6.2.11

Samppanjatasting ja söpöilyn salat

"Meni yli kahdentoista, olen pahoillani."

Essi Avellan aloitti lauantain ruokabloggaajien kutsutilaisuuden Hotelli Helkassa toteamalla, että koetetaan päästä maistamaan ensimmäistä samppanjaa ennen puoltapäivää. "Näinhän kaikkien lauantaiden tulisi alkaa."

Luento samppanjasta kiinnostaa kuitenkin niin, että aikataulusta lipsutaan.

Olen aiemmin osallistunut Essin vetämään viinitastingiin, ja olen iloinen, että nyt keskitytään hänen lempituotteeseensa. Samppanja on Essin mukaan kuluttajan kannalta helppo tuote. Suurin osa, 90 prosenttia, samppanjasta on non-vintagea (NV), joka ei kaipaa kypsytystä.

Kellarimestarit ovat sekoittelussa avainhenkilöitä, kun samppanjatalot haluavat varmistaa tasalaatuisen tuotteen vuodesta toiseen. Rypäleet - pinot noir, pinot meunier ja chardonnay - ostetaan koko samppanja-alueelta, mikä tekee ison tuotannon mahdolliseksi, sillä pullojen määrä ei riipu omasta viljelyalasta.

Vain erinomaisina satovuosina tehdään vuosikerta- eli vintagesamppanjaa, joka hyötyy kypsytyksestä. Essin mielestä Dom Perignon on nuorena melkein kuin mineraalivettä. "Ihmettelen niitä, jotka juo sitä neljän aikaan yökerhossa. Väittäisin, ettei voi olla hyvää."













Samppanjan alueella konservatiiviset tavat ovat vielä näkyvissä. Essi kertoo Master of Wine -lopputyötään varten havittelemiensa tietojen saannin olleen välillä vaivalloista. Taittinger-talon vanha herra suhtautui aluksi nuivasti ja kehotti lopulta Essiä keskittymään vain kirjoittamiseen, kun he keskittyisivät viinin tekemiseen.

Sali räjähtää nauruun, kun Essi kertoo pohtineensa, pitäisikö lähteä kävelemään, mutta todenneensa, että nyt ei auta kuin söpöily.

En voi kuin ihailla luontevaa esiintymistaitoista ammattilaista, joka ei suhtaudu itseensä turhan juhlallisesti. Lisäpojoja tulee julmetun upeista korkkareista, joita käymme toisen ruokabloggaajan kanssa luvan kera kuvaamassa. "Miehet ei ehkä kehtais pyytää samaa".















Puolen päivän samppanjapruuvin jälkeen siirrytään lounaalta kokkaamaan Helkan reseptien pohjalta. Varsinaiseen ruokareality-henkeen ampaisemme hakemaan sivupöydältä tarvikkeet. Ilman tilassa ollutta vesipistettä ja kahdella keittoliedellä pärjää kokoustilaan rakennetuissa kuudessa "keittiössä" melko kelvollisesti. Luovat ratkaisut ovat tarpeen esimerkiksi vesihauteen kasaamisessa.

Tunnelma on aika pian katossa, sillä ruokabloggaajat eivät tosiaankaan ole nuivaa porukkaa. Tämä käy pian ilmi myös Essi Avellanille, joka on jäänyt kanssamme kokkaamaan. Pohdimme Sillä Sipulin Merituulin kanssa etukäteen, onko samppanjatastingin sijoittaminen lounasta ennen ollut järjestäjien taktinen veto jään rikkomiseksi. "Ne ei selkeästi tunne meitä".













Ruoat tulee valmiiksi 1,5 tuntia etuajassa. Liekö kyse taidoistamme vai viimeistelyn puutteesta... Helkan keittiössä kaikki ruoat kuitenkin yhdistetään (ja ei, Jukka, ei keskenään, vaan eri keittiöporukoiden tekemät samat lajit toisiinsa), joten esillepano ja tarjoilu jää ravintolan vastuulle.

Omat suosikkini ovat rosmariinisorbet ja siikaceviche, jotka valmistin viiden hengen joukkueessamme, sekä hienonvärinen punaherukkajäädyke ja pääruoan Votkinin peuramakkara. Ravintolan valmistama pääruokaporo on mureaa, mutta jänteitä on hieman liikaa. Hewitson Baby Bush Mourvèdre komppaa poroa mainiosti täyteläisyydellään.

Jälkiruokaa on aivan liikaa ja liian moneen makuun. Napa paukkuu, kun bloggaajat yrittävät, mutta monelle lautaselle jää herkkuja. Keskittyminen pelkkään punaherukkajäädykkeeseen olisi riittänyt, mutta olen onnellinen myös mansikkasorbetin mausta. Ilahduttavaa on, että nälkäinen kanssabloggaaja (nainen) saa pyydettyään söpösti lisää jotakin suolaista toisen kunnon poroannoksen. Ei jäänyt nälkä, ei. Ilta päättyy onnellisesti Helkan hellään huomaan leveään sänkyyn nukahtaen.

Muita kuvia ja kirjoituksia upeasta päivästä löytyy ainakin Kulinaarimurulasta, Pumpkin Jamilta ja Sillä Sipulista.

6 kommenttia:

ari kirjoitti...

Mä en muuten edes huomannut korkkareita vaikka olenkin tietääkseni mies :)

Hieno esitys. Ei tuollaisen ammattitaidon ja innostuksen edessä voi kuin istua seizaan ja kumartaa kohteliaasti.

Rauna kirjoitti...

Tietääksesi. :)

Ja nimenomaan. Intohimoinen asiantuntijuus sekä selkeä, rento ja hauska esiintyminen yhdistettynä on niin suuri nautinto.

Virpi kirjoitti...

Jep, täälläkin yksi bloggaaja johon Essi teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen!

Oli aivan ihanaa, kiitos seurasta! :)

ellu kirjoitti...

no siis eihän niitä korkkareita voinut olla huomaamatta! samppanjaluento ja -tasting olivat kyllä päivän parasta antia - ja se on paljon se ottaen huomioon, että muukin ohjelma oli erittäin mainio. oli mukava tavata, rauna!

Rauna kirjoitti...

Virpi: Niin samaa mieltä!

Ellu: Aivan samaa mieltä!

Toivottavasti tavataan pian uudestaan!

Pippurimylly kirjoitti...

Essin setti oli kyllä hieno ja hyvin esitetty kokonaisuus, vaikka ensikulaus ikävällä tavalla vyörähtikin iltapäivän puolelle. Vaan jäipähän jotain petrattavaakin! Muutenkin tosi mukava kokonaisuus. Näitä lisää.