30.12.11

Avokadosipsit

Päältä rapeat, sisältä pehmeät kuumat avokadosipsit. Päälle ehkä vähän raastettua parmesania ja nopea dippaus kastikkeeseen. Voih.

Tarjosin näitä halloween-kutsuillani nähtyäni eräässä blogissa nämä veden kielelle nostattavat kuvat, mutta ne sopisivat mainiosti uuden vuoden pienten palojen joukkoon.

Avokadoja saa nykyään valmiiksi kypsytettyinä, mutta nekin kannattaa tarkistaa. Saattavat vaatia vielä päivän kypsyttelyn kotona.

Kerran olin ostamassa muhevan kypsää avokadoa kaupasta, kun myyjä kysyi, halusinko varmasti ostaa sitä, sillä se oli jo pehmeä. Hän taisi ajatella, että niiden kuuluukin olla kovia, pehmeät ovat jo pilalla.

Unohdin pistää ylös tarkat määrät jauhoista ja jogurtista, mutta tässä on summittain arvioituna. Sen muistan, että luulin aluksi jogurttia menevän vähemmän, mutta koska käytimme paksua turkkilaista, ns. partaäijää, sitä tarttui avokadoviipaleisiin reilummin kuin juoksevampaa, kunnes keksimme ohentaa sitä maidolla.

Resepti on mukaelma täällä tai täällä esitellyistä. Japanilaisen rapean korppujauhon pankon korvasin ruiskorppujauhoilla, ja jogurtin ilmestymisestä ohjeeseen en ole aivan varma. Ehkä keksin sen jostain netin uumenista tai sitten tulin tähän ajatukseen itse. Yhtä kaikki, ei ollenkaan huonompi lisä. (lisäys: se oli neljännestä blogista)

Avokadosipsit

3 kypsää avokadoa
n. 3-4 dl maustamatonta jogurttia
Tilkka maitoa
n. 2-3 dl vehnäjauhoa
n. 2-3 dl ruiskorppujauhoja tai pankoa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
n. 0,5-1 tl chilimausteseosta tai uunissa kuivatettua tuoretta chiliä pieneksi murskattuna

Lisäksi:
Parmesan-juustoa
Dippikastiketta (esimerkiksi chipotle-kastikkeella ja ehkä sitruunamehulla maustettua majoneesia tai aiolia)

Laita laakeaan astiaan ruiskorppujauhoja, ja sekoita joukkoon chiliä, suolaa ja vastarouhittua mustapippuria. Kuori avokadot ja viipaloi pituussuunnassa.

Kierittele viipaleet ensin vehnäjauhoissa. Kasta ne sen jälkeen jogurttiin. Jos käytät paksua jogurttia, ohenna sitä hieman maidolla. Pyörittele kosteat viipaleet jauhoissa ja aseta leivinpaperilla päällystetylle pellille.

Paista uunissa 225 asteessa noin 20-30 minuuttia tai kunnes avokadot ovat kullankeltaisia.

Kun avokadot tulevat uunista, aseta ne jäähtymään ritilälle parhaan rapeuden saavuttamiseksi. Voit raastaa päälle parmesan-juustoa.

Tarjoile kuumana, mutta älä tee samaa virhettä kuin minä, ja kuljeta niitä muovirasiassa juhlapaikalle. Rapeus lötkistyy nopeasti.

Nämä olisi parasta syödä lämpiminä heti valmistuksen jälkeen, mutta jos on pakko odottaa, älä peitä niitä edes toisillaan vaan anna nauttia ja hengittää.

Lisäys: Ellu muokkasi näistä onnistuneen vegaaniversion.

Mojitobooli

Parin hengen drinkkien muuttaminen suuremmalle joukolle sopivaksi booliksi tai drinkkipohjaksi ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi, sillä aineita ei voi tuosta vain kertoa juojien määrällä. Testaamalla voi päästä hyvään lopputulokseen, mutta jos haluaa heti hyvää, voi turvautua muiden jo kokeilemiin määriin.

Teimme häihimme mojitoboolia, jota kehuttiin paljon. Laitoin miehen bestmaninsa kanssa asialle häiden aattona, ja varmaan siitä johtuen itse kaipasin hieman enemmän sokeria mojitooni, mutta suurin osa vieraista piti mausta.

Sokeria tähän olisi myös helppo lisätä, jos sitä kaipaa.

Teimme drinkkipohjat vesikannuihin etukäteen jääkaappiin odottamaan. Juhlapäivänä jäljelle jäi vain jäiden ja vichyn lisääminen.

Ensin video, jossa teko opastetaan kädestä pitäen ja alla vielä kirjalliset ohjeet. Näillä ei voi mennä kovin pieleen, jos on hyvät raaka-aineet käytössä.



Hankimme tätä varten Chez Mariuksesta vajaa 40 senttiä pitkän drinkkisurvimen, jolla limejä ja minttuja saa kätevästi murskaksi pidemmässä astiassa, mutta hyvin se menee varmasti perinteiselläkin nuijalla tai muulla kapulalla, jossa on sopivan painava ja tylppä pää.

Me teimme drinkkipohjat kolmeen tavalliseen vesikannuun, joista siirsimme juoman menekin mukaan Pentikin isoon maljakkoon, jota ei oltu käytetty kukkamaljakkona aiemmin. Päälle vain jäät ja sooda, ja juoma oli valmis tarjottavaksi.

Jäät haimme juhlapaikan viereisestä ravintolasta etukäteen omaan muovipussiin, joka oli tavallisesta kaupasta ostettua elintarvikemuovia kaason vaatimuksesta. Mitään jäistä ei veloitettu, kun ystävällisesti kysyttiin.

Reilun neljänkymmenen hengen häissä tämä tosin oli aika ylimitoitettu satsi, kun muutakin juomaa oli runsaasti. Meille tärkeää oli, ettei mikään lopu kesken, ja tämä kauhuskenaario ei todella päässyt tapahtumaan. Juomien menekkiä voi pohdiskella vaikka Alkon sivujen kanssa.

Yhteensä kaksi maljakollista mojitoa meni muistaakseni hääjuhlassa, mutta jäipähän omille jatkoille lähtijöille raikasta juomaa. Ystävällisinä pesivät maljakonkin ennen palautusta.

Mojitobooli

5-6 dl (vaaleaa) rommia
5 limeä
Punttiminttua (n. 15 oksaa)
2,5 dl sokerilientä, katso ohje
n. 2 litraa vichyä
Paljon jääpaloja, n. 2 litraa

Lisäksi:
Noin 5 litran booliastia
Pitkävartinen kauha
Drinkkisurvin
Mitta-astia
Veitsi

Sokeriliemi

Keitä sokeriliemi vedestä ja sokerista. Sekoita yhtä suuri määrä sokeria ja vettä kattilassa, ja keitä hiljaisella lämmöllä sekoittaen ja vahtien. Kun sokeri on sulanut veteen, anna jäähtyä.

Sokeriliemi säilyy jääkaapissa suljetussa astiassa tai pullossa melko pitkään, joten voit tehdä tämän hyvissä ajoin.

Boolin rakennus

Pese ja siivuta limet, ja laita booliastiaan. Lisää minttu oksineen, mutta poista ensin paksummat päät veitsellä tai saksilla. Lisää sokeriliemi. Murskaa limejä ja minttua hieman drinkkisurvimella. Lisää rommi.

Voit tehdä tämän tosiaan etukäteen jääkaappiin, jotta maut saavat muhia. Lisää silloin vichy ja jäät vasta juuri ennen tarjoilua.

Kun laitat juoman tarjolle, lisää rommin jälkeen astiaan paljon jääpaloja. Jos jäätä on vähän, se vetistää juoman, joten laita reilusti eli melkein astian reunaan asti. Kun jääpaloja on tarpeeksi, juoma pysyy pitkään kylmänä.

Laita vichya sen verran, että astia tulee melkein täyteen. Älä kaada juomaa kuitenkaan ihan reunaan asti, jotta boolia on helppo ottaa.

Sekoita boolia kauhalla pohjasta asti. Maista, ja lisää tarpeen mukaan sokerilientä tai muita aineksia.

22.12.11

Nopea, tuunattu joulupallo


Pyssel de luxe -kirjasta nappasin ohjeen joulupallojen tuunaukseen. Tarvikelista on lyhyt ja kärsivällisyyttäkään ei tarvita erityisesti.

Tarvikkeet:
Joulupallo(ja)
Kuvia lehdistä, servietistä tai omasta arkistosta
Sakset
Decoupage-liimaa
Sivellin
Glitterliimaa

Lehdestä leikataan kuva tai omasta valokuvasta tulostetaan kopiopaperille pienennetty versio, ja kuva kiinnitetään decoupage-liimalla sekä kuvan alta että päältä palloon. Kun liima on kuivunut, reunat koristellaan glitterliimalla.

Ja se on siinä! Valmis, oma joulupallo.

Kuviksi voisi käyttää naapurin kissan kuvaa, mutta miksei myös lempijouluherkkua tai nimikirjaimia. Itse ajattelin kokeilla vanhoja filmitähtiä 40-50-luvuilta. Ylläolevan pallon koristeli Inari, joka löysi kaulakorun kuvan kotiin kiikuttamani lentokonelehden tuotekatalogista.

Nopea tehdä, mutta kuivuminen vie hieman aikaa, ainakin muutaman tunnin. Kuivumisen aikana palloa ei kannata kuljetella vaan antaa levätä rauhassa esimerkiksi mantelikulhon päällä kallistumisvaaran takia.

Josefin Ekman on kirjoittanut erityisesti joulun luksusaskartelusta toisen kirjan, Julpyssel de luxe. Unohdin hankkia sen ajoissa jouluksi, mutta totesin, että enpä olisi ehtinyt näiden parin jutun lisäksi paljon muuta pysselöimään.

21.12.11

Joulutunnelmaa etsimässä

Joulutunnelmaa on haettu Lontoosta, jossa käytiin ystävän kanssa joulumarkkinoilla, juotiin mulled winea (sehän on aika samaa kuin glögi) ja kuokkavierailtiin Al Jazeeran pikkujouluissa. Siellä keilattiin. Ei tosin oltu ainoita kuokkavieraita, ja kyllä me siitä maksettiin.

Covent Gardenissa olisi saanut silittää poroa ja kuunnella gaykuoron laulavan joululauluja, mutta kaikkea ei vain millään ehdi.

Joulutunnelmaa on haettu suklaan muodossa myös Brysselistä työmatkan kupeesta, mutta eikös vain suklaa olekin tuoretavaraa. Huomasin siis ajoissa, että turha on jouluun odottaa, joten konvehdit hupenivat joulukuun ensimmäisinä päivinä.

Brysselissä ihailin jääkarhua erään suklaakaupan ikkunassa. Suomenlinnassa pidetyn joulukonsertin jälkeen kävelimme ystävän kanssa Stockan jouluikkunan ohi, ja kas, siellä oli Brysselin karhun serkku koisimassa. Kotona oli onneksi viikon verran joulukoira kylässä.

Joulukonsertilla oli upea kuoronjohtaja, joka pelkällä olemuksellaan loi tunnelmaa, mutta kirkko oli valppaasti valaistu. Kynttilänhämyisä tunnelma olisi ollut osuvampi tuulisella, pimeällä saarella.

Improvisaatioteatteriryhmäni pyydettiin Lastenklinikan hoitajien pikkujouluihin keikalle. Pidimme myös omat pikkujoulut, joihin Sampsa teki pipareista lampaan ja kravattikaulaisen enkelin.

Töissä taas pidimme ensimmäiset pikkujoulut ikinä. Käsittämätöntä. Taidehallin Nuoret 2011 -näyttely oli erinomainen pikkujoulujen aloitukseen. Auki 8.1.2012 asti, suosittelen.

Miehen kanssa kävimme Concha y Toron viinien maahantuojan ruokabloggaajille järjestämässä jouluruokien ja viinien tastingissa. Tasting oli melko leppoisa tilaisuus, josta jäi mieleen, että malbecilla (rypälelajike) menee kohta kehnosti, mutta bonarda on hyvä kilpailija sille.

Meillä ei kotona rosollia ja kinkkua syödä, mutta maistelluista viineistä tämä voisi olla sopiva joululampaallemme. Paikalla olleet Pirunkellarin Keith Amstrong ja Pasi Rautiainen olivat valloittavia persoonia tällaisellekin, joka ei innostu jalkapallosta ellei itse saa pelata.

Kaikesta tästä kovasta yrittämisestä huolimatta kunnon joulutunnelma tulee oikeastaan vasta töiden varsinaisesti loman ajaksi loputtua siinä vaiheessa, kun joulusiivouksen viimeinen sivallus on suoritettu, lahjat on pakattu, kynttilät palavat ja saa istahtaa sohvalle glögilasin kanssa katsomaan jouluelokuvaa.

Se hetki on ihan näinä päivinä.

13.12.11

Joululahjavalvojaiset: marmorimagneetit

Olen juuriani myöten jouluihminen, ja odotan joululomaa ja rauhoittumista rakkaiden kanssa. Eräs rakas, nimittäin joulukoira, on majaillut luonamme viikon, ja lapsenomaisella innostuksellaan tuonut tunnelmaa nyt jo joulukoristeltuun kotiimme.

Syksy on näin jälkikäteen ajatellen ollut aika rankka, ja olen saanut tarkastella asioita ja elämää kunnolla. Ihan kaikki ei ole mennyt tänä vuonna niin sanotusti putkeen tai sinne päinkään, mutta onneksi näissä tilanteissa jotain myös aina oppii ja toivottavasti kehittyy ihmisenä. Monia valonpilkkujakin elämässä tottakai aina on.

Tärkeitä ilon lähteitä ovat perhe ja ystävät. Pari ystävääni oli meillä lauantaina kylässä, kun järjestin rennot joululahjavalvojaiset. Käsillä jonkin konkreettisen, fiksun jutun tekeminen rentouttaa kummasti.

Joululahjavalvojaiset olen halunnut pitää siitä asti, kun pienenä luin äidin 60-luvulla julkaistusta Nuoren Eevan kirjasta asiasta.

Kuvittelin silloin aina, että tekisimme virkattuja kauluksia, jotka ovat POP, ja söisimme herkkukoria, jättiläisiä ja katkarapusarvia, vaikka ne kirjassa onkin laitettu eri kuukaudelle.

Me teimme kuitenkin nopeammin valmistuvia marmorimagneetteja sekä lumipyrypalloja. Ensimmäiset osoittautuivat hauskaksi peliksi, johon kuvien metsästäminen muun muassa sellaisista lehdistä kuin Kirkko&Kaupunki, Metro ja Papper oli veikeää.

Toinen lahjaidea ei onnistunut ainakaan minulta yhtä luontevasti. Näytti lopulta siltä kuin hukkuva lammas huutaisi apua lasipurkissa. Ehkä tätä ideaa testataan koekeittiössä joskus uudemman kerran.

Laseissa oli viattomasti holitonta glögiä ja lautasella tyttöjen tuomia juustoja, niille sopivia hilloja sekä minun hankkimaa graavilohi- ja sienikastiketta Fazerin hyvän olon aamiaisella saatujen jälkiuuninappien päältä tarjoiltuna. Jälkiruokana toimivat pähkinät ja aftereigthit.

Napit olivat helppo tarjottava, jotka toimivat molempien soossien kanssa maun puolesta hyvin. En ole enää kovin suuri leivänsyöjä enkä ole asiassa yksin, ilmiö, josta Fazerkin on huolestunut. Asia tuli hieman hullunkurisenkin korostuneesti aamiaisella esille. Jälkiuunileipä on kuitenkin yksi selkeitä suosikkejani, ja nappiversio on tervetullut juhlatarjoiluihin.

Näillä eväillä lähdettiin sitten sorminäppärään toimintaan. Ei ollut jättiläistä, ei.

Leivoin valmistaikinasta juustoille tarjoilualustan piparista. Siitä pystyi murtamaan varsinkin sinihomejuustolle kivan kumppanin.

Aika harvinaista meillä tällainen rentous tarjoilujen suhteen, mutta se muu näpräyspuoli vaatikin sitten enemmän. Huolestumisbalanssi alkuvalmisteluissa säilyi kaikkien suureksi helpotukseksi.

Tässä simppeli ohje magneettien tekoon. Näitä ehtii vielä joulupaketteihin sujauttaa vaikka vastaanottajan omalla naamalla tai jouluisilla teemoilla varustettuna. Idea mainiosta Not Martha -blogista.

Marmorimagneetit

Tarvikkeet:
Pohjaltaan litteitä, läpinäkyviä lasikiviä
Decoupage-lakkaa
Sivellin
Lehtiä tai pieniä kuvia huokoisesta paperista
Sakset
Pikaliimaa
Magneetteja

Etsi lehdistä tai omista kuvista (piirrä, kopioi valokuvia, kirjoita) lasikivien kokoisia kuvia, ja leikkaa ne juuri pohjan kokoisiksi. Kannattaa leikata useampi kuva ensin, ja sen jälkeen alkaa liimata.

Liimaa decoupage-lakkaa kiven pohjaan, aseta kuva kohdalleen ja liimaa lakkaa sen päälle sekä hieman kuvan reunan yli kivelle. Anna kuivua kuvapuoli ylöspäin.

Kun lakka on kuivunut, liimaa pikaliimalla magneetit pohjiin. Jos käytät hyvin pieniä supermagneetteja, joita me ostimme Sinellistä, asettele magneetit ennen ja jälkeen liimaamisen kauas toisistaan.

Litteäpohjaisia lasikiviä löysin myös Sinellistä, mutta niitä kuten decoupage-lakkaa ja magneettejakin voisi löytää varmaan muistakin askarteluliikkeistä tai netin kautta.

18.11.11

Sormibebet

Valkopintainen bebe yksinkertaisen näyttävällä koristelulla on itse asiassa aika osuva makea aikuisten juhliin. Bebe liittyy mielessäni aina lapsuuteen, jolloin kutsuin niitä pöpöiksi, joten aiemmin mielessäni ei ollut käynyt tarjota niitä juhlissa aikuisille.

Halloween-kutsuille ystäväni leipoi bebet löytämälläni ohjeella (tosin: mikä ihmeen bebee?) ja minä tein sormet. Yhteistyön tulos oli melko tyylikäs kauhupala. Eräs kavereistani sanoi, että manteli tuntuu syödessä ihan oikealta kynneltä. Mielikuva oli siis tarpeeksi voimakas eikä alunperin päälle ajattelemaani "verta" tarvittu.

Jos olisin ollut hyvämuistinen kaupassa, olisin hankkinut vaaleaa maissisiirappia veden ja sokerin kaveriksi, ja keitellyt niistä lasia sokerista, lävistänyt katkaistut sormet beben päältä ja laittanut beben pinnan jäähdyttyä punaista elintarvikeväriä tai kokoonkeitettyä punajuurimehua vereksi leivokseen. Niin moni kertoi sormen syömisen olevan tarpeeksi vaikeaa ilmankin, että ehkä siis hyvä, että jäi toteuttamatta. Onpahan jotain kokeiltavaa ensi kerralla.

Ystävä, joka leivoksia leipoi ja täytti, teki tarkkaa työtä, mutta kuvaaminen unohtui. Harmi, sillä bebet olivat lasisella korkealla kakkualustalla näyttävä näky. Onneksi pelastin ylijääneet, vähän vähemmän tarkat bebet jääkaapista seuraavana päivänä toistensa päältä kuvattaviksi ennen lopullista kohtaloaan.

Pöpöt eli bebet olivat lapsena yksi lempiherkuistani. Resepti on melko vanha. Bebe-leivosten ohje vuodelta 1909 on isoäidin reseptien joukoissa. Siinä ohjeessa ei ole lainkaan munaa.

Bebe-leivokset

Leivospohja
200 g voita
1,5 dl sokeria
1 kananmuna
4,5 dl vehnäjauhoja

Täyte
400 g voita
4 rkl sokeria
6 munankeltuaista
1 dl kermaa
3 tl vaniljasokeria
(mantelilikööriä)

Kuorrutus
225 g tomusokeria (noin 1 paketti)
2,5 rkl vettä tai sitruunamehua

Vatkaa sokeri pehmeään rasvaan. Lisää kananmuna ja sekoita hyvin. Sekoita joukkoon jauhot, ja pidä taikina viileässä.

Voitele matalat leivosvuoat. Jaa taikina vuokiin ja painele jauhotetuin sormin vuokien pohjalle. Reunojen luhistumisen estämiseksi ja sileämmän pohjan saamiseksi voit laittaa taikinapohjilla kuivia herneitä.

Paista 175 asteessa 10-15 minuuttia. Kumoa hieman jäähtyneet pohjat varovasti, sillä leivonnaiset ovat mureita.

Hiero voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksi kerrallaan sekoittaen välillä hyvin. Vaahdota kerma ja lisää vaniljasokerin kanssa joukkoon. Jos haluat, voit maustaa täytteen manteliliköörillä.

Me lisäsimme myös pienen tilkan sitruunamehua, mutta ehkä jättäisin sen ensi kerralla pois.

Täytä leivospohjat seoksella niin, että pinta on tasainen tai keskeltä hieman korkeampi.

Sekoita tomusokeriin sen verran vettä tai sitruunamehua, että seoksesta tulee sopivan notkea, kiiltävä kuorrutus. Levitä kuorrutusta leivoksille.

Koristele leivokset marsipaanisormilla tai muilla koristeilla.

Kuorrutuksen voi myös värjätä veteen liuotetulla karamellivärillä, marjamehulla, kaakaojauheella tai pikakahvilla.

Jouluksi näitä voisi tehdä vaikka millä koristeilla, ja seuraavaksi halloweeniksi tuoreeseen, kosteaan kuorrutuspintaan voisi piirtää juoksevalla suklaalla renkaita, jotka keskeltä reunalle yksi kerrallaan vedettäen muodostavat hämähäkkiseittiä tähän tyyliin.

Marsipaanisormet

N. 50 g valkoista marsipaania
N. 50 g vaaleanpunaista marsipaania
N. 20 kpl kuorittuja kokonaisia manteleita

Erottele mantelinpuolikkaat erilleen. Sekoita valkoinen ja vaaleanpunainen marsipaani käsillä yhteen kuin muovailuvaha niin, että värit sekoittuvat hyvin, mutta näyttävät hieman epätasaisilta. Pyörittele marsipaanista noin kaksi senttiä pitkä kapea sormenpätkä, ja työnnä manteli sen päähän kynneksi. Viillä veitsellä nivusrajat sormen keskikohtaan. Mantelinpuolikas kannattaa työntää sormeen kiinni heti pyörittelyn jälkeen, sillä marsipaani alkaa kuivua nopeasti.

31.10.11

Nina Lincolnin suklaajuustokakku

Ja se rapujuhliin lupaamani jälkiruoka... Olin kuullut hehkutusta kakusta, mutta en ajatellut, että se voi olla noin kielenvievää. Miehetkin kiittelivät sitä, mikä on minusta aina hyvä merkki makean kohdalla.

Kakku ampaisi rapujuhlien jälkeen suoraan suosikkisuklaakakkujeni joukkoon, joten tein sitä äskettäin mökkiviikonloppuun miehen ystävän mökille. Tämäkään mies ei ole kovin suuri makea ystävä, mutta otti kehottamatta toisenkin palan. En siis suotta kehu tätä herkkua, jolla on aika mielenkiintoinen tausta.

Kakun nimi kuulostaa ylevältä, eikös? Onkin hauskaa, että reseptin juuret vievät Sveitsiin suomalaisen, silloisen formulavaimon Nina Lincolnin luo. Aina välillä jonkun henkilön mukaan nimetyt upeat jutut saavat kuvittelemaan menneitä legendoita, mutta tällä kertaa kyseessä on edelleen elävä suomalainen nainen.

Tein pikkuriikkisiä muutoksia Hanna Jensenin blogin kommenttien perusteella, mutta muuten pysyttelin melko uskollisena alkuperäisreseptille. Pähkinät jätin päälliskoristeeksi, sokerin määrä väheni noin puoleen ja lisäsin Hannan pohdinnan seurauksena hieman appelsiinin kuorta.

Eri versioita kakusta on kuulemma useita, mutta alkuperäisen tunnistaa siitä, että siinä ei ole liivatetta.

Pohja
9 suurta grahamkeksiä (käytin täysjyvä-Digestivejä)
35 g voita

Täyte
200 g tummaa suklaata (70%)
200 g Philadelphia-juustoa
75 g sokeria (n. 1 dl)
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
2,5 dl kuohukermaa
n. 0,5-1 tl appelsiininkuorta
100 g pekaanipähkinöitä tai suklaarouhetta koristeeksi

Kakku on syöntikelpoinen vasta seuraavana päivänä, joten aloita valmistelut ajoissa.

Murenna keksit monitoimikoneessa tai puhtaan pussin sisällä kaulimella. Lisää sulatettu voi. Painele seos leivinpaperilla päällystettyyn irtopohjavuokaan.

Sulata suklaa vesihauteessa tai hyvin varovasti mikrossa.

Sekoita Philadelphia-juusto ja sokerit. Erottele kananmunan keltuaiset juustoseokseen. Laita valkuaiset omaan, puhtaaseen vatkauskulhoon ja anna niiden olla hetki aikaa rauhassa. Sekoita juustoseokseen sulatettu suklaa.

Vatkaa valkuaiset puhtaalla vatkaimella kovaksi vaahdoksi. Lisää vaahto suklaajuustomassan joukkoon. Raasta puhtaaksi pestystä appelsiinista kuoren ulointa osaa hienojakoisella raastimella varoen valkoista kitkerää osaa. Laita raastettu kuori seokseen ja maista. Itse taisin käyttää hieman reilun puolikkaan teelusikallisen.

Jos haluat laittaa pähkinät taikinaan, tee se tässä vaiheessa. Massaa varten ne kannattaa rouhia palasiksi, koristeeksi säästää kokonaisina. Tai kuinka vain haluaa.

Kaada seos vuokaan. Päällystä vuoka kelmulla ja laita pakkaseen. Kakku saa jäätyä yön yli, ja se otetaan esille n. 30-45 minuuttia ennen tarjoilua. Koristele ennen pöytään nostamista.

Ensimmäisellä kerralla käytin normikakkupohjaa, joka on se noin 24 cm halkaisijaltaan. Yhdeksälle rapuilijalle se riitti mainiosti runsaan illallisen jälkeen. Tällä kertaa kakku päätyi pienempään vuokaan neljää henkeä varten, ja lopuista aineksista tuli yksilöllisiä minipiiraita pakkaseen jotain toista hetkeä odottamaan.

24.10.11

Kannat kattoon Facebookissa

Pieni sivuhuomautus: Kannat kattoon -blogia voi nyt seurata myös Facebookissa. Sinne ilmestyy blogijuttujen lisäksi bonuksena muita linkkejä, kuvia ja lyhkäisempiä kommentteja muun muassa viime tulevaan juhlakauteen ja viime viikon Köpiksen syyslomaan liittyen. NOMA oli melkoinen kokemus.

Blogin fb-seinä rakentuu pikkuhiljaa tänne.

20.10.11

Halloween-tarina: Neljä tuolia

Hullu, kunnon kauhutarina kuuluu halloweeniin, mutta aina sitä ei tarvitse yksin sepittää tai etsiä. Perinteinen jatkotarinakin saa maustetta, kun otetaan neljä tuolia, joihin istahtaa muiden eteen neljä vapaaehtoista kertojaa.

Jos juhlat ovat pienet, voidaan tuolit skipata ja kertoa tarinaa ringissä.

Yleisö päättää tarinan aiheen tai otsikon. Aihe voidaan myös vetää pussissa olevista lapuista, joissa voi olla sanoja tai erikoisia kuvia. Yllä oleva kuva on muuten Taidehallissa olleesta näyttelystä.

Tarinan vetäjä antaa tuoleissa tai ringissä istuville jokaiselle yhden luonteenpiirteen. Ne saavat mielellään olla sellaisia, jotka eroavat toisistaan ja jotka on helppoja ymmärtää.

Yksi kertojista aloittaa tarinan ja jatkaa sitä pienen pätkää, kunnes vetäjä osoittaa, kenen vuoro on seuraavaksi. Jokainen kuljettaa samaa tarinaa eteenpäin siitä kohtaa, mihin edellinen jäi, mutta kertoo sitä oman luonteenpiirteensä kautta.

Hauskaa tulee, kun vainoharhainen, rakastunut, aggressiivinen ja välinpitämätön eläytyvät samaan tarinaan äänellä, eleillä ja tarinan sisällöllä.

14.10.11

Etsimässä halloween-ideoita

Ajattelin järjestää halloween-juhlat. Olen haaveillut omista halloween-juhlista jo jonkin aikaa, ja selaillut ideoita ruokaan, koristeluun ja ohjelmaan pidemmän aikaa.

Ensimmäiseksi tutkin, mitä kaikkien amerikkalaisten juhlien diy-kantaäiti Martha Stewart kehottaisi tekemään. En rajoittanut etsintää vain Marthan halloweensivuille, vaan äidyin jopa ostamaan sähköisestä lehtikioskista Ziniosta Martha Stewart Living Halloween-spesiaalin viime vuodelta.

Zinio on kätevä mobiili lehtikioski. Monet ulkomaiset ruoka-, juhla- ja häälehdet ovat Ziniossa edullisempia kuin kaupan lehtihyllyssä. Pidän myös hyllytilan säästymisestä, kun lehdet voi säilöä koneelle.

Toinen näpäkkä vinkki on google kuvahaun käyttäminen. Hakusanaksi se, mitä haetaan ja sitten valkataan parhaimman näköinen. Reseptitoiveenkin voi hakuun sisällyttää. Täsmähaulla saa vaikka pelkästään oranssiset halloweenruoat esille.

Ja ainahan on Tastespotting. Siellä voi hakusanaksi laittaa etsityn juhlan nimen, esimerkiksi halloween, tai vaikka joulun ja häät.

Kuvahaun käyttö on huomattavan näpsää silloin, kun ruoan tai koristeen ulkonäöllä on merkitystä.

Halloween on yleensä naamiaisjuhla. Perinteiset muumiot, haamut, noidat, hullut tiedemiehet ja muut eivät ole ainoa vaihtoehto, vaan puku voi olla mitä vain, vaikka sitten moderni messias.

Raajat boolissa (nukenkäsi), syötävinä (verinen, päänmuotoinen piirakka) tai koristeina (pitkien verhojen takana paperimassajalat likaisissa kengissä) toimivat kauhuelementteinä.

Rekvisiitaksi voi keksiä kaikenlaista tekohampaista nauloihin, valkoisiin harsoihin, luutiin, vessapaperiin, koeputkiin tai peileihin. Kaikkien koristeiden ei tarvitse liittyä halloweeniin, vaan ne voivat toistaa sen värejä, oranssia, mustaa ja valkoista.

Ruokaihmistä kiinnostaa ehkä kuitenkin eniten ruoka. Ruoan upea ulkonäkö ei kannata olla ainoa lähtökohta, sillä lautasen hauska vitsi ei kauan toimi, jos sitä ei jaksa syödä.

Irtosilmät lisäämällä saa säväyksen aika moneen syötävään ja juotavaan. Tarrasilmillä, mustalla kartongilla ja kreppipaperilla tavallisista suklaapatukoista taikoo söpöt muumiot.

Pinja Kädenvääntöä-blogista vinkkasi, että Brunbergin pusuihin voisi valkosuklaasta loihtia silmät. Pusuja saa kuulemma Porvoon tehtaanmyymälästä edullisemmin pakkaamattomina.

Kurpitsasta saa muutakin kuin piirakkaa. Koverrettu kurpitsa toimii mainiona tarjoiluastiana esimerkiksi kurpitsapastalle. Kurpitsan sisään voi myös upottaa läpinäkyvän tarjoiluastian boolille.

Täältä löytyy myös hyvä lista erilaisia halloween-ideoita.

10.10.11

Kirsikkasacher kisaa - voita yö Kämpissä

Tätä leivosta äänestämällä voit voittaa yön Kämpissä ja illallisen Chez Dominiquessa. Äänestäminen tapahtuu fb-tykkäyksellä, ei pelkällä sähköpostiosoitteella, mutta sillä varmistaa palkintoarpansa.

Osallistuin Pauligin kisaan, jossa useasta erikoiskahvista piti valita suosikki ja kehittää sille makupari. En ole kahvin kuluttaja, mutta koekaniinina ollut mies ihastui espresso profondon ja kirsikkasacherleivoksen yhdistelmään.

Omat odotukset leivoksesta ylittyivät reippaasti. Punajuuri taikinassa tuo sopivaa mehukkuutta ja taisi Pirkan reilu luomusuklaakin sulaa käsittelyssä erikoisella tavalla niin, että juuri sopivasti purutuntumaa taikinaan tuli sitäkin kautta. Sutjakkaammin suklaan olen saanut vesihauteessa sulamaan Lindtin tai Maraboun suklaata käyttämällä.

Testasin taikinan kypsyyttä varmuudeksi useita kertoja puisella varrastikulla, mistä kakkulevyyn jäi mojovat jäljet, mutta ne peittyvät kyllä täytteen alle.

Pohja
4 kananmunaa
2 dl sokeria
150 g voita
150 g tummaa suklaata (70%)
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhoa
100 g raastettua punajuurta (1 pieni tai ½ iso)

Täyte
3 dl kirsikkahilloa

Kostutus
1 dl vettä
2 rkl kirsikkalikööriä tai portviiniä
(alkoholittomiin kirsikkamehua)
(1 rkl sokeria)

Kuorrutus
200 g tummaa suklaata (70%)
1 rkl voita
n. 1 dl kermaa

Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sulata voi. Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa (säästä haudutustarvikkeet kuorrutusta varten) tai varovasti mikrossa. Yhdistä suklaa voihin, ja kaada sokerivaahtoon. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauho omassa kulhossa, ja yhdistä varovasti käännellen suklaaseokseen. Lisää lopuksi raastettu punajuuri ja sekoita.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin. Paista pohja uunin keskiosassa 175 asteessa noin 20 minuuttia. Pinnan palamisen ehkäisemiseksi voit peittää kakun paistamisen loppuvaiheessa leivinpaperilla. Tarkista puutikulla, että pohja on valmis. Kun tikkuun ei tartu raakaa taikinaa, pohjan voi ottaa uunista.

Ota kakkupohjasta muotilla tai veitsellä leikaten paloja. Muottina voi toimia vesilasi, jos haluat pyöreitä leivoksia. Sekoita kostutusainekset. Oman makusi mukaan voit käyttää veden kera kirsikkalikööriä tai portviiniä. Alkoholittoman version saa käyttämällä laimeaa kirsikkamehua tai maitoa. Kostuta puolet leivospohjista ja sivele niihin kirsikkahilloa. Itse käytin kostutuksessa portviiniä ja vettä. Paina toinen leivospohja ensimmäisten päälle.

Valmista kuorrutus. Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa. Lisää voi ja kermaa niin, että seoksesta tulee kiiltävä ja juokseva, mutta ei liian ohut.

Suklaan sulattamisessa myös mikro on oiva apuri, kunhan muistaa tiiviisti tarkistella ja sekoittaa suklaata. Parinkymmenen sekuntin välein mieluummin kuin minuutin.

Aseta leivospohjat ritilän päälle ja valuta jokaisen leivoksen päälle kuorrutusta niin, että se valuu koko leivoksen päälle. Ritilän alle laitettu leivinpaperi kerää ylimääräisen suklaan siististi. Koristele halutessasi suklaalla, tuoreella kirsikalla tai folioon kietaistulla pikkuruusulla.

Tämä leivos on myös kätevä kaveri kutsuille, sillä pohjat voi tehdä etukäteen vaikka pakkaseen tai ilmatiiviiseen rasiaan, ja täyttää ja kuorruttaa tarjoilupäivänä. Jos suklaata ei temperoi, on kuorrutus kuten koko leivos simppeli homma, mutta kannattaa silloin tarjota samana päivänä. Pyöreiden leivosten sijaan näistä voi toki tehdä suorakulmaisia, neliöitä, kolmioita, mitä vain, tai tehdä isompi kakku taikinalevyistä.

6.10.11

Sähköttömän mökin välipala

Voiko olla simppelimpää snacksia metsään? Joskus voi mennä siitä, missä aita on melko matalalla, ja käyttää ihan reilusti valmistuotteita. Dijonnaise (maksamaton mainos) on minusta näppärä dippailuun, ja säilyy avaamattomana huoneenlämmössä. Kestitsimisessä ei koskaan ole ideana emännän tai vieraidenkaan näännyttäminen yli yön valmisteluilla, vaikka sitäkin on menestyksekkäästi kokeiltu.

Toki voisihan sitä itsekin sekoittaa omakätisesti tehtyä majoneesia ja dijon-sinappia suht sukkelaan, mutta metsän keskellä sähköttömällä mökillä tämä oli huomattavasti helpompaa. Sen jälkeen grillailu sujui rennoissa merkeissä, kun ei ollut ihan sudennälkä. Ehkä vain pienen myyrän. (näennäisnokkeluus kukoistaa nälkäisenä ruokakuvia katsellessa)

4.10.11

Lasiverstakon avajaiset

Saimme kutsun lasihytti Verstakon avajaisiin Riihimäelle. Soihdut ja ulkotulet loivat tunnelmaa punaiseen, syysauringon kirkastamaan maisemaan.

Tutustuin Mafkan Marja Hepoahoon kesällä Porvoossa. Ostin häneltä muun muassa lasisen linssin, jota ennen käytettiin suurennuslasina kuville ja tekstille. Nyt se päätyi meillä koristukseksi, ehkä jollekin isoisän vanhalle valokuvalle. Marja kertoi olevansa ainoa Suomessa näitä käsityönä tekevä.

Porvoossa teetätin itselleni Marjan tekemän helmen samassa talossa, jossa juhlimme häitämme, Juhlahelmessä. Sain oman juhlahelmen!

Helmen muodon ja värit sai suunnitella, ja noin tunnin valmistusprosessin aikana ehti tutustua valmiisiinkin tuotteisiin.

Verstakko on kolmen lasialan artesaanin yhteistyöverstas, jossa kaksi nuorempaa naista pitää majaa arvostetun lasipuhaltajamestari Kari Alakosken kanssa. Avajaisissa kynttilöiden ja päällä olleiden uunien hämyssä saimme keskustella taiteilijan itsensä kanssa harvinaisista tekotavoista.

Yllä oleva kuva on Porvoon pop up -liikkeestä, mutta taitavasti sisustettu Verstakko on tutustumismatkan arvoinen. Paikalla voi kuulemma myös järjestää tapahtumia.

Avajaisten tarjoilut olivat tilaankin sopivasti retroja lihapulla- ja juustotikkuineen. Pöytää valaisee Mafkan kaksipäinen öljylamppu.

3.10.11

Soppaa ja mielenrauhaa syysjuhliin

Syksyn paras laiskan emännän vinkki: tilaa Soppakeittiöltä tai miltä tahansa pitopalvelulta keittotarjoilu juhliin. Makoisat keitot ja valmiit tilpehöörit omissa kuljetusastioissaan olivat näppäriä, kun pääruokaa ei tarvinnut keitellä suurelle joukolle itse.

Keitolle vain kunnon lämmitys kiehahdukseen asti, ja tarjolle kuumana. Soppakeittiön kautta saatiin myös kohtuukokoinen soppatykki lainaan juhlien ajaksi.

Bouillabaissen ja valkopapukeiton lisäksi näissä juhlissa tarjolla oli talon puolesta sangriaa ja viiniä. Jälkiruoaksi iso pellillinen tiramisua sekä paikalle kiikuttamani pavlova.

Koipirikkona kolmekymppisiään viettänyt ystäväni järjesti nämä hieman isommat juhlat reilu kuukausi sitten. Koikkelointi kipsin kanssa oli hiukan töpsöhtelevää, joten kiva-Laura ja minä riensimme apuun.

Näin varmaan muutenkin, sillä ei isoista juhlista helpolla yksin selviäisi. Monesti juhlissa paras lahja on toisen auttaminen.

Lahjojen sijaan ystäväni oli toivonut ensin vieraita tuomaan salaattia, mutta kun Facebookissa näytti siltä, että juhliin olisi tulossa 60, hän laittoi doodleen kyselyn, josko joku toisi mieluummin muuta. Vaihtoehdot olivat lajia salaatti, leipä, juustoa, Fazerin parhaita.

Ei ollut kovin vaikea ennustaa, että perjantaina töiden jälkeen aika moni koki karkit ja juustot helpoimmiksi tuliaisiksi. Ja sitten panikoitiin ruoan määrää.

Mitä jos kaikki tuo vain karkkia? Riittääkö ruoka sittenkään, jos salaattia ei olekaan? Soppaa ja muuta ruokaa oli kuitenkin runsaasti, ja osa jätti saapumatta (Facebook taitaa tosiaan ajaa siihen, että ihmiset eivät ymmärrä varmistaa tai perua tuloaan selkeästi).

Ohjelmassa oli tavallisten juhlahummailujen lisäksi alkuun lainattuja pienelokuvia videotykin kautta valkokankaalla näytettynä. Maksu taisi olla 150 euroa neljältä näytöskerralta. Jännä idea juhlien alkuun, mutta ei selkeästi toimisi seurustelun edettyä lennokkaaseen flowhun.

21.9.11

Pekonivodkaa Bloody Maryyn?

Enpä ollut koskaan keksinyt pakastaa pekonia. En toisaalta koe siihen kovin usein tarvettakaan, mutta nyt tehtyäni pekonitaateleita alkupaloiksi, pekonia jäi mojova annos. Mieleen muistui Not Martha -blogin idea pekonin pakastamisesta näppärästi siivuittain voi- tai leivinpaperin väliin. Ja havainnollistaen se tapahtuu kas näin.

Omat siivuni olivat tällä kertaa Wotkin'sin aamiaispekonia. Yllä oleva kuva taas on Alabamasta paikallisesta lähikaupasta, jonka tarjonnasta veljeni oli innoissaan.

Mutta ei pekonia ole pakko pakastaa.

Epämartha on ilmeisen intona pekonista muutenkin, ja ideoita löytyy. Blogin postaus pekonikupeista sai pari vuotta sitten paljon kommentteja. Kuppi pekoneista on ehkä omaan makuuni vähän raju, joskin hassu tarjoiluidea. Vaikea päättää, kumpi on hassumpi, pekonikuppi vai pekonivodka. Sitä voi tehdä itsekin.

Pekonihillo lyö ainakin monet aamiaistarjoilut ällikällä. Ja jos sekään ei wow-huudahduksiin riitä, tämän voisi yhdistää pekonivodkasta tehtyyn Bloody Maryyn. Vähän skonsseja ja munia päälle, ja dagen efter -aamiainen on kasassa.

Ei muuten olisi ainoa lihapainotteinen cocktail. Karnivorit taipuvat moneen.

19.9.11

Rapujuhlien alkunaposteltavat ja snapsilaulut

Parin vuoden harmillisen tauon jälkeen osallistuin taas vanhan kaveripiirin rapujuhliin, joihin lupauduin loihtimaan alkuruokarapuja edeltäviä pikkunaposteltavia ja jälkiruoan. Sormisyötäväksi valitsin syksyiset omenavuohenjuustokiekot sekä pekonitaatelit.

Alkudrinkkinä niiden kanssa tarjottiin italialainen klassikkodrinkki bellini, johon olin Pariisista napsinut mukaani valkoisista persikoista tehtyä nektaria. Alkon myyjä suositteli tähän erittäin kuivaa ja hapokasta Jeio proseccoa, joka toimi loistavasti. Ja itse nektari on nannaa.

Aiemmin olen talviaikaan kokeillut belliniä persikkasiirapista, mutta hieman esanssiselta ja makealta tuntui. Paras olisi varmasti valmistaa juoma itse tuoreista hedelmistä, mutta valkoisia persikoita harvoin näiltä seuduilta löytyy. Samppanjalasien pohjalle kaadoin pari senttiä nektaria, ja päälle proseccoa.

Loput kuohuviinistä nautittiin alkuruoan kanssa, sillä prosecco oli sellaisenaan loistava kumppani ravuille.

Omenavuohenjuustokiekot
(mukaeltu ohje Pikkuherkkuja juhlahetkiin -kirjasta)
n. 16 kpl

2 isoa omenaa
150 g vuohenjuustoa
3 rkl oliiviöljyä
3 tl Provencen yrtit -mausteseosta

Lämmitä uuni 100 asteeseen. Leikkaa omenoista kiekkoja kuorineen ja siemenkotineen. Paahda omenoita uunissa 1,5 tuntia. Leikkaa vuohenjuustoa kiekkojen päälle, sivelöi oliiviöljyllä ja ripottele päälle yrttiseosta. Paista uunin grillivastusten alla vielä noin 10 minuuttia.

Tarjoile heti lämpiminä tai myöhemmin jäähdytettyinä. Jos kuljetat kiekkoja juhlapaikalle muualta, laita väliin esimerkiksi voi- tai leivinpaperia.

Pekonitaatelit
20 kpl

20 kuivattua taatelia
10 pekoniviipaletta
10 cocktailtikkua

Puolita pekoniviipaleet keskeltä. Kiedo pekoni taatelin ympärille reiluksi yhdeksi kerrokseksi. Sido napakasti cocktailtikulla. Paista kevyesti öljytyllä kuumalla pannulla kunnes pekoni on ruskistunut. Tarjoile lämpiminä.

Näitä nautin ensimmäistä kertaa Tukholmassa afrikkalaissuuntautuneessa ravintolassa, Chakulassa.

Omalta palstalta emännän hakemat juurekset pääsivät uunin hiljaiseen lämpöön ravuilla herkuttelun ajaksi. Juuresten kera nautimme viljaporsaan pihvejä ex tempore maustevoin kera.

Snapsilauluiksi kelpasivat vanhat tutut.

Helan (linkin takana sanojen lisäksi voi kuunnella sävelen myös laulun soolointroon, jonka aikana muut seurueesta tekevät ts ts, ts ts -taustaääntä)
Liten Ivan (sävel venäläinen kansanlaulu Katjusha)
Livet är härligt (sävel kuunneltavissa sivuilla)
Minne (sävel Memory)
Vi vill ha mera
Mera brännvin (sävel sivuilla)
Eino Leinon juomalaulu *
Jos eukkosi kieltää sua juomasta
Lapin kulta, Karjala (sävel Jaakko-kulta, kokeile kaanonina)
Brännvin, vatten (sävel: Jeepers, creepers)
Fjärran han dröjer (sävel linkin takana)
Dom som är nyktra (sävel sivuilla)
Det var en skikkelig bondemand (sävel) **

Hankenin sivuilla
voi lauluja lisätä omaan lauluvihkoon, jonka voi tulostaa rapuilijoille. Kaikkia yllä mainittuja lauluja sieltä ei löydy, mutta ainahan voi yhdistellä. Royal ravintolat on myös laittanut kasaan aika kattavan tulostettavan snapsilauluvihon.

* Eino Leinon juomalaulun aloittaa soololausunnalla joku juhlijoista, ja mutta-sanan jälkeen muut liittyvät mukaan. Sävel on Piiri pieni pyörii. Jos joku laulaa sanan "asiaan" ennen snapsin ottamista, soolon vetäjä toteaa pettymyksen pettymyksen tollontyöstä ja kaikki laulavat taas mutta-sanasta alkaen ja näin toistetaan siihen asti, kunnes snapsi otetaan oikeaan aikaan. Varsinainen oravanpyörä niin haluttaessa.

** Viimeisin on tanskalainen juomalaulu, jossa lopuksi kerrotaan, että tarinan opetus on, että ota vaimo mukaan joka kerta, kun menet ulos oluelle. Sanat ovat helpot varsinkin rapujuhlien iloisessa tunnelmassa, ja sivuilla on melodiakin, joten siitä vain uusia lauluja omaan lauluvihkoon.

24.8.11

Ravintolapäivä koivilla

Arvelin, että tarjoilut olisivat taas tiukilla ravintolapäivän monessa paikassa, joten hoksasin varata pöydän etukäteen. Tarjontaa oli tällä kertaa huimasti, joten hieman summanmutikassa päädyimme ranskalaisvivahteiseen teemaan. Suurin syy tähän oli se, että halusin kokeilla sammakonreisiä, jotka Pariisin reissulla jäivät kokematta.

Ensin kuitenkin onkimaan. Apajalla sai toivoa suolaista tai makeaa "kalaa" kolikon laitettuaan ämpäriin.

Saaliiksi nostettiin erilaisia suolaisia piiraita, ja jokaiselle erilainen meriaiheinen runo tai tarina.

Kalastajilla oli luonnollisesti asianmukaiset varusteet.

Kruununhaasta kävelimme aurinkoisessa säässä Pitkäsillan tuntumille ihmettelemään, mistä Tokoinranta oikeastaan alkaa. Koordinaatit Le Frog -ravintolaan olivat nimittäin näiden kahden yhtymäkohdassa, ja tuumimme, etteivät ne meidän mielestämme ihan kohtaa. Paikka kuitenkin löytyi pian jonon vinkkaamana.

Koira Pikkarainenkin oli päättänyt perustaa baarin ravintolapäivän kunniaksi, ja lukuisille jonottelijoilla oli juomaa.

Le Frogissa oli aika ammattimainen ote varausten ja tarjoilun suhteen. Alkuun tarjottiin maistuvat pienet amuse bouchet. Sammakonkoipien maku ei ollut kovin kummoinen pettymys erään portugalilaisen paljastettua etukäteen, että maistuvat vähän kanalta. Jotain kanan ja kalan väliltä se tosiaan olikin, mutta mausteet olivat oivat.

"Nyt menee reisille. Himoittuja ranskalaisia herkkuja aina sammakonreisistä meheviin piiraisiin, juustoihin ja tuplasuklaisiin jälkiruokiin. Niin syntisen hyvää että Sergekin hyväksyisi."

Näillä sanoin sammakkoravintolaa mainostettiin, ja monet tulivatkin hakemaan nimenomaan erikoisherkkua, mutta minusta hehkutusta ansaitsi ennen kaikkea piiras, jossa täytteenä oli hunajalla ja konjakilla höystetyt sipulit. Piiraan etuna oli myös se, että koivet oli varattu vain pöytävarauksen tehneille.

Kahden suklaan mousse oli varsinaista mannaa. Jaoimme kahteen pekkaan yhden annoksen miehen kanssa ystävän vetäessä itsekseen kokonaisen. Lisääkin olisi voinut ottaa, mutta vatsaa säästeltiin seuraavia paikkoja varten.

Kävelimme seuraavaksi Alppilaan, jossa Aalto-yliopistossa opiskelevat rusettikaulaiset nuoret miehet pitivät kattoterassilla bistroa nimeltä Petit Con. Kätevin tie katolle oli portaat, sillä hissi jumittui päivän aikana muutamaan otteeseen. Sisälle jääneet lähettelivät pieniä lappuja oven alta.

Ylhäällä oli letkeä tunnelma, vaikka tarjottavat olivat melko lopussa. Musiikkipuoli toimi täällä ja muuallakin korviinpistävän hyvin.

Päivä päättyi osaltamme Kallion herkkuihin, jotka kävimme katsastamassa jo aiemmin ohikulkiessa. Pitkän jonotuksen jälkeen lähes kaikki kiinnostava oli loppunut, mutta saimme sentään hieman kuivaa kakkua, ja viereisestä kojusta suolaisen blinin.

Patikointi kaupungilla herkkupaikkojen perässä oli lokoisaa, koipia raukaisevaa puuhaa, ja nukahdin ennen seuraavan aamun kuuden herätystä hämmästyttävän aikaisin jo kymmeneltä.