti on toisella, joten saamme lähiaikoina kokea sitten jonkin toisen kuninkaallisen ravintolan.

Monet paikat olivat jo varattuja myöhemmin illalla, mutta saimme pöydän kalaravintola Haviksesta G.W.Sundmansin kupeesta. Eniten ilahdutti se, että meille luvattiin kiireetöntä iltaa, kun monessa muussa olisi pitänyt tietyllä kellonlyömällä poistua. Tämä helpotti, kun olimme huonosta onnesta johtuen myöhässä.

Pöydän vastapäätä kiiteltiin vuolaasti uuden vuoden menun aloittanutta paistettua vihersimpukkaa, joka oli maustettu muun muassa soijalla ja sakella. Itseäni jäi kutkuttamaan menun granny smith -omenalla ja inkiväärillä maustetun granitan tekeminen joskus myöhemmin kotona.

Yleisvaikutelma ravintolasta oli kuitenkin halju, ellei peräti kelju.

Ruoista erityisesti alkuruoat tekivät kaikkiin säväyksen, vaikka otimmekin eri vaihtoehdot. Oma yläkuvan annokseni, turskaa 41 °C marinoidun kalmarin ja chorizon kera, oli kaunis ja maukas.

Viinisuositukset tuntuivat vähän haparoivilta, ja alkuruoan kanssa en kokenutkaan erityistä yhteensopivuutta. Myöhään tuotua alkuruokarieslingiä ei maistatettu toisin kuin muita viinejä, joten en ehtinyt ja viitsinyt sanoa mitään asiasta. Pääruoille valitut viinit toimivat kuitenkin hyvin.

Pääruoat olivat kelpoja. Mietin jo tilatessani tekeväni väärin, kun otin poroa kalaravintolassa, mutta en joutunut katumaan. Paistettu poron t-luupihvi haudutetun sydämen ja mustapippuri-lakritsikastikkeen kanssa oli murea annos, jossa tattiviipaleet ilahduttivat.

Vieressä istuneen mieheni salviavoissa paistettu kuha portviinikastikkeen ja kurpitsan kera ei saanut erityistä hehkutusta aikaan, joten ei iskenyt annoskateus. Kalaravintolassa kala-annoksilta odottaa niin paljon.

Eniten taisi ihastuttaa ystävän ottama uuden vuoden aasialaisvaikutteinen menu, jonka olemassaolosta ei netissä ollut kerrottu mitään. Nettisivut eivät myös mielestäni tehneet oikeutta ravintolan siistille sisustukselle.

Se, mistä sitten mielemme niin pahoitimme, oli palvelu. Tuntui kuin tarjoilijalla ei olisi ollut kiinnostusta tai aikaa, vaikka kiireiseltä paikka ei vaikuttanut.

Sama vaikutelma jäi koko pöytäseurueelle. Tämä on harmi, sillä ensivaikutelma ravintolasta on vain tämän takia huono.

Mikä sitten palvelussa tökki? Ennen kaikkea odottaminen ja asenne.

Joka ikistä juomaa sai odottaa, ja kauan. Niin vettä, aperitiiveja kuin ruokien kanssa tilattuja viinejä siinä määrin, että jos en olisi odottanut ja syönyt herkullista turskaani liioitellun hidastetusti, en olisi alkuruoan kanssa ehtinyt nauttia viiniä ollenkaan.

Yritimme kyllä saada tarjoilijan kiinni kysyäksemme juomien tulosta, ja lämpimien pääruokien kohdalla oli noustava etsimään tarjoilija, jotta ruoka ei jäähtyisi viinin takia.

Aina juomien huomattavaa viipymistä ei edes pahoiteltu. Vettä sai useamman kerran pyytää lisää, sillä henkilökunta ei huomannut kertaakaan sen loppumista. Ruokia ei esitelty pöytään tuodessa kuin kerran, ja listojen jo lähdettyä pöydästä oli vaikeuksia muistaa, mitä varsinkin menuun kuului.

Erään tarjoilijan nuivaa, luvalla sanoen ankeaa asennetta paikkasi onneksi toisen tarjoilijan ystävällisyys ja ammattimaisuus. Ensimmäinen vain sattui olemaan se, joka pöytäämme enimmäkseen hoiti. Hän ei osannut kertoa kysyttäessä alkuruoasta mitään, joten saattoi olla uuden vuoden extra.

Asiakkaan ja ravintolankaan kannalta sillä ei toisaalta ole väliä, palvelun pitäisi olla johdonmukaisen hyvää.

On aina ikävä kertoa epäkohdista, mutta kuten mies sanoi, yhden tai kaksi asiaa olisi helposti antanut anteeksi, varsinkin jos ne olisi korjattu pahoittelun ja hymyn kera. Nyt koko illan tunnelmassa jokin ontui.

Ilta ei kuitenkaan ollut ihan menetetty tämän takia. Meillä oli mukavaa. Laskun maksettuamme ei kukaan huomannut hiljaisessa ravintolassa tulla antamaan takkeja kaapista, jonne olivat ne vieneet, mutta osasimme olla omatoimisia.

Ovesta muutamaa minuuttia ennen puolta yötä Etelärannalle astuessa koin lähes maagisen hetken.

Ilotulitukset valaisivat taivasta eri puolilla, ja ihmisiä oli kadulla juhlimassa sampanjan ja tähtisadetikkujen kanssa. Wanhan kauppahallin, puupurjelaivan sekä tuomiokirkon rakettisavussa leijaileva miljöö toi mieleen vanhan Helsingin. Ehkä johtuu siitä, että olen lomalla katsellut Missä kuljimme kerran -sarjaa.

Lopuksi nautimme tsekkibaari Vltavan tekotakan ääressä lasilliset, ja saimme vielä kerran toivottaa vanhan vuoden tervemenneeksi ja uuden tervetulleeksi.

Ei kommentteja: