27.10.10

Häät ja uusi rakkaus






















Vintage-korvakorut ensi kesän häihin! Kuvaa en vielä halua laittaa, koska puku ja asusteet saavat olla yllätys vieraille.

(Hääpostauksia vierastavat voivat hetkeksi peittää korvansa, sillä nyt on tarve avautua häävalmisteluista. Blogi ei silti taivu pelkkään häätilitykseen jatkossa, joten kädet voi kohta vapauttaa.)

Makeat 50-luvun korut hankin Lontoosta syyslomalla vielä reiättömiin korviini. Hinta tosin oli Portobello roadin liikkeessä suolainen, mutta korut ihastuttivat heti ja rakkautta niihin ei ollenkaan laimenna se, että ne ovat yli puolivuosisataa vanhat.

Tinkasin hintaa hieman alemmas niin kuin kunnon tyttö matkalla tekee vaikka kielellä, jota ei osaa. Englantia siis kas vain osaan, mutta hyvin lähti grammofoninkin hinta viime kesänä italialaisella torilla alas pelkällä elekielellä. Grammofonin roolia häissä vielä arvuutellaan. Saattaa olla hankala kuljettaa paikan päälle, mutta näyttävä se tilassa olisi.

Häihin olemme hankkineet valokuvaajan täältä. Oikeastaan toinen kuvaaja oli jo sovittuna ja lasku siitä saatu, mutta vaihdoimme, sillä haluamme useita kuvia, ja ne digikuvina ja kaikilla oikeuksilla. Perinteisempi paikallinen liike olisi laskuttanut jokaisen 30 kuvan erän siirrosta tikulle tai dvd:lle 5-20 euroa. Lisäksi saimme nyt kuvaajan, johon on side veljeni kautta.

Luottoa lisää se, että veljen häiden kuvat onnistuivat hyvin, ja kuvaaja tuntui ymmärtävän ja jaksavan kuunnella toiveitamme puhelimitse jo tässä vaiheessa. Hän pyysi etsimään inspiraatiokuvia siitä, millaista tyyliä kuvilta haemme, mistä pidin.

Häävalmistelujen huippu taitaa silti olla syyskuussa kahden kaason kanssa pidetty hääpukukierros. Kierros tosin on ehkä liioiteltu sana, sillä kävimme kahdessa liikkeessä kokeilemassa. Liika on liikaa, häidenkin suunnittelussa.

Puvun laittaminen päälle toi häiden lähestymiseen realistisemman tunnun. Jaiks ja jee. Olin myös yllättynyt siitä, että heti näki, millainen malli minulle sopii. Puvun ompelee Lontoossa koulutettu ystäväni, jolla on Töölössä oma ateljee ja jonka ammattimaiseen laatuun luotan.

Puvun ideakin alkaa olla valmis. Nyt vain odotan, että syksyllä alkanut treenikausi näkyy vielä paremmin. Personal trainer on toiveikas, mutta tiukka eli ei auta selitellä lipsumista. Treenaaja taas on innostunut, mutta aivan liian epäsäännöllistä rytmiä elävä. Paha yhtälö, mutta ehkä voitettavissa.

25.10.10

Lontoo 156 tunnissa

Notting hilliä ja majapaikkani lähellä ollutta Clapham Junctionia mainostettiin molempia foodien mekkana. Sehän sopi hyvin. Notting hillissä kävin torin ja kirjakaupan lisäksi ensimmäisessä Ottolenghissa yhteispöydässä nauttimassa kasvislounasta ja nappaamassa mukaan suloisennäköisiä leivonnaisia isäntäparin juhlintaa varten.

Vieressä istunutta naista huvitti kovasti, kun otin annoksesta kuvan. "Etkö muuten muista, mitä olet syönyt?". Bee me'stä hain frozen yogurtin jälkiruoaksi.

Lähistöllä oli myös kirjastaan tunnettu Hummingbird Bakery, jonka red velvet cupcakea oli maistettava. Hyvää.



































Tate Modernissa kävin katsomassa Gauguinia, johon muuten kannattaa ostaa liput netistä ennakkoon sekä Freeze Art Fairissa. 150 maailman parhaan gallerian esitellessä huikean määrän nykytaidetta olin tyytyväinen, että olimme käyneet Hummus brossa syömässä hyvät annokset.

Tästä paikasta olin lukenut jo muutama vuosi sitten varmaankin Mondosta. Kaikesta näki, että tarjolla oli lupauksen mukaan tuoretta ja itsetehtyä. Juomapuolella oli tavallista innostavampi alkoholiton lista, jolta löytyi muun muassa itsetehtyä minttu-inkiväärilemonaadia.















Clapham Junctionissa ehdin käydä Jamie Oliverin Recipease-kaupassa, josta mukaan tarttui isot aakkospiparimuotit, jotka nettisivuilla ovat nähtävästi lasten osastolla, ja kuvia kokkikoulusta. Pastakurssia veti tyyliltään ilmetty Jamie Oliverin verisukulainen. Kaupalta olisi voinut odottaa hieman enemmän, aika tavallinen deli täynnä Oliver-tavaraa kokkikoulua lukuunottamatta.



Vielä muutamista herkuista jää kerrottavaa viimeiseen Lontoo-postaukseen. Siitä huomaa, etten - kappas kappas - ole ainoa, joka on kaupungissa käynyt.

23.10.10

Syysloman kirjasaldon helmi: nuoltava alkupalatapetti


Olin edellisen kerran Lontoossa neljä tuntia jouluaattona 1999. Tämä oli myös toistaiseksi ainoa reissuni sinne, kunnes viime viikolla pakkasin kimpsuni ja matkustin syyslomalle. Olen matkustanut aika paljon, mutta jostain syystä Lontoo oli vielä kunnolla näkemättä.

Ja mikä moka se onkaan ollut! Kaupunki on mahtava ja nykyään vielä suoranainen kulinaarinen keidas. Rahat menivät tällä kertaa muuhun kuin Fat Duckissa ruokailuun, mutta lohdutukseksi ostin itselleni kiinnostavasta Waitrose-ruokakaupasta Heston Blumenthalin uuden juhlateemakirjan Heston's Fantastical Feasts.

Suosikkiteemani kirjassa taitaa olla suklaatehdas, ja juhlissa olisi tietenkin nuoltava tapetti alkupalana. Kirjassa annetaan resepti nakkitapetille, mutta Heston kertoo kokeilleensa myös ananasta, omenaa, katkarapucocktailia ja Warholin tyyliin Campbellin tomaattikeittoa. Juusto ei kuitenkaan kuulemma toimi.

Matkan aikana ehdin ostaa neljä tiiliskiven verran painavaa kirjaa, joista kaksi oli Books for Cooks -liikkeestä Notting hillistä. Samannimisen elokuvan nähneille on vastapäätä filmissä ollut matkakirjakauppa samaisessa kuosissa, mutta ilman Hugh Grantia.

Kirjathan saisi tietenkin netistä, mutta miten hauskaa se sitten olisi. Varsinainen syy käydä Books for cooksissa kirjojen selailun lisäksi on palvelu, joka oli loistavaa. Ilman liikkeen myyjää olisin ostanut aivan väärät kirjat. Nyt kävelin onnellisena ulos lokakuussa julkaistun australialaisen My Party - Canapes and Cocktails -kirjan kanssa, johon olen niin ihastunut, että melkein otan sen iltaisin sänkyyni.

Kolmas hankinta oli Chez Jasunkin mainostama Food from Plenty. Neljäs oli Yotam Ottolenghin uusi kirja Plenty (see the pattern), jonka sain kahvilasta signeerattuna. Virkistävää on, että Ottolenghi (tai hänen sihteerinsä) vastaa omalla nimellään sivuilleen tulevaan palautteeseen.

Nyt on vain yksi pulma. Mistä valita eka resepti kokeiluun?