27.1.11

Aamupörrön unelma

















Rakastan sitä, että saan aamiaisen vuoteeseen. Vankka, iso tarjotin ja jämäkkä patja ovat menestyksen avaimet, sillä teen kastelemat lakanat tai muruset sängyssä eivät ole mikään hehkeä aloitus päivälle. Tästäkin syystä aamiainen vuoteessa on aika ylellistä puuhaa kotioloissa, mutta matkalla voi aamusta tehdä juhlaa seurassa tai ihan itsekseenkin.

Tukholmassa ruksasinkin hotellihuoneen ovenripaan ennen kello 04 laitettavaan rasti ruutuun -lappuseen melkein kaiken mahdollisen ja nautin rauhasta omassa sängyssä lehteä lukien. Pieni lisähinta siitä tuli, kun normiaamiainen ravintolassa olisi kuulunut hintaan, mutta oli se sen arvoista. Ei tarvinnut välittää aamupörröstä ennen ensimmäisen teekupin nauttimista.

23.1.11

Punavalkoinen aamiaismysli

















Tällaisin eväin valmistin mysliä lahjaksi sisaruksille ja omaan aamiaispurkkiin. En ole aiemmin ollut mysli-ihminen, mutta tähän jäin koukkuun. Helppoa, herkullista eikä ole lisättyä sokeria.

Inspiraatiota mysliin hain netistä (muun muassa Quinoaa-blogista, jolta löytyy myös gluteeniton vaihtoehto) ja jostain lehdestä, mutta lopulta yhdistelin niitä aineksia, joista itse ilahduin.

Ei siis ole niin nöpönuukaa, mitä pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä tai marjoja sinne heittelee, kunhan itse tykkää. Määrätkään eivät ole kovin tarkkoja, vaan voi mennä sen mukaan, mitä sattuu olemaan.

Pähkinätkin voisi paahtaa hiutaleiden kera. Tämä on aika joviaalia toimintaa. Itse paahdoin pähkinät ekalla kerralla, toisella jätin väliin. Ei se niin suuresti kokonaiselämykseen vaikuttanut.

Punavalkoinen mysli

10 dl luomukaurahiutaleita
1 dl oliiviöljyä
3 rkl hunajaa
1 dl pistaasinsydämiä (suolaamattomia)
1 dl cashew-pähkinöitä (suolaamattomia)
1 dl pellavansiemeniä
1 dl kookoslastuja
1 dl kuivattua omenaa pieninä paloina
1 dl kuivattuja karpaloita
1 dl kuivattuja mansikoita
1 dl pienikokoisia cacao nibsejä

Lämmitä öljy ja hunaja paksupohjaisessa kattilassa, mutta ei kiehauta. Sekoita kaurahiutaleet seokseen ja levitä leivinpaperin päälle pellille. Paahda noin 15 minuuttia uunin keskiosassa 175 asteessa ja kääntele välillä, jotta hiutaleet eivät pala. Anna jäähtyä.

Sekoita ainekset isossa kulhossa ja säilytä ilmatiiviissä astiassa. Nauti luomumaidon tai maustamattoman jogurtin kanssa.

Kuvassa olevaan ensimmäiseen versioon laitoin myös kuivattuja mustikoita ja aprikooseja, mutta totesin, että pidän näistä enemmän ja hedelmien osuus kohosi aika suureksi. Jätin siis toisesta versiosta suosiolla pois.

21.1.11

Muruseni














Olin odottanut iltaa ravintola Murussa siitä asti, kun kuulin, että se avataan. Joulukuuksi ei iltaa tahtonut saada varattua isommalle porukalle ja haluttuina iltoina. Onni onnettomuudessa oli se, että pikkujouluja siirrettiin tammikuulle ja upea, mutta jo moneen kertaan koettu Farang sai jäädä suunnitelmista pois, koska nyt Murussa oli tilaa.

Ilta alkoi loistokkaasti maistuvalla cavalla, mutta loppu veti pidemmän korren.

Jälkiruoka oli parempaa kuin pitkään aikaan moni muu, kirnupiimäpannacotta litsisorbetilla ja lakkaliemellä. Sitä kyyditti moscato d'asti, jota tarjoilija myi meille sanoilla "tästä tulee hyvä mieli, ei tätä voi muuten kuvailla". Ja mehän ostimme.



Meitä oli kahdeksan, joten saimme menussa luottaa Murun poikien valintaan. Ajatus ikään kuin kylään tulemisesta toteutui paremmin kuin monessa muussa pienessä paikassa, vaikka ravintolassa sitä silti tiesi istuvansa.

Eri ruokavaliot otettiin sujuvasti lennosta vastaan. En ollut varausta tehdessä huomannut, että olisi kannattanut/pitänyt ison seurueen osalta ilmoittaa ne etukäteen.

Kala-allergikko sai lämpimän briossin, Kitkan muikun ja mätimoussen sijaan kylmäsavustettua ankanrintaa, katalonianviikunaa ja marinoitua kivipiirasalaattia. Lihattomalle tuli kelpo kalapääruoka ja muutkin pikkuvaatimuksemme otettiin huomioon niin, ettei tuntenut ollenkaan aiheuttavansa vaivaa toisin kuin monessa muussa kolossa.













Murean pääruokaporon kanssa nautimme biodynaamista betonimyllyssä kypsytettyä punaista. Viinin katajanmarjainen maku natsasi riistan kanssa oivasti. Joku muu otti viinin nimen talteen ja kirjoittaa sen luonnollisesti illan muistioon, mutta kuulemma viiniä löytää ainakin Helsingissä Arkadiankadun Alkosta kysymällä ranskalaista etanaviiniä.

Välijuusto oli maistuva pala, vaikka ei nyt taivaisiin vienytkään.

Jos jotain parannettavaa koettaisi keksiä, se olisi se, että lisää vettä sai pariin otteeseen kuikuilla. Palvelu oli kuitenkin niin lämpöisää ja muuten sujuvaa, että ei se kovasti siinä tilanteessa haitannut. Liemessä-Jennin tapaan minunkin on vaikea löytää kovin monta kriittistä kohtaa.

Tämä ravintola teki minuun etukäteen suuren vaikutuksen lämpimällä puhelinkäyttäytymisellään, ja se on jo jotain. Arkikieleeni kun ei muutenkaan kuulu sana puhelinkäyttäytyminen, mutta tässä yhteydessä ei voi muuta virkata.

Tänne olisi kiva mennä treffeille.

18.1.11

Lahjakilpailu






















Se ei ole pelkkä lahja! Se on sekä lahja, ohjelma että muisto! Se on - no, ei nyt Kinder, mutta mainio lahjaidea, jos kotoa löytyy jo kaikenlaista ja kavereiden kotoa löytyy oletettavasti jotain itseä koskettavaa.

Eräs kolmekymppisensä ja pari tutkintoaan yhteen juhlaan niputtanut ystävä pyysi kutsussa näin:

"Lahjojen sijaan toivon teiltä pieniä tarinoita ja kuvia vuosien varrelta. Parhaat palkitaan ja imartelevimmat jopa julkaistaan.

Katerogiat ovat:
- paras kuva
- paras anekdootti yhteisistä edesottamuksista (ei maksimipituutta)
- paras muisto (tekstarimitassa)
- paras runo (jotakin samantapaista, mutta hilpeämpää kuin Audenin Funeral Blues Neljästä häistä ja hautajaisista)"

Minä lähetin runon ja kuvan. Molemmat pääsivät esille, runo myös siksi, että se oli ainoa lajiaan. "Lahjaideasta" hyötyivät myös eri kaveripiireistä tulleet vieraat, jotka tunsivat synttärisankarin kovin eri konteksteista. Tuotoksia vastaanotti toinen ystävä, joka piti huolen siitä, että myös ne hupaisimmat jutut pääsivät kuvakoosteeseen mukaan.

Salaatti tarjoiltiin ovelasti (puhtaasta) paperikassista. Idea, jonka voisi muistaa laittaa kierrätykseen jossain omissa juhlissa.

4.1.11

Kampasimpukoita uutena vuotena

















Uuden vuoden bileet olivat varsin onnistunut pakkaus. Alkuun söimme kuuteen pekkaan illallisen, jonka suunnittelusta vastasin 2/3 osuudella. Tai näin ainakin oli tarkoitus. Illallisen jälkeen kello 20.30 ovet avautuivat muille. Ei nyt ihan koko kaupungille, mutta parinkymmenen paremmalle puolelle taidettiin päästä.

Tapahtumapaikkana toimi ystäväni asunto, joka sijaitsee kätevästi kantakaupungissa, on sopivan kokoinen ja kaunis. Isäntä pitää siivouksesta ja tiskaamisesta, ja meillä on aikalailla samanlainen ote juhlien emännöintiin. Eräs ystävä sanoikin, että nyt olen löytänyt hyvän porukan ja aina kun me järjestetään juhla, hän peruuttaa kaiken muun.

Alun perin sovittiin, että ei stressiä, ei suunnittelua, kutsutaan ihmisiä, kaikki tuo jotain, ja ihmisillä on hauskaa. Joulun ja edellisten juhlien jälkeen kukaan ei jaksanut innostua suuremmasta suunnittelusta, ja asunnon haltijalle sopi hyvin, että kaikki neljä ydinporukasta kutsuvat keitä haluavat.

Pieni stressinpoikanen ehti silti syntyä illallisjärjestelyjen venyessä hieman, ja isäntä improvisoi minun suhatessa taksilla helpomman ja vähemmän sorminäppäryyttä vaatineen pääruoan kalasta.

Alkuruoaksi oli kampasimpukoita kirpeässä tomaattihillokkeessa. Se vaikutti maistuvan, mutta itse tarkistin alla olevaan reseptiin sokerin määrää vähän alemmas. Luumutomaatteja ei saatu, joten kirsikkatomaatit jäivät kuorimatta, mutta ohje toimi näinkin.

Varsinaisista juhlista mieleen jäi hyvät ihmiset, samppanjapullojen poksahtelut, sikarinpoltto ja rento soljuilu tilanteesta toiseen. Itse päätin tällä kertaa mennä siitä, missä aita on tosi matalalla (jotkut ihanat toivat mätihyydykettä ja mutakakkua) ja hankin kuohuvan lisäksi Pappagallon valkosuklaajäätelöä, josta auliisti kerroin lähes kaikille, mutta lopulta unohdin tarjota sitä kellekään.

Jääköön siis seuraaviin kemuihin.

Kampasimpukat kirpeällä tomaattihillokkeella
2-3 kampasimpukkaa/syöjä
500-600 g luumutomaatteja (tai kirsikkatomaatteja)
Noin puolikas nippu kevätsipuleita
0,5 dl etikkaa
0,75 dl sokeria
Krutonkeja (voi jättää pois)
Suolaa
Mustapippuria
Inkiväärijauhetta

Kalttaa tomaatit ja paloittele pieniksi. Laita kattilaan pilkottujen sipulien kanssa ja mittaa sekaan etikka ja sokeri. Mausta vastarouhitulla suolalla ja pippurilla. Anna kiehua rauhassa liedellä. Maista ja tarkista mausteet.

Juuri ennen ruokailua paista talouspaperilla kuivatut kampasimpukat kuumalla pannulla nopeasti toiselta puolelta. Jos simpukoita paistaa liian pitkään, ne sitkistyvät. Mausta hennosti inkiväärillä. Aseta lautaselle tomaattihilloketta, muutama kampasimpukka ja krutonkeja.

Jätä krutongit pois, jos haluat gluteenittoman vaihtoehdon tai tee krutongit gluteenittomasta leivästä.