14.1.12

Dementikkojen joululahjat

Vieläkö saa kuiskata pari sanaa joulusta, vaikka Nuutinpäivä meni eilen?

Harrodsista Lontoosta toin tummaa kaakaota, teetä ja kastanjatahnaa joululahjoiksi. Ruokatuliaiset maailmalta ovat aina kivoja.

Itse sain hyvältä ystävältä Pariisista tuotua Mariage Frèresin Marco Polo -teetä ja Portosta tuotua portviiniä, jota myyjä kehui erityisen hyväksi. Teetä sain muutenkin aika monelta lahjaksi.

Annoin miehelleni joululahjaksi kirjan ja elokuvan, josta tiesin hänen pitävän. Kun hän avasi paketin, odotin ilahtunutta ilmettä, mutta hän katsoikin vain kummissaan ja kysyi, eikö meillä jo ole tämä. Ei ole, ei ole, vakuutin.

Kahden päivän päästä katsoimme elokuvan ja mieleen hiipi ajatus, että olen tainnut jo aiemminkin ostaa saman leffan...

Ei se mitään. Vanha meni vaihtoon äidille, joka tuli meille kylään, kun oli tarkoitus mennä tyhjentämään isoisän kellaria. Äiti oli kuitenkin ottanut vahingossa lipaston avaimet isoisän asunnon avainten sijaan.

Anoppini taas osui aivan nappiin joululahjan kanssa. Harmi vain, että olin jo syksyllä itse hankkinut 565 cocktailpalaa sisältävän Mingelmat-kirjan heti, kun se silmiini osui.

Anoppi oli soittanut miehelleni kysyäkseen, onko minulla jo kirjaa, ja hän oli vakuuttanut, että ei varmasti ole. Unohti sitten olleensa kanssani, kun ostin kirjan ja hehkutin sitä viikon ajan.

Sain kuitin ja luvan vaihtaa kirjan, ja hankin aiemmin hipelöimäni Smakernas återkomst -kirjan, Petos lautasella -tekijän uusimman.

Mats-Erik Nilssonin makujen comebackia julistava kirja on enemmän raaka-aine- kuin keittokirja. Reseptejä siinä on joitakin, mutta enemmän anekdootteja ja tietoa raaka-aineiden sesongeista, valinnasta, säilytyksestä ja sopivista makukumppaneista.

Ei voi olla pitämättä kirjasta, joka alkaa kappaleella Ei parsaa marraskuussa.

Muista itse antamistani joululahjoista hitti taisi olla jääkaappihiili. Musta hiilikuutio puhdistaa jääkaapin hajuista. Ruoasta se ei hajua tietenkään poista, ja ei pidäkään. Haju kertoo, miten ruoka voi.

Jääkaapin tyhjennystä ja putsausta ei siis voi unohtaa, mutta voimakastuoksuisten ruokien kanssa kuutio auttaa, ja sen voi "tyhjentää" hajuista auringossa. Ostin kuution ensi kerran omaan kotiin Kööpenhaminan Magasin-tavaratalosta, mutta löysin niitä nyt Fredrikinkadun Pinosta.

2 kommenttia:

suolaajahunajaa kirjoitti...

Mingelmat on ihan mahtava. Minä annoin sen itselleni joululahjaksi, koska arvasin, että muut ei ehkä hoksaa. Sitä ei tee mieli laskea pois käsistä.

Rauna kirjoitti...

Niin on. Otin jo kuvat siitä omaa postausta varten, mutta täytyy kai toppuutella postausta, ettei tämä mene vain keittokirjakuolailuksi. Hyvin varmistit onnellisen lopputuloksen! En minäkään uskonut saavani kirjaa lahjaksi, joten hankin sen hyvissä ajoin.

Äitini kylässä käydessään ehdotti, että voisi merkitä, mitä kaikkea voin sieltä tehdä hänelle (suostuin pahaa-aavistamatta), mutta ei tainnut jäädä montaa sivua valitsematta.