24.8.11

Ravintolapäivä koivilla

Arvelin, että tarjoilut olisivat taas tiukilla ravintolapäivän monessa paikassa, joten hoksasin varata pöydän etukäteen. Tarjontaa oli tällä kertaa huimasti, joten hieman summanmutikassa päädyimme ranskalaisvivahteiseen teemaan. Suurin syy tähän oli se, että halusin kokeilla sammakonreisiä, jotka Pariisin reissulla jäivät kokematta.

Ensin kuitenkin onkimaan. Apajalla sai toivoa suolaista tai makeaa "kalaa" kolikon laitettuaan ämpäriin.

Saaliiksi nostettiin erilaisia suolaisia piiraita, ja jokaiselle erilainen meriaiheinen runo tai tarina.

Kalastajilla oli luonnollisesti asianmukaiset varusteet.

Kruununhaasta kävelimme aurinkoisessa säässä Pitkäsillan tuntumille ihmettelemään, mistä Tokoinranta oikeastaan alkaa. Koordinaatit Le Frog -ravintolaan olivat nimittäin näiden kahden yhtymäkohdassa, ja tuumimme, etteivät ne meidän mielestämme ihan kohtaa. Paikka kuitenkin löytyi pian jonon vinkkaamana.

Koira Pikkarainenkin oli päättänyt perustaa baarin ravintolapäivän kunniaksi, ja lukuisille jonottelijoilla oli juomaa.

Le Frogissa oli aika ammattimainen ote varausten ja tarjoilun suhteen. Alkuun tarjottiin maistuvat pienet amuse bouchet. Sammakonkoipien maku ei ollut kovin kummoinen pettymys erään portugalilaisen paljastettua etukäteen, että maistuvat vähän kanalta. Jotain kanan ja kalan väliltä se tosiaan olikin, mutta mausteet olivat oivat.

"Nyt menee reisille. Himoittuja ranskalaisia herkkuja aina sammakonreisistä meheviin piiraisiin, juustoihin ja tuplasuklaisiin jälkiruokiin. Niin syntisen hyvää että Sergekin hyväksyisi."

Näillä sanoin sammakkoravintolaa mainostettiin, ja monet tulivatkin hakemaan nimenomaan erikoisherkkua, mutta minusta hehkutusta ansaitsi ennen kaikkea piiras, jossa täytteenä oli hunajalla ja konjakilla höystetyt sipulit. Piiraan etuna oli myös se, että koivet oli varattu vain pöytävarauksen tehneille.

Kahden suklaan mousse oli varsinaista mannaa. Jaoimme kahteen pekkaan yhden annoksen miehen kanssa ystävän vetäessä itsekseen kokonaisen. Lisääkin olisi voinut ottaa, mutta vatsaa säästeltiin seuraavia paikkoja varten.

Kävelimme seuraavaksi Alppilaan, jossa Aalto-yliopistossa opiskelevat rusettikaulaiset nuoret miehet pitivät kattoterassilla bistroa nimeltä Petit Con. Kätevin tie katolle oli portaat, sillä hissi jumittui päivän aikana muutamaan otteeseen. Sisälle jääneet lähettelivät pieniä lappuja oven alta.

Ylhäällä oli letkeä tunnelma, vaikka tarjottavat olivat melko lopussa. Musiikkipuoli toimi täällä ja muuallakin korviinpistävän hyvin.

Päivä päättyi osaltamme Kallion herkkuihin, jotka kävimme katsastamassa jo aiemmin ohikulkiessa. Pitkän jonotuksen jälkeen lähes kaikki kiinnostava oli loppunut, mutta saimme sentään hieman kuivaa kakkua, ja viereisestä kojusta suolaisen blinin.

Patikointi kaupungilla herkkupaikkojen perässä oli lokoisaa, koipia raukaisevaa puuhaa, ja nukahdin ennen seuraavan aamun kuuden herätystä hämmästyttävän aikaisin jo kymmeneltä.

Ei kommentteja: