31.7.10

Eetin hunajaa
















Entisen mökkimme naapurissa asusti Hunaja-Esko, jolta hankittiin tarvittaessa purkki aamiaispöytään. Hunaja-Eskon nimi on jäänyt elämään, vaikka mehiläisten pito loppuikin vuosia sitten. Tämä taitaa olla makein lempinimi, johon olen törmännyt.

Koska Eskolta ei enää hunajaa saa, on täytynyt kurkottaa muualle. Esimerkiksi toiselle puolelle lahtea, josta olen saanut Haapsalusta tuotua hunajaa. Siellä vuokramökin naapurille Eetille piti viedä oma purkki mukanaan, jos hinajaa halusi.

Sain kolme isoa purkkia kultaista, juoksevaa hunajaa tuliaisiksi. Voiko olla parempaa tuliaislahjaa? Hyvää laatua lämmöllä. Ei lahjojen tarvitse olla kalliita. Minua tässä sykähdytti eniten se, että toinen tiesi ilahduttavansa juuri tällä tavalla.
Eräältä kesämökkireissulta palatessa ostin paikallista hunajaa kotiin viemisiksi. Purkissa oli tuottajan nimi ja kännykän numero. Otin tilanteesta vaarin. Koska en ollut juuri silloin lisähunajan tarpeessa, laitoin vain viestin "Kiitos herkullisesta hunajasta".

Ajatus suorasta kommunikaatiosta ruoan tuottajan kanssa on kaupunkilaiselle kiehtova ja ehkä valmistajakin arvostaa palautetta.

Ei kommentteja: