21.2.11

Avuliaat miehet ja vitello tonnato
















Järjestin ystäväni kanssa cocktail-kutsut, joiden idea oli, että kukaan ei tunne kaikkia, ei edes molemmat isännät. Sisällä pakkasta paossa tarjottaisiin hyviä suupaloja (alimpana illan paras resepti), maukkaita drinkkejä ja hilpeää seuraa.

Alun perin tarkoitus oli, että vähintään toinen meistä tietäisi tulijat. Juhlat toimivat kuitenkin ideansa mukaisesti, ja eräskin mies saapui viiden meille tuntemattoman naisen seurassa. Vanhoja opiskelukavereita, tultiin juuri toisista juhlista -selitys ei tainnut vakuuttaa muita miehiä, jotka katselivat kaveria ihaillen.

Itse manasin hölmöyttäni, kun jostain syystä juhlien vilskeessä ja ehkä hieman jo väsyneenä menin puhelimessa sanomaan, että extravieraat ovat erittäin tervetulleita, mutta en ole ihan varma ruoan riittävyydestä. Sitä oli armeijalle! Onneksi seurue tuli juuri illallispöydästä, ei tarvinnut niin paljon nolostella outoa emännöimistäni. Drinkkejä ja hyvää seuraa heillekin tietenkin tarjottiin.


11 vinkkiä juhlien suunnitteluun
  • Jos haluat saada vieraat minglailemaan eli kuljeskelemaan seurueesta toiseen eikä jämähtämään paikoilleen, pidä esillä vähemmän tuoleja kuin vieraita ja hanki lautasiin lasin pidikkeet (omani olen joskus ostanut Stockalta, ei olleet kalliita).
  • Tuoleja tai sohvia on hyvä silti olla joitakin, sillä koko iltaa ei jaksa seistä.
  • Pehmennä valaistusta himmennetyillä valoilla ja kynttilöillä.
  • Rennon tunnelman luomiseksi valitse muutama yksityiskohta koristusta varten, mutta anna muuten tyylin olla simppeli. (Omat suosikkini olivat avustavien ystävien eri puolille, myös crosstraineriin, sirottelemat punaiset neilikat ja Anne Taintorin all I want is an umbrella in my drink -servetit.)
  • Jos lähetät kutsun nettipalvelun kautta, varmista, että vastaanottajat eivät tulkitse sitä roskapostiksi. Me käytimme evitea (tyylikkäämpi kuin Facebookin tapahtumakutsut), ja osalta meni ihan ohi, että kyse oli todellisesta kutsusta. Sähköposti- ja tekstarivarmistukset selvittivät onneksi asiaa.
  • Selvitä, olisiko kaupasta tai tukusta mahdollista saada joko kotiinkuljetusta tai tavaroiden keräämistä palveluna. Joissain kaupoissa tämä on vakiopalvelu, joissain voi neuvotella, jos summa on suurempi. Me hankimme kaikki tarvikkeet samana päivänä kaupasta (iso virhe, tiedettiin jo etukäteen) ja kaupan ovella tajusin, että näin olisi varmasti ollut mahdollista tehdä.
  • Google docs tai jokin vastaava voi toimia menun ja kauppalistan suunnittelussa apuna, jos suunnittelijat eivät ehdi tavata etukäteen.
  • Jos haluat vieraiden tuovan vain juotavaa, koska olet suunnitellut menun kokonaisuutena, kerro siitä kutsussa. Meillä tämä oli selvästi kirjoitettu, ja eri ruokavaliot oli otettu huomioon.
  • Innostu suunnittelusta, mutta karsi valmistettavien ruokien listaa reippaalla kädellä. Muutamat hyvin valmistetut ruoat on parempi setti kuin paljon hutaisten huhkittua.
  • Ole ystävällinen auttamaan tulleille kavereille, jotta he haluavat uudestaankin järjestää juhlat kanssasi. Tarjoa heille juotavaa ja syötävää, pidä fiilistä yllä ja soita kivaa musiikkia.
  • Kutsu avuliaita miehiä, jotka oma-aloitteisesti tiskaavat, valmistavat lisää drinkkejä, tuovat kukkia (voih) ja viihdyttävät vieraita.










Juhlien ehdoton hitti ruokapuolella oli italialainen klassikkoresepti vitello tonnato cocktailpalamuodossa. Reseptin löysin Lontoosta Books for Cooks -liikkeestä ostamastani australialaisen Pete Evansin My party - canapés and cocktails -kirjasta. Olisin ollut valmis ostamaan paikasta useammankin sormiruokakirjan, mutta myyjä sanoi, että tarvitset vain tuon.

Ja kirja onkin aivan upea! Nukkuisin sen kanssa kaikki yöt ellei se olisi kovakantinen.

Näistä tuli aika ronskeja cocktailpaloja. Perinteisestihän sormiruoan pitäisi olla parilla haukulla syötävä. Teimme kuitenkin nyt kompromissin, mutta ensi kerralla laittaisin vähän pienempiä paloja. Monet tulivat juhlissa erikseen kehumaan juuri näitä ja sanoivat, että ulkonäön perusteella ei arvannut, miten suurta herkkua leipäset ovat.

Leivät, lihan ja kastikkeen voi valmistaa etukäteen, mikä on kätevää juhlajärjestelyissä.

Vitello tonnatto à la Pete Evans
20 kpl

1 päivän vanha maalaisleipä*
400 g vasikan fileetä (voit käyttää myös kalkkunaa tai nautaa)

100 g purkkitonnikalaa oliiviöljyssä

8 rkl aiolia

3 tl suolattuja kapriksia

3 anjovista

1 rkl lehtipersiljaa

1 sitruuna

Vesikrassia koristeeksi

Kapriksia koristeeksi


Rapeat valkosipulit
4 valkosipulin kynttä

250 ml oliiviöljyä


Lämmitä uuni 160 asteeseen. Viipaloi leipä noin puolen sentin paloiksi ja asettele leivinpaperille päällystetylle pellille. Rimpsauta päälle oliiviöljyä ja suolaa. Paista noin viisi minuuttia tai kunnes leivät ovat kullanruskeita.
Vähennä uunin lämpöä 140 asteeseen.

Lämmitä paistinpannu ja paista öljytty vasikanfilee joka puolelta, kunnes pinta on ruskistunut. Laita liha pellille ja paista uunissa noin 10 minuuttia, kunnes liha on medium-kypsyistä. Ota uunista ja anna levätä 20 minuuttia saadaksesi kauniin leikkuupinnan (eli tällä ei ole tekemistä lihan mehukkuuden kanssa, samat nesteet sieltä valuu, leikkasi heti tai hetken päästä).

Viipaloi kuoritut valkosipulin kynnet ohuiksi siivuiksi. Paista öljyssä, kunnes sipulit muuttuvat kullanruskeiksi. Nosta pois öljystä reikäkauhalla tai lastalla, jossa on reikiä ja laita kuivumaan talouspaperin päälle.

Sekoita tonnikala, hienoksi leikatut anjovikset, hienonnettu persiljasilppu ja sitruunan kuori (varo, ettei mukaan tule kitkerää valkoista osaa). Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Leikkaa liha hieman vinottain ohuiksi paloiksi. Levitä leipäpalojen päälle tonnikalaseosta, vasikkaa ja koristele kapriksilla, sitruunamehulla maustetulla vesikrassilla ja rapeilla valkosipuleilla.


*Reseptissä pyydetään sourdough-leipää, jolle Viva ciabattan Aleksilla on mainio resepti.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Rimpsauta! Mahtava sana! :) // Liisa