13.12.12

Parempaa lounasmurua rinnan alle

Työ Helsingin keskustassa on välillä yhtä onnea. Sen takia, että pääsee helposti liikkumaan, minne haluaa ja voi valita kiinnostavia lounaspaikkoja. En tiedä, meneekö tämä honeymoon-tunne vielä ohi.

Aika usein menen lounaalle työpaikkaruokalaan tai otan eväät, mutta sopivin väliajoin nautitaan muista helmistä.

Rulla Yrjönkadulla oli odotettu lounaspaikka. Merkitsin jo kuukausi ennen sen avaamista kännykkään, että siellä pitää päästä käymään.

Sisustusliike Nudgen sisällä olevaan pikkuruiseen lounastilaan ei kovin monta ruokailijaa mahdu, mutta meillä oli onnea. Innostuin liikkeen tarjonnasta, mutta onneksi olin kiiruhtamassa lounastapaamisesta seminaariin, joten ei ollut ostoriskiä.

Neljän rullan pakettiin kuului seesaminsiemenillä höystetty tasokas lisukesalaatti. Ei sitä iänikuista jäävuorisilppua.

Vietnamilaiset kevätrullat olivat raikkaita ja maukkaita, ankka erityisesti, mutta viileänä vuoden aikana kaipaan usein lisää lämpöä. Kävimme Rullassa jo lokakuussa, ja lista näyttää nyt hieman uudistuneen.

PureBistro (kuvat nettisivulla!) kauppatorin laidalla tarjoili lämpöä ja vähän enemmän istumapaikkoja. Hauska lisä oli lounaalla keittiön tervehdyksenä tarjottu vitamiinijuoma.

Pidin tarjoilutavasta, pitkistä lasipulloista, joista sai terveyshuikan ja leivästä paperipussissa. Juoman maku ei osunut suidemme mukaisesti ihan nappiin, mutta se ajatus.

Katsotaan ensi viikolla, vieläkö idea kantaa.

Murea häränrinta sai onnellisesti muistelemaan aiemmin syksyllä syömääni Eliten riistaviikkojen 12 tuntia haudutettua maultaan tuhdin tummaa hirvenrintaa.

Puren mummonkurkut olivat mielestäni yllättävä ja toimiva lisä muusin ja lihan päällä.

Tämän lounaan jälkeen jäi vatsaan vielä jälkiruokaa huutava kolo. Suuntasimme Senaatintorin laidalle, hiukan epäonnistuneen muodonmuutoksen kokeneen Kiseleffin basaarin yläkertaan.

Patisserie Teemu & Markus otti vastaan valoisalla ja kärsivällisellä asiakaspalvelulla. Leivosten ulkonäkö saa veden kielelle, mutta jos maku ei yllä samalle tasolle, pettyy. Nyt sitä vaaraa ei ollut lähelläkään. Onneksi Kiseleffin basaarissa tulee käväistyä suhteellisen harvoin.

Suussasulavat leivokset täyttivät pienen pöytämme, ja saimme vielä kaupan päälle vadelmawhoopiet.

Käärin omani saksalaisen turistin tavoin servettiin ja laitoin laukkuun. Natustelin herkun myöhemmin toimistolla tavallista pidemmästä lounaasta toivuttuani.

7.12.12

Jouluarvonta

Coolstuff ehdotti jouluarvonnan järjestämistä, ja tässä se tulee. Palkintoina ovat suklaasuihkulähde, C-kasettikeksimuotti ja Pac-Man pikkuleipämuotit. Nostalgiaa ja herkkuja.

Piparkakkumuotit ovat oma heikkouteni ja niitäkin tuolta löytää, mutta koska arvonta päättyy juuri joulun alla, on parempi arpoa jotakin, josta on iloa joulun jälkeenkin vaikkapa uuden vuoden illaksi.

Palkintoja arvotaan kutakin yksi kappale eli voittajia on kolme. Voittajat saavat Coolstuff.fi-sivuille tarjouskoodin, jonka avulla voivat lunastaa palkinnon.

Arvonta suoritetaan kahden viikon päästä perjantaina 21.12. Voittajien nimet tai nimimerkit julkaistaan blogissa.

Anonyymeja osallistujia ei huomioida, joten vähintään nimimerkki on tarpeen. Jos voittaja ei ilmoita sähköpostiosoitettaan osoitteeseen kannatkattoon@gmail.com kahden viikon aikana ilmoituksesta eli 4.1. mennessä, arvotaan palkinto uudestaan.

Arvontaan voi osallistua kertomalla tämän postauksen kommenttilaatikossa, mikä on talven juhlakaudessa parasta.

2.12.12

Suklainen välipalasmoothie

Välipala vuoteeseen iltapäivänokosten jälkeen on sunnuntai parhaimmillaan.

Tällä reseptillä osallistun CocoVin kilpailuun, jossa piti kehitellä terveellinen välipala tai jälkiruoka superruoista. Valitsin lähetetyistä neljästä superruoasta, gojimarjoista, kaakaonibseistä, Kalaharin suolasta ja kylmäpuristetusta kookosöljystä, kaksi ensinmainittua, ja lähdin pohtimaan mukavaa, terveellistä välipalaa.

Välipalan tulee minusta olla helposti ja nopeasti valmistettava. Halusin myös varjella arvokkaiden gojimarjojen ravintoaineita, joten en kuumentanut niitä ja tehnyt skonsseja alkuperäisen suunnitelmani mukaan.

Smoothie on kiva välipala ja siinä saa näppärästi paljon kehon kaipaamaa hyvää.

Pidin kaakaonibsien tuomasta rouheudesta, mutta mies olisi kaivannut sileämpää lopputulosta. Jos tehosekoittimesi ei raasta pieniä kaakaonibsejä sileiksi, voit käsitellä niitä ensin kahvimyllyssä tai morttelissa.

Kaakaonibsit ovat kuorituista kaakaopavuista murskattua rouhetta. Nibsit eivät sula samoin kuin tavallinen kaakaojauhe tai suklaa, mutta niitä on helppo lisätä vaikka myslin, jogurtin tai puuron joukkoon.

Suklainen välipalasmoothie
Noin kaksi lasillista

1 rkl gojimarjoja
0,25 dl vettä
1,5 dl luonnonjogurttia
1 dl mustikoita
0,5 omena
1 rkl kaakaonibsejä
1 rkl auringonkukansiemeniä
1 tl hunajaa tai maun mukaan

Liota gojimarjoja vedessä. Säästä ravinteikas vesi, ja heitä marjoineen tehosekoittimeen. Lisää jogurtti, mustikat, kuorittu ja pilkottu puolikas omena, kaakaonibsit, auringonkukansiemenet ja hunaja. Aja koneella sileäksi ja tarjoile heti.

Käytin jäisiä mustikoita pakkasesta, mutta jos blenderi vetelee viimeisiään, voi marjojen antaa sulaa hetki ennen tehosekoitusta.

28.11.12

Amerikkalaista joulua Klaus K:ssa

Klaus K hotelli kutsui ruoka-alan ihmisiä maistelemaan uutta American Christmas Grill menua.
Vaikka en itse ole pitkän linjan jouluttaja (töissä oppimani termi ihmisestä, joka valmistelee joulua jo kesäkuussa) rakastan joulua.

Istuminen aloilleen herkkuja notkuvien pöytien ääreen hauskoja ruokabloggaajia toisella ja ruokatoimittajia toisella puolella oli mukava kokemus. 

Sain viereeni HS:n sydämellisen Kira Gronowin, jonka kanssa keskustelimme ruokakokemuksista ja blogini nimestä. Toisella puolella pöytää oli Glorian ruoka&viinin toimittaja, joka oli vastaanottanut lehden Facebook-sivulle lähettämäni viestin. Hauska sattuma.

Pääruoista maistoimme tastingversiot, jotka saimme ensin kuvata kokonaisina. Grillattu entrecôte toimii aina, ja sitruunavoi sopi siihen kuin nenä päähän.

Menu oli muutenkin mieleeni. Jouluhenkinen olematta liian perinteinen, ja amerikkalaiseen tyyliin runsas ja monipuolinen.

Ribsit olivat taivaallisia, ja tämä on kuulkaa ensimmäinen kerta, kun olen näin todistanut. Alkupaloista kuhaceviche ja mausteinen naudanpaisti piparjuuricremellä ilahduttivat suuta.

Operatiivinen johtaja Mia Cederberg-Skvorc kertoi perhehotellissa suomalais-amerikkalaisen omistajaparin tekevän monenlaista työtä. Kysyin, tietääkö hän, mistä joka pöytää koristavat lumihiutalepallot on hankittu. Mia vastasi nauraen tietävänsä hyvinkin.

Hän oli käynyt Stockmannilla ja todennut siellä, että otan näitä palloja kolme, noita neljä ja näitä muita kuusi... "He varmaan ajattelivat, että mikä tämä nainen oikein on."

Cajunmaustettu norjalainen lohi oli kypsennetty sopivan kevyesti. Sen vierellä oli Antonion käsintehty ravioli kastanjavoikastikkeella.

Varsinaiseen menuun kuuluu koko alkuruokapöytä ja hulppea jälkiruokabuffet sekä yksi vapaavalintainen pääruoka.

Lisukkeista kiinnostavia olivat kalkkunantäyte, stuffing, ja valkosipulilla sekä parmesaanilla maustettu bataattipyree.
Vinkkinä ruokabloggaajille tilaisuuksia järjestäville voisin sanoa, että on hyvä idea, jos ruokien kuvaamista varten on valaistusta hetkellisesti lisätty. Tällä kertaa kuvaukseen oli varattu hyvin aikaa ja annoksia tuotiin erikseen kuvattaviksi, mikä oli mukavaa. Muutenkin tilaisuus oli kyllä onnistuneesti järjestetty.

Oma kuvauslaitteisto ei ole kuitenkaan aivan pro. Kakkupöytä oli upea, mutta kotona havaitsin, että valitettavasti lähes kaikki kuvat veden kielelle nostattavasta jälkiruokapöydästä olivat hämäriä.

Mutta se ei paikan päällä menoa haitannut. Lisää iloa iltaan toi omistajien 9-vuotias poika, joka tanssi meille spontaanin pyynnön ja osin M&M-karkkien toivossa street-tanssia kännykältä tulleen musiikin tahtiin. Taidokasta ja rohkeaa!

Tontut jäivät kurkkimaan taakse, kun kävelin hyvin kylläisenä tyylikkäästä hotellista ulos, vaikka kuvittelin syöneeni maltillisesti.

American Christmas Grill on tarjolla Klaus K hotellin Ilmatar-ravintolassa 4.-21.12.

7.11.12

Head isu Haapsalussa

Head isu eli hyvää ruokahalua viroksi. Haapsalussa, lähellä Saarenmaata, ruokahalua ei tarvitse kovasti herätellä.

Haapsalu oli aikoinaan kahvilakaupunki, ja minulle se on sitä nytkin kahden persoonallisen paikan ansiosta.

Lempikahvilani, jossa tänäkin syksynä kävimme, on Müüriääre kohvik, joka sijaitsee vanhan kaupungin pääkadun varrella, aivan piispanlinnan muurin äärellä. Linnoituksen lähellä törmäsin tämän syksyn reissullamme erääseen ruokabloggaajaankin.

Müüriääre kohvikissa leivokset ovat runsaita ja itsetehtyjä, ja valinnanvaikeus iskee päätöstä tehdessä.

Tällä kertaa veimme rakkaalle virolaiselle ystävälleni Dianalle ja hänen äidilleen ison laatikollisen erilaisia leivoksia. Kukaan ei valittanut, vaikka leivokset kärsivätkin vähän kuljetuksesta.

Haapsalu on viehättävä pieni kaupunki, jossa meri vaikuttaa välillä sulautuvan mereen ja matalat puutalot ovat värikkäitä.

Aamiaisen nautimme isäni vuokramökin aurinkoisella kattopatiolla. Vaikka alla oleva kuva on karu, olivat virolainen savukinkku ja naapurin luomumunat parasta pitkään aikaan.

Isä on sitä mieltä, että Virossa tavallisetkin kananmunat ovat parempia ja keltuaiset kirkkaamman keltaisia kuin Suomessa. En ole maistanut, mutta naapurin Aimen munia tilaan aina mahdollisuuden mukaan kotiin.

Epp-Marian gallerian yläkerrassa oleva Annin kahvila on toinen suosikkikahvilani Haapsalussa.

"Kun muu maailma kiirehtii, voi Annin kahvilassa lepuuttaa rauhassa jalkojaan, tilata jotain makeaa, katsella takkatulta ja keskustella viereisessä pöydässä istuvan kanssa siitä onko elämä todellakin näin ihanaa vai tuntuuko siltä vain tänään."

Aika vetävä teksti perheyrityksen sivuilla.

Anni Arro, taiteilija Epp-Maria Kokamäen tytär, on kouluttautunut Italiassa Slow Food -kokkikoulussa, julkaissut keittokirjoja ja kokannut televisiossa.

Arrolla on myös osansa Kohvik Komeet -kahvilassa Solaris-kauppakeskuksessa Tallinnassa. Komeetissa on komea koko seinän ikkuna vastapäätä olevaa oopperaa kohti.

Muuten kahvila on urbaanimpi kuin taiteellisempi ja kotoisampi Haapsalun serkkunsa, josta nämä kuvat ovat.

Tänä vuonna Anni Arro avasi oman bistron vanhaan rautatievarikkoon Pohjois-Tallinnaan. Bistron nimi, Kukeke, tarkoittaa pikku kukkoa (tai kukkosta kuten Dianan äiti ehdotti). Odotan seuraavaa Viron reissua, jotta päästäisiin testaamaan paikka.

Haapsalusta Tallinnaan matkatessa kävimme syömässä Padisen kartanossa. Perunamuusi oli aitoa, mutta ankka hieman ylikypsää.

Samalla tutustuimme vieressä olevaan 1200-luvulla rakennettuun Padisen luostariin, joka on yllättävän hyvin säilynyt. Luostari omisti 1300-luvulla maata Suomestakin, Porvoosta, Sipoosta ja Pernajasta.

Annin kahvila Haapsalussa on kesäkaudella auki joka päivä, mutta kauden ulkopuolellakin kahvila avataan tarpeen vaatiessa. Komeet on Tallinnassa auki talvellakin.

1.11.12

Kärpäsiä juustossa ja muita halloween-juttuja

Pidin elämäni ensimmäiset omat halloween-juhlat viime syksynä, ja tässä sen vinkit talteen. Kuvat jäivät kaverin ottamina uupumaan omasta syystäni hetkeksi enkä viitsinyt niitä enää jouluna tänne laittaa.

Nyt kuitenkin halloween-vinkkejä on kaivattu, joten tässä ideoita ruokaan, ohjelmaan ja tilaan.

Ohjelma

Improvisaatioteatteriryhmäni veti puolen tunnin shown yleisölle hetki juhlien alkamisen jälkeen. Yleisö sai esittää toiveita lyhyisiin kohtauksiin tai lauluihin.

Neljä tuolia -improtarina oli yksi vedetyistä peleistä. Sen voi helposti toteuttaa omissa juhlissa, jos löytyy esiintymishaluisia.

Yksi kohtauksista oli evil voice ja toinen taas halloweenin kahden surkeimman karkinkerjääjän battle. Jostakin syystä loppulaulun teemaksi valikoitui kuitenkin lopulta Kreikka.

Jos joku kaipaa tällä hetkellä hyvin kohtuuhintaista improryhmää omiin juhliinsa, minulta voi tiedustella.

Halloween-herkkuja

Söimme ainakin:
Pikkublinejä mustan caviartin (merilevästä valmistettu "mäti") ja muikun mädin, smetanan ja punasipulin kera
Avokadosipsejä
Bataattikeittoa kurpitsansiemenillä
Lammaslihapullia
Pitkän artisokkatahnaa
Tomaattisalsaa
Uunissa paahdettuja öljyllä ja mausteilla sipaistuja leipiä
Keksejä
Juustoja

Veriappelsiinimehussa uitettuja hillosipuleita lävistin cocktailtikuilla. Ne olivat kuin puhkottuja silmiä. En kyllä tiedä, söikö niitä kukaan, mutta ne näyttivät hauskoilta. Jos hauska nyt sitten on oikea sana tässä yhteydessä.

Juustonaksuja laitoin esille erityisesti kirkkaan värin vuoksi, teemavärit olivat musta ja oranssi.

Makeassa pöydässä oli tarjolla sormibebejä ja Sarpanevan pata karkeilla, popcornilla, karkkitekareilla ja -madoilla sekä varrastikun päähän kiinnitetyillä vaahtokarkkilakuyksisilmäisillä täytettynä. Idea tuli jostakin blogista, jota en nyt kuolemaksenikaan muista, mutta vinkata saa.

Lisäksi siinä oli wc-paperirullia, täytettyjä vesi-ilmapalloja ja kävelevät tekohampaat. Herkkupöytää koristi kyltti Trick or Treat, ja idea oli, että siitä sai valita herkun tai kepposen.

Jotenkin onnistuimme olemaan ottamatta kuvaa pöydästä, mutta hyvältä se näytti vain pienellä vaivalla.

Laitoin pöytään myös eri kulhoissa mustia ja valkoisia karkkeja sekä törkeän hintaisia amerikkalaisia halloweenin tunnuskarkkeja candy corneja.

En meinannut kaupassa toeta hinnasta, kun vasta maksaessa tajusin hyvin pienen pussin kustantavan yli kuusi euroa. Tuli nyt ostettua kokeilumielessä.

Koristelut ja asut

Lelukaupasta saatava venytettävä hämähäkinseitti ja mustat pöytäliinat kurpitsojen kanssa hämärässä valaistuksessa loivat kevyellä valmistelulla ovelan tunnelman. Seittiä kannattaa olla useampi pussi. Itse tila oli myös toimiva tumman kirjahyllyn, lattialampun ja nojatuolien kanssa.

Tanskasta ostin palaneen hiilen näköisen mustan kynttilän pöytään. Saattaa olla, että minä olin ainoa, joka siitä ilahtui, mutta oli sekin hieno.

Ruoka itsessään toimi hyvänä koristeluna. Erityisesti juustotarjoilun kärpäset olivat minusta vaikuttavia. Ne hankin Tivolista.

Boolimaljassa kellui jäädytetty käsi. Täytin puhdistetun kumihanskan vedellä, jäädytin pakkasessa ja laitoin boolimaljaa jäähdyttämään. Se pulpahteli välillä kivasti pinnalle vieraita säikäyttäen.

Enkä liioittele, sillä sekä syvästä boolimaljakosta yllättäen nouseva käsi että sormibebet saivat aika vahvoja tunnereaktioita aikaan.

Olin itse juhlien noita ja mies oli täysin yllätyksekseni pukeutunut Michael Jacksoniksi. Hän huijasi pitkään, ettei viitsi pukeutua ja asteli lopulta vuokraamassaan asussa paikalle. Lähes kaikki vieraat jaksoivat pukeutua (siis halloween-asuihin), mikä ilahdutti.

Palkitsimme iljettävimmän pukeutujan, mutta vaikeaa se oli. Yksi hätkähdyttävimmistä asuista oli yllä oleva vetoketjunaama. Keskustellessa oli välillä vaikea suhtautua toiseen normaalisti, kun naama oli avattu.

Youtube on täynnä zipper face -videoita, joissa kerrotaan, miten helposti tämän voi toteuttaa.

Kuvat: Laura

31.10.12

Ou nou, flaneerasin minuutin liikaa


Viimeisin Ruokaräyhä-kolumni otsikolla Toisenlaista elitismiä pohtii samaa, mihin olen viime aikoina törmännyt.

Kolme otetta ystävien kanssa kuukauden sisällä käymistäni keskusteluista.

- Haetko sä punajuuret, mä otan perunat ja kukkakaalin.
- Punajuuri... Miltäs se näyttää..?
- No mä voin ottaa senkin. Ota sä kaksi limeä.
- Lime...?
- Se on se sitruunaa pienempi vihreä, tuolla keskellä.

- Voitko ottaa sun sähkövatkaimen mukaan illalla?
- Ei mulla ole sellaista. Mitä mä sillä tekisin!

- Katsoin Junior Master Chefiä ja joku 11-vuotias poika selitti siinä, miten sitä harmittaa, kun se flaneerasi minuutin liikaa. Mä en edes tässä iässä osaa flaneerata.
- Ihan hyvä, mutta se termi on siis flambeeraus. Flaneeraus tarkoittaa kävelyä.
- No niin. Meni siinäkin sitten pieleen.

Olin huvittunut, mutta olen myös aina iloinen, kun saan opastaa jonkun kaverin kokemaan ruoan parissa uutta. Toisaalta nämä keskustelut muistuttavat kirjoittamaan blogissa selkeästi. Ruoanlaitto tarkoittaa eri ihmisille hieman eri asioita.

Olen varmasti jonkin sortin ruokahifistelijä, mutta en sen takia, että haluaisin päteä veitselläni ja termituntemuksellani. Innostun vain asiasta paljon, ja mielelläni tarjoan omaan ja vieraiden suuhun laadukasta muonaa, jos voi valita. Onhan se myös henkisesti elämänlaatua kohottavaa.

Vaikka blogiin päätyy vähän erityisemmät asiat, hämmästyin äsken, kun kollega totesi ruokani olevan näpertelyä vaativaa. Mietin hetken, kuinkas niin. Eihän hän ole syönyt ruokiani. Ja muistin blogin.

En tosiaan syö retiisihiiriä joka päivä vaan saatan paistaa kunnon pihvin, kiskaista pastan tai syödä pelkkää leipää illalla, kun en jaksa kokata. Pikaruokalatkaan eivät ole vieraita. Kestän niissä sen, että sapuska on mössöä, koska en odota sen olevan enempää.

Jos sen sijaan ruoka, jonka pitäisi olla hyvää perusruokaa, on vääriä lisäaineita täynnä olevaa mautonta vetistä kauraa, turhaudun.

A. W. Yrjänän kolumnissa mainittu hifistelyn sosiaalinen paine kuitenkin huvittaa. Ajattelin seuraavaksi ihan piruuttani tehdä nonparellikermakakun. Noloa, ja ah niin nostalgista.

3.10.12

Kannat kattoon kirjaimellisesti

Naudan tartarpihvi, muikunmätiä, savustetulla ankeriaalla maustettua
smetanaa, rapeaa sipulia ja tuhkaa. Suosikkini.
Yksi tämän vuoden huikeimmista kokemuksista oli Dinner in the Sky -illallinen 48 metrin korkeudessa linnanmäkilaitteessa keikkuen kahden tähden Michelin-kokin tarjoilemana.

Idea lähti, kun katselimme hökötystä elokuussa ystävän kanssa Loisteen terassilta. Totesin, etten uskaltaisi mennä sinne, ja ystävä totesi, että minä uskaltaisin. Vuorokauden päästä istuimme molemmat taivaissa.
 
Työpaikalla kollegat kannustivat illalliseen kertomalla Hesarin toimittajan kokemuksesta. Hän oli kuulemma joutunut maassa kysymään, mitä oli syönyt, sillä oli pelossaan keskittynyt pöytään tarraamiseen.

Hitaasti paistettua merikrottia ja artisokkapyreetä nokkosten,
nuoren valkosipuvinaigretten sekä kantarellien kera.
Siksi päätin itse muistaa kaiken. Ja nauttia. Konseptiin kuului eri laaturavintoloita viikon jokaisena päivänä, ja valitsin niistä meille mielestäni parhaimman.

Daniel Lindeberg, Frantzén/Lindebergin toinen osa, kuvassa oikealla
 
Frantzén/Lindeberg on San Pellegrinon maailman parhaiden ravintoloiden listalla tällä hetkellä kahdeskymmenes. Sillä on kaksi tähteä, ja se on kahtena viime vuotena valittu White Guidessa Ruotsin parhaaksi ravintolaksi.

Alkupalojen maku on edelleen mielessäni, ja tuskin ihan heti pääsen nauttimaan illallista niin kauniissa, ainutlaatuisessa tilanteessa. En ainakaan seurustellen koko aterian huippukokin kanssa.

”French toast” parmesaanin, tryffelin sekä satavuotiaan balsamicon kera
   
Huvittavaa oli se, että herra Lindeberg oli itse todennut lehdessä, että tämä on kuin mikä tahansa ravintola, mutta parmesaani pitää syödä nopeasti, ettei se lennä pois ja aterian ainekset muistaa ottaa mukaan.

Vakiokysymys on ollut, mitä jos haarukka tippuu. Alhaalla oleva alue oli aidattu, joten ei huolta.
Luonnollisesti siis unohdimme jälkiruoan maahan, ja jouduimme laskeutumaan alas ne hakemaan. Ja taas ylös. Kun oli aika lopullisesti palata maan pinnalle, oli tunne, että ei vielä.

Kuohkeaa oolong-vaahtoa, tuoreita, vaahterasiirapissa marinoituja mansikoita ja tomaatteja. Tomaatti toimii jälkiruoassa!
En etukäteen ymmärtänyt, miten hieno tunnelma ylhäällä on. Siellä oli seesteistä ja kaunista, se oli oma jännä maailmansa.

Ei liikennettä, melua, häiriöitä, vain hyvää ruokaa hyvässä seurassa katsellen kattoja ja auringossa kylpevää merta.

Onnistuneen kokemuksen kannalta olennaisinta oli kuitenkin seura.

Kattosuojus olisi kuulemma suojannut hyvin sateelta, mutta ilman oikealla istuneen mieheni rohkaisevaa, kannustavaa asennetta ja koko laiteseurueen iloista tunnelmaa olisin saattanut pelätä hitusen enemmän.

Nyt olin lähinnä innoissani ja jonkin verran jännittynyt. Jännitystä saattoi tosin hieman poistaa matkan varrella tarjoillut G.H.Mummin samppanjat, joita Savoyn sommelier Antti Uusitalo meille esitteli.

Kokonaisuutena ilta oli mielestämme ehdottomasti hintansa väärti.

Suuri kiitos siis loistavalla pöytäseurueelle, josta osan kanssa lähdettiin jatkoillekin.

Ja keittiölle erityiskiitos. Tusen tack för denna fantastiska upplevelse! Skulle aldrig ha anat hur ljuvligt det kan bli. Kanske det blir en resa till Stockholm snart.

23.9.12

Siiderigranitaa brunssille

Siiderigranita jogurtin, tumman suklaan ja cashewkeksin kera on raikas ja vaikuttava makea brunssilla. Kuulostaako haastavalta? Ei ollenkaan. Granita vaatii haarukalla rapsuttelun taitoa ja keksi on helppo, mutta maukas kaveri.

Brunssin valmistuksessa arvostan helppoutta ja sitä, että asioita voi tehdä etukäteen. Tämän herkun vaatimukset aamu-uniselle karhulle ovatkin melko simppelit. Ainekset vain kasataan yhteen ja tarjoillaan. Keksin voi valmistaa etukäteen, granita valmistuu kuin itsekseen yöllä ja suklaankin voi rouhia aiemmin.

Tällä reseptillä osallistun Hartwallin Onnen omenoita -kilpailuun. Hartwallin uusi siideriperhe Happy Joe ilahdutti selkeällä omenaisuudella. Omaa suutani miellytti erityisesti syksyisen samea cloudy siideri, jota käytin tähän.

Oikeastaan mikään tässä ei voi pahasti epäonnistua, jos malttaa hetken pysyä uunin luona ja muistaa laittaa siiderin pakkaseen edelliseksi yöksi.

Siiderigranita jogurtin, suklaan ja cashewkeksin kera

(4 hengelle)

3 dl maustamatonta turkkilaista jogurttia
2 rkl juoksevaa hunajaa
50 g tummaa suklaata
2 dl omenasiideriä (käytin Happy Joe cloudya)
4 kpl cashewkeksejä (katso ohje alla)

Jäädytä siideri pakastuksen kestävässä kannellisessa rasiassa yön yli. Muista olla täyttämättä koko rasiaa, sillä vesi laajenee jäätyessään.

Valmista cashewkeksit etukäteen ja säilytä ilmatiiviissä rasiassa tai tee ne brunssipäivän aamuna. Valmistusprosessi on nopea.

Ota siiderigranita huoneenlämpöön sulamaan muutama minuutti ennen tarjoilua. Ennen kuin otat granitan kylmästä kasaa laseihin tai kulhoihin herkun pohja eli jogurtti ja suklaarouhe. Sekoita maustamattomaan jogurttiin juokseva hunaja ja sekoita sileäksi.

Nosta jogurtti laseihin kahden lusikan avulla. Rouhi suklaa veitsellä pieniksi murusiksi. Ripottele suklaarouhetta jogurtin päälle.

Kun otat siiderin huoneenlämpöön, anna sen sulaa pari minuutttia. Sen jälkeen rapsuttele sitä rikki haarukalla niin, että saat aikaan jäähilettä. Nosta se lusikoiden avulla suklaarouheen päälle laseihin.

Laita jokaiseen lasiin yksi cashewkeksi, joka toimii aluksi lusikkana. Granita sulaa nopeasti, joten tarjoile välittömästi.

Cashewkeksit (n. 20 kpl)

125 g eli n. 2 dl cashewpähkinöitä*
75 g voita
1 muna
0,75 dl vehnäjauhoja (40 g)
0,5 tl leivinjauhoja
Hyppysellinen sormisuolaa
(10 g tummaa suklaata)

Murskaa cashewpähkinät tehosekoittimessa, jossa on leikkaava terä. Itse käytin sauvasekoittimen kylkiäisenä tullutta pientä kulhoa, jonka terä jaksoi hyvin jauhaa cashewparat muruiksi.

Sulata voi ja sekoita se cashewmurun sekaan. Riko sekaan yksi muna ja sekoita. Sekoita omassa kulhossaan vehnäjauhot ja leivinjauho. Siivilöi cashewtahnan joukkoon. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Ota käteen kukkuraisen teelusikallisen verran taikinaa ja pyörittele siitä sormen muotoinen puikula. Laita puikula leivinpaperilla vuoratulle pellille ja taputtele se sormilla litteäksi. Kun olet saanut pellin täyteen, ripottele kevyellä kädellä sormisuolaa kekseille.

Paista keksejä uunin keskiosassa noin 12-15 minuuttia tai kunnes ne ovat kullankeltaisia. Keksit tummuvat nopeasti, joten tarkkaile lähellä, sillä uunien lämpötilat vaihtelevat.

Käytin tähän paahdettuja ja suolattuja pähkinöitä, ja ripottelin paistamisen puolivälissä kekseille vielä suklaarouhetta koristeeksi. Keksi pärjää ilmankin. Voin määrää voisi ehkä säätää alaspäin hieman, mutta makoisia näistä tuli näin. Oikeinkin siiderille sopivia.

*Cashew ei muuten ole kasvitieteellisesti ottaen pähkinä, joten jotkut pähkinäallergikot voivat syödä sitä. Kannattaa kuitenkin varmistaa ennen kuin tarjoaa sitä allergikolle.

28.8.12

Kodikasta keittoa

Tuli noottia, että aina kuvaan ruokani, mutta missä kuvat? No tässä. Uuden työn etuihin kuuluu pakollinen lounastauko, josta muutamaan otteeseen olen lintsannut palaverien takia. Kellokortti nappaa ajan kuitenkin, joten parempi on syödä.

Hakaniemen hallin Soppakeittiön bouillabaisse on suosikkilounaitani. Tällä kertaa se lusikoitiin hallin lähellä asuvan ystävän lautaselta äitinsä keittämän marjamehun ja ystävän leipoman leivän kera. Kodikkaampaa lounashetkeä saa hakea.

Ja soppaa riittää. Kumosin epähuomiossa koko take away -annoksen kerralla syvälle lautaselle. Kalakeitto maistui viimeiseen lusikalliseen.

Königissä kävin samalla viikolla miehen ystävän syntymäpäivillä, joista ei saanut tehdä numeroa. Siellä saman sopan olisi saanut syödä punainen pipo päässä! Tai niin ne väittävät. Kun kysyin niin kerrottiin, että se on vain mainoskikka. Kuulemma alunperin oli suunniteltu punaisten pipojen tilausta.

Olisin halunnut olla hetken Jacques Cousteau.

Pahoittelut vielä hiljaisuudesta. Olen nauttinut työstä, merestä ja kesästä, ja välillä kärvistellyt kiireessä kaiken elämään kuuluvan välissä. Syksyllä taas organisoidutaan, katsotaan uusia kursseja, sorrutaan kirjamessujen ruokakirjoihin ja nautitaan elämästä. Mutta ensin vietetään kesän viimeisiä hetkiä.

13.7.12

Retiisihiiret ja juustokakkumansikat minuutissa

Nimipäiväkesteille tehtiin retiisihiiriä ja noin minuutissa tehtäviä "mansikkajuustokakkuja" rennon kesäpäivän täytteeksi. Sain Arla-Ingmanilta uutuustuotteita testattavaksi. Näistä eniten käytössä on ollut tuorejuusto, joka taipuu moneen ja saa plussaa lisäaineettomuudesta. Myös Kadett on maukas juusto, josta olemme molemmat pitäneet.

Itse pidän maustamattomasta, mutta valkosipuli-yrttimausteinen tuorejuusto toimii välillä leivän päällä. Pippuri kuulosti kuitenkin vähän liioittelulta. Kuinka vaativaa onkaan vääntää mustapippurimyllystä pari kertaa ja lisätä murskattua rosepippuria? Kaikilla ei toisaalta ole morttelia, ja joskus ei vaan jaksa.

Kesällä saa simppeleissäkin asioissa mennä hyvällä omatunnolla siitä, missä aita on matalin. Se oli näidenkin kestien ajatus, mutta ei valmistelut lopulta ihan niin helposti menneetkään.

Tehtailin ronskilla kädellä leikatut vihannescruditet jokaiselle laseihin, joiden pohjalla oli wasabijogurttia.
Yksi samppanjalasi meni paniikissa rikki, mojitomehujäät jäi tekemättä viileän sään takia ja Jennin frittikanat päätyivät öljykylvyn sijaan uuniin aikapulan takia.

Viileä sää sai tiiviin juhlaporukan siirtymään vielä tiiviimmin sisälle, jossa kuohuva kuitenkin maistui ja hauskaa oli.

Nimipäivät ovat tietenkin vain tekosyy juhlaan, joten lahjoja ei saanut tuoda ja ohjelma oli lupsakkaa. Ostin alesta vesivärilehtiön ja liituja, ja ehdotin, että piirretään.

Osa oli ensin jäykkänä ajatuksesta, kauheat suorituspaineet ja mitä tässä nyt pitäisi piirtää.

Kun tarpeeksi vahvasti painotin, että tämä ei ole kilpailu ja se on vain omaksi iloksi ja voi vaikka sutata paperin punaisella, alkoi lyyti laulamaan. Olin aika onnessa, kun jälkikäteen kaikki tuntuivat tyytyväisiltä ja joku kysyi kolmannen paperin jälkeen, saako vielä piirtää lisää.

Lapsena kesämökillä luetut vanhat Valitut palat olivat siis oikeassa: Aikuiset ensin hämmentyvät, sitten ilahtuvat, kun heille antaa väriliidut.

Retiisihiiret

Retiisejä

Säilytä häntä! Leikkaa retiisistä pieni, muutaman millin paksuinen pala pohjasta pois niin, että retiisi pystyy makaamaan paikoillaan. Säilytä pala ja leikkaa siitä pieni kolmio pois. Leikkaa pieni viilto hiiren pään kohdalle eli ei liian lähelle häntää. Kiinnitä leikattu pala korviksi niin, että kolmio tulee ylöspäin.

Näiltä yläkuvan otuksilta lähti tohinassa nokkaakin aika reilusti, kun arvoimme, miten muotoilu parhaiten onnistuu. Ehkä jättäisin nokan rauhaan ensi kerralla. Jos kaipaat lisäohjetta, voit katsoa kuvaohjeet, miten kaikkien näpertäjien sankari Martha asian hoitaa.

Juustokakkumansikat

16 isoa mansikkaa
80 g maustamatonta tuorejuustoa
2 täysjyvädigestivekeksiä

Leikkaa mansikoiden kapeasta päästä hyvin pieni ja ohut, vain noin millin pala pois, jotta marja pysyy paikallaan. Leikkaa leveämmästä päästä lakki pois ja kaiverra pienellä lusikalla tai veitsellä osa mansikan sisuksesta pois. Ne voi käyttää vaikka kermavaahdon maustajana myöhemmin.

Murskaa keksit käsin pienen muovipussin sisällä muruiksi. Notkista tuorejuustoa lusikalla pehmeämmäksi.

Asettele mansikat alustalle. Täytä tuorejuustolla ja ripottele päälle keksin muruja.

Idea näihin tuli täältä Pinterestin kautta. Sivuilla ehdotetaan sokeria ja vaniljaa juustoon, mutta hyvin toimi mansikan omalla makeudellakin. Täytteeseen voisi lisätä makuvivahdetta Amaretostakin, jos oikein intoutuisi.

Wasabijogurtti vihanneksille tai muikuille

N. 5-8 g wasabi-tahnaa (wasabi paste)
2,5 dl luonnonjogurttia
Tilkka lämmintä vettä

Notkista maun mukaan noin sormenpäänkokoinen määrä wasabia lasissa lämpimän vesitilkan avulla. Sekoita juoksevaksi, ja kaada jogurtin joukkoon.

Käytin aamiaisjogurttityylistä vähän juoksevampaa tuotetta. Turkkilaista jogurttia käytettäessä kannattaa lisätä vähän maitoa joukkoon.

Tästä tuli noin kahdeksaan lasiin, ja fiksuimmat käyttivät lasinpohjan jämät vihreän salaattinsa kastikkeena kanan ja maalaisleivän kera.

Seuraksi esimerkiksi porkkanaa, kurkkua ja selleriä. Sopii muuten mainiosti myös paistetuille muikuille, joita kokeilin tämän kanssa vappuna.