29.5.11

Parsapiirakka ja lapsettomat häät

Nähtävästi kaasoille tarjotaan piirakkaa. Tämä parsapiirakka ansaitsee kyllä ne ylisanat, joita se on saanut Ruokahommissa ja Voisilmäpelissä, josta alkuperäinen resepti on.

Pekonilla (mutta millä pekonilla? kuuma pekonikeskustelu Sorsanpaistajalla) sulostettua parsapiirakkaa nautimme samppanjan kera kaasotapaamisessa, joka kääntyi jollain kumman tavalla loppuillasta euroviisukatsomoksi. En ole mikään viisujen ylin ystävä, joten en ollut ajatellut evääni viisufinaali-iltana lotkauttaa Ylen suuntaan, mutta hauskaahan se lopulta oli hulvattomassa kisakatsomossa.

Piirakan lisäksi tarjolla oli juustoja, napostelupähkinöitä, granaattiomenan siemenillä, punasipulilla ja sinihomejuustolla ryyditettyä salaattia sekä kylmäsavulohileipäsiä.

Hääkutsujen, oikeastaan hääkirjeiden, lähetys on mennyt viilailun ja käännöksen takia vähän viime tippaan sen kannalta, että kesä on tulossa, mutta hääetiketin mukaan oltiin ajoissa liikkeellä. Sitä voisi kyllä mielestäni vähän uudistaa, sillä kovin moni tuntuu hääetikettiin tai jopa häiden sääntöihin vetoavan, ja kuitenkin nykyään on kovin monia tapoja mennä naimisiin.

Meillä ihmetystä on jonkin verran herättänyt se, että haluamme juhlia häitä aikuisten kesken. "Mutta hääthän on lasten juhla!" on muistutettu. Ymmärrän, että monet mieltävät häät edelleen perhejuhlaksi, joskin perhe on nykypäivänä aika joustava käsite. Jos kuitenkin kyseessä olisi lasten juhla, siellä olisi pitkien puheiden ja pöydässä istumisen sijaan tarjolla pomppulinna ja nakkipiiloja. Kukin juhlikoon tyylillään.

Meidän häidemme alussa minglaillaan cocktailpalojen ja kuohuvan kera elävän musiikin soidessa taustalla, ja sitten istutaan pöydässä pitkään hyvän ruoan ja seuran ääressä. Tilassa ei ole erillistä huonetta lasten ohjelmaa varten eikä oikein varsinaista pihaa tai leikkialuetta. Ajattelen, että tämä järjestely on siis vanhemmillekin rentouttavampi. Osa vieraista on jopa kiittänyt sitä, että kutsu on osoitettu vain aikuisille.

Me molemmat pidämme lapsista kovasti, mutta nämä juhlat menevät nyt tällä otteella, mutta emme toki halua loukata lapsiperheitä ja erityisesti heidän suloisia lapsiaan. Rajaus aikuisiin liittyy osin myös häiden kustannuspuoleen ja siihen, että haluamme pitää melko pienet häät. Hieman jännittyneenä odotan, voimmeko juhlia häät rennosti vai loukkaantuuko joku oikeasti.

Kutsuun muotoilimme asian näin:
Pidämme lapsista, mutta juhlimme häitämme vain aikuisten kesken, joten tällä kertaa emme kutsu lapsia juhliin mukaan. Toivomme, että tämä ei aiheuta erityisen suuria vaikeuksia lapsiperheille.

Och samma på svenska:
Vi tycker om barn, men vi firar vårt bröllop enbart i sällskap av vuxna, så denna gång bjuder vi inte in barnen till festen. Vi hoppas att detta inte ska förorsaka särkskilt stora problem för barnfamiljer.

Parsapiirakka pekonilla
Voisilmäpelin reseptillä turhia muuttelematta

Pohja:

100 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
2-3 rkl kylmää vettä

Täyte:

Nippu vihreää parsaa
1 paketti pekonia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 munaa
150 g ranskankermaa
1 dl kuohukermaa
1 dl juustoraastetta (esim. parmesan)
loraus tuoretta sitruunamehua
1 tl timjamia
suolaa
mustapippuria
valkopippuria

Ota voi hyvissä ajoin huoneenlämpöön pehmenemään. Sekoita jauhot ja suola. Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi ja nypi jauhojen joukkoon. Lisää kylmää vettä sen verran, että voit muotoilla taikinasta pallon. Älä lisää vettä enempää kuin taikinan saamiseksi kasaan on välttämätöntä. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja paista pohjaa 200 asteessa noin 10-15 minuuttia.

Leikkaa parsojen varresta pari senttiä pois, jos varsi on puumaisen kova. Silppua sipuli ja valkosipuli. Leikkaa pekoni paloiksi (sakset ovat hyvä apuri tässä), ja ruskista pannulla. Siirrä odottamaan, ja kuullota sipuli ja valkosipuli pekonirasvassa. Raasta juusto. Sekoita keskenään munat, ranskankerma, kerma, juustoraaste ja mausteet.

Sirottele pekoni ja sipuli pohjan päälle. Kaada muna-kermaseos piirakkapohjalle, ja laita parsat päällimmäisiksi. Ylimääräiset parsan osat voi leikata pieniksi paloiksi ja piilottaa piirakan täytteeseen.

Laita piirakka takaisin uuniin noin 20-30 minuutiksi.

Käytin juustona pecorinoa, joka toimi erinomaisesti. Kasvisversiosta oli jätetty pekoni pois (myös sipulit oli poistettu eri öljyssä), ja piirakka maistui ihan kelvolliselta, mutta olisi kaivannut hieman suolaisuutta lisää. Ehkä ensi kerralla mukaan voisi laittaa hitusen vuohenjuustoa?

7 kommenttia:

Tusla kirjoitti...

Häät on teidän juhlat, joten jos joku vetäisee palkokasvit nokkaan vain aikuisten juhlista niin huhhuh. :)

Muistan, että meidän häiden päivä- eli kokkaribileissä oli muutama lapsi mukana, dinnerillä ei. Kutsussa ei tosin mainittu mitään erityistä asiasta, tämä meni ihan omalla painollaan. Ja hyvä ystäväni totesikin, että jos kerrankin voi juhlia ilman lapsia niin hän todella aikoo niin tehdä!

Hienoa, että uskallatte juhlia omalla tyylillänne!

Rauna kirjoitti...

Tusla: Jokainen saa tosiaan päättää omista juhlistaan ja juhlia toiveidensa, budjettinsa ja muiden reunaehtojensa mukaan, mutta tämä voi olla vaikea joillekin muistaa, jos ei juuri ole itse häitä suunnittelemassa. Ehkä vanhempi väki on saattanut juhlinut häitä viimeksi enemmän 90-luvulla, jolloin häät olivat vielä melko samankaltaisia perhejuhlia ja haikailla samaa "muottia". Nykyään joku voi kuitenkin mennä naimisiin vaikka piknikillä tai jättää tanssimisen väliin, jos ei se huvita.

Joskus luin naimisiin menneiden haastatteluja siitä, mitä olisivat tehneet toisin ja suurin osa katui sitä, että ei toteuttanut omia toiveitaan vaan antoi muiden odotusten mennä omien suunnitelmien edelle.

Viiriäinen kirjoitti...

Hyviä häitä ja valtavasti onnea!

Minua kyllä hieman harmittaa lapsettomien juhlien yleistyminen - erityisesti lasten puolesta, jotka haluaisivat olla mukana juhlistamassa yhteisten tuttujen naimisiinmenoa, ihan samoista syistä kuin aikuisetkin. Meille tulleista kutsuista on viime vuosina jo suurin ollut pelkästään aikuisille.

Mutta toki kaikki perusteet lapsettomien juhlien järjestämiselle ovat ihan päteviä: helpommat järjestelyt, rennompi meininki ja kustannussäästöt. Ja ennen muuta se yksinkertainen periaate, että joka juhlissa isäntäväki päättää ihan itse kenelle haluaa juhlat järjestää :)

Ja riippuen suvusta ja tuttavapiiristä "lapsihäät" voi tarkoittaa kahta kilttiä kouluikäistä tai sitä, että juhlaväki tuplaantuu kiljuvilla kauhukakaroilla ;) Väistämättä isäntäparin pohdinnatkin on silloin erilaisia...

Joka tapauksessa tsemppiä valmisteluihin - oijoi, tuleeko tänne kaikkia ihania hääherkkuja kuolattaviksi?

Rauna kirjoitti...

Viiriäinen: Kiitos! Voi olla, että muutama räpäys juhlaherkuista vuotaa myöhemmin blogin puolelle. :)

Ymmärrän tuonkin näkökulman enkä kannata lasten sulkemista kaikkien sosiaalisten tilanteiden ulkopuolelle, mutta häiden järjestäjä ei voi ajatella kaikkien toiveita ja muiden juhlien järjestäjien ratkaisuja, jos haluaa järjestää omien toiveidensa kaltaiset häät. Ja minusta tosiaan kukin juhlikoon ainutkertaiset (here's hoping) juhlansa niin kuin vain haluaa. Suoraan sanottuna häät eivät ole minusta yleisesti ottaen kovin lapsiystävällinen tapahtuma johtuen päivän perinteisestä pituudesta ja rakenteesta sekä osan aikuisjuhlijoiden käyttäytymisestä, mutta se nyt on yksi seikka vain.

Itse ajattelen niin, että meillä on ollut eri juhlissa lapsia ja jatkossakin tulee olemaan, ja olemme ennenkin järjestäneet juhlia, joissa juhlitaan vähän riehakkaammin aikuisten kesken. Nämä ovat siis juhliemme joukossa yhdet, vaikkakin meille merkityksellisemmät, ja näihin olemme halunneet tällaisen kuvion. Mahdollisesti ajattelisin asiaa vieraan näkökulmasta toisin, jos meillä olisi lapsia, mutta tällä hetkellä haluamme aikuisten juhlat, joissa kukaan ei joudu (toivottavasti) paimentamaan ketään ja kaikki jaksavat juhlia pikkutunneille asti. Ja tosiaan, kulut ovat häissä melko suuri kysymys, mitä ei ehkä sellainen, joka ei häitä viime aikoina ole järjestänyt, ajattele. Nykyään kuitenkin aika moni aikuinen rahoittaa häänsä itse.

Yleisesti ottaen pidän vähän hassuna sitä, että pitäisi selittää kenellekään, miksi haluaa järjestää jonkinlaiset juhlat, mutta häiden kohdalla jotkut ihmiset kokevat ilmeisesti jonkinlaista omistajuutta juhlista, vaikka eivät isäntinä olekaan. En siis nyt viittaa kommenttiisi vaan ihan yleisesti tätä (nettikeskustelujakin lukeneena) pohdin.

Äitini onneksi on todennut, että jokainen saa pitää haluamansa näköiset juhlat, joten ihan läheisimpien kanssa tästä asiasta ei onneksi joudu vääntämään. :)

Virpi kirjoitti...

Kyllä mekin jännitettiin vähän sitä miten lapsia jo hankkineet vieraamme suhtautuvat lapsettomiin häihimme. Mutta hyvin se sitten sujui; useimmat tosiaan totesivat olevan vain kivaa päästä "hyvällä omallatunnolla" juhlimaan ilman lapsia. Osalle taas koitui hoito-ongelmia ja saattoivat joutua poistumaan aikaisemmin kuin olisivat ehkä halunneet.

Onneksi erilaiset hääjuhlat ovat yleistyneet joten enää ei niin ihmetellä jos haluaakin poiketa siitä perinteisen perhe/sukujuhlan kaavasta. Ne kustannukset tosiaan pistävät miettimään tarkkaan keitä haluaa ja voi juhliinsa kutsua ja tällöin kutsun saaneen tulisi minusta olla iloinen että hän kuuluu siihen rakkaiden joukkoon, jonka läsnäolo juhlassa on hääparille merkityksellinen.

Hääkirjeenne näytti kivalta kun sen vilaukselta pääsin näkemään :)

Rauna kirjoitti...

Virpi: Kiitos. :) Vaikka kartta ei nyt kutsussa olekaan ihaan edustavimmillaan (heh), tuli niistä musta riittävän hyvät, ja eräs kutsuttava kiitti kirjettä tänään tyylikkääksi ihan kysymättä, joten näillä nyt sitten mennään. Sopii teemaan ja tunnelmaan. :)

W kirjoitti...

Kaasokokouksen tarjoilut oli niiiin nameja :)