20.6.10

Juhlajäykkyydestä


















"Jos havaitsette, että diadeemia kantava ihminen ruokapöydässä on vähän jäykänoloinen, se on vain siksi, että se diadeemi ei tippuisi siihen lautaselle."

- Kuninkaallisen hääillan Ylen selostaja

18.6.10

Neljä kaasoa, kiitos

















Eräs erikoinen piirre huomisen kuninkaallisissa häissä on kaason puuttuminen. Kuulin tänä vuonna tavallisistakin häistä, joissa morsiamella ei ollut yhtään kaasoa. Onkohan tämä nouseva trendi?

Monet viime aikojen morsiamet ovat kuitenkin päätyneet useampaan kaasoon. Kaksi, kolme tai neljä ei ole kovin epätavanomainen luku.

Itsekin päädyin lopulta neljään kaasoon. Osin siksi, että koen kaikki kaasoiksi pyytämäni ystävät niin rakkaiksi, että olisi ollut vaikea valita vain yhtä. Epäilin myös erään olevan niin kiireinen, että pelkäsin kaason tehtävien olevan hänelle liikaa.

Häissämme on varmasti tekemistä, sillä kaikki ei tule annettuna ja valmiina, joten toivon saavamme läheisiltä apua. Ykköskaasoehdokas oli myös kertonut vihaavansa askartelua eikä hän jaa intoani suurien juhlien järjestämisessä enkä halua kenenkään kokevan häitäni raskaaksi taakaksi.

Toivon, että kaasojen kanssa voin jakaa ilon häiden suunnittelusta. Mielessä on monia ajatuksia, joista monia ei toteuteta, mutta rakastan silti niiden pohtimista ja haaveilua.

Hyvä puoli useassa kaasossa on se, että heillä on erilaisia taitoja. Yksi on valokuvaukseen, nettiin, taittoon ja kääntämiseen perehtynyt, toinen on huipputarkka organisaattori ja tuntee kirkollisen puolen hyvin, kolmas rakastaa minun tavallani ruokaa ja osaa käsitellä kukkia, ihmisiä ja koristeita, ja neljäs on taloudellisesti taitava, lakia tunteva ja loistava henkinen tuki.

Kaikilla on useita vahvuuksia, mutta erityisten taitojen avulla on helppo jakaa tehtäviä. Toivon, että sillä tavalla voin välttää tilanteen, jossa vain kaksi ahertaa, mutta kaikki keräävät kunnian.

Olen pyytänyt kaasoilta toiveita miellyttävistä tehtävistä tai ehdottomista inhokeista. Aion myös kysyä heiltä, sopiiko ajattelemani tehtävän jako heille.

Koen erikoisena ajatuksen, että kaasot ovat morsiamen käskyläisiä, joiden on osattava ennakoida morsiamen pieninkin mielihalu ja toteutettava se pikimmiten. Ainakin kevään hääohjelmissa näkyi viitteitä tällaisesta.

Tavoitteena ainakaan meillä ei ole "täydellinen päivä" vaan tärkeän juhlan viettäminen hauskasti rakkaiden kanssa.

Neljän kaason avulla onnistun toivottavasti siinä, etten näännytä itseäni hääpuuhilla enkä uuvuta ketään muutakaan. Eniten pelkään sitä, että katselisin hääpäivää kuin ulkopuolinen, koska olisin elänyt edeltävän ajan sumuisessa stressissä. Siksi en aio pitää erillistä hääblogia, sillä en halua liikaa uppoutua kaikkiin yksityiskohtiin.

Ensimmäinen askel rentoon hääsuunnitteluun otetaan kuun lopussa, kun tapaamme kaasojen kanssa. Häitä vietetään vasta ensi vuonna, joten on aikaa ottaa lunkisti.

PS Kiinnostava blogikirjoitus entisaikojen kaason eli kruunurouvan tehtävistä.

17.6.10

Taluttamisen tasa-arvosta ja perinteistä
















Jopa monet monarkian vastustajat aikovat nauliintua television ääreen lauantaina, kun Ruotsissa juhlitaan kruununperillisen häitä*. Juhlahumun aistin selkeästi jo viime viikolla, kun Tukholman työmatkalla iltakymmenen aikaan osuin Skeppsbro-sillalle.

Victorian ja Danielin häistä on noussut pienoinen kohu, kun epätasa-arvoiseksi moitittu morsiamen luovutus on haluttu ottaa käyttöön ruotsalaisen tavan vastaisesti. Nykyinen kuningaspari käveli yhtämatkaa alttarille. Täytyy sanoa, että olen tässä Ruotsin kirkon puolella.

Jo viime vuonna asia herätti keskustelua, kun pastori Annika Borg kehotti morsiamia osoittamaan itsenäisyytensä häiden yhteydessä.

On kaunista, että häiden päähenkilöt haluavat kunnioittaa läheisiään, mutta sen voisi tehdä muullakin tavoin kuin korostamalla naisen mukamas alempaa asemaa. Morsiamen luovutus huokuu symboliikkaa naisen riippuvuudesta isästään tai miehestään niin ilmiselvästi, ettei oikein voi väittää, että kyseessä olisi vain satunnainen rinnakkaiskävely.

Jos ei olisi kyse naisen aiemmin laillisestikin alemman aseman historiallisesta jäänteestä, voisi myös sulhanen kävellä vaikka äitinsä kanssa alttarille. Moni pitäisi tätä luultavasti kuitenkin sopimattomana ja tarpeettomana asiana.

Maailma on täynnä tapoja, joille ei ole enää sijaa. Monet perinteet eivät ole edes kovin pitkäaikaisia, vaikka meistä siltä tuntuisi. Eräässä nettikeskustelussa joku morsian kyseli häiden säännöistä.

Tavat ja perinteet saattavat tuntua joistakin melkein laeilta, vaikka kyse on vain muuttuvista tottumuksista. Minusta on aina kurjaa, kun joku kokee, että omat häät on pakko suunnitella jonkun muotin mukaan, koska muut niin odottavat.

Perinteiden muuttumisesta kertoo muun muassa se, että aika harvoissa "perinteisissä suomalaisissa häissä" näkee morsiustaivasta, itkupolskaa tai morsiuskruunua. Ajat muuttuvat, Eskoseni, ja me muutumme niiden mukana.

On hyvä pohtia sitä, mikä on perinteen sanoma ja miten se sopii omaan arvomaailmaan. Sanomaa ei vähennä se, että itse kutsuisi luovuttamista saattamiseksi, sillä monelle se kuitenkin välittyy epätasa-arvon viestinä, halusi tai ei.

Kaunein tapa mielestäni on se, kun pari kävelee yhdessä vihkimiseen. Näin vanhempani tekivät ja näin mekin aiomme tehdä. Paristahan avioliitossa on kyse ja sitä toivoisi, että tasaväkisesti mennään koko matka.

Vihkimisen aikana vanhemmat voivat osallistua seremoniaan eri tavoin, ja varsinaisessa hääjuhlassa on useita mahdollisuuksia osoittaa kiitollisuutta ja rakkautta perheelleen.

En ole ainoa, joka on häiden yhteydessä pohtinut tätä asiaa. Fuchsia kirjoitti blogissaan aiheesta otsikolla oletko varma, että haluat prinsessaksi? Toiset syntyvät sellaisiksi, toisilla on varaa valita.

* Kuninkaallisten häiden menu on vielä salainen, mutta tunnelmaan virittäytyjät voivat saada jotain inspiraatiota pääparin terveellisestä elämäntavasta. Victoria ja Daniel aikovat ainakin häiden aattona järjestettävillä juhlaillallisilla rajoittaa makeaa ja tarjoavat jälkiruoaksi vain samppanjavaahtokarkkeja.

15.6.10

Tuhannen ja yhden yön lampaankyljykset

















Nämä lampaat osoittautuivat maukkaiksi kumppaneiksi grilliin blogitapaamisessa.

Jos tarjoaisin näitä sellaisenaan, tekisin Chez Jasun innoittaman kanelilla maustetun kikhernetomaattipunasipulisalaatin ja hummusta näille kaveriksi. Tässä tapaamisessa ruokaa oli kuitenkin yllin kyllin, joten ennakoin tilannetta rajoittamalla tuomisiani.

Kyljykset saivat kehuja mainiosta maustamisesta, vaikka marinoin niitä vain reilu kolme tuntia aika niukassa marinadissa. Tein marinadin etukäteen ennen lampaiden ostamista ja etenin liikaa ohjeen mukaan. Pohdin kyllä reseptin kaksinkertaistamista, mutta osa aineksista loppui kesken.

Tällä mentiin ja hyvä tuli.

Ostin Reinin lihalta valmiita parikyljyksiä, mutta jos hankit lampaankyljysrivin, poista ensin ylimääräinen rasva ja kalvot terävällä veitsellä.

Alla oleva marinadimäärä voisi sopia noin 6 parikyljykselle tai hieman useammalle pienemmälle kyljykselle. Käytin tätä 12 parikyljykselle ja se toimi, vaikka aika naftisti marinadia oli.

Tuhannen ja yhden yön marinadi

0,5 g sahramia
2 rkl punaviinietikkaa
0,5 rkl aniksen siemeniä
1 tl sumakkia (jätin pois, mutta ainakin Hakaniemen hallista saisi)
1 sitruunan kuori raastettuna (ei valkoista osaa)
2 puristettua valkosipulin kynttä
1 rkl rosmariinin lehtiä
10 mintunlehteä (laitoin hieman enemmän)
1,5 dl oliiviöljyä

Liota sahrami etikassa. Paahda aniksen siemeniä kuivalla pannulla, kunnes niiden tuoksu vapautuu. Sekoita kaikki ainekset ja pane kyljykset marinadiin. Anna maustua vähintään tunnin ajan, mielellään pidempään.

Valuta kyljykset ja grillaa tai paista grillipannussa. Jätä liha roséksi. Kypsennysaika riippuu kyljysten paksuudesta ja grillin lämmöstä, mutta oikeata tilaa voi selvittää painamalla lihaa sormella. Mediumiksi kypsennettu liha antaa hieman periksi, mutta ei ole täysin joustava eikä ihan tönkkö. Parempiakin ohjeita varmasti netissä on, mutta kokeilemalla tämänkin oppii.

Kyljyksiä ei kannata käännellä useaan kertaan mehukkuuden takia. Yksi kääntö riittää siinä vaiheessa, kun lihasnesteet irtoavat. Kun neste irtoaa toisellakin puolella, pitäisi kyljyksen olla medium. Ohuet kyljykset valmistuvat aika nopeasti, joten grillin luona on syytä seistä.

Isäni aina teroitti, että ruokaa pitää katsoa. Nami namasteen kokkikoulussa meille taas tähdennettiin, että marinadin pitää maistua hyvältä eli sitä kuuluu maistaa.

Marinadin resepti on kirjasta Namaste. Plussaa kirja saa veden kielelle nostattavien reseptien lisäksi kaksikielisyydestä. Kirja toimii sekä tuliaisena että käytössä kaksikielisissä kodeissa. Taitto antaisi ymmärtää, että kirja on vanhempi kuin viimevuotinen, mutta sen puutteen korvaa hellyyttävän irlanninterrierin kuvat.

13.6.10

Grillaajien raikas booli

















Onnistuu grillaus myrskyssäkin, ainakin hyvässä seurassa ja sisällä istuvien ohjeita kärsivällisesti kuuntelemalla. Koska grillatessa tulee jano, loihdin hieman erilaisen boolin tosi tosi tosi ihanien ruokabloggaajien grillibileisiin.

Sillä sibulat ja Sorsanpaistaja ennättivät jo kertoa tapaamisesta blogeissaan. Sieltä näette upeita ruokakuvia illan antimista. Ei jäänyt nälkä, ei.

Boolin lisäksi vein tuliaisina Hakaniemen hallista ostettuja itse marinoimiani lampaan parikyljyksiä, mojitomehujäitä sekä ohjelmaa. Näistä kerromme ensi kerralla.

Maukas booli syntyy edullisesti ja helposti, jos vain on ensin tajunnut tuoda yhden ainesosan joltain ulkomaan matkaltaan.

Alkosta ei jostain syystä saa Martini rosatoa, jonka nimi aiemmin oli rose. Litran pullo maksoi Tanskassa oston hetkellä noin 6 euroa, joten jokainen voi laskea, kuinka paljon viiden litran boolin hinnaksi tulee. No avitetaan vähän, ehkä noin 15 euroa.

Jos et saa käsiisi Martini rosatoa, älä tee sitä virhettä, että korvaisit sen Martini rossolla, joka on täysin eri asia. Kokeilin kerran ja tulos oli järkyttävä. Siinä tapauksessa kannattaa mieluummin turvautua esimerkiksi Alkon booliohjeisiin.

Sivuilta löytyy vinkkiä myös boolin menekin ja vahvuuden laskemiseen.

Hinnan ansiosta tätä boolia varten saattaa kuitenkin jaksaa raahata pari pulloa jostain naapurimaasta. Boolia on kehuttu joka kerta, kun sitä jossain olen tarjonnut.

Maukas kesäbooli


1 osa Martini rosatoa/roseta (mutta ei rossoa)
2 osaa appelsiinimehua (josta enintään puolet voi korvata greippimehulla)
2 osaa Schweppes lemonia
Paljon jäitä, mielellään isoina paloina

Sekoita ainekset boolikulhossa yhteen. Tarjoile välittömästi.

Jäiden joukkoon voi hyvissä ajoin pakastaa koristeita kuten marjoja tai myrkyttämättömiä ruusun terälehtiä. Voit myös pakastaa fairylla pestyjä appelsiinilohkoja viilentämään ja kaunistamaan boolia.

8.6.10

Nami namaste (Matkoilla)




































Blogi ja minä olemme olleet hieman matkoilla. Blogi on kovin pahoillaan, ettei se tehnyt asiasta aiemmin virallista numeroa tai ryhdistäytynyt. Me molemmat olemme.

Mutta nyt on aika palata takaisin ja lopettaa työkiireet ja -matkat. Ainakin kiireet, sillä pian on edessä seuraava reissu rakkauden valtakuntaan, Tukholmaan. Häähumua siellä ei varmasti voi välttää.

Kaikkein paras matka on silti ollut viimeisin miniloma, treffit lahden eteläpuolella.

Mies täytti äskettäin vuosia ja halusin antaa lahjan, josta molemmat nauttisimme. Oma lehmä oli vakaasti ojassa, mutta myös se, että yhteistä aikaa viime aikoina on ollut turhan niukasti.

Haaveilemme molemmat matkustamisesta yhdessä, mutta koska pidempää aikaa siihen ei ollut, päädyin minilomaan Muhulla. Sikke Sumarin NamiNamaste on yhtä houkutteleva kuin kuvat nettisivuilla antavat ymmärtää.

Sisustukseen oli kiinnitetty huomiota, tunnelma oli rento kuin kylässä ja Sikke oli niin suloinen, että olisin voinut adoptoida tädikseni.

Ohjelmaksi olin tilannut meille kokkauskurssin. Sen veti Siken mies, Tony, joka on aiemmin pitänyt Tony's Deliä Bulevardilla.

Ajattelin aluksi, että ehkä mies saa tästä enemmän irti, minähän olen meistä se kokeneempi kokki. Hehe. Tony otti turhat luulot lempeällä tavalla pois heti alkuun. Opimme molemmat hyvän risoton nikseistä sekä ankanrinnan marinoinnista, valmistuksesta ja grillauksesta.

Loma oli innostava tapa viettää syntymäpäiviä. Hieman tyyriimpi kuin kakkukestit tai kotibileet, tietysti, mutta minusta sen väärti. Lahjasta jäi pysyvä jälki sydämeen meille molemmille. Eikö kuulostakin ärsyttävän hunajaiselta? Mm-m. Sellainen olo reissun jälkeen on kuitenkin ollut.