30.12.11

Avokadosipsit

Päältä rapeat, sisältä pehmeät kuumat avokadosipsit. Päälle ehkä vähän raastettua parmesania ja nopea dippaus kastikkeeseen. Voih.

Tarjosin näitä halloween-kutsuillani nähtyäni eräässä blogissa nämä veden kielelle nostattavat kuvat, mutta ne sopisivat mainiosti uuden vuoden pienten palojen joukkoon.

Avokadoja saa nykyään valmiiksi kypsytettyinä, mutta nekin kannattaa tarkistaa. Saattavat vaatia vielä päivän kypsyttelyn kotona.

Kerran olin ostamassa muhevan kypsää avokadoa kaupasta, kun myyjä kysyi, halusinko varmasti ostaa sitä, sillä se oli jo pehmeä. Hän taisi ajatella, että niiden kuuluukin olla kovia, pehmeät ovat jo pilalla.

Unohdin pistää ylös tarkat määrät jauhoista ja jogurtista, mutta tässä on summittain arvioituna. Sen muistan, että luulin aluksi jogurttia menevän vähemmän, mutta koska käytimme paksua turkkilaista, ns. partaäijää, sitä tarttui avokadoviipaleisiin reilummin kuin juoksevampaa, kunnes keksimme ohentaa sitä maidolla.

Resepti on mukaelma täällä tai täällä esitellyistä. Japanilaisen rapean korppujauhon pankon korvasin ruiskorppujauhoilla, ja jogurtin ilmestymisestä ohjeeseen en ole aivan varma. Ehkä keksin sen jostain netin uumenista tai sitten tulin tähän ajatukseen itse. Yhtä kaikki, ei ollenkaan huonompi lisä. (lisäys: se oli neljännestä blogista)

Avokadosipsit

3 kypsää avokadoa
n. 3-4 dl maustamatonta jogurttia
Tilkka maitoa
n. 2-3 dl vehnäjauhoa
n. 2-3 dl ruiskorppujauhoja tai pankoa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
n. 0,5-1 tl chilimausteseosta tai uunissa kuivatettua tuoretta chiliä pieneksi murskattuna

Lisäksi:
Parmesan-juustoa
Dippikastiketta (esimerkiksi chipotle-kastikkeella ja ehkä sitruunamehulla maustettua majoneesia tai aiolia)

Laita laakeaan astiaan ruiskorppujauhoja, ja sekoita joukkoon chiliä, suolaa ja vastarouhittua mustapippuria. Kuori avokadot ja viipaloi pituussuunnassa.

Kierittele viipaleet ensin vehnäjauhoissa. Kasta ne sen jälkeen jogurttiin. Jos käytät paksua jogurttia, ohenna sitä hieman maidolla. Pyörittele kosteat viipaleet jauhoissa ja aseta leivinpaperilla päällystetylle pellille.

Paista uunissa 225 asteessa noin 20-30 minuuttia tai kunnes avokadot ovat kullankeltaisia.

Kun avokadot tulevat uunista, aseta ne jäähtymään ritilälle parhaan rapeuden saavuttamiseksi. Voit raastaa päälle parmesan-juustoa.

Tarjoile kuumana, mutta älä tee samaa virhettä kuin minä, ja kuljeta niitä muovirasiassa juhlapaikalle. Rapeus lötkistyy nopeasti.

Nämä olisi parasta syödä lämpiminä heti valmistuksen jälkeen, mutta jos on pakko odottaa, älä peitä niitä edes toisillaan vaan anna nauttia ja hengittää.

Lisäys: Ellu muokkasi näistä onnistuneen vegaaniversion.

Mojitobooli

Parin hengen drinkkien muuttaminen suuremmalle joukolle sopivaksi booliksi tai drinkkipohjaksi ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi, sillä aineita ei voi tuosta vain kertoa juojien määrällä. Testaamalla voi päästä hyvään lopputulokseen, mutta jos haluaa heti hyvää, voi turvautua muiden jo kokeilemiin määriin.

Teimme häihimme mojitoboolia, jota kehuttiin paljon. Laitoin miehen bestmaninsa kanssa asialle häiden aattona, ja varmaan siitä johtuen itse kaipasin hieman enemmän sokeria mojitooni, mutta suurin osa vieraista piti mausta.

Sokeria tähän olisi myös helppo lisätä, jos sitä kaipaa.

Teimme drinkkipohjat vesikannuihin etukäteen jääkaappiin odottamaan. Juhlapäivänä jäljelle jäi vain jäiden ja vichyn lisääminen.

Ensin video, jossa teko opastetaan kädestä pitäen ja alla vielä kirjalliset ohjeet. Näillä ei voi mennä kovin pieleen, jos on hyvät raaka-aineet käytössä.



Hankimme tätä varten Chez Mariuksesta vajaa 40 senttiä pitkän drinkkisurvimen, jolla limejä ja minttuja saa kätevästi murskaksi pidemmässä astiassa, mutta hyvin se menee varmasti perinteiselläkin nuijalla tai muulla kapulalla, jossa on sopivan painava ja tylppä pää.

Me teimme drinkkipohjat kolmeen tavalliseen vesikannuun, joista siirsimme juoman menekin mukaan Pentikin isoon maljakkoon, jota ei oltu käytetty kukkamaljakkona aiemmin. Päälle vain jäät ja sooda, ja juoma oli valmis tarjottavaksi.

Jäät haimme juhlapaikan viereisestä ravintolasta etukäteen omaan muovipussiin, joka oli tavallisesta kaupasta ostettua elintarvikemuovia kaason vaatimuksesta. Mitään jäistä ei veloitettu, kun ystävällisesti kysyttiin.

Reilun neljänkymmenen hengen häissä tämä tosin oli aika ylimitoitettu satsi, kun muutakin juomaa oli runsaasti. Meille tärkeää oli, ettei mikään lopu kesken, ja tämä kauhuskenaario ei todella päässyt tapahtumaan. Juomien menekkiä voi pohdiskella vaikka Alkon sivujen kanssa.

Yhteensä kaksi maljakollista mojitoa meni muistaakseni hääjuhlassa, mutta jäipähän omille jatkoille lähtijöille raikasta juomaa. Ystävällisinä pesivät maljakonkin ennen palautusta.

Mojitobooli

5-6 dl (vaaleaa) rommia
5 limeä
Punttiminttua (n. 15 oksaa)
2,5 dl sokerilientä, katso ohje
n. 2 litraa vichyä
Paljon jääpaloja, n. 2 litraa

Lisäksi:
Noin 5 litran booliastia
Pitkävartinen kauha
Drinkkisurvin
Mitta-astia
Veitsi

Sokeriliemi

Keitä sokeriliemi vedestä ja sokerista. Sekoita yhtä suuri määrä sokeria ja vettä kattilassa, ja keitä hiljaisella lämmöllä sekoittaen ja vahtien. Kun sokeri on sulanut veteen, anna jäähtyä.

Sokeriliemi säilyy jääkaapissa suljetussa astiassa tai pullossa melko pitkään, joten voit tehdä tämän hyvissä ajoin.

Boolin rakennus

Pese ja siivuta limet, ja laita booliastiaan. Lisää minttu oksineen, mutta poista ensin paksummat päät veitsellä tai saksilla. Lisää sokeriliemi. Murskaa limejä ja minttua hieman drinkkisurvimella. Lisää rommi.

Voit tehdä tämän tosiaan etukäteen jääkaappiin, jotta maut saavat muhia. Lisää silloin vichy ja jäät vasta juuri ennen tarjoilua.

Kun laitat juoman tarjolle, lisää rommin jälkeen astiaan paljon jääpaloja. Jos jäätä on vähän, se vetistää juoman, joten laita reilusti eli melkein astian reunaan asti. Kun jääpaloja on tarpeeksi, juoma pysyy pitkään kylmänä.

Laita vichya sen verran, että astia tulee melkein täyteen. Älä kaada juomaa kuitenkaan ihan reunaan asti, jotta boolia on helppo ottaa.

Sekoita boolia kauhalla pohjasta asti. Maista, ja lisää tarpeen mukaan sokerilientä tai muita aineksia.

22.12.11

Nopea, tuunattu joulupallo


Pyssel de luxe -kirjasta nappasin ohjeen joulupallojen tuunaukseen. Tarvikelista on lyhyt ja kärsivällisyyttäkään ei tarvita erityisesti.

Tarvikkeet:
Joulupallo(ja)
Kuvia lehdistä, servietistä tai omasta arkistosta
Sakset
Decoupage-liimaa
Sivellin
Glitterliimaa

Lehdestä leikataan kuva tai omasta valokuvasta tulostetaan kopiopaperille pienennetty versio, ja kuva kiinnitetään decoupage-liimalla sekä kuvan alta että päältä palloon. Kun liima on kuivunut, reunat koristellaan glitterliimalla.

Ja se on siinä! Valmis, oma joulupallo.

Kuviksi voisi käyttää naapurin kissan kuvaa, mutta miksei myös lempijouluherkkua tai nimikirjaimia. Itse ajattelin kokeilla vanhoja filmitähtiä 40-50-luvuilta. Ylläolevan pallon koristeli Inari, joka löysi kaulakorun kuvan kotiin kiikuttamani lentokonelehden tuotekatalogista.

Nopea tehdä, mutta kuivuminen vie hieman aikaa, ainakin muutaman tunnin. Kuivumisen aikana palloa ei kannata kuljetella vaan antaa levätä rauhassa esimerkiksi mantelikulhon päällä kallistumisvaaran takia.

Josefin Ekman on kirjoittanut erityisesti joulun luksusaskartelusta toisen kirjan, Julpyssel de luxe. Unohdin hankkia sen ajoissa jouluksi, mutta totesin, että enpä olisi ehtinyt näiden parin jutun lisäksi paljon muuta pysselöimään.

21.12.11

Joulutunnelmaa etsimässä

Joulutunnelmaa on haettu Lontoosta, jossa käytiin ystävän kanssa joulumarkkinoilla, juotiin mulled winea (sehän on aika samaa kuin glögi) ja kuokkavierailtiin Al Jazeeran pikkujouluissa. Siellä keilattiin. Ei tosin oltu ainoita kuokkavieraita, ja kyllä me siitä maksettiin.

Covent Gardenissa olisi saanut silittää poroa ja kuunnella gaykuoron laulavan joululauluja, mutta kaikkea ei vain millään ehdi.

Joulutunnelmaa on haettu suklaan muodossa myös Brysselistä työmatkan kupeesta, mutta eikös vain suklaa olekin tuoretavaraa. Huomasin siis ajoissa, että turha on jouluun odottaa, joten konvehdit hupenivat joulukuun ensimmäisinä päivinä.

Brysselissä ihailin jääkarhua erään suklaakaupan ikkunassa. Suomenlinnassa pidetyn joulukonsertin jälkeen kävelimme ystävän kanssa Stockan jouluikkunan ohi, ja kas, siellä oli Brysselin karhun serkku koisimassa. Kotona oli onneksi viikon verran joulukoira kylässä.

Joulukonsertilla oli upea kuoronjohtaja, joka pelkällä olemuksellaan loi tunnelmaa, mutta kirkko oli valppaasti valaistu. Kynttilänhämyisä tunnelma olisi ollut osuvampi tuulisella, pimeällä saarella.

Improvisaatioteatteriryhmäni pyydettiin Lastenklinikan hoitajien pikkujouluihin keikalle. Pidimme myös omat pikkujoulut, joihin Sampsa teki pipareista lampaan ja kravattikaulaisen enkelin.

Töissä taas pidimme ensimmäiset pikkujoulut ikinä. Käsittämätöntä. Taidehallin Nuoret 2011 -näyttely oli erinomainen pikkujoulujen aloitukseen. Auki 8.1.2012 asti, suosittelen.

Miehen kanssa kävimme Concha y Toron viinien maahantuojan ruokabloggaajille järjestämässä jouluruokien ja viinien tastingissa. Tasting oli melko leppoisa tilaisuus, josta jäi mieleen, että malbecilla (rypälelajike) menee kohta kehnosti, mutta bonarda on hyvä kilpailija sille.

Meillä ei kotona rosollia ja kinkkua syödä, mutta maistelluista viineistä tämä voisi olla sopiva joululampaallemme. Paikalla olleet Pirunkellarin Keith Amstrong ja Pasi Rautiainen olivat valloittavia persoonia tällaisellekin, joka ei innostu jalkapallosta ellei itse saa pelata.

Kaikesta tästä kovasta yrittämisestä huolimatta kunnon joulutunnelma tulee oikeastaan vasta töiden varsinaisesti loman ajaksi loputtua siinä vaiheessa, kun joulusiivouksen viimeinen sivallus on suoritettu, lahjat on pakattu, kynttilät palavat ja saa istahtaa sohvalle glögilasin kanssa katsomaan jouluelokuvaa.

Se hetki on ihan näinä päivinä.

13.12.11

Joululahjavalvojaiset: marmorimagneetit

Olen juuriani myöten jouluihminen, ja odotan joululomaa ja rauhoittumista rakkaiden kanssa. Eräs rakas, nimittäin joulukoira, on majaillut luonamme viikon, ja lapsenomaisella innostuksellaan tuonut tunnelmaa nyt jo joulukoristeltuun kotiimme.

Syksy on näin jälkikäteen ajatellen ollut aika rankka, ja olen saanut tarkastella asioita ja elämää kunnolla. Ihan kaikki ei ole mennyt tänä vuonna niin sanotusti putkeen tai sinne päinkään, mutta onneksi näissä tilanteissa jotain myös aina oppii ja toivottavasti kehittyy ihmisenä. Monia valonpilkkujakin elämässä tottakai aina on.

Tärkeitä ilon lähteitä ovat perhe ja ystävät. Pari ystävääni oli meillä lauantaina kylässä, kun järjestin rennot joululahjavalvojaiset. Käsillä jonkin konkreettisen, fiksun jutun tekeminen rentouttaa kummasti.

Joululahjavalvojaiset olen halunnut pitää siitä asti, kun pienenä luin äidin 60-luvulla julkaistusta Nuoren Eevan kirjasta asiasta.

Kuvittelin silloin aina, että tekisimme virkattuja kauluksia, jotka ovat POP, ja söisimme herkkukoria, jättiläisiä ja katkarapusarvia, vaikka ne kirjassa onkin laitettu eri kuukaudelle.

Me teimme kuitenkin nopeammin valmistuvia marmorimagneetteja sekä lumipyrypalloja. Ensimmäiset osoittautuivat hauskaksi peliksi, johon kuvien metsästäminen muun muassa sellaisista lehdistä kuin Kirkko&Kaupunki, Metro ja Papper oli veikeää.

Toinen lahjaidea ei onnistunut ainakaan minulta yhtä luontevasti. Näytti lopulta siltä kuin hukkuva lammas huutaisi apua lasipurkissa. Ehkä tätä ideaa testataan koekeittiössä joskus uudemman kerran.

Laseissa oli viattomasti holitonta glögiä ja lautasella tyttöjen tuomia juustoja, niille sopivia hilloja sekä minun hankkimaa graavilohi- ja sienikastiketta Fazerin hyvän olon aamiaisella saatujen jälkiuuninappien päältä tarjoiltuna. Jälkiruokana toimivat pähkinät ja aftereigthit.

Napit olivat helppo tarjottava, jotka toimivat molempien soossien kanssa maun puolesta hyvin. En ole enää kovin suuri leivänsyöjä enkä ole asiassa yksin, ilmiö, josta Fazerkin on huolestunut. Asia tuli hieman hullunkurisenkin korostuneesti aamiaisella esille. Jälkiuunileipä on kuitenkin yksi selkeitä suosikkejani, ja nappiversio on tervetullut juhlatarjoiluihin.

Näillä eväillä lähdettiin sitten sorminäppärään toimintaan. Ei ollut jättiläistä, ei.

Leivoin valmistaikinasta juustoille tarjoilualustan piparista. Siitä pystyi murtamaan varsinkin sinihomejuustolle kivan kumppanin.

Aika harvinaista meillä tällainen rentous tarjoilujen suhteen, mutta se muu näpräyspuoli vaatikin sitten enemmän. Huolestumisbalanssi alkuvalmisteluissa säilyi kaikkien suureksi helpotukseksi.

Tässä simppeli ohje magneettien tekoon. Näitä ehtii vielä joulupaketteihin sujauttaa vaikka vastaanottajan omalla naamalla tai jouluisilla teemoilla varustettuna. Idea mainiosta Not Martha -blogista.

Marmorimagneetit

Tarvikkeet:
Pohjaltaan litteitä, läpinäkyviä lasikiviä
Decoupage-lakkaa
Sivellin
Lehtiä tai pieniä kuvia huokoisesta paperista
Sakset
Pikaliimaa
Magneetteja

Etsi lehdistä tai omista kuvista (piirrä, kopioi valokuvia, kirjoita) lasikivien kokoisia kuvia, ja leikkaa ne juuri pohjan kokoisiksi. Kannattaa leikata useampi kuva ensin, ja sen jälkeen alkaa liimata.

Liimaa decoupage-lakkaa kiven pohjaan, aseta kuva kohdalleen ja liimaa lakkaa sen päälle sekä hieman kuvan reunan yli kivelle. Anna kuivua kuvapuoli ylöspäin.

Kun lakka on kuivunut, liimaa pikaliimalla magneetit pohjiin. Jos käytät hyvin pieniä supermagneetteja, joita me ostimme Sinellistä, asettele magneetit ennen ja jälkeen liimaamisen kauas toisistaan.

Litteäpohjaisia lasikiviä löysin myös Sinellistä, mutta niitä kuten decoupage-lakkaa ja magneettejakin voisi löytää varmaan muistakin askarteluliikkeistä tai netin kautta.