24.1.10

Rappusia alas kahvia kohti


















Eräs tanskalainen tuttuni asuu pienessä kerrostalossa, jonka rapussa on joka kerroksessa vain yksi huoneisto. Joku sai idean, että naapurit voisivat tutustua toisiinsa paremmin yhteisessä juhlassa, josta kenenkään ei tarvitsisi ottaa päävastuuta.

Yläkerrassa asuva pari valmisti alkudrinkit. Sitten juhlaväki siirtyi kerroksen alemmas nauttimaan alkupaloja, hetken päästä seuraavaan kohteeseen pääruoan pariin. Neljännessä kerroksessa oli jälkiruoka ja alimmassa taisi olla kahvia ja konjakkia.

Samalla kaikki pääsivät näkemään toistensa kodit ja huomaamaan, miten eri tavalla jokainen oli sisustanut pohjaratkaisuiltaan samanlaiset asunnot. Miten on, naapurit... Pannaanko bileet pystyyn?

Rentous on joskus valttia, kun ei tarvitse erityisesti mitään valmistella vaan voi keskittyä itse juhlimiseen. Edellisillä syntymäpäivilläni olin juhlien ensimmäisten kolmen tunnin ajan huolestunut, riittääkö ruoka, onko se tarpeeksi hyvää ja viihtyvätkö vieraat. Tänä vuonna päätin ottaa löysin rantein. Vuokrasin edulliseen jäsenhintaan "klubini" ylimmästä kerroksesta saunatilan, jonka kattoterassilla on kuuma palju. Nautiskelimme rauhassa pienellä, hyvällä porukalla kuohuvasta, lempeistä löylyistä ja höyryävästä paljusta yhtä tähteä katsellessa.

Kerrankin ei ollut kiire peseytyä ja pukeutua. Viimeiset kylpijät tulivat saunasta ulos juuri sopivasti ruoan saapumista odottamaan. Tarjoilija toi pyydettyyn aikaan maukkaat annokset, jälkiruokatiramisut ja kaapista sai lisää juomaa. Olin pyytänyt vieraita osallistumaan osaan kustannuksista, mutta ihania lahjojakin sain. Tällaisia juhlia voisi joskus toistekin järjestää.

18.1.10

Blogileiri, oi iloa

Vai sittenkin ruokabloggaajien leiri? Mikä taivas!

Aiemmassa postauksessa hehkutin viime perjantaista ruokabloggaajien tapaamista. Kun uskaltauduin tai ehkä enemminkin änkesin itseni mukaan viime syyskuussa Merituulin ja Jukan kotona vietettyihin bloggaajien grillibileisiin, ajattelin, mahdanko joukkoon kuuluakaan. Blogiani nimitän etupäässä juhlablogiksi, vaikka ruoka olennaisesti juhliin kuuluukin ja sitä kautta on täälläkin suuressa roolissa. Nyt kun olen ollut jo kolmessa tapaamisessa mukana (ja erään alullepanija), koen kuuluvani joukkoon.

En olisi vuosi sitten uskonut..... No ei ehkä aloiteta tällä lauseella, mutta toteanpa, että bloggaaminen on tuonut elämään suunnattomasti iloa. Teen tätä harrastuspohjaisesti, ehkä osin työn vastapainona. Kirjoitan ja ideoin intohimosta ja samalla hyvinkin rennosti, mikä valitettavasti näkyy välillä heikkona päivitystahtina. Blogi tulee prioriteettilistalla usein viimeisenä, mikä tuntuu kurjalta niitä kahta säännöllistä lukijaa kohtaan.

Kaikkein hauskinta tässä on ollut välitön ja innostunut vuorovaikutus muiden bloggaajien kanssa, joka korostuu erityisesti kasvokkaisissa tapaamisissa tai niiden jälkeen. On hiukan helpompi kommentoida, kun on tavannut ja tietää, että toinen ei pahastu siitä, että kommentoin svenska dagenin viettoa omasta näkökulmastani. Lisäksi ruokabloggaajien tapaamiset ovat siitä hauskoja, että kerrankin kukaan ei hermostu siitä, että ruokaa on kuvattava kunnolla ennen syömistä. Canon vai Nikon?

Itse pidän älyttömästi siitä, että voin ilmoittautua juhliin ihmisten luokse, joita en ole koskaan tavannut (vieraatkin täysin entuudestaan tuntemattomia) ja vieläpä samalla ilmoittaa yöpyväni heidän kotonaan. Tämä ei onnistuisi ihan missä tahansa porukassa.

Enpä nyt malttanut olla vielä vähän hehkuttamatta tätä, niin hyvä fiilis jäi taas perjantaista.

Juhlat netissä?


Online baby shower pandalle ei ehkä ole ensimmäinen asia, mikä tulee mieleen, jos ajattelee verkon tarjoamia mahdollisuuksia perhejuhliin osallistumiseen. Suloinen ajatus se silti on.

Ehkä virtuaalista osallistumismuotoa voisi harkita joskus bloggaajienkien kesken yhteisten tapaamisten suhteen? Aina ei esimerkiksi Oulun ja Helsingin väliä ehdi matkata, mutta voisi hyvin järjestää vaikka reaaliaikaisen ruokahaasteen kahden kisatiimin kesken. En tiedä, välittyisikö hulvaton tunnelma, jota viime perjantain ruokabloggaajien livetapaamisessa koettiin, yhtä hyvin netin kautta. Mahtavaa meillä oli, vaikka tällä kertaa ohjelmaan ei kuulunutkaan ruoan laittoa.

Eräs kaveri kysyi juuri, onko bloggaaminen tosiaan noin sosiaalista toimintaa vai tunsinko kaikki entuudestaan. Reilun 20 hengen joukosta puoleen tutustuin viime syksynä ja loppuihin nyt, vaikka aika ei riittänytkään kaikkien kanssa kunnon keskusteluun. Toivottavasti juttu jatkuu. Kiitos kaikille uusille ja vanhoille tuttavuuksille, tässä seurassa ei taida koskaan olla tylsää.

Jatkoja edeltäneestä kemuilusta kertoivat muun muassa Pastanjauhajat, Sillä sipulit ja Siskokset. Tulipa myös illan aikana todistettua, että minä en ole juhlatäti vaan juhlanuori.

Mutta asiaan eli nettijuhlimiseen. En oikein vielä tiedä, miten ajatukseen suhtautuisin. Toisaalta se kiehtoo, mutta pohdin myös tunnelman välittymistä. Voisiko se tosiaan toimia?

Suomessa ei vielä ole hurjan yleistä osallistua juhliin netin välityksellä tai tajuta tarjota kauempana asuville tutuille mahdollisuutta tulla tätä kautta mukaan. Nimiäisten tai kasteen kohdalla olen näin muutaman kerran kuullut käyneen, mutta eipä ole tullut esimerkiksi nettihäitä tai -hautajaisia itselleni vielä vastaan. Vaihtoehdot varsinkin hyvin paljon kauempana asuvien tai liikkumiskyvyttömien sukulaisten kanssa ovat olleet, että kutsutaan ihan vain kohteliaisuudesta tai juhlitaan heidän kanssaan myöhemmin.

Netti tarjoaa mahdollisuuden laajentaa vieraiden osallistumismahdollisuuksia melko kivuttomasti niin järjestelyjen kuin rahan kannalta. Tarvittavat laitteet ovat aika edullisia, jos sekä lähettäjällä että vastaanottajalla on tietokone. Nettikamera ja mikrofoni vielä päälle ja skype ladattuna niin erittäin edullisesti saa mummon mukaan.

Jos saa. Luin viime syksynä jostain lehdestä Yhdysvalloissa toimivan suomalaisen papin kokemuksista suomalaisista ja amerikkalaisista perhejuhlista. USA:ssa on jo monessa kirkossa talouden taantumankin takia vähennetty väkeä ja yksi pappi saattaa hyvinkin pitää perinteistä sunnuntaisaarnaa kolmelle kirkolle yhtä aikaa, verkon välityksellä.

Siinä kulttuurissa on melko luontevaa, että yksittäisen perheen omasta juhlasta lähetetään livestreamia läheisille. Suomessa taas eräs pappi asettui kuvaamisessa vastahankaan, ei ilmeisesti halunnut kastetilaisuutta häirittävän. Hiljaa itsekseen toimitusta seuraava isoäiti ei ehkä muutaman yskänpuuskan lisäksi kovasti ketään häiritsisi (ja äänenhän voi aina kytkeä kirkon päässä pois). Ehkä kyse oli siitä, että kirkkoon tuntui tunkeutuvan jotain uutta, liian modernia. Tunnelma ei ole enää niin pyhä, jos teknologia ottaa vallan, vaikka kirkossa jo ennestään kamerat, kännykät ja videot surraavat.

Jos tarjolla on edullisia, ehkä kirkon jäsenen itsensä paikalle tuomia välineitä, joilla helpotetaan osallistumista, luulisi sen innostavan, onhan kirkolla jo nyt välillä vaikeuksia tavoittaa ihmisiä.

Ideaa voisi hyödyntää muissakin kuin perhe- tai kirkkojuhlissa. Miten olisi tuparit netin välityksellä? Tai työkaverin läksiäiset? Entä vappu?

Etävieraat voisivat osallistua juhlaan muullakin tavalla kuin nököttämällä hiljaa hymyillen tai huokaillen paikallaan. Asiaa ovat tietenkin tilanteeseen sopiva asu, omat juhlaeväät ja juotavat. Vieraalle voi lähettää etukäteen reseptin tai vaikka kaikki, pääsee makuaistillakin kokemaan juhlan kuten muut. Virallisen osuuden jälkeen netin kautta voisi onnitella tuoretta morsianta, pitää puhe, näyttää muille vieraille kuvia eläkkeelle lähtijän ensimmäisistä firman pikkujouluista, vetää tietovisa kaikille vieraille tai opettaa tanssi.

Juhlien emännän tehtävänä olisi ainoastaan päättää, missä vaiheessa lähetys loppuu ja kutsutaanko etäilijät mukaan jatkoillekin.

Kuva: Rauna (kuvassa viikko sitten syntymäpäivilleni irl-osallistuneet oliot)

10.1.10

Hengissä hyvässä seurassa


































Edellinen vuosi päättyi ja uusi vuosi alkoi hyvässä seurassa. Jossain vaiheessa tuumin, että juhliin pitäisi keksiä jotain extraa, mutta kun toisessa kauppakeskuksessa ostoksilla ollessani kuulin Sellon tapahtumista, unohdin ne ajatukset. Tärkeintä oli olla hengissä ja yhdessä. Nämä olivat ehkä parhaimmat uuden vuoden juhlat. Lämpimät, hauskat ja läheiset. Ruokakin oli loistavaa.

Flirtini-alkudrinkkiä kehuttiin maukkaaksi, blinit paistuivat juuri sopivan rapeiksi, uusi lisukeidea maistui kanan, sitruunan sekä korianterin kanssa ja jälkiruoaksi nautitut pakastekuivatut mansikat Häagen-Dazsin vaniljajäätelön kanssa kruunasivat illan. Keskiyöllä juotiin ulkona samppanjaa ja naurettiin mahtavia raketteja katsoen, ne olivat isoja ja niitä oli kaikkialla.

Uuden vuosikymmenen ensimmäinen aamiainen nautittiin raukeasti aamuauringon helliessä kodin seiniä.

9.1.10

Kekkosen mehulunta tipattomaan

















Jos tammikuussa joutuu järjestämään juhlat, saattaa osa vieraista kaivata jotain alkoholitonta. Ankeaa, eikös. No ei, sillä nykyään on niin monenlaista alkoholitonta vaihtoehtoa, että voi olla jopa vaikea valita.

Tipattomuuden ei pidä olla este osallistua juhliin tai tuntea itsensä erikoiseksi, ja siinä voi juhlien järjestäjä hienotunteisesti auttaa. Monestihan "juomattomuus" eli se, että ei juo alkoholia, on kaikkein suurin ongelma niille, jotka itse juovat. Omaa asennetta voi testata vaikkapa Kännikapinan sivuilla ja juhlakutsussa voi tehdä selväksi, että tarjolla on erilaisia vaihtoehtoja. Aika harvoin vieraat itse tulevat maininneeksi alkoholittomuudestaan, sillä eivät halua aiheuttaa vaivaa.

Usein ei aina muista ajatella, että on kiinnostavampiakin vaihtoehtoja kuin vesi, limsa, tee tai mehu. Tänä viikonloppuna muistin tilata hyvissä ajoin alkoholittoman drinkin juhliin tipattomaa viettävälle ystävälle.

Joskus on helpompi hankkia valmis pullo kuin sekoittaa itse juomia.

Ainakin Ruohonjuuresta voi ostaa kuohuvaa kuusenkerkkäjuomaa. Riekon marjatila valmistaa myös erilaisia alkoholittomia, marjaisia kuohuvia, joista mansikkaista saa Jokiksen listauksen mukaan Alkosta. Jos haluaa jotain valmista, mutta ehkä kokista erikoisempaa limsaa, saa Stockmannilta Lorinan luonnollisesti maustettua limen ja sitruunan makuista Gently Sparkling Pink Lemonadea, joka maistui pikkujouluissani monen mielestä hyvältä. Pullo on aika näyttävä, tosin hieman hintava. Muitakin vaihtoehtoja kaupoissa on.

Alkon sivuilla ei kauheasti edes tipattoman kunniaksi alkoholittomia vaihtoehtoja esitellä, mutta lista sentään löytyy. Systembolagetissa olen aiemmin huomannut, että alkoholittomia vaihtoehtoja mainostetaan näkyvästi ja nettisivuillakin on laaja valikoima alkoholittomien drinkkien ohjeita. Jos ruotsi ei taivu täysin, voi apuna käyttää vaikka tätä kätevää ja ilmaista nettisanakirjaa, joka oman kokemukseni mukaan antaa kotikäyttöön usein riittävästi variaatioita ja taivutuksia.

Raittiuden ystävien sivuilta saa vinkkiä suomeksi esimerkiksi alkoholittoman Marskin juoman tekoon.

Englanniksi googlettamalla mocktaileja löytyy pilvin pimein ideoita. Niitä tarvitaan jatkossakin, sillä tipattomia löytyy alkutalvenkin jälkeen niistä, jotka eivät voi, halua tai saa "juoda".

Mainiosta Urho Kekkosen pöydässä -kirjasta silmiin sattui myös kiinnostava mehulumen resepti, joka on alunperin kirjasta "Kortiton ruoka ja miten käytän korttiannokseni". Kekkoskirja on muuten nyt sekä Suomalaisen että Akateemisen kirja-alessa mukana. Hieman jäi epäselväksi, nauttiko presidentti tätä herkkua useinkin ja miten resepti kirjaan valikoitui. En ole vielä kahlannut kirjaani kokonaan läpi, joten ehkä tarina vielä löytyy. Tätä voisi tarjota juhlien kevennyksenä varsinkin nyt, kun lunta on enemmän kuin vuosiin.

Kekkosen mehulumi

3-4 dl mehua
sokeria
maljakollinen lunta

"Tuli kerran lumituiskussa lapsivieraita, jotka pyysivät jotain oikein hyvää. Ikkunalle putoili suuria, pehmoisia lumihiutaleita, maljakko pantiin siihen ja kun se oli vallan täysi, tiputettiin makeata mehua, kunnes se oli imeytynyt lumeen. Ja vähän sokeria päälle. Kyllä se oli hyvää. - Likaista lunta ei tietenkään saa käyttää."


Kuva: Rauna

8.1.10

Elviksen synttärit
















Koska on Elviksen syntymäpäivä, voisi 42-vuotiaana kuolleen kuninkaan kunniaksi rustata viikonlopun viettoon hänen lempiruokaansa. Jamie Oliver näyttää mallia, miten sen voisi tehdä itse jauhetuilla hampurilaispihveillä, yhdessä Elvis-imitaattorikaverinsa kanssa. Ohjelman voi vielä hetken aikaa katsoa suomeksi netistä, ja englanninkielinen resepti löytyy myös.

Hampurilaisia varten ahkerat tekee myös omat sämpylänsä. Kuulemma maailman parhaat saa tällä reseptillä.

Elviksen legendaarisesta ruokahalusta on kirjoitettu myös kirjoja. Enpä tiedä, uskoako väitettä yli 90 000 kalorin päiväannoksista, mutta ilmeisesti ruoka maittoi.

Netistä löytää jos jonkinlaista sivua, joilla on lueteltu Elviksen lempiruokia, joita olivat hampurilaisten lisäksi ananaskeikauskakku, lihamureke ja banaanipähkinävoileivät. Ilmeisesti myös orava maistui rokin kuninkaalle.

Elvis-lasit vaan päähän ja baanalle. Ehkä ohjelmaksi kelpaisi tanssikilpailu (jaiks) tai Elvis-elokuva. Elvis muuten sai 11-vuotissynttäreillään kitaran lahjaksi. Ehkä siinä olisi jotain ideaa koristeluun, nimikyltteihin, plaseerauskortteihin tai läksiäislahjoiksi.

Itse ajattelin viettää omia synttäreitä kerrankin ilman turhaa stressiä. Rakastan juhlien suunnittelua ja valmistelua, mutta aina on liian kunnianhimoiset suunnitelmat suhteutettuna henkilöresursseihin. Uuden vuoden juhlissa oli mahtavaa, että vieraat myöhästyivät, sillä emäntä oli vielä vähän vaiheessa. Nyt kuitenkin menemme saunomaan ja pulikoimaan kattoterassin poreammeeseen pipot päässä. Ainoa rasite on jaksaa avata paikalla olevat kuohuviinipullot.


Kuva: virginmedia.com