18.1.10

Blogileiri, oi iloa

Vai sittenkin ruokabloggaajien leiri? Mikä taivas!

Aiemmassa postauksessa hehkutin viime perjantaista ruokabloggaajien tapaamista. Kun uskaltauduin tai ehkä enemminkin änkesin itseni mukaan viime syyskuussa Merituulin ja Jukan kotona vietettyihin bloggaajien grillibileisiin, ajattelin, mahdanko joukkoon kuuluakaan. Blogiani nimitän etupäässä juhlablogiksi, vaikka ruoka olennaisesti juhliin kuuluukin ja sitä kautta on täälläkin suuressa roolissa. Nyt kun olen ollut jo kolmessa tapaamisessa mukana (ja erään alullepanija), koen kuuluvani joukkoon.

En olisi vuosi sitten uskonut..... No ei ehkä aloiteta tällä lauseella, mutta toteanpa, että bloggaaminen on tuonut elämään suunnattomasti iloa. Teen tätä harrastuspohjaisesti, ehkä osin työn vastapainona. Kirjoitan ja ideoin intohimosta ja samalla hyvinkin rennosti, mikä valitettavasti näkyy välillä heikkona päivitystahtina. Blogi tulee prioriteettilistalla usein viimeisenä, mikä tuntuu kurjalta niitä kahta säännöllistä lukijaa kohtaan.

Kaikkein hauskinta tässä on ollut välitön ja innostunut vuorovaikutus muiden bloggaajien kanssa, joka korostuu erityisesti kasvokkaisissa tapaamisissa tai niiden jälkeen. On hiukan helpompi kommentoida, kun on tavannut ja tietää, että toinen ei pahastu siitä, että kommentoin svenska dagenin viettoa omasta näkökulmastani. Lisäksi ruokabloggaajien tapaamiset ovat siitä hauskoja, että kerrankin kukaan ei hermostu siitä, että ruokaa on kuvattava kunnolla ennen syömistä. Canon vai Nikon?

Itse pidän älyttömästi siitä, että voin ilmoittautua juhliin ihmisten luokse, joita en ole koskaan tavannut (vieraatkin täysin entuudestaan tuntemattomia) ja vieläpä samalla ilmoittaa yöpyväni heidän kotonaan. Tämä ei onnistuisi ihan missä tahansa porukassa.

Enpä nyt malttanut olla vielä vähän hehkuttamatta tätä, niin hyvä fiilis jäi taas perjantaista.

6 kommenttia:

Merituuli kirjoitti...

niin jäi hyvä fiilis. harvoin meilläkään ihan tuntemattomia jää yökylään, mutta kaikki on näköjään mahdollista - ja kivaa!

ylimuuli kirjoitti...

Joo tää ruokablogaajien maailma on ihan ihmeellinen runsaudensarvi: toinen toistaan ihanampia ihmisiä vaan paljastuu blogien takaa :-O Sitä aina luulee saavuttaneensa saturaatiopisteen...

Kiitos itsellesi perjantaisesta myös ja blogistasi, joka saa juhlamielelle <3

Nelle kirjoitti...

Ihan hauskoja ideoita tuossa aikaisemmassakin jutussa "teleprecencestä". Olisihan se hauskaa, kun mummu pääisis osallistumaan kauempana tapahtuviin juttuihin.

Oli hauska tavata, toivottavasti tässä ennen mökkikautta vielä tapahtuu jotain yhteiskekkeriä. :)

Rauna kirjoitti...

Merituuli: Uskon sen. :) Se onkin niin kiehtovaa, että bloggauksen myötä saa niin paljon uutta ja erikoista kokea.

Muulimukkelis: Se on tosiaan aika hauskaa, kuinka sitä yllättyy kerta toisensa jälkeen. Ja kiitos itsellesikin. <3 Harmi, ettei ehditty enemmän jutella, mutta ehkä sitten koiratreffeillä.

Nelle: Ja on se edelleen vaan jännää, miten tekniikka kehittyy huimaa vauhtia, kun vasta hetki sitten vhs-videot ja c-kasetit oli kova juttu. Jotenkin ei aina tule edes ajatelleeksi kaikkia mahdollisuuksia. Mökkikausi-sana toi heti hyviä assosioitaatioita taas livetapaamisista. Aikataulujen sovittaminen on aina haastavaa, mutta eiköhän yritetä.

Hanna kirjoitti...

Mä tossa mietin tuota leiriä, että sellainen voisi olla kiva. Työpajoja ja kaikkea!

Jos se yhdistyskin perustettaisiin, niin sitte...

Rauna kirjoitti...

Ideoita, ideoita.. :) Yhdistyksen perustamisesta en oikein tiedä, mutta kaikenlaista toimintaa voisi tosiaan kehitellä. Yhdistyksessä on se hyvä puoli, että voi mahdollisesti etsiä rahoituskeinoja, mutta on siinä myös muuta hommaa, ja pidän bloggailussa sen spontaanisuudesta ja rentoudesta.