31.10.11

Nina Lincolnin suklaajuustokakku

Ja se rapujuhliin lupaamani jälkiruoka... Olin kuullut hehkutusta kakusta, mutta en ajatellut, että se voi olla noin kielenvievää. Miehetkin kiittelivät sitä, mikä on minusta aina hyvä merkki makean kohdalla.

Kakku ampaisi rapujuhlien jälkeen suoraan suosikkisuklaakakkujeni joukkoon, joten tein sitä äskettäin mökkiviikonloppuun miehen ystävän mökille. Tämäkään mies ei ole kovin suuri makea ystävä, mutta otti kehottamatta toisenkin palan. En siis suotta kehu tätä herkkua, jolla on aika mielenkiintoinen tausta.

Kakun nimi kuulostaa ylevältä, eikös? Onkin hauskaa, että reseptin juuret vievät Sveitsiin suomalaisen, silloisen formulavaimon Nina Lincolnin luo. Aina välillä jonkun henkilön mukaan nimetyt upeat jutut saavat kuvittelemaan menneitä legendoita, mutta tällä kertaa kyseessä on edelleen elävä suomalainen nainen.

Tein pikkuriikkisiä muutoksia Hanna Jensenin blogin kommenttien perusteella, mutta muuten pysyttelin melko uskollisena alkuperäisreseptille. Pähkinät jätin päälliskoristeeksi, sokerin määrä väheni noin puoleen ja lisäsin Hannan pohdinnan seurauksena hieman appelsiinin kuorta.

Eri versioita kakusta on kuulemma useita, mutta alkuperäisen tunnistaa siitä, että siinä ei ole liivatetta.

Pohja
9 suurta grahamkeksiä (käytin täysjyvä-Digestivejä)
35 g voita

Täyte
200 g tummaa suklaata (70%)
200 g Philadelphia-juustoa
75 g sokeria (n. 1 dl)
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
2,5 dl kuohukermaa
n. 0,5-1 tl appelsiininkuorta
100 g pekaanipähkinöitä tai suklaarouhetta koristeeksi

Kakku on syöntikelpoinen vasta seuraavana päivänä, joten aloita valmistelut ajoissa.

Murenna keksit monitoimikoneessa tai puhtaan pussin sisällä kaulimella. Lisää sulatettu voi. Painele seos leivinpaperilla päällystettyyn irtopohjavuokaan.

Sulata suklaa vesihauteessa tai hyvin varovasti mikrossa.

Sekoita Philadelphia-juusto ja sokerit. Erottele kananmunan keltuaiset juustoseokseen. Laita valkuaiset omaan, puhtaaseen vatkauskulhoon ja anna niiden olla hetki aikaa rauhassa. Sekoita juustoseokseen sulatettu suklaa.

Vatkaa valkuaiset puhtaalla vatkaimella kovaksi vaahdoksi. Lisää vaahto suklaajuustomassan joukkoon. Raasta puhtaaksi pestystä appelsiinista kuoren ulointa osaa hienojakoisella raastimella varoen valkoista kitkerää osaa. Laita raastettu kuori seokseen ja maista. Itse taisin käyttää hieman reilun puolikkaan teelusikallisen.

Jos haluat laittaa pähkinät taikinaan, tee se tässä vaiheessa. Massaa varten ne kannattaa rouhia palasiksi, koristeeksi säästää kokonaisina. Tai kuinka vain haluaa.

Kaada seos vuokaan. Päällystä vuoka kelmulla ja laita pakkaseen. Kakku saa jäätyä yön yli, ja se otetaan esille n. 30-45 minuuttia ennen tarjoilua. Koristele ennen pöytään nostamista.

Ensimmäisellä kerralla käytin normikakkupohjaa, joka on se noin 24 cm halkaisijaltaan. Yhdeksälle rapuilijalle se riitti mainiosti runsaan illallisen jälkeen. Tällä kertaa kakku päätyi pienempään vuokaan neljää henkeä varten, ja lopuista aineksista tuli yksilöllisiä minipiiraita pakkaseen jotain toista hetkeä odottamaan.

24.10.11

Kannat kattoon Facebookissa

Pieni sivuhuomautus: Kannat kattoon -blogia voi nyt seurata myös Facebookissa. Sinne ilmestyy blogijuttujen lisäksi bonuksena muita linkkejä, kuvia ja lyhkäisempiä kommentteja muun muassa viime tulevaan juhlakauteen ja viime viikon Köpiksen syyslomaan liittyen. NOMA oli melkoinen kokemus.

Blogin fb-seinä rakentuu pikkuhiljaa tänne.

20.10.11

Halloween-tarina: Neljä tuolia

Hullu, kunnon kauhutarina kuuluu halloweeniin, mutta aina sitä ei tarvitse yksin sepittää tai etsiä. Perinteinen jatkotarinakin saa maustetta, kun otetaan neljä tuolia, joihin istahtaa muiden eteen neljä vapaaehtoista kertojaa.

Jos juhlat ovat pienet, voidaan tuolit skipata ja kertoa tarinaa ringissä.

Yleisö päättää tarinan aiheen tai otsikon. Aihe voidaan myös vetää pussissa olevista lapuista, joissa voi olla sanoja tai erikoisia kuvia. Yllä oleva kuva on muuten Taidehallissa olleesta näyttelystä.

Tarinan vetäjä antaa tuoleissa tai ringissä istuville jokaiselle yhden luonteenpiirteen. Ne saavat mielellään olla sellaisia, jotka eroavat toisistaan ja jotka on helppoja ymmärtää.

Yksi kertojista aloittaa tarinan ja jatkaa sitä pienen pätkää, kunnes vetäjä osoittaa, kenen vuoro on seuraavaksi. Jokainen kuljettaa samaa tarinaa eteenpäin siitä kohtaa, mihin edellinen jäi, mutta kertoo sitä oman luonteenpiirteensä kautta.

Hauskaa tulee, kun vainoharhainen, rakastunut, aggressiivinen ja välinpitämätön eläytyvät samaan tarinaan äänellä, eleillä ja tarinan sisällöllä.

14.10.11

Etsimässä halloween-ideoita

Ajattelin järjestää halloween-juhlat. Olen haaveillut omista halloween-juhlista jo jonkin aikaa, ja selaillut ideoita ruokaan, koristeluun ja ohjelmaan pidemmän aikaa.

Ensimmäiseksi tutkin, mitä kaikkien amerikkalaisten juhlien diy-kantaäiti Martha Stewart kehottaisi tekemään. En rajoittanut etsintää vain Marthan halloweensivuille, vaan äidyin jopa ostamaan sähköisestä lehtikioskista Ziniosta Martha Stewart Living Halloween-spesiaalin viime vuodelta.

Zinio on kätevä mobiili lehtikioski. Monet ulkomaiset ruoka-, juhla- ja häälehdet ovat Ziniossa edullisempia kuin kaupan lehtihyllyssä. Pidän myös hyllytilan säästymisestä, kun lehdet voi säilöä koneelle.

Toinen näpäkkä vinkki on google kuvahaun käyttäminen. Hakusanaksi se, mitä haetaan ja sitten valkataan parhaimman näköinen. Reseptitoiveenkin voi hakuun sisällyttää. Täsmähaulla saa vaikka pelkästään oranssiset halloweenruoat esille.

Ja ainahan on Tastespotting. Siellä voi hakusanaksi laittaa etsityn juhlan nimen, esimerkiksi halloween, tai vaikka joulun ja häät.

Kuvahaun käyttö on huomattavan näpsää silloin, kun ruoan tai koristeen ulkonäöllä on merkitystä.

Halloween on yleensä naamiaisjuhla. Perinteiset muumiot, haamut, noidat, hullut tiedemiehet ja muut eivät ole ainoa vaihtoehto, vaan puku voi olla mitä vain, vaikka sitten moderni messias.

Raajat boolissa (nukenkäsi), syötävinä (verinen, päänmuotoinen piirakka) tai koristeina (pitkien verhojen takana paperimassajalat likaisissa kengissä) toimivat kauhuelementteinä.

Rekvisiitaksi voi keksiä kaikenlaista tekohampaista nauloihin, valkoisiin harsoihin, luutiin, vessapaperiin, koeputkiin tai peileihin. Kaikkien koristeiden ei tarvitse liittyä halloweeniin, vaan ne voivat toistaa sen värejä, oranssia, mustaa ja valkoista.

Ruokaihmistä kiinnostaa ehkä kuitenkin eniten ruoka. Ruoan upea ulkonäkö ei kannata olla ainoa lähtökohta, sillä lautasen hauska vitsi ei kauan toimi, jos sitä ei jaksa syödä.

Irtosilmät lisäämällä saa säväyksen aika moneen syötävään ja juotavaan. Tarrasilmillä, mustalla kartongilla ja kreppipaperilla tavallisista suklaapatukoista taikoo söpöt muumiot.

Pinja Kädenvääntöä-blogista vinkkasi, että Brunbergin pusuihin voisi valkosuklaasta loihtia silmät. Pusuja saa kuulemma Porvoon tehtaanmyymälästä edullisemmin pakkaamattomina.

Kurpitsasta saa muutakin kuin piirakkaa. Koverrettu kurpitsa toimii mainiona tarjoiluastiana esimerkiksi kurpitsapastalle. Kurpitsan sisään voi myös upottaa läpinäkyvän tarjoiluastian boolille.

Täältä löytyy myös hyvä lista erilaisia halloween-ideoita.

10.10.11

Kirsikkasacher kisaa - voita yö Kämpissä

Tätä leivosta äänestämällä voit voittaa yön Kämpissä ja illallisen Chez Dominiquessa. Äänestäminen tapahtuu fb-tykkäyksellä, ei pelkällä sähköpostiosoitteella, mutta sillä varmistaa palkintoarpansa.

Osallistuin Pauligin kisaan, jossa useasta erikoiskahvista piti valita suosikki ja kehittää sille makupari. En ole kahvin kuluttaja, mutta koekaniinina ollut mies ihastui espresso profondon ja kirsikkasacherleivoksen yhdistelmään.

Omat odotukset leivoksesta ylittyivät reippaasti. Punajuuri taikinassa tuo sopivaa mehukkuutta ja taisi Pirkan reilu luomusuklaakin sulaa käsittelyssä erikoisella tavalla niin, että juuri sopivasti purutuntumaa taikinaan tuli sitäkin kautta. Sutjakkaammin suklaan olen saanut vesihauteessa sulamaan Lindtin tai Maraboun suklaata käyttämällä.

Testasin taikinan kypsyyttä varmuudeksi useita kertoja puisella varrastikulla, mistä kakkulevyyn jäi mojovat jäljet, mutta ne peittyvät kyllä täytteen alle.

Pohja
4 kananmunaa
2 dl sokeria
150 g voita
150 g tummaa suklaata (70%)
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhoa
100 g raastettua punajuurta (1 pieni tai ½ iso)

Täyte
3 dl kirsikkahilloa

Kostutus
1 dl vettä
2 rkl kirsikkalikööriä tai portviiniä
(alkoholittomiin kirsikkamehua)
(1 rkl sokeria)

Kuorrutus
200 g tummaa suklaata (70%)
1 rkl voita
n. 1 dl kermaa

Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sulata voi. Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa (säästä haudutustarvikkeet kuorrutusta varten) tai varovasti mikrossa. Yhdistä suklaa voihin, ja kaada sokerivaahtoon. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauho omassa kulhossa, ja yhdistä varovasti käännellen suklaaseokseen. Lisää lopuksi raastettu punajuuri ja sekoita.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin. Paista pohja uunin keskiosassa 175 asteessa noin 20 minuuttia. Pinnan palamisen ehkäisemiseksi voit peittää kakun paistamisen loppuvaiheessa leivinpaperilla. Tarkista puutikulla, että pohja on valmis. Kun tikkuun ei tartu raakaa taikinaa, pohjan voi ottaa uunista.

Ota kakkupohjasta muotilla tai veitsellä leikaten paloja. Muottina voi toimia vesilasi, jos haluat pyöreitä leivoksia. Sekoita kostutusainekset. Oman makusi mukaan voit käyttää veden kera kirsikkalikööriä tai portviiniä. Alkoholittoman version saa käyttämällä laimeaa kirsikkamehua tai maitoa. Kostuta puolet leivospohjista ja sivele niihin kirsikkahilloa. Itse käytin kostutuksessa portviiniä ja vettä. Paina toinen leivospohja ensimmäisten päälle.

Valmista kuorrutus. Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa. Lisää voi ja kermaa niin, että seoksesta tulee kiiltävä ja juokseva, mutta ei liian ohut.

Suklaan sulattamisessa myös mikro on oiva apuri, kunhan muistaa tiiviisti tarkistella ja sekoittaa suklaata. Parinkymmenen sekuntin välein mieluummin kuin minuutin.

Aseta leivospohjat ritilän päälle ja valuta jokaisen leivoksen päälle kuorrutusta niin, että se valuu koko leivoksen päälle. Ritilän alle laitettu leivinpaperi kerää ylimääräisen suklaan siististi. Koristele halutessasi suklaalla, tuoreella kirsikalla tai folioon kietaistulla pikkuruusulla.

Tämä leivos on myös kätevä kaveri kutsuille, sillä pohjat voi tehdä etukäteen vaikka pakkaseen tai ilmatiiviiseen rasiaan, ja täyttää ja kuorruttaa tarjoilupäivänä. Jos suklaata ei temperoi, on kuorrutus kuten koko leivos simppeli homma, mutta kannattaa silloin tarjota samana päivänä. Pyöreiden leivosten sijaan näistä voi toki tehdä suorakulmaisia, neliöitä, kolmioita, mitä vain, tai tehdä isompi kakku taikinalevyistä.

6.10.11

Sähköttömän mökin välipala

Voiko olla simppelimpää snacksia metsään? Joskus voi mennä siitä, missä aita on melko matalalla, ja käyttää ihan reilusti valmistuotteita. Dijonnaise (maksamaton mainos) on minusta näppärä dippailuun, ja säilyy avaamattomana huoneenlämmössä. Kestitsimisessä ei koskaan ole ideana emännän tai vieraidenkaan näännyttäminen yli yön valmisteluilla, vaikka sitäkin on menestyksekkäästi kokeiltu.

Toki voisihan sitä itsekin sekoittaa omakätisesti tehtyä majoneesia ja dijon-sinappia suht sukkelaan, mutta metsän keskellä sähköttömällä mökillä tämä oli huomattavasti helpompaa. Sen jälkeen grillailu sujui rennoissa merkeissä, kun ei ollut ihan sudennälkä. Ehkä vain pienen myyrän. (näennäisnokkeluus kukoistaa nälkäisenä ruokakuvia katsellessa)

4.10.11

Lasiverstakon avajaiset

Saimme kutsun lasihytti Verstakon avajaisiin Riihimäelle. Soihdut ja ulkotulet loivat tunnelmaa punaiseen, syysauringon kirkastamaan maisemaan.

Tutustuin Mafkan Marja Hepoahoon kesällä Porvoossa. Ostin häneltä muun muassa lasisen linssin, jota ennen käytettiin suurennuslasina kuville ja tekstille. Nyt se päätyi meillä koristukseksi, ehkä jollekin isoisän vanhalle valokuvalle. Marja kertoi olevansa ainoa Suomessa näitä käsityönä tekevä.

Porvoossa teetätin itselleni Marjan tekemän helmen samassa talossa, jossa juhlimme häitämme, Juhlahelmessä. Sain oman juhlahelmen!

Helmen muodon ja värit sai suunnitella, ja noin tunnin valmistusprosessin aikana ehti tutustua valmiisiinkin tuotteisiin.

Verstakko on kolmen lasialan artesaanin yhteistyöverstas, jossa kaksi nuorempaa naista pitää majaa arvostetun lasipuhaltajamestari Kari Alakosken kanssa. Avajaisissa kynttilöiden ja päällä olleiden uunien hämyssä saimme keskustella taiteilijan itsensä kanssa harvinaisista tekotavoista.

Yllä oleva kuva on Porvoon pop up -liikkeestä, mutta taitavasti sisustettu Verstakko on tutustumismatkan arvoinen. Paikalla voi kuulemma myös järjestää tapahtumia.

Avajaisten tarjoilut olivat tilaankin sopivasti retroja lihapulla- ja juustotikkuineen. Pöytää valaisee Mafkan kaksipäinen öljylamppu.

3.10.11

Soppaa ja mielenrauhaa syysjuhliin

Syksyn paras laiskan emännän vinkki: tilaa Soppakeittiöltä tai miltä tahansa pitopalvelulta keittotarjoilu juhliin. Makoisat keitot ja valmiit tilpehöörit omissa kuljetusastioissaan olivat näppäriä, kun pääruokaa ei tarvinnut keitellä suurelle joukolle itse.

Keitolle vain kunnon lämmitys kiehahdukseen asti, ja tarjolle kuumana. Soppakeittiön kautta saatiin myös kohtuukokoinen soppatykki lainaan juhlien ajaksi.

Bouillabaissen ja valkopapukeiton lisäksi näissä juhlissa tarjolla oli talon puolesta sangriaa ja viiniä. Jälkiruoaksi iso pellillinen tiramisua sekä paikalle kiikuttamani pavlova.

Koipirikkona kolmekymppisiään viettänyt ystäväni järjesti nämä hieman isommat juhlat reilu kuukausi sitten. Koikkelointi kipsin kanssa oli hiukan töpsöhtelevää, joten kiva-Laura ja minä riensimme apuun.

Näin varmaan muutenkin, sillä ei isoista juhlista helpolla yksin selviäisi. Monesti juhlissa paras lahja on toisen auttaminen.

Lahjojen sijaan ystäväni oli toivonut ensin vieraita tuomaan salaattia, mutta kun Facebookissa näytti siltä, että juhliin olisi tulossa 60, hän laittoi doodleen kyselyn, josko joku toisi mieluummin muuta. Vaihtoehdot olivat lajia salaatti, leipä, juustoa, Fazerin parhaita.

Ei ollut kovin vaikea ennustaa, että perjantaina töiden jälkeen aika moni koki karkit ja juustot helpoimmiksi tuliaisiksi. Ja sitten panikoitiin ruoan määrää.

Mitä jos kaikki tuo vain karkkia? Riittääkö ruoka sittenkään, jos salaattia ei olekaan? Soppaa ja muuta ruokaa oli kuitenkin runsaasti, ja osa jätti saapumatta (Facebook taitaa tosiaan ajaa siihen, että ihmiset eivät ymmärrä varmistaa tai perua tuloaan selkeästi).

Ohjelmassa oli tavallisten juhlahummailujen lisäksi alkuun lainattuja pienelokuvia videotykin kautta valkokankaalla näytettynä. Maksu taisi olla 150 euroa neljältä näytöskerralta. Jännä idea juhlien alkuun, mutta ei selkeästi toimisi seurustelun edettyä lennokkaaseen flowhun.