20.8.10

Että hyvää joulua vaan



Joidenkin mielestä tämä on jouluruokaa. Ja tottakai menin tarjoamaan tätä kesällä sellaiselle henkilölle, tarkemmin sanottuna tanskalaiselle.

Tiedän, että ankkaa syödään Tanskassa jouluna, olen itsekin syönyt, mutta en ajatellut assosiaation olevan niin voimakas. Keskityin vain siihen, että se on hyvää ja sitä oli saatavilla. Ehkä en kuitenkaan olisi tarjonnut kinkkua suomalaisille kavereille juhannuksena. Tästä kun keskusteltiin, Peter totesi, että Tanskassa vain köyhät syö kinkkua.

Tultiin sisälle ja sytytettiin kynttilät, koska oli pimeää ja erehdyin kysymään Lontoossa tällä hetkellä työskentelevältä ystävältä, missä he aikovat viettää tämän joulun. Samassa tajusin, ettei tätä j-sanaa ehkä saa vielä lausua. "Ei haittaa, olosuhteet ovat jo täällä." Niin.

Aperitiivi sen sijaan oli kesäinen, myrskyä edeltäneen kostean lämmön keskellä mainio aikuisten mehujää lorauksella rommia.

Ankanrintaa olen viime aikoina kypsentänyt Nellen vinkkaamana Jyrki Sukulan ohjeilla. Lisukkeena toimivat perunat ja ex tempore vihanneshöystö.

19.8.10

Saippua-asetelma Sorrentosta



Toin Italian tuliaisina aidoista sitruunoista tuoksunsa ja värinsä saavia saippuoita, joista yksi pääsi sileiden kivien päälle lepäämään. Näin vesi ei pääse sitä lilluttamaan ja vieraat saivat arkisaippuaa viehkomman tervehdyksen kylpyhuoneeseen. Vinkki oli jostain diy-tyyppisestä kirjasta. Ei ollut kovin vaikeaa tehdä itse.

Rooma, Sorrento, Capri, Amalfin rannikko... en kaipaa teitä enää liikaa, mutta jotain kuvakoostetta kesä-Italian herkuista on varmaan vielä tulossa blogiinkin, lämmittämään viileämmällä ilmalla.

Ja kun nyt puhutaan saippuasta, muistan samalla Saipuan. Tällainen menukortti teki jostain syystä vaikutuksen. Ehkä häihin? Kukka-asetelmat on huikeita, mutta selkeä ei ei meille. Jotenkin liikaa, mutta noissa häissä sopivat ja teksti oli kiva.

15.8.10

Pikkukeskiviikon piknikbileet





Ihana Inari täytti 30 vuotta. Heti juhlien aluksi Inari söi taktisesti kakusta kolmosen pois. Totuutta ei kuitenkaan kannata pelätä. Tervetuloa kolmenkympin paremmalle puolelle!

Juhlat syntyivät lopulta melko lyhyellä varoitusajalla ja siitä huolimatta ainakin 40 vierasta halusi paikalle. Tarjottavina oli kakun lisäksi suolaista piirakkaa, pastasalaattia, viinirypäleitä, viiniä ja emännän leipomaa leipää. Loput herkut ja erityisesti kuohuviini kulkeutuivat puistopiknikjuhliin vieraiden käsissä. Oli niin hyvät bileet, ettei maltettu lopettaa ennen kahta, vaikka aika moni meni töihin seuraavana päivänä ja alkoi tulla vilu.

Oma panokseni oli ohjelmanumero ja suklaajuustokakkubrowniet, joiden reseptin kirjaan suomeksi blogiin jahka jaksan sen kääntää. Alkuperäinen resepti on David Lebovitzin, Pariisissa asuvan amerikkalaisen ruokabloggaajan ja jälkiruokakokin, jonka pisteet nousivat silmissäni kymppiin ostettuani hänen suosituksestaan kesälomalla Italiasta sisilialaista pistaasitahnaa.

Mahtavista kolmekymppisistä puheen ollen, katsokaa tämä kuvasarja (blogi on muutenkin huippu). Skumppa-amme voisi olla hankinnan tai jostain lainauksen arvoinen aurinkoisille kesäpäiville.

3.8.10

Lahjaruusuke kartasta tai lehdestä

Jos olisin kuin pieni japanilainen tyttö, olisin oitis väkertelemässä tällaista tämän kesän häälahjojen päälle. Nyt täytyy vielä harkita. Ei ole edes häälahja ostettuna, mutta onneksi on vielä hetki aikaa.

On pieni hankaluus keksiä lahjaa ihmisille, joiden tyyli ei ole minulle erityisen selkeä ja jotka eivät halua liiaksi vihjaista, mitä haluavat. Raha tuntuu turhan kolkolta läheisille, mutta ei ole kiva antaa jotain, mikä päätyy komeron nurkkaan. Ehkä lahjakortti voisi toimia, mutta mihin?