31.7.10

Eetin hunajaa
















Entisen mökkimme naapurissa asusti Hunaja-Esko, jolta hankittiin tarvittaessa purkki aamiaispöytään. Hunaja-Eskon nimi on jäänyt elämään, vaikka mehiläisten pito loppuikin vuosia sitten. Tämä taitaa olla makein lempinimi, johon olen törmännyt.

Koska Eskolta ei enää hunajaa saa, on täytynyt kurkottaa muualle. Esimerkiksi toiselle puolelle lahtea, josta olen saanut Haapsalusta tuotua hunajaa. Siellä vuokramökin naapurille Eetille piti viedä oma purkki mukanaan, jos hinajaa halusi.

Sain kolme isoa purkkia kultaista, juoksevaa hunajaa tuliaisiksi. Voiko olla parempaa tuliaislahjaa? Hyvää laatua lämmöllä. Ei lahjojen tarvitse olla kalliita. Minua tässä sykähdytti eniten se, että toinen tiesi ilahduttavansa juuri tällä tavalla.
Eräältä kesämökkireissulta palatessa ostin paikallista hunajaa kotiin viemisiksi. Purkissa oli tuottajan nimi ja kännykän numero. Otin tilanteesta vaarin. Koska en ollut juuri silloin lisähunajan tarpeessa, laitoin vain viestin "Kiitos herkullisesta hunajasta".

Ajatus suorasta kommunikaatiosta ruoan tuottajan kanssa on kaupunkilaiselle kiehtova ja ehkä valmistajakin arvostaa palautetta.

29.7.10

Teekannukukka-asetelma

Joskus kukat saa näin näppärästi (ja halvasti, siis edullisesti) esille. Ei vaadi useita kukkia, vain kivan teekannun, muutamia irtokukkia ja lehtiä, joitakin kirjoja ja hieman pelisilmää asettelussa. Omat kesäpuuhani keskittyvät tosin juuri nyt enemmänkin niiden kirjojen lukemiseen. Suosittelen Muriel Barberyn The Gourmet'ta, jos Siilin eleganssi on jo tuttu. 48 tunnin sisällä kuoleva keittiömestari yrittää tavoittaa elämänsä makua mieleensä. Älä lue nälkäisenä.

27.7.10

Spontaanit kuhabileet
















Olin kerran Loisteessa syömässä hyvää kalaruokaa, kun sain tekstiviestin. Tämä oli jo toinen kutsu spontaaneihin kuhabileisiin, ja halusin paikalle, vaikka olin juuri syönyt kalaa.

Kaverini äidillä on toisinaan tapana aamuvarhaisella nostaa verkot Länsi-Suomen rannikolla, perata ja fileoida kalat ja lähettää Matkahuollon matkassa terveisiä tyttärelleen. Tällä kertaa oli luvassa 35 tuoretta kuhafilettä.

Kokoonnuimme siis sekalaisella ja hyvin avoimella kutsulla noin kahden tunnin päästä siitä, kun viesti oli saapunut. Paikalle tuli ehkä kymmenen ihmistä. Rento emäntä tarjoili makoisaa paistettua kuhaa, perunoita, salaattia, oliiveja ja halloumia. Ja tietenkin juotiin paljon valkoviiniä. Vieläkin tulee mahtava olo, kun mietin tätä.

Spontaaneissa juhlissa on usein rennoin tunnelma. Olisi hauska järjestää sellaiset itse joskus, mikä ehkä edellyttää ahkerampaa päivittäin siivousta ja uusia ystäviä, sillä kaikilla tuntuu olevan niin aikataulutettu elämä. Muistan viime kerran saaneeni yllätysvieraan noin 10 vuotta sitten, ja jo silloin se tuntui virkistävän erikoiselta.

Tanskassa eräällä ihastuttavalla saarella, josta äsken sain siellä matkalla olleelta ystävältä postikortin, järjestetään kerran kesässä juhlat. Juhlien päivän ratkaisee vain hyvä sää ja fiilis.

Kun juhlat on päätetty pitää, kiertää kylää henkilöauto, jonka katolla olevasta megafonista kuulutetaan illalla olevista juhlista. Juhlat järjestävällä yhdistyksellä on pöydät ja penkit, paikan päällä myydään juotavaa ja jokainen tuo omat ruokansa. Vai mahtoiko olla toisinpäin.

Ohjelmassa on ainakin musiikkia, mutta yhtä hyvin se voi olla vastakkaiselta niemeltä järjestetty ilotulitusesitys mestaruuskisoissa toiseksi (ja Tivolin ilotulitusmestarin lyöneelle) tulleen kaverin järjestämänä. Mikäli hän ei ole nukkunut pommiin.

25.7.10

Herkkuaamiainen

















Kesällä ei oikein voi käsittää sitä onnea, kun saa syödä tuoreita marjoja. Tätä helppoa, nopeaa herkkuaamiaista on tarjottu tänä kesänä vieraille, juhannusjuhlijoille ja itselle usein eikä edelleenkään kyllästytä.

Kulhoon vain paksua maustamatonta jogurttia, mustikoita, mansikoita, kuorittuja pistaaseja ja pieni liraus vaahterasiirappia. Vaihtoehtoisesti juoksevaa hunajaa. Mukaan voi tietenkin laittaa mitä tahansa marjoja ja hedelmiä, mitä esillä sattuu olemaan.

21.7.10

Helppoa hummusta yöpiknikillä




















Nimipäivissäni on kyse aika rennoista juhlista ja koska nimipäivä on lähinnä tekosyy juhlia, ei lahjoja saa tuoda. Tarjottavat yrittävät myös olla rentoja, ja mukana on aina kuohuvaa ja mansikkaa.

Tällä kertaa mansikkaa ei laitettu jälkiruokaan vaan halloumisalaattiin, ja kakuksi pääsi kirsikkahimossani Schwartzwaldin kakku Maailman ihanimmat leivonnaiset -kirjasta. Resepti ei osoittautunut oikein maininnan arvoiseksi.

Alkunaposteltavaksi valikoitui Hanna Jensenin blogista bongatut dippivihannekset koverretusta kaalista tarjotun omatekoisen hummuksen kera. Helpon hummuksen ohje on Gordon Ramsaynin vaimolta (eikö olekin hyvä tapa esitellä ihminen) Tana Ramsaylta ehdottomasta suosikkiruokaohjelmastani Market Kitchenistä, joka taitaa olla kesätauolla Avalta. Ohjelman omilla nettisivuilla on kuitenkin runsaasti viihdykettä ja iTunesissa voi ladata podcasteja, mutta niistä puuttuu ohjelman nasevin osuus, keskustelu, toisten ruokien kommentointi, leikkimielinen kisailu ja uteliaisuus.

Juhlat vietettiin hieman etuajassa, jotta lomille lähtevät ystävät ehtivät paikalle ja koska olin itse työmatkalla nimipäiväviikolla. Etukäteen kuvittelin, että pienen porukan kemut päättyisivät aikaiseen, mutta ei.

Puolet meistä innostui keskiyöllä pulahtamaan mereen, piknikille puistoon, meren rantaan lukemaan runoja, soutelemaan, keinumaan, keskustelemaan ja katsomaan auringonlaskua. Aamukuudelta uni voitti, mutta oli ehdottomasti hienoin yö aikoihin.

Ohjelmaa oli hitusen niin, että ihmiset tutustuivat toisiinsa ja jää rikkoutui.

Kuvassa oleva Beringer on ostettu Tallinnan Wine librarysta. Kuvittelin, että siellä tunnettaisiin viinit hyvinkin, joten päätin kysyä.

Keskusteli sujui näin.

- What can you tell about this bottle?
- It's sparkling.
- Yes?
- It's rosé.
- Yes.

Tämän verran minäkin osasin etiketistä lukea. Ostin pullon sokkona enkä edes googlannut jälkikäteen. Totesin, että viini oli ainakin siinä tilanteessa ja niiden tarjottavien kera hieman liian makea, mutta ajatuksena zinfandel rosé kiehtoi niin, että olin iloinen, että ostin.

20.7.10

Mansikka-halloumi-pistaasisalaatti
















Tällä viikolla nimipäiviään juhlii yli 630 000 naista. Naisten viikolla nimipäivä on muun muassa Riikalla, Saaralla ja Maaritilla. Onnea näin blogin välityksellä! Olen tosi onneton muistamaan tällaisia merkkipäiviä, vaikka omia nimipäiviäni juhlitaankin joka vuosi.

Traditio liittyy siihen, että perheessämme ei kellään ole syntymäpäivää keskellä kesää ja koska se on parasta mansikka-aikaa, äiti oli sitä mieltä, että silloin juhlitaan. Muiden nimipäivät muistetaan kortilla tai tekstarilla, mutta minä olen jatkanut nimipäiväjuhlien viettämistä myös aikuisena.

Rääppiäisiä ei tällä kertaa jäänyt. Salaatti teki hyvin kauppansa ja seuraavalla viikolla oli hankittava ainekset uudestaan, sillä makumuisto kaihersi mieltäni.

Tässä voi käyttää erilaisia salaatteja sen mukaan, mitä läheltä löytyy. Prosciutton voi jättää pois, jos haluaa vegetaarisen version eikä se muutenkaan mielestäni ollut niin olennainen.

Ystäväni tosin totesi salaatin valmisteluissa auttaessaan, ettei sitä saa jättää pois. "Se on ainoa raaka-aine, josta mä tykkään!". Olemme niin hyviä ystäviä, että kommentti lähinnä nauratti. Lopulta hänkin tosin joutui toteamaan, että salaatti oli toimiva. En tapojeni mukaan ollut testannut reseptiä etukäteen vaan kokeilin suoraan vierailla ja onneksi toimi.

Mansikka-halloumi-pistaasi-prosciutto-salaatti


Romainesalaattia
Tammenlehväsalaattia
Tuoreita pinaatinlehtiä
1 pkt halloumijuustoa
2-3 dl mansikoita
1 dl pistaaseja
10 siivua prosciutto-kinkkua
Balsamikastiketta

Viipaloi halloumi noin sentin viipaleiksi ja liota kylmässä vedessä suolaisuuden vähentämiseksi. Revi salaatit ja pinaatit käsin salaattikulhoon. Sekoita salaatin joukkoon pieni loraus balsamikastiketta. Paahda kuivalla pannulla kuorittuja pistaaseja ja niiden jälkeen pieniksi paloiksi leikeltyä prosciuttoa. Laita pannulle sipaus öljyä ja paista valutetut halloumiviipaleet nopeasti kullankeltaisiksi. Puolita mansikat.

Asettele pienemmiksi paloiksi leikatut halloumit salaatille. Nosta puolitetut mansikat joukkoon. Ripottele pistaasit ja prosciutto päälle.

1.7.10

Tomaattipiirakkaa ja kuohuvaa kaasoille

















Pidin ensimmäisen kaasotapaamisen tällä viikolla, kun kaikki neljä kaasoa sattuivat olemaan samassa maassa ja kaupungissa. Ensi kesän häiden suunnittelu saattaa olla hivenen haasteellista, kun tapaamisia saa järjestää reilusti etukäteen, mutta hyvän ja innostuneen ekan kokoontumisen jälkeen se on varmasti helppoa.

Kerroin meidän suunnitelmia ja ajatuksia häistä, näytin inspiraatiokuvia sekä kuvia juhlapaikasta. Samalla pohdittiin sitä, miten suunnittelusta saataisiin iloisen rentoa. Eräs kaasoista vannotti minut sanomaan, ettei kaikesta tarvitse tulla täydellistä. Teen kyllä kaikkeni, etten muutu hirviömorsiameksi, joka huutaa, kun servetin kulma on taiteltu väärin. Tästä ei varmaan ole suurta pelkoa.

Kaasot innostuivat ehdottamaan yhteistä retkeä hääpaikkakunnalle, pukujen sovittamista yhdessä ja muutamia ohjelmaideoitakin tuli. Tässä vaiheessa emme kovin yksityiskohtaisesti vielä suunnittele kaikkea vaan keräämme ajatuksia ja hajatuksia, joista pikkuhiljaa muodostuu kiva kokonaisuus.

Kaasot ruokittiin sekä ajatusten lennon että kiitoksen vuoksi helpoilla kesäisillä herkuilla. Suolaisena oli basilikan sävyttämää tomaattipiirakkaa, kahta erilaista juustoa ja oliiveja, jotka huuhdottiin Vouvrayn kera alas.

Makeana tarjottiin runsaasti mansikkaa, vadelmia ja pensasmustikkaa ja paljon vaniljajäätelöä sekä Belgian tuliaisina erilaisia konvehteja. Alun perin olin ajatellut tehdä juhannuksena onnistunutta kirsikkapiirakkaa, mutta sää ja eräs kuumuudesta epätoivoinen kaaso ehdotti viileämpää vaihtoehtoa.

Helppo ja nopea piirakka kaverini Terhin antamalla reseptillä syntyi sutjakkaasti yhden kaason auttaessa vesimelonin pilkkomisessa. Kesäpäivän laiskuuden huipentumana käytin valmistaikinaa piirakkaan, mutta itse tehty olisi varmasti parempi.

Tomaattipiirakka

Piirakkataikina
n. 4 tomaattia
1,5 dl maitoa
2 kananmunaa
2 dl juustoraastetta
Purjon vartta ja lehtiä (n. kolmasosa purjoa)
Paljon tuoreita basilikanlehtiä
Mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele piirakkavuoka, päällystä se kaulitulla taikinalla ja laita viilenemään jääkaappiin. Kuullota purjot pannulla. Paista jääkaapissa ollutta piirakkapohjaa noin 15-20 minuuttia uunissa. Viipaloi tomaatit noin sentin paksuiksi pyöreiksi kiekoiksi.

Ota pohja uunista ja lado tomaattiviipaleet pohjalle. Kaada päälle munamaito ja ripottele purjon palat ja basilikan lehdet tasaisesti päälle. Rouhi myllystä pippuria ja ripsota päälle juustoraastetta. Laita uunin alaosaan noin 20-30 minuutiksi. Ota pois uunista, kun juusto on ruskettunut ja pohja vaikuttaa valmiilta.