2.5.11

Paris, douze points

Ensimmäinen iltapäivä ja ilta Pariisissa. Matka alkoi upgreidauksella bisnesluokkaan, missä samppanja, kolmen ruokalajin maistuva provencelainen lentokoneateria ja hyvä palvelu saivat alkuinnostuksen kasvamaan. Perillä Pompidou-keskuksen ohitettuamme, ekat crêpit syötyämme ja parissa kaupassa vierailleina pysähdyimme. Matkan ensimmäiset aperitiivit nautimme terassilla, joka oli sopivan vilkkaalla kadulla ohikulkijoiden tyylin ihailuun.

Aika monet jonottivat kaikkialla vastaantulevan Amorino-ketjun jäätelöä, jonka jäätelön eräs italialainen kommentoi David Lebovitzin blogissa olevan loukkaus kaikkia italialaisia kohtaan. Kokeilimme sitä kerran matkan aikana, mutta muuten halusimme jotain parempaa.

Île Saint-Louis -saarella kaikki kynnelle kykenevät nauttivat auringosta ja kesäsäästä. Me nappasimme pallot kuuluisalta Berthillonilta, joka valmistaa jäätelöt vain tuoreista ja luonnollisista raaka-aineista. Paikka on kiinni maanantaisin ja tiistaisin, ja osin elokuussa, mutta viereiset kahvilat ja kioskit myyvät ja mainostavat Berthillonin jäätelöä.
Oikea Berthillon on osoitteessa 29-31 rue saint Louis en l'ile. Metro: Pont Marie, Rue de Pontoise, Sully Morland
Kovin elegantti myyjä osasi suositella yhdistelmiä jäätelöistä ja sorbeteista, ja vaikutti siltä, että oma-aloitteinen luovuus ei olisi nyt eduksi. Ananas ja karamelli olikin killeriveto, vaikka kuulosti aluksi kummalta yhdistelmältä. Toinen hyvä kombo olisi kuulemma ollut viikuna ja nougat. Ylläolevassa kuvassa mainion karamellin seurana näkyy metsämansikka, josta sai pulittaa 50 sentin lisän.

Pariisilaiset nauttivat illasta veden ääressä.

Katusoittajien määrä on Ranskassa reguloitu ja hakuprosessi houkuttelee monia, joten soittajat ovat usein hyviä. Tämä dixieland-jazzia soittava porukka ilmeisesti Yhdysvalloista oli aivan huippu, ja vanhoista jazz-legendoista tarinoita kertova laulaja oli charmantti. Pysähdyimme nauttimaan musiikista viereisen ravintolan terassille, jonka nurkilta näki myös Notre Damen.

Ilta ehti hämärtyä kauniisti ja jatkoimme illallispaikan etsimisellä, mutta ensin kirjanrakastajan oli pakko käydä Shakespeare and companyssa.

Ernest Hemingwayn, James Joycen ja monen muun hengauspaikka näkyy myös Rakkautta ennen auringonlaskua -elokuvassa, joka ei ole se teiniversio vaan aikuisempi jatko-osa, jossa kävellään ja keskustellaan Pariisissa 80 minuutin ajan. Elokuvan kuvauspaikat osoitteineen voisivat toimia inspiraationa omalle kävelylle.

Kirjakaupan yläkerrassa olevassa lukusalissa joku soitti pianoa. Oman viestin sai kirjoittaa vanhalla kirjoituskoneella pienessä kopissa, jonne piti kyyristyä mahtuakseen sisään. Sohvalla nainen ja mies keskustelivat englanniksi.

- That's like your life to me. That's who you are.
- The laundry guy?
- Yeah.
Shakespeare and company -kirjakauppa on auki joka ilta 23 asti osoitteessa 37 rue de la Bûcherie. Metro: Saint-Michel

Illallinen syötiin Helena Petäistön suosittelemassa bistrossa, jonka lähistöllä on kuuluisa sammakkoravintola La Grenouille. Oma ruokani oli kuin parempi versio wieninleikkeestä. Yöllä näin ensimmäisen vilahdukseni Eiffel-tornista.
La Rôtisserie d'en Face, 1 rue Christine. Metro: Saint-Michel, Odéon, Mabillon

2 kommenttia:

Ebe kirjoitti...

Ihanalta vaikuttaa :D Ah, kunpa pääsisi herkkuja maistelemaan. Helena Petäistön matkaopas on ollut aina matkassa, kun siskojen kanssa ollaan oltu reissussa. Loisto-opas!

Rauna kirjoitti...

Mietin jo seuraavaa Ranskan matkaa. :)

Helenan oppaassa parasta oli kyllä sen tarinat. Oletteko käyttäneet niitä muuallakin kuin Ranskassa? Sen maan hän varmasti tuntee parhaiten ja siksi se on musta kiinnostavin, mutta voisin harkita muidenkin hankkimista.