15.8.10

Pikkukeskiviikon piknikbileet





Ihana Inari täytti 30 vuotta. Heti juhlien aluksi Inari söi taktisesti kakusta kolmosen pois. Totuutta ei kuitenkaan kannata pelätä. Tervetuloa kolmenkympin paremmalle puolelle!

Juhlat syntyivät lopulta melko lyhyellä varoitusajalla ja siitä huolimatta ainakin 40 vierasta halusi paikalle. Tarjottavina oli kakun lisäksi suolaista piirakkaa, pastasalaattia, viinirypäleitä, viiniä ja emännän leipomaa leipää. Loput herkut ja erityisesti kuohuviini kulkeutuivat puistopiknikjuhliin vieraiden käsissä. Oli niin hyvät bileet, ettei maltettu lopettaa ennen kahta, vaikka aika moni meni töihin seuraavana päivänä ja alkoi tulla vilu.

Oma panokseni oli ohjelmanumero ja suklaajuustokakkubrowniet, joiden reseptin kirjaan suomeksi blogiin jahka jaksan sen kääntää. Alkuperäinen resepti on David Lebovitzin, Pariisissa asuvan amerikkalaisen ruokabloggaajan ja jälkiruokakokin, jonka pisteet nousivat silmissäni kymppiin ostettuani hänen suosituksestaan kesälomalla Italiasta sisilialaista pistaasitahnaa.

Mahtavista kolmekymppisistä puheen ollen, katsokaa tämä kuvasarja (blogi on muutenkin huippu). Skumppa-amme voisi olla hankinnan tai jostain lainauksen arvoinen aurinkoisille kesäpäiville.

2 kommenttia:

I kirjoitti...

Hauska juttu, vaikka juhlan kestoon nähden lyhyt ;) Kuitenkin kärsin vääryyttä iän suhteen, sillä aloitin kakun siitä, mihin oli tullut naarmu! :p

Opinpa senkin, että aamun panikointi leipä- ja piirakkatehtaassa olisi riittänyt pienemmälläkin teholla. Ettei tarvitsisi ajatella että kaikki syövät kaikkea. Järjestäjän klassinen dilemma, kai. Ihanaa oli kuitenkin kun tuli vierailta hyviä lajeja, kuten browniesi. Juomaa jäi niin paljon yli että pitänee järjestää uudet juhlat ;)

Muutama muuten kysyi leipäreseptiäni. En muista kysyitkö sinä mutta kerron kuitenkin, että se lisä on se siirappi.

Hyväntuulisia kuvia sait vaikkei muita henkilöitä ole! Ja oikeassa olet. David Lebovitz ansaitsee kympin.

Rauna kirjoitti...

Niin niin. No, ehkä uskon sua. Ja olethan sä jo nyt huomannut, että elämä on erityisen kivaa sen maagisen päivän jälkeen.

Mulla on aina tää sama ruokapaniikki, että mitäs jos se loppuu. Kertaakaan ei ole käynyt näin, mutta olen kyllä kuullut häistä, joissa hääkakkua ei ole riittänyt kaikille ja muita kauhutarinoita. On sillä laskemisella jokin ajatus, tosin voisi mennä ehkä grammojen mukaan niin tulisi vähän tarkempaa.

Anna leipäresepti ihmeessä. Jos saan, laitan mielelläni blogiin. Oli maukkaita ja suloisia.