28.4.11

Pieni Pariisin maistiainen






















Vaelsimme hyvän ystäväni kanssa koko pääsiäisen Pariisin katuja herkuista ja kesästä nauttien. Yhteisestä matkasta sovittiin, kun pohdimme, milloin ja miten ehtisimme nähdä. Asumme tällä hetkellä eri maissa ja lopulta totesimme, että kun toisen on joka tapauksessa reissattava jonnekin, miksei sitten saman tien molempien. Olemme aiemminkin lomailleet Ranskassa, mutta silloin Nizzan ja Cannesin seuduilla. Se matka lupasi hyvää, sillä meillä on aika samanlaiset toiveet lomalle.

Olin melkein yksityisoppaan matkassa, sillä Marianne tuntee kaupunkia jo melko hyvin, ja lisäksi hänellä oli mukanaan kaksi opaskirjaa. Toinen niistä oli Helena Petäistön Aamiainen Cocon kanssa. Se oli ehkä paras valinta koko matkalla, sillä tällä naisella on pettämätön maku. Viisi päivää silkkaa iloa! Pienten matkaoppaiden etu on muuten se, että moni paikka luultavammin ei kieltäydy niihin listautumisesta toisin kuin suurempiin kansainvälisiin hittikirjoihin.

Onnistuin pääsemään lomafiiliksiin niin hyvin, etten puhunut työasioista kuin kerran, ja minä sentään pidän työstäni. Pariisi vei kuitenkin ensikertalaisen mennessään, ja tekee mieli pian uudestaan. Työreissun jälkeen laitan hauskimmat vinkit, joista yksi oli ehdottomasti tuttipullobaari, itselle ja muille tänne muistiin, nyt valmistautumaan taas työmoodiin.

22.4.11

Jogurttitytön pääsiäisunelma

Viime aikoina lähes kaikki reseptit, joiden perään olen ollut, ovat sisältäneet jogurttia. Olen nähtävästi jogurttityttö. En edes ymmärtänyt, että joku ei siitä pitäisi, ennen kuin yritin tarjota eräälle ystävälle hapanta herkkua.

Pääsiäiseen sopii kovin hyvin jogurtti ja keltainen. Vaikka en pääsiäistä vietäkään kotona (toteutan yhden unelman ja lähden Pariisiin!) oli kiirastorstaina mahdollisuus vapaapäivän töiden, siivouksen, pyykkäyksen ja pakkailun jälkeen nauttia mukava pääsiäisillallinen.

Perinteiseen pääsiäiseeni kuuluu lammas, hyvä punaviini, ystävät ja läheiset, kirjat, lautapelit ja mielellään Hercules Poirot. Sopivasti kiireetöntä oleilua, sukulointia ja eläinten tapaamista, useimmiten itse asiassa juuri lampaiden tai oikeastaan niiden lasten eli karitsoiden.

Nyt kiireettömyyttä koin ehkä aamuheräämisessä, mutta muuten olen suhannut kiitettävän innokkaasti koko päivän, ja tuntuikin hyvältä istahtaa kynttilöin valaistuun pöytään heti pääsiäismunien etsimisen jälkeen. Meillä on tapana piilottaa toisillemme muutama muna pääsiäissunnuntaina, mutta nyt oli otettava etumatkaa.

Pöydässä nautittiin ensin "alkupalana" lampaan ulkofilettä ja yrttivalkosipuliperunamuusia portugalilaisen luomuviinin toimiessa kyytipoikana. Emme olleet suunnitelleet varsinaista alkupalaa, mutta nälkä oli melkoinen, kun kaupasta päästiin iltamyöhään. Vasta tämän jälkeen jaksoimme pyöritellä lammasfetalihapullia karitsanjauhelihasta. Pyörykät muuten maistuvat huomattavasti paremmilta lämmitettyinä, kylminä nämä ovat melko tömäkkää tavaraa.

Jälkiruoaksi tein hulluilta päiviltä hankkimani Jamie's 30 minute meals -kirjan houkuttelevien kuvien innoittamana ananasta minttusokerin ja kookosjogurtin kera.

Ananasta, minttusokeria ja kookosjogurttia

Yksi iso ananas
150 g mustikoita tai muita marjoja
Pieni nippu tuoretta minttua
3 ruokalusikallista sokeria
Lime
4 dl turkkilaista jogurttia
n. 4 rkl kookoshilloa / kookoshiutaleita

Kuori* ja viipaloi ananas. Asettele viipaleet tarjoiluvadille, laita mustikat niille lepäämään ja pirskottele limemehua päälle. Survo minttua morttelissa, lisää sokeri joukkoon ja jatka heti työstämistä. Ripsottele valmiista minttusokerista noin kolmannes ananasten päälle ja säästä loput jääkaappiin (itse kyllä laitoin suoraan vain haluamani määrän, mutta ehkä tälle on jokin selitys työn helppoudessa suuremman määrän kanssa).

Sekoita kookoshillo jogurttiin, ja aseta tarjolle ananasvadin kera.

Reseptissä neuvotaan käyttämään valmista kookosjogurttia, mutta sellaisen puutteessa ajattelin ensin sekoittaa kookoshiutaleita jogurttiin. Huomasin kuitenkin kaapissa lahjaksi saadun avaamattoman Jam it! -sarjan kookoshillopurkin ja sekoitin sitä jogurtin joukkoon. Kovin tasaisesti se ei sinne sekoittunut, olisi kannattanut varmaan ensin sekoitella pelkkää hilloa. Sekoitussuhdetta voi muuttaa sen mukaan, miten paljon kookoksesta pitää. Tällä suhteella minusta kookos ei loistanut eleettömästi poissaolollaan, mutta sitä ei ollut häiritsevän paljonkaan.

*Tämä oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun itse kuorin ananasta. Tartuin veitseen ja leikkelin, ja suht hyvinhän se meni. Hieman tosin tuumin, tuleeko hukkapaloja ja meneekö ihan oikein. Jälkikäteen hymyilytti, kun huomasin, että kirjahyllyssä on itse ostamani kirja "Kuinka ananas kuoritaan?".

14.4.11

Kreoli-illan etouffee banaanileivän kera

Osallistuin kevättalvella kreoli-iltaan, jossa ensin kokattiin ja sitten herkuteltiin. Olin kuullut päivän kouluttajan olevan legendaarisen hyvä, ja tämän sekä nimen, Jouko, perusteella odotin vanhempaa herrahenkilöä. Kyse olikin noin nelikymppisestä, mutkattoman intohimoisesti ruokaan suhtautuvasta miehestä, jolla oli loistava tatsi ruoasta opettamiseen. Niin hyvä, että menin sitten työväenopiston parille kurssille tämän innoittamana.

Kevät on siis ollut täynnä monenlaista ruokaoppimista. En välttämättä itse olisi tarttunut kreolikeittiöönkään aivan heti, ellei tätä tilaisuutta olisi ruokaseurassa järjestetty.

Etouffee on kreolikeittiöön olennaisesti kuuluva mausteinen muhennos, joka tehdään vehnästä ja rasvasta keitettyyn tummaan roux'hin, ja tarjoillaan perinteisesti riisin päällä.

Alkuperäisen reseptin ja kreolikeittiön sielun isä Austin Leslie totesi Kööpenhaminassa ravintolaa avatessaan, että roux'ta pitää ruskistaa niin kauan, että se on yhtä tummaa kuin hän. Ei siis kannata pelätä, että se heti palaa. Seosta voi tarvittaessa keitellä jopa tunninkin verran.

Etouffee-sana ei taida ihan suomea olla, ja sitä ei Raholan syötävistä sanoistakaan löydy. Itse asiassa kunnianarvoisa Jaakko Rahola oli itse illallista nauttimassa, mutta enpä muistanut häneltä tälle parempaa termiä kysyä. Monta muuta kiinnostavaa haarukallista murkinasanoissa sen sijaan on, ja tähän nettihelmeen kannattaa ehdottomasti tutustua, jos se ei vielä ole tuttu.

Rapuetouffeen maku oli herkullisen tiivistynyttä. Päälle voisin ensi kerralla laittaa juuri kuorittuja isoja katkarapuja. Juomaksi nautittiin kalifornialaista Ironstone Reserve Chardonnayta.

Banaanileipä oli päältä rapeaa ja sisältä kotoisaa. Ihanaa! Se muistutti äitini lapsuudessa usein leipomaa banaanikakkua, jota veimme aina muutaman palan naapurillekin.

Rapuetouffee

0,5 dl kutakin: sipuli-, selleri- ja paprikasilppua
3 rkl kasviöljyä
4-5 rkl vehnäjauhoa
1 rkl tomaattisosetta
0,5 l kala- tai äyriäislientä (ravun kuorista)
tilkka worcestershire-kastiketta ja sitruunamehua
suolaa ja pippuria
50 g voita
500 g ravunpyrstöjä
0,5 dl persiljasilppua
Kuumenna öljy padassa ja lisää vehnäjauhot. Ruskista koko ajan sekoitellen kastanjanruskeaksi noin 15-20 minuutin ajan. Lisää kasvikset ja paista niitä muutama minuutti. Lisää tomaattisose, mausteet ja liemi hyvin sekoittaen. Hauduta puolisen tuntia. Lisää ravut ja nokare voita pari minuuttia ennen tarjoilua, ja yrtit aivan lopuksi.

Rapuliemi

Ravun tai katkaravun kuoria
Selleri
1-2 sipulia
Puolikas valkosipuli
Laakerinlehti
Cajun-pippuria
2 rkl ketsuppia
Suolaa
Vettä
Laita ravun kuoret, puoliksi leikatut kasvikset ja mausteet isoon kattilaan. Kaada päälle vettä niin, että kuoret ja kasvikset peittyvät. Anna kiehua hitaasti kasaan noin tunnin verran hiljaisella lämmöllä kuorien välillä vaahtoa päältä. Siivilöi valmis liemi astiaan. Ylimääräisen liemen voi pakastaa, mutta suola kannattaa lisätä vasta pakastamisen jälkeen.
Jos liemen keittely ei innosta (helppoahan se on), voi tämän korvata mieluummin vedellä kuin ostetulla liemellä.

Banaanileipä
0,5 l vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
100 g pehmitettyä voita
2,5 dl sokeria
2 kananmunaa
2 banaania soseutettuna
vajaa dl maitoa
1 tl kanelia
1 tl sitruunamehua
Lämmitä uuni 175 asteeseen. Siivilöi jauho, ja lisää kuivat aineet. Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat ja soseutetut banaanit. Sekoita hyvin. Lisää maito ja sitruunamehu hyvin sekoittaen. Sekoittele kuivat aineet joukkoon muutamassa erässä. Paista voidellussa vuoassa uunin alatasolla noin tunti.

Kun leipä saa väriä ja alkaa halkeilla, voi sitä kokeilla ohuella puutikulla. Jos tikkuun tarttuu taikinaa, leipää pitää paistaa vielä lisää, mutta kannattaa laittaa leivinpaperi päälle, ettei yläosa pala. Leipä ei voi paistua ylikypsäksi, mutta raakana sitä ei syö kukaan.