21.1.11

Muruseni














Olin odottanut iltaa ravintola Murussa siitä asti, kun kuulin, että se avataan. Joulukuuksi ei iltaa tahtonut saada varattua isommalle porukalle ja haluttuina iltoina. Onni onnettomuudessa oli se, että pikkujouluja siirrettiin tammikuulle ja upea, mutta jo moneen kertaan koettu Farang sai jäädä suunnitelmista pois, koska nyt Murussa oli tilaa.

Ilta alkoi loistokkaasti maistuvalla cavalla, mutta loppu veti pidemmän korren.

Jälkiruoka oli parempaa kuin pitkään aikaan moni muu, kirnupiimäpannacotta litsisorbetilla ja lakkaliemellä. Sitä kyyditti moscato d'asti, jota tarjoilija myi meille sanoilla "tästä tulee hyvä mieli, ei tätä voi muuten kuvailla". Ja mehän ostimme.



Meitä oli kahdeksan, joten saimme menussa luottaa Murun poikien valintaan. Ajatus ikään kuin kylään tulemisesta toteutui paremmin kuin monessa muussa pienessä paikassa, vaikka ravintolassa sitä silti tiesi istuvansa.

Eri ruokavaliot otettiin sujuvasti lennosta vastaan. En ollut varausta tehdessä huomannut, että olisi kannattanut/pitänyt ison seurueen osalta ilmoittaa ne etukäteen.

Kala-allergikko sai lämpimän briossin, Kitkan muikun ja mätimoussen sijaan kylmäsavustettua ankanrintaa, katalonianviikunaa ja marinoitua kivipiirasalaattia. Lihattomalle tuli kelpo kalapääruoka ja muutkin pikkuvaatimuksemme otettiin huomioon niin, ettei tuntenut ollenkaan aiheuttavansa vaivaa toisin kuin monessa muussa kolossa.













Murean pääruokaporon kanssa nautimme biodynaamista betonimyllyssä kypsytettyä punaista. Viinin katajanmarjainen maku natsasi riistan kanssa oivasti. Joku muu otti viinin nimen talteen ja kirjoittaa sen luonnollisesti illan muistioon, mutta kuulemma viiniä löytää ainakin Helsingissä Arkadiankadun Alkosta kysymällä ranskalaista etanaviiniä.

Välijuusto oli maistuva pala, vaikka ei nyt taivaisiin vienytkään.

Jos jotain parannettavaa koettaisi keksiä, se olisi se, että lisää vettä sai pariin otteeseen kuikuilla. Palvelu oli kuitenkin niin lämpöisää ja muuten sujuvaa, että ei se kovasti siinä tilanteessa haitannut. Liemessä-Jennin tapaan minunkin on vaikea löytää kovin monta kriittistä kohtaa.

Tämä ravintola teki minuun etukäteen suuren vaikutuksen lämpimällä puhelinkäyttäytymisellään, ja se on jo jotain. Arkikieleeni kun ei muutenkaan kuulu sana puhelinkäyttäytyminen, mutta tässä yhteydessä ei voi muuta virkata.

Tänne olisi kiva mennä treffeille.

Ei kommentteja: