18.1.10

Juhlat netissä?


Online baby shower pandalle ei ehkä ole ensimmäinen asia, mikä tulee mieleen, jos ajattelee verkon tarjoamia mahdollisuuksia perhejuhliin osallistumiseen. Suloinen ajatus se silti on.

Ehkä virtuaalista osallistumismuotoa voisi harkita joskus bloggaajienkien kesken yhteisten tapaamisten suhteen? Aina ei esimerkiksi Oulun ja Helsingin väliä ehdi matkata, mutta voisi hyvin järjestää vaikka reaaliaikaisen ruokahaasteen kahden kisatiimin kesken. En tiedä, välittyisikö hulvaton tunnelma, jota viime perjantain ruokabloggaajien livetapaamisessa koettiin, yhtä hyvin netin kautta. Mahtavaa meillä oli, vaikka tällä kertaa ohjelmaan ei kuulunutkaan ruoan laittoa.

Eräs kaveri kysyi juuri, onko bloggaaminen tosiaan noin sosiaalista toimintaa vai tunsinko kaikki entuudestaan. Reilun 20 hengen joukosta puoleen tutustuin viime syksynä ja loppuihin nyt, vaikka aika ei riittänytkään kaikkien kanssa kunnon keskusteluun. Toivottavasti juttu jatkuu. Kiitos kaikille uusille ja vanhoille tuttavuuksille, tässä seurassa ei taida koskaan olla tylsää.

Jatkoja edeltäneestä kemuilusta kertoivat muun muassa Pastanjauhajat, Sillä sipulit ja Siskokset. Tulipa myös illan aikana todistettua, että minä en ole juhlatäti vaan juhlanuori.

Mutta asiaan eli nettijuhlimiseen. En oikein vielä tiedä, miten ajatukseen suhtautuisin. Toisaalta se kiehtoo, mutta pohdin myös tunnelman välittymistä. Voisiko se tosiaan toimia?

Suomessa ei vielä ole hurjan yleistä osallistua juhliin netin välityksellä tai tajuta tarjota kauempana asuville tutuille mahdollisuutta tulla tätä kautta mukaan. Nimiäisten tai kasteen kohdalla olen näin muutaman kerran kuullut käyneen, mutta eipä ole tullut esimerkiksi nettihäitä tai -hautajaisia itselleni vielä vastaan. Vaihtoehdot varsinkin hyvin paljon kauempana asuvien tai liikkumiskyvyttömien sukulaisten kanssa ovat olleet, että kutsutaan ihan vain kohteliaisuudesta tai juhlitaan heidän kanssaan myöhemmin.

Netti tarjoaa mahdollisuuden laajentaa vieraiden osallistumismahdollisuuksia melko kivuttomasti niin järjestelyjen kuin rahan kannalta. Tarvittavat laitteet ovat aika edullisia, jos sekä lähettäjällä että vastaanottajalla on tietokone. Nettikamera ja mikrofoni vielä päälle ja skype ladattuna niin erittäin edullisesti saa mummon mukaan.

Jos saa. Luin viime syksynä jostain lehdestä Yhdysvalloissa toimivan suomalaisen papin kokemuksista suomalaisista ja amerikkalaisista perhejuhlista. USA:ssa on jo monessa kirkossa talouden taantumankin takia vähennetty väkeä ja yksi pappi saattaa hyvinkin pitää perinteistä sunnuntaisaarnaa kolmelle kirkolle yhtä aikaa, verkon välityksellä.

Siinä kulttuurissa on melko luontevaa, että yksittäisen perheen omasta juhlasta lähetetään livestreamia läheisille. Suomessa taas eräs pappi asettui kuvaamisessa vastahankaan, ei ilmeisesti halunnut kastetilaisuutta häirittävän. Hiljaa itsekseen toimitusta seuraava isoäiti ei ehkä muutaman yskänpuuskan lisäksi kovasti ketään häiritsisi (ja äänenhän voi aina kytkeä kirkon päässä pois). Ehkä kyse oli siitä, että kirkkoon tuntui tunkeutuvan jotain uutta, liian modernia. Tunnelma ei ole enää niin pyhä, jos teknologia ottaa vallan, vaikka kirkossa jo ennestään kamerat, kännykät ja videot surraavat.

Jos tarjolla on edullisia, ehkä kirkon jäsenen itsensä paikalle tuomia välineitä, joilla helpotetaan osallistumista, luulisi sen innostavan, onhan kirkolla jo nyt välillä vaikeuksia tavoittaa ihmisiä.

Ideaa voisi hyödyntää muissakin kuin perhe- tai kirkkojuhlissa. Miten olisi tuparit netin välityksellä? Tai työkaverin läksiäiset? Entä vappu?

Etävieraat voisivat osallistua juhlaan muullakin tavalla kuin nököttämällä hiljaa hymyillen tai huokaillen paikallaan. Asiaa ovat tietenkin tilanteeseen sopiva asu, omat juhlaeväät ja juotavat. Vieraalle voi lähettää etukäteen reseptin tai vaikka kaikki, pääsee makuaistillakin kokemaan juhlan kuten muut. Virallisen osuuden jälkeen netin kautta voisi onnitella tuoretta morsianta, pitää puhe, näyttää muille vieraille kuvia eläkkeelle lähtijän ensimmäisistä firman pikkujouluista, vetää tietovisa kaikille vieraille tai opettaa tanssi.

Juhlien emännän tehtävänä olisi ainoastaan päättää, missä vaiheessa lähetys loppuu ja kutsutaanko etäilijät mukaan jatkoillekin.

Kuva: Rauna (kuvassa viikko sitten syntymäpäivilleni irl-osallistuneet oliot)

2 kommenttia:

Rosmariini kirjoitti...

Olen itsekin miettinyt, että esim. ulkosuomalaiset ruokabloggaajat olisi kiva ottaa mukaan kekkereihin netin välityksellä. Ja esim. just jonkinlainen kokkisota voisi olla ajatuksena tosissaan hauska (itse vaan tosin jännittäisin kameraa vähän liiaksi...).

Ja ällistyttävän sosiaalista puuhaa tämä bloggaaminen on. Aika paljon olisi jäänyt elämästä puuttumaan ilman blogia ja blogimiittejä.

Rauna kirjoitti...

Rosmis: Toi onkin hyvä idea! On jotenkin kurjaa, jos joku "jää rannalle" ihan vain, koska ei fyysisesti pääse paikalle. Ajatusta voisi kehitellä. :)