13.12.11

Joululahjavalvojaiset: marmorimagneetit

Olen juuriani myöten jouluihminen, ja odotan joululomaa ja rauhoittumista rakkaiden kanssa. Eräs rakas, nimittäin joulukoira, on majaillut luonamme viikon, ja lapsenomaisella innostuksellaan tuonut tunnelmaa nyt jo joulukoristeltuun kotiimme.

Syksy on näin jälkikäteen ajatellen ollut aika rankka, ja olen saanut tarkastella asioita ja elämää kunnolla. Ihan kaikki ei ole mennyt tänä vuonna niin sanotusti putkeen tai sinne päinkään, mutta onneksi näissä tilanteissa jotain myös aina oppii ja toivottavasti kehittyy ihmisenä. Monia valonpilkkujakin elämässä tottakai aina on.

Tärkeitä ilon lähteitä ovat perhe ja ystävät. Pari ystävääni oli meillä lauantaina kylässä, kun järjestin rennot joululahjavalvojaiset. Käsillä jonkin konkreettisen, fiksun jutun tekeminen rentouttaa kummasti.

Joululahjavalvojaiset olen halunnut pitää siitä asti, kun pienenä luin äidin 60-luvulla julkaistusta Nuoren Eevan kirjasta asiasta.

Kuvittelin silloin aina, että tekisimme virkattuja kauluksia, jotka ovat POP, ja söisimme herkkukoria, jättiläisiä ja katkarapusarvia, vaikka ne kirjassa onkin laitettu eri kuukaudelle.

Me teimme kuitenkin nopeammin valmistuvia marmorimagneetteja sekä lumipyrypalloja. Ensimmäiset osoittautuivat hauskaksi peliksi, johon kuvien metsästäminen muun muassa sellaisista lehdistä kuin Kirkko&Kaupunki, Metro ja Papper oli veikeää.

Toinen lahjaidea ei onnistunut ainakaan minulta yhtä luontevasti. Näytti lopulta siltä kuin hukkuva lammas huutaisi apua lasipurkissa. Ehkä tätä ideaa testataan koekeittiössä joskus uudemman kerran.

Laseissa oli viattomasti holitonta glögiä ja lautasella tyttöjen tuomia juustoja, niille sopivia hilloja sekä minun hankkimaa graavilohi- ja sienikastiketta Fazerin hyvän olon aamiaisella saatujen jälkiuuninappien päältä tarjoiltuna. Jälkiruokana toimivat pähkinät ja aftereigthit.

Napit olivat helppo tarjottava, jotka toimivat molempien soossien kanssa maun puolesta hyvin. En ole enää kovin suuri leivänsyöjä enkä ole asiassa yksin, ilmiö, josta Fazerkin on huolestunut. Asia tuli hieman hullunkurisenkin korostuneesti aamiaisella esille. Jälkiuunileipä on kuitenkin yksi selkeitä suosikkejani, ja nappiversio on tervetullut juhlatarjoiluihin.

Näillä eväillä lähdettiin sitten sorminäppärään toimintaan. Ei ollut jättiläistä, ei.

Leivoin valmistaikinasta juustoille tarjoilualustan piparista. Siitä pystyi murtamaan varsinkin sinihomejuustolle kivan kumppanin.

Aika harvinaista meillä tällainen rentous tarjoilujen suhteen, mutta se muu näpräyspuoli vaatikin sitten enemmän. Huolestumisbalanssi alkuvalmisteluissa säilyi kaikkien suureksi helpotukseksi.

Tässä simppeli ohje magneettien tekoon. Näitä ehtii vielä joulupaketteihin sujauttaa vaikka vastaanottajan omalla naamalla tai jouluisilla teemoilla varustettuna. Idea mainiosta Not Martha -blogista.

Marmorimagneetit

Tarvikkeet:
Pohjaltaan litteitä, läpinäkyviä lasikiviä
Decoupage-lakkaa
Sivellin
Lehtiä tai pieniä kuvia huokoisesta paperista
Sakset
Pikaliimaa
Magneetteja

Etsi lehdistä tai omista kuvista (piirrä, kopioi valokuvia, kirjoita) lasikivien kokoisia kuvia, ja leikkaa ne juuri pohjan kokoisiksi. Kannattaa leikata useampi kuva ensin, ja sen jälkeen alkaa liimata.

Liimaa decoupage-lakkaa kiven pohjaan, aseta kuva kohdalleen ja liimaa lakkaa sen päälle sekä hieman kuvan reunan yli kivelle. Anna kuivua kuvapuoli ylöspäin.

Kun lakka on kuivunut, liimaa pikaliimalla magneetit pohjiin. Jos käytät hyvin pieniä supermagneetteja, joita me ostimme Sinellistä, asettele magneetit ennen ja jälkeen liimaamisen kauas toisistaan.

Litteäpohjaisia lasikiviä löysin myös Sinellistä, mutta niitä kuten decoupage-lakkaa ja magneettejakin voisi löytää varmaan muistakin askarteluliikkeistä tai netin kautta.

Ei kommentteja: