27.10.10

Häät ja uusi rakkaus






















Vintage-korvakorut ensi kesän häihin! Kuvaa en vielä halua laittaa, koska puku ja asusteet saavat olla yllätys vieraille.

(Hääpostauksia vierastavat voivat hetkeksi peittää korvansa, sillä nyt on tarve avautua häävalmisteluista. Blogi ei silti taivu pelkkään häätilitykseen jatkossa, joten kädet voi kohta vapauttaa.)

Makeat 50-luvun korut hankin Lontoosta syyslomalla vielä reiättömiin korviini. Hinta tosin oli Portobello roadin liikkeessä suolainen, mutta korut ihastuttivat heti ja rakkautta niihin ei ollenkaan laimenna se, että ne ovat yli puolivuosisataa vanhat.

Tinkasin hintaa hieman alemmas niin kuin kunnon tyttö matkalla tekee vaikka kielellä, jota ei osaa. Englantia siis kas vain osaan, mutta hyvin lähti grammofoninkin hinta viime kesänä italialaisella torilla alas pelkällä elekielellä. Grammofonin roolia häissä vielä arvuutellaan. Saattaa olla hankala kuljettaa paikan päälle, mutta näyttävä se tilassa olisi.

Häihin olemme hankkineet valokuvaajan täältä. Oikeastaan toinen kuvaaja oli jo sovittuna ja lasku siitä saatu, mutta vaihdoimme, sillä haluamme useita kuvia, ja ne digikuvina ja kaikilla oikeuksilla. Perinteisempi paikallinen liike olisi laskuttanut jokaisen 30 kuvan erän siirrosta tikulle tai dvd:lle 5-20 euroa. Lisäksi saimme nyt kuvaajan, johon on side veljeni kautta.

Luottoa lisää se, että veljen häiden kuvat onnistuivat hyvin, ja kuvaaja tuntui ymmärtävän ja jaksavan kuunnella toiveitamme puhelimitse jo tässä vaiheessa. Hän pyysi etsimään inspiraatiokuvia siitä, millaista tyyliä kuvilta haemme, mistä pidin.

Häävalmistelujen huippu taitaa silti olla syyskuussa kahden kaason kanssa pidetty hääpukukierros. Kierros tosin on ehkä liioiteltu sana, sillä kävimme kahdessa liikkeessä kokeilemassa. Liika on liikaa, häidenkin suunnittelussa.

Puvun laittaminen päälle toi häiden lähestymiseen realistisemman tunnun. Jaiks ja jee. Olin myös yllättynyt siitä, että heti näki, millainen malli minulle sopii. Puvun ompelee Lontoossa koulutettu ystäväni, jolla on Töölössä oma ateljee ja jonka ammattimaiseen laatuun luotan.

Puvun ideakin alkaa olla valmis. Nyt vain odotan, että syksyllä alkanut treenikausi näkyy vielä paremmin. Personal trainer on toiveikas, mutta tiukka eli ei auta selitellä lipsumista. Treenaaja taas on innostunut, mutta aivan liian epäsäännöllistä rytmiä elävä. Paha yhtälö, mutta ehkä voitettavissa.

25.10.10

Lontoo 156 tunnissa

Notting hilliä ja majapaikkani lähellä ollutta Clapham Junctionia mainostettiin molempia foodien mekkana. Sehän sopi hyvin. Notting hillissä kävin torin ja kirjakaupan lisäksi ensimmäisessä Ottolenghissa yhteispöydässä nauttimassa kasvislounasta ja nappaamassa mukaan suloisennäköisiä leivonnaisia isäntäparin juhlintaa varten.

Vieressä istunutta naista huvitti kovasti, kun otin annoksesta kuvan. "Etkö muuten muista, mitä olet syönyt?". Bee me'stä hain frozen yogurtin jälkiruoaksi.

Lähistöllä oli myös kirjastaan tunnettu Hummingbird Bakery, jonka red velvet cupcakea oli maistettava. Hyvää.



































Tate Modernissa kävin katsomassa Gauguinia, johon muuten kannattaa ostaa liput netistä ennakkoon sekä Freeze Art Fairissa. 150 maailman parhaan gallerian esitellessä huikean määrän nykytaidetta olin tyytyväinen, että olimme käyneet Hummus brossa syömässä hyvät annokset.

Tästä paikasta olin lukenut jo muutama vuosi sitten varmaankin Mondosta. Kaikesta näki, että tarjolla oli lupauksen mukaan tuoretta ja itsetehtyä. Juomapuolella oli tavallista innostavampi alkoholiton lista, jolta löytyi muun muassa itsetehtyä minttu-inkiväärilemonaadia.















Clapham Junctionissa ehdin käydä Jamie Oliverin Recipease-kaupassa, josta mukaan tarttui isot aakkospiparimuotit, jotka nettisivuilla ovat nähtävästi lasten osastolla, ja kuvia kokkikoulusta. Pastakurssia veti tyyliltään ilmetty Jamie Oliverin verisukulainen. Kaupalta olisi voinut odottaa hieman enemmän, aika tavallinen deli täynnä Oliver-tavaraa kokkikoulua lukuunottamatta.



Vielä muutamista herkuista jää kerrottavaa viimeiseen Lontoo-postaukseen. Siitä huomaa, etten - kappas kappas - ole ainoa, joka on kaupungissa käynyt.

23.10.10

Syysloman kirjasaldon helmi: nuoltava alkupalatapetti


Olin edellisen kerran Lontoossa neljä tuntia jouluaattona 1999. Tämä oli myös toistaiseksi ainoa reissuni sinne, kunnes viime viikolla pakkasin kimpsuni ja matkustin syyslomalle. Olen matkustanut aika paljon, mutta jostain syystä Lontoo oli vielä kunnolla näkemättä.

Ja mikä moka se onkaan ollut! Kaupunki on mahtava ja nykyään vielä suoranainen kulinaarinen keidas. Rahat menivät tällä kertaa muuhun kuin Fat Duckissa ruokailuun, mutta lohdutukseksi ostin itselleni kiinnostavasta Waitrose-ruokakaupasta Heston Blumenthalin uuden juhlateemakirjan Heston's Fantastical Feasts.

Suosikkiteemani kirjassa taitaa olla suklaatehdas, ja juhlissa olisi tietenkin nuoltava tapetti alkupalana. Kirjassa annetaan resepti nakkitapetille, mutta Heston kertoo kokeilleensa myös ananasta, omenaa, katkarapucocktailia ja Warholin tyyliin Campbellin tomaattikeittoa. Juusto ei kuitenkaan kuulemma toimi.

Matkan aikana ehdin ostaa neljä tiiliskiven verran painavaa kirjaa, joista kaksi oli Books for Cooks -liikkeestä Notting hillistä. Samannimisen elokuvan nähneille on vastapäätä filmissä ollut matkakirjakauppa samaisessa kuosissa, mutta ilman Hugh Grantia.

Kirjathan saisi tietenkin netistä, mutta miten hauskaa se sitten olisi. Varsinainen syy käydä Books for cooksissa kirjojen selailun lisäksi on palvelu, joka oli loistavaa. Ilman liikkeen myyjää olisin ostanut aivan väärät kirjat. Nyt kävelin onnellisena ulos lokakuussa julkaistun australialaisen My Party - Canapes and Cocktails -kirjan kanssa, johon olen niin ihastunut, että melkein otan sen iltaisin sänkyyni.

Kolmas hankinta oli Chez Jasunkin mainostama Food from Plenty. Neljäs oli Yotam Ottolenghin uusi kirja Plenty (see the pattern), jonka sain kahvilasta signeerattuna. Virkistävää on, että Ottolenghi (tai hänen sihteerinsä) vastaa omalla nimellään sivuilleen tulevaan palautteeseen.

Nyt on vain yksi pulma. Mistä valita eka resepti kokeiluun?

20.8.10

Että hyvää joulua vaan



Joidenkin mielestä tämä on jouluruokaa. Ja tottakai menin tarjoamaan tätä kesällä sellaiselle henkilölle, tarkemmin sanottuna tanskalaiselle.

Tiedän, että ankkaa syödään Tanskassa jouluna, olen itsekin syönyt, mutta en ajatellut assosiaation olevan niin voimakas. Keskityin vain siihen, että se on hyvää ja sitä oli saatavilla. Ehkä en kuitenkaan olisi tarjonnut kinkkua suomalaisille kavereille juhannuksena. Tästä kun keskusteltiin, Peter totesi, että Tanskassa vain köyhät syö kinkkua.

Tultiin sisälle ja sytytettiin kynttilät, koska oli pimeää ja erehdyin kysymään Lontoossa tällä hetkellä työskentelevältä ystävältä, missä he aikovat viettää tämän joulun. Samassa tajusin, ettei tätä j-sanaa ehkä saa vielä lausua. "Ei haittaa, olosuhteet ovat jo täällä." Niin.

Aperitiivi sen sijaan oli kesäinen, myrskyä edeltäneen kostean lämmön keskellä mainio aikuisten mehujää lorauksella rommia.

Ankanrintaa olen viime aikoina kypsentänyt Nellen vinkkaamana Jyrki Sukulan ohjeilla. Lisukkeena toimivat perunat ja ex tempore vihanneshöystö.

19.8.10

Saippua-asetelma Sorrentosta



Toin Italian tuliaisina aidoista sitruunoista tuoksunsa ja värinsä saavia saippuoita, joista yksi pääsi sileiden kivien päälle lepäämään. Näin vesi ei pääse sitä lilluttamaan ja vieraat saivat arkisaippuaa viehkomman tervehdyksen kylpyhuoneeseen. Vinkki oli jostain diy-tyyppisestä kirjasta. Ei ollut kovin vaikeaa tehdä itse.

Rooma, Sorrento, Capri, Amalfin rannikko... en kaipaa teitä enää liikaa, mutta jotain kuvakoostetta kesä-Italian herkuista on varmaan vielä tulossa blogiinkin, lämmittämään viileämmällä ilmalla.

Ja kun nyt puhutaan saippuasta, muistan samalla Saipuan. Tällainen menukortti teki jostain syystä vaikutuksen. Ehkä häihin? Kukka-asetelmat on huikeita, mutta selkeä ei ei meille. Jotenkin liikaa, mutta noissa häissä sopivat ja teksti oli kiva.

15.8.10

Pikkukeskiviikon piknikbileet





Ihana Inari täytti 30 vuotta. Heti juhlien aluksi Inari söi taktisesti kakusta kolmosen pois. Totuutta ei kuitenkaan kannata pelätä. Tervetuloa kolmenkympin paremmalle puolelle!

Juhlat syntyivät lopulta melko lyhyellä varoitusajalla ja siitä huolimatta ainakin 40 vierasta halusi paikalle. Tarjottavina oli kakun lisäksi suolaista piirakkaa, pastasalaattia, viinirypäleitä, viiniä ja emännän leipomaa leipää. Loput herkut ja erityisesti kuohuviini kulkeutuivat puistopiknikjuhliin vieraiden käsissä. Oli niin hyvät bileet, ettei maltettu lopettaa ennen kahta, vaikka aika moni meni töihin seuraavana päivänä ja alkoi tulla vilu.

Oma panokseni oli ohjelmanumero ja suklaajuustokakkubrowniet, joiden reseptin kirjaan suomeksi blogiin jahka jaksan sen kääntää. Alkuperäinen resepti on David Lebovitzin, Pariisissa asuvan amerikkalaisen ruokabloggaajan ja jälkiruokakokin, jonka pisteet nousivat silmissäni kymppiin ostettuani hänen suosituksestaan kesälomalla Italiasta sisilialaista pistaasitahnaa.

Mahtavista kolmekymppisistä puheen ollen, katsokaa tämä kuvasarja (blogi on muutenkin huippu). Skumppa-amme voisi olla hankinnan tai jostain lainauksen arvoinen aurinkoisille kesäpäiville.

3.8.10

Lahjaruusuke kartasta tai lehdestä

Jos olisin kuin pieni japanilainen tyttö, olisin oitis väkertelemässä tällaista tämän kesän häälahjojen päälle. Nyt täytyy vielä harkita. Ei ole edes häälahja ostettuna, mutta onneksi on vielä hetki aikaa.

On pieni hankaluus keksiä lahjaa ihmisille, joiden tyyli ei ole minulle erityisen selkeä ja jotka eivät halua liiaksi vihjaista, mitä haluavat. Raha tuntuu turhan kolkolta läheisille, mutta ei ole kiva antaa jotain, mikä päätyy komeron nurkkaan. Ehkä lahjakortti voisi toimia, mutta mihin?

31.7.10

Eetin hunajaa
















Entisen mökkimme naapurissa asusti Hunaja-Esko, jolta hankittiin tarvittaessa purkki aamiaispöytään. Hunaja-Eskon nimi on jäänyt elämään, vaikka mehiläisten pito loppuikin vuosia sitten. Tämä taitaa olla makein lempinimi, johon olen törmännyt.

Koska Eskolta ei enää hunajaa saa, on täytynyt kurkottaa muualle. Esimerkiksi toiselle puolelle lahtea, josta olen saanut Haapsalusta tuotua hunajaa. Siellä vuokramökin naapurille Eetille piti viedä oma purkki mukanaan, jos hinajaa halusi.

Sain kolme isoa purkkia kultaista, juoksevaa hunajaa tuliaisiksi. Voiko olla parempaa tuliaislahjaa? Hyvää laatua lämmöllä. Ei lahjojen tarvitse olla kalliita. Minua tässä sykähdytti eniten se, että toinen tiesi ilahduttavansa juuri tällä tavalla.
Eräältä kesämökkireissulta palatessa ostin paikallista hunajaa kotiin viemisiksi. Purkissa oli tuottajan nimi ja kännykän numero. Otin tilanteesta vaarin. Koska en ollut juuri silloin lisähunajan tarpeessa, laitoin vain viestin "Kiitos herkullisesta hunajasta".

Ajatus suorasta kommunikaatiosta ruoan tuottajan kanssa on kaupunkilaiselle kiehtova ja ehkä valmistajakin arvostaa palautetta.

29.7.10

Teekannukukka-asetelma

Joskus kukat saa näin näppärästi (ja halvasti, siis edullisesti) esille. Ei vaadi useita kukkia, vain kivan teekannun, muutamia irtokukkia ja lehtiä, joitakin kirjoja ja hieman pelisilmää asettelussa. Omat kesäpuuhani keskittyvät tosin juuri nyt enemmänkin niiden kirjojen lukemiseen. Suosittelen Muriel Barberyn The Gourmet'ta, jos Siilin eleganssi on jo tuttu. 48 tunnin sisällä kuoleva keittiömestari yrittää tavoittaa elämänsä makua mieleensä. Älä lue nälkäisenä.

27.7.10

Spontaanit kuhabileet
















Olin kerran Loisteessa syömässä hyvää kalaruokaa, kun sain tekstiviestin. Tämä oli jo toinen kutsu spontaaneihin kuhabileisiin, ja halusin paikalle, vaikka olin juuri syönyt kalaa.

Kaverini äidillä on toisinaan tapana aamuvarhaisella nostaa verkot Länsi-Suomen rannikolla, perata ja fileoida kalat ja lähettää Matkahuollon matkassa terveisiä tyttärelleen. Tällä kertaa oli luvassa 35 tuoretta kuhafilettä.

Kokoonnuimme siis sekalaisella ja hyvin avoimella kutsulla noin kahden tunnin päästä siitä, kun viesti oli saapunut. Paikalle tuli ehkä kymmenen ihmistä. Rento emäntä tarjoili makoisaa paistettua kuhaa, perunoita, salaattia, oliiveja ja halloumia. Ja tietenkin juotiin paljon valkoviiniä. Vieläkin tulee mahtava olo, kun mietin tätä.

Spontaaneissa juhlissa on usein rennoin tunnelma. Olisi hauska järjestää sellaiset itse joskus, mikä ehkä edellyttää ahkerampaa päivittäin siivousta ja uusia ystäviä, sillä kaikilla tuntuu olevan niin aikataulutettu elämä. Muistan viime kerran saaneeni yllätysvieraan noin 10 vuotta sitten, ja jo silloin se tuntui virkistävän erikoiselta.

Tanskassa eräällä ihastuttavalla saarella, josta äsken sain siellä matkalla olleelta ystävältä postikortin, järjestetään kerran kesässä juhlat. Juhlien päivän ratkaisee vain hyvä sää ja fiilis.

Kun juhlat on päätetty pitää, kiertää kylää henkilöauto, jonka katolla olevasta megafonista kuulutetaan illalla olevista juhlista. Juhlat järjestävällä yhdistyksellä on pöydät ja penkit, paikan päällä myydään juotavaa ja jokainen tuo omat ruokansa. Vai mahtoiko olla toisinpäin.

Ohjelmassa on ainakin musiikkia, mutta yhtä hyvin se voi olla vastakkaiselta niemeltä järjestetty ilotulitusesitys mestaruuskisoissa toiseksi (ja Tivolin ilotulitusmestarin lyöneelle) tulleen kaverin järjestämänä. Mikäli hän ei ole nukkunut pommiin.

25.7.10

Herkkuaamiainen

















Kesällä ei oikein voi käsittää sitä onnea, kun saa syödä tuoreita marjoja. Tätä helppoa, nopeaa herkkuaamiaista on tarjottu tänä kesänä vieraille, juhannusjuhlijoille ja itselle usein eikä edelleenkään kyllästytä.

Kulhoon vain paksua maustamatonta jogurttia, mustikoita, mansikoita, kuorittuja pistaaseja ja pieni liraus vaahterasiirappia. Vaihtoehtoisesti juoksevaa hunajaa. Mukaan voi tietenkin laittaa mitä tahansa marjoja ja hedelmiä, mitä esillä sattuu olemaan.

21.7.10

Helppoa hummusta yöpiknikillä




















Nimipäivissäni on kyse aika rennoista juhlista ja koska nimipäivä on lähinnä tekosyy juhlia, ei lahjoja saa tuoda. Tarjottavat yrittävät myös olla rentoja, ja mukana on aina kuohuvaa ja mansikkaa.

Tällä kertaa mansikkaa ei laitettu jälkiruokaan vaan halloumisalaattiin, ja kakuksi pääsi kirsikkahimossani Schwartzwaldin kakku Maailman ihanimmat leivonnaiset -kirjasta. Resepti ei osoittautunut oikein maininnan arvoiseksi.

Alkunaposteltavaksi valikoitui Hanna Jensenin blogista bongatut dippivihannekset koverretusta kaalista tarjotun omatekoisen hummuksen kera. Helpon hummuksen ohje on Gordon Ramsaynin vaimolta (eikö olekin hyvä tapa esitellä ihminen) Tana Ramsaylta ehdottomasta suosikkiruokaohjelmastani Market Kitchenistä, joka taitaa olla kesätauolla Avalta. Ohjelman omilla nettisivuilla on kuitenkin runsaasti viihdykettä ja iTunesissa voi ladata podcasteja, mutta niistä puuttuu ohjelman nasevin osuus, keskustelu, toisten ruokien kommentointi, leikkimielinen kisailu ja uteliaisuus.

Juhlat vietettiin hieman etuajassa, jotta lomille lähtevät ystävät ehtivät paikalle ja koska olin itse työmatkalla nimipäiväviikolla. Etukäteen kuvittelin, että pienen porukan kemut päättyisivät aikaiseen, mutta ei.

Puolet meistä innostui keskiyöllä pulahtamaan mereen, piknikille puistoon, meren rantaan lukemaan runoja, soutelemaan, keinumaan, keskustelemaan ja katsomaan auringonlaskua. Aamukuudelta uni voitti, mutta oli ehdottomasti hienoin yö aikoihin.

Ohjelmaa oli hitusen niin, että ihmiset tutustuivat toisiinsa ja jää rikkoutui.

Kuvassa oleva Beringer on ostettu Tallinnan Wine librarysta. Kuvittelin, että siellä tunnettaisiin viinit hyvinkin, joten päätin kysyä.

Keskusteli sujui näin.

- What can you tell about this bottle?
- It's sparkling.
- Yes?
- It's rosé.
- Yes.

Tämän verran minäkin osasin etiketistä lukea. Ostin pullon sokkona enkä edes googlannut jälkikäteen. Totesin, että viini oli ainakin siinä tilanteessa ja niiden tarjottavien kera hieman liian makea, mutta ajatuksena zinfandel rosé kiehtoi niin, että olin iloinen, että ostin.

20.7.10

Mansikka-halloumi-pistaasisalaatti
















Tällä viikolla nimipäiviään juhlii yli 630 000 naista. Naisten viikolla nimipäivä on muun muassa Riikalla, Saaralla ja Maaritilla. Onnea näin blogin välityksellä! Olen tosi onneton muistamaan tällaisia merkkipäiviä, vaikka omia nimipäiviäni juhlitaankin joka vuosi.

Traditio liittyy siihen, että perheessämme ei kellään ole syntymäpäivää keskellä kesää ja koska se on parasta mansikka-aikaa, äiti oli sitä mieltä, että silloin juhlitaan. Muiden nimipäivät muistetaan kortilla tai tekstarilla, mutta minä olen jatkanut nimipäiväjuhlien viettämistä myös aikuisena.

Rääppiäisiä ei tällä kertaa jäänyt. Salaatti teki hyvin kauppansa ja seuraavalla viikolla oli hankittava ainekset uudestaan, sillä makumuisto kaihersi mieltäni.

Tässä voi käyttää erilaisia salaatteja sen mukaan, mitä läheltä löytyy. Prosciutton voi jättää pois, jos haluaa vegetaarisen version eikä se muutenkaan mielestäni ollut niin olennainen.

Ystäväni tosin totesi salaatin valmisteluissa auttaessaan, ettei sitä saa jättää pois. "Se on ainoa raaka-aine, josta mä tykkään!". Olemme niin hyviä ystäviä, että kommentti lähinnä nauratti. Lopulta hänkin tosin joutui toteamaan, että salaatti oli toimiva. En tapojeni mukaan ollut testannut reseptiä etukäteen vaan kokeilin suoraan vierailla ja onneksi toimi.

Mansikka-halloumi-pistaasi-prosciutto-salaatti


Romainesalaattia
Tammenlehväsalaattia
Tuoreita pinaatinlehtiä
1 pkt halloumijuustoa
2-3 dl mansikoita
1 dl pistaaseja
10 siivua prosciutto-kinkkua
Balsamikastiketta

Viipaloi halloumi noin sentin viipaleiksi ja liota kylmässä vedessä suolaisuuden vähentämiseksi. Revi salaatit ja pinaatit käsin salaattikulhoon. Sekoita salaatin joukkoon pieni loraus balsamikastiketta. Paahda kuivalla pannulla kuorittuja pistaaseja ja niiden jälkeen pieniksi paloiksi leikeltyä prosciuttoa. Laita pannulle sipaus öljyä ja paista valutetut halloumiviipaleet nopeasti kullankeltaisiksi. Puolita mansikat.

Asettele pienemmiksi paloiksi leikatut halloumit salaatille. Nosta puolitetut mansikat joukkoon. Ripottele pistaasit ja prosciutto päälle.

1.7.10

Tomaattipiirakkaa ja kuohuvaa kaasoille

















Pidin ensimmäisen kaasotapaamisen tällä viikolla, kun kaikki neljä kaasoa sattuivat olemaan samassa maassa ja kaupungissa. Ensi kesän häiden suunnittelu saattaa olla hivenen haasteellista, kun tapaamisia saa järjestää reilusti etukäteen, mutta hyvän ja innostuneen ekan kokoontumisen jälkeen se on varmasti helppoa.

Kerroin meidän suunnitelmia ja ajatuksia häistä, näytin inspiraatiokuvia sekä kuvia juhlapaikasta. Samalla pohdittiin sitä, miten suunnittelusta saataisiin iloisen rentoa. Eräs kaasoista vannotti minut sanomaan, ettei kaikesta tarvitse tulla täydellistä. Teen kyllä kaikkeni, etten muutu hirviömorsiameksi, joka huutaa, kun servetin kulma on taiteltu väärin. Tästä ei varmaan ole suurta pelkoa.

Kaasot innostuivat ehdottamaan yhteistä retkeä hääpaikkakunnalle, pukujen sovittamista yhdessä ja muutamia ohjelmaideoitakin tuli. Tässä vaiheessa emme kovin yksityiskohtaisesti vielä suunnittele kaikkea vaan keräämme ajatuksia ja hajatuksia, joista pikkuhiljaa muodostuu kiva kokonaisuus.

Kaasot ruokittiin sekä ajatusten lennon että kiitoksen vuoksi helpoilla kesäisillä herkuilla. Suolaisena oli basilikan sävyttämää tomaattipiirakkaa, kahta erilaista juustoa ja oliiveja, jotka huuhdottiin Vouvrayn kera alas.

Makeana tarjottiin runsaasti mansikkaa, vadelmia ja pensasmustikkaa ja paljon vaniljajäätelöä sekä Belgian tuliaisina erilaisia konvehteja. Alun perin olin ajatellut tehdä juhannuksena onnistunutta kirsikkapiirakkaa, mutta sää ja eräs kuumuudesta epätoivoinen kaaso ehdotti viileämpää vaihtoehtoa.

Helppo ja nopea piirakka kaverini Terhin antamalla reseptillä syntyi sutjakkaasti yhden kaason auttaessa vesimelonin pilkkomisessa. Kesäpäivän laiskuuden huipentumana käytin valmistaikinaa piirakkaan, mutta itse tehty olisi varmasti parempi.

Tomaattipiirakka

Piirakkataikina
n. 4 tomaattia
1,5 dl maitoa
2 kananmunaa
2 dl juustoraastetta
Purjon vartta ja lehtiä (n. kolmasosa purjoa)
Paljon tuoreita basilikanlehtiä
Mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele piirakkavuoka, päällystä se kaulitulla taikinalla ja laita viilenemään jääkaappiin. Kuullota purjot pannulla. Paista jääkaapissa ollutta piirakkapohjaa noin 15-20 minuuttia uunissa. Viipaloi tomaatit noin sentin paksuiksi pyöreiksi kiekoiksi.

Ota pohja uunista ja lado tomaattiviipaleet pohjalle. Kaada päälle munamaito ja ripottele purjon palat ja basilikan lehdet tasaisesti päälle. Rouhi myllystä pippuria ja ripsota päälle juustoraastetta. Laita uunin alaosaan noin 20-30 minuutiksi. Ota pois uunista, kun juusto on ruskettunut ja pohja vaikuttaa valmiilta.

20.6.10

Juhlajäykkyydestä


















"Jos havaitsette, että diadeemia kantava ihminen ruokapöydässä on vähän jäykänoloinen, se on vain siksi, että se diadeemi ei tippuisi siihen lautaselle."

- Kuninkaallisen hääillan Ylen selostaja

18.6.10

Neljä kaasoa, kiitos

















Eräs erikoinen piirre huomisen kuninkaallisissa häissä on kaason puuttuminen. Kuulin tänä vuonna tavallisistakin häistä, joissa morsiamella ei ollut yhtään kaasoa. Onkohan tämä nouseva trendi?

Monet viime aikojen morsiamet ovat kuitenkin päätyneet useampaan kaasoon. Kaksi, kolme tai neljä ei ole kovin epätavanomainen luku.

Itsekin päädyin lopulta neljään kaasoon. Osin siksi, että koen kaikki kaasoiksi pyytämäni ystävät niin rakkaiksi, että olisi ollut vaikea valita vain yhtä. Epäilin myös erään olevan niin kiireinen, että pelkäsin kaason tehtävien olevan hänelle liikaa.

Häissämme on varmasti tekemistä, sillä kaikki ei tule annettuna ja valmiina, joten toivon saavamme läheisiltä apua. Ykköskaasoehdokas oli myös kertonut vihaavansa askartelua eikä hän jaa intoani suurien juhlien järjestämisessä enkä halua kenenkään kokevan häitäni raskaaksi taakaksi.

Toivon, että kaasojen kanssa voin jakaa ilon häiden suunnittelusta. Mielessä on monia ajatuksia, joista monia ei toteuteta, mutta rakastan silti niiden pohtimista ja haaveilua.

Hyvä puoli useassa kaasossa on se, että heillä on erilaisia taitoja. Yksi on valokuvaukseen, nettiin, taittoon ja kääntämiseen perehtynyt, toinen on huipputarkka organisaattori ja tuntee kirkollisen puolen hyvin, kolmas rakastaa minun tavallani ruokaa ja osaa käsitellä kukkia, ihmisiä ja koristeita, ja neljäs on taloudellisesti taitava, lakia tunteva ja loistava henkinen tuki.

Kaikilla on useita vahvuuksia, mutta erityisten taitojen avulla on helppo jakaa tehtäviä. Toivon, että sillä tavalla voin välttää tilanteen, jossa vain kaksi ahertaa, mutta kaikki keräävät kunnian.

Olen pyytänyt kaasoilta toiveita miellyttävistä tehtävistä tai ehdottomista inhokeista. Aion myös kysyä heiltä, sopiiko ajattelemani tehtävän jako heille.

Koen erikoisena ajatuksen, että kaasot ovat morsiamen käskyläisiä, joiden on osattava ennakoida morsiamen pieninkin mielihalu ja toteutettava se pikimmiten. Ainakin kevään hääohjelmissa näkyi viitteitä tällaisesta.

Tavoitteena ainakaan meillä ei ole "täydellinen päivä" vaan tärkeän juhlan viettäminen hauskasti rakkaiden kanssa.

Neljän kaason avulla onnistun toivottavasti siinä, etten näännytä itseäni hääpuuhilla enkä uuvuta ketään muutakaan. Eniten pelkään sitä, että katselisin hääpäivää kuin ulkopuolinen, koska olisin elänyt edeltävän ajan sumuisessa stressissä. Siksi en aio pitää erillistä hääblogia, sillä en halua liikaa uppoutua kaikkiin yksityiskohtiin.

Ensimmäinen askel rentoon hääsuunnitteluun otetaan kuun lopussa, kun tapaamme kaasojen kanssa. Häitä vietetään vasta ensi vuonna, joten on aikaa ottaa lunkisti.

PS Kiinnostava blogikirjoitus entisaikojen kaason eli kruunurouvan tehtävistä.

17.6.10

Taluttamisen tasa-arvosta ja perinteistä
















Jopa monet monarkian vastustajat aikovat nauliintua television ääreen lauantaina, kun Ruotsissa juhlitaan kruununperillisen häitä*. Juhlahumun aistin selkeästi jo viime viikolla, kun Tukholman työmatkalla iltakymmenen aikaan osuin Skeppsbro-sillalle.

Victorian ja Danielin häistä on noussut pienoinen kohu, kun epätasa-arvoiseksi moitittu morsiamen luovutus on haluttu ottaa käyttöön ruotsalaisen tavan vastaisesti. Nykyinen kuningaspari käveli yhtämatkaa alttarille. Täytyy sanoa, että olen tässä Ruotsin kirkon puolella.

Jo viime vuonna asia herätti keskustelua, kun pastori Annika Borg kehotti morsiamia osoittamaan itsenäisyytensä häiden yhteydessä.

On kaunista, että häiden päähenkilöt haluavat kunnioittaa läheisiään, mutta sen voisi tehdä muullakin tavoin kuin korostamalla naisen mukamas alempaa asemaa. Morsiamen luovutus huokuu symboliikkaa naisen riippuvuudesta isästään tai miehestään niin ilmiselvästi, ettei oikein voi väittää, että kyseessä olisi vain satunnainen rinnakkaiskävely.

Jos ei olisi kyse naisen aiemmin laillisestikin alemman aseman historiallisesta jäänteestä, voisi myös sulhanen kävellä vaikka äitinsä kanssa alttarille. Moni pitäisi tätä luultavasti kuitenkin sopimattomana ja tarpeettomana asiana.

Maailma on täynnä tapoja, joille ei ole enää sijaa. Monet perinteet eivät ole edes kovin pitkäaikaisia, vaikka meistä siltä tuntuisi. Eräässä nettikeskustelussa joku morsian kyseli häiden säännöistä.

Tavat ja perinteet saattavat tuntua joistakin melkein laeilta, vaikka kyse on vain muuttuvista tottumuksista. Minusta on aina kurjaa, kun joku kokee, että omat häät on pakko suunnitella jonkun muotin mukaan, koska muut niin odottavat.

Perinteiden muuttumisesta kertoo muun muassa se, että aika harvoissa "perinteisissä suomalaisissa häissä" näkee morsiustaivasta, itkupolskaa tai morsiuskruunua. Ajat muuttuvat, Eskoseni, ja me muutumme niiden mukana.

On hyvä pohtia sitä, mikä on perinteen sanoma ja miten se sopii omaan arvomaailmaan. Sanomaa ei vähennä se, että itse kutsuisi luovuttamista saattamiseksi, sillä monelle se kuitenkin välittyy epätasa-arvon viestinä, halusi tai ei.

Kaunein tapa mielestäni on se, kun pari kävelee yhdessä vihkimiseen. Näin vanhempani tekivät ja näin mekin aiomme tehdä. Paristahan avioliitossa on kyse ja sitä toivoisi, että tasaväkisesti mennään koko matka.

Vihkimisen aikana vanhemmat voivat osallistua seremoniaan eri tavoin, ja varsinaisessa hääjuhlassa on useita mahdollisuuksia osoittaa kiitollisuutta ja rakkautta perheelleen.

En ole ainoa, joka on häiden yhteydessä pohtinut tätä asiaa. Fuchsia kirjoitti blogissaan aiheesta otsikolla oletko varma, että haluat prinsessaksi? Toiset syntyvät sellaisiksi, toisilla on varaa valita.

* Kuninkaallisten häiden menu on vielä salainen, mutta tunnelmaan virittäytyjät voivat saada jotain inspiraatiota pääparin terveellisestä elämäntavasta. Victoria ja Daniel aikovat ainakin häiden aattona järjestettävillä juhlaillallisilla rajoittaa makeaa ja tarjoavat jälkiruoaksi vain samppanjavaahtokarkkeja.

15.6.10

Tuhannen ja yhden yön lampaankyljykset

















Nämä lampaat osoittautuivat maukkaiksi kumppaneiksi grilliin blogitapaamisessa.

Jos tarjoaisin näitä sellaisenaan, tekisin Chez Jasun innoittaman kanelilla maustetun kikhernetomaattipunasipulisalaatin ja hummusta näille kaveriksi. Tässä tapaamisessa ruokaa oli kuitenkin yllin kyllin, joten ennakoin tilannetta rajoittamalla tuomisiani.

Kyljykset saivat kehuja mainiosta maustamisesta, vaikka marinoin niitä vain reilu kolme tuntia aika niukassa marinadissa. Tein marinadin etukäteen ennen lampaiden ostamista ja etenin liikaa ohjeen mukaan. Pohdin kyllä reseptin kaksinkertaistamista, mutta osa aineksista loppui kesken.

Tällä mentiin ja hyvä tuli.

Ostin Reinin lihalta valmiita parikyljyksiä, mutta jos hankit lampaankyljysrivin, poista ensin ylimääräinen rasva ja kalvot terävällä veitsellä.

Alla oleva marinadimäärä voisi sopia noin 6 parikyljykselle tai hieman useammalle pienemmälle kyljykselle. Käytin tätä 12 parikyljykselle ja se toimi, vaikka aika naftisti marinadia oli.

Tuhannen ja yhden yön marinadi

0,5 g sahramia
2 rkl punaviinietikkaa
0,5 rkl aniksen siemeniä
1 tl sumakkia (jätin pois, mutta ainakin Hakaniemen hallista saisi)
1 sitruunan kuori raastettuna (ei valkoista osaa)
2 puristettua valkosipulin kynttä
1 rkl rosmariinin lehtiä
10 mintunlehteä (laitoin hieman enemmän)
1,5 dl oliiviöljyä

Liota sahrami etikassa. Paahda aniksen siemeniä kuivalla pannulla, kunnes niiden tuoksu vapautuu. Sekoita kaikki ainekset ja pane kyljykset marinadiin. Anna maustua vähintään tunnin ajan, mielellään pidempään.

Valuta kyljykset ja grillaa tai paista grillipannussa. Jätä liha roséksi. Kypsennysaika riippuu kyljysten paksuudesta ja grillin lämmöstä, mutta oikeata tilaa voi selvittää painamalla lihaa sormella. Mediumiksi kypsennettu liha antaa hieman periksi, mutta ei ole täysin joustava eikä ihan tönkkö. Parempiakin ohjeita varmasti netissä on, mutta kokeilemalla tämänkin oppii.

Kyljyksiä ei kannata käännellä useaan kertaan mehukkuuden takia. Yksi kääntö riittää siinä vaiheessa, kun lihasnesteet irtoavat. Kun neste irtoaa toisellakin puolella, pitäisi kyljyksen olla medium. Ohuet kyljykset valmistuvat aika nopeasti, joten grillin luona on syytä seistä.

Isäni aina teroitti, että ruokaa pitää katsoa. Nami namasteen kokkikoulussa meille taas tähdennettiin, että marinadin pitää maistua hyvältä eli sitä kuuluu maistaa.

Marinadin resepti on kirjasta Namaste. Plussaa kirja saa veden kielelle nostattavien reseptien lisäksi kaksikielisyydestä. Kirja toimii sekä tuliaisena että käytössä kaksikielisissä kodeissa. Taitto antaisi ymmärtää, että kirja on vanhempi kuin viimevuotinen, mutta sen puutteen korvaa hellyyttävän irlanninterrierin kuvat.

13.6.10

Grillaajien raikas booli

















Onnistuu grillaus myrskyssäkin, ainakin hyvässä seurassa ja sisällä istuvien ohjeita kärsivällisesti kuuntelemalla. Koska grillatessa tulee jano, loihdin hieman erilaisen boolin tosi tosi tosi ihanien ruokabloggaajien grillibileisiin.

Sillä sibulat ja Sorsanpaistaja ennättivät jo kertoa tapaamisesta blogeissaan. Sieltä näette upeita ruokakuvia illan antimista. Ei jäänyt nälkä, ei.

Boolin lisäksi vein tuliaisina Hakaniemen hallista ostettuja itse marinoimiani lampaan parikyljyksiä, mojitomehujäitä sekä ohjelmaa. Näistä kerromme ensi kerralla.

Maukas booli syntyy edullisesti ja helposti, jos vain on ensin tajunnut tuoda yhden ainesosan joltain ulkomaan matkaltaan.

Alkosta ei jostain syystä saa Martini rosatoa, jonka nimi aiemmin oli rose. Litran pullo maksoi Tanskassa oston hetkellä noin 6 euroa, joten jokainen voi laskea, kuinka paljon viiden litran boolin hinnaksi tulee. No avitetaan vähän, ehkä noin 15 euroa.

Jos et saa käsiisi Martini rosatoa, älä tee sitä virhettä, että korvaisit sen Martini rossolla, joka on täysin eri asia. Kokeilin kerran ja tulos oli järkyttävä. Siinä tapauksessa kannattaa mieluummin turvautua esimerkiksi Alkon booliohjeisiin.

Sivuilta löytyy vinkkiä myös boolin menekin ja vahvuuden laskemiseen.

Hinnan ansiosta tätä boolia varten saattaa kuitenkin jaksaa raahata pari pulloa jostain naapurimaasta. Boolia on kehuttu joka kerta, kun sitä jossain olen tarjonnut.

Maukas kesäbooli


1 osa Martini rosatoa/roseta (mutta ei rossoa)
2 osaa appelsiinimehua (josta enintään puolet voi korvata greippimehulla)
2 osaa Schweppes lemonia
Paljon jäitä, mielellään isoina paloina

Sekoita ainekset boolikulhossa yhteen. Tarjoile välittömästi.

Jäiden joukkoon voi hyvissä ajoin pakastaa koristeita kuten marjoja tai myrkyttämättömiä ruusun terälehtiä. Voit myös pakastaa fairylla pestyjä appelsiinilohkoja viilentämään ja kaunistamaan boolia.

8.6.10

Nami namaste (Matkoilla)




































Blogi ja minä olemme olleet hieman matkoilla. Blogi on kovin pahoillaan, ettei se tehnyt asiasta aiemmin virallista numeroa tai ryhdistäytynyt. Me molemmat olemme.

Mutta nyt on aika palata takaisin ja lopettaa työkiireet ja -matkat. Ainakin kiireet, sillä pian on edessä seuraava reissu rakkauden valtakuntaan, Tukholmaan. Häähumua siellä ei varmasti voi välttää.

Kaikkein paras matka on silti ollut viimeisin miniloma, treffit lahden eteläpuolella.

Mies täytti äskettäin vuosia ja halusin antaa lahjan, josta molemmat nauttisimme. Oma lehmä oli vakaasti ojassa, mutta myös se, että yhteistä aikaa viime aikoina on ollut turhan niukasti.

Haaveilemme molemmat matkustamisesta yhdessä, mutta koska pidempää aikaa siihen ei ollut, päädyin minilomaan Muhulla. Sikke Sumarin NamiNamaste on yhtä houkutteleva kuin kuvat nettisivuilla antavat ymmärtää.

Sisustukseen oli kiinnitetty huomiota, tunnelma oli rento kuin kylässä ja Sikke oli niin suloinen, että olisin voinut adoptoida tädikseni.

Ohjelmaksi olin tilannut meille kokkauskurssin. Sen veti Siken mies, Tony, joka on aiemmin pitänyt Tony's Deliä Bulevardilla.

Ajattelin aluksi, että ehkä mies saa tästä enemmän irti, minähän olen meistä se kokeneempi kokki. Hehe. Tony otti turhat luulot lempeällä tavalla pois heti alkuun. Opimme molemmat hyvän risoton nikseistä sekä ankanrinnan marinoinnista, valmistuksesta ja grillauksesta.

Loma oli innostava tapa viettää syntymäpäiviä. Hieman tyyriimpi kuin kakkukestit tai kotibileet, tietysti, mutta minusta sen väärti. Lahjasta jäi pysyvä jälki sydämeen meille molemmille. Eikö kuulostakin ärsyttävän hunajaiselta? Mm-m. Sellainen olo reissun jälkeen on kuitenkin ollut.

24.1.10

Rappusia alas kahvia kohti


















Eräs tanskalainen tuttuni asuu pienessä kerrostalossa, jonka rapussa on joka kerroksessa vain yksi huoneisto. Joku sai idean, että naapurit voisivat tutustua toisiinsa paremmin yhteisessä juhlassa, josta kenenkään ei tarvitsisi ottaa päävastuuta.

Yläkerrassa asuva pari valmisti alkudrinkit. Sitten juhlaväki siirtyi kerroksen alemmas nauttimaan alkupaloja, hetken päästä seuraavaan kohteeseen pääruoan pariin. Neljännessä kerroksessa oli jälkiruoka ja alimmassa taisi olla kahvia ja konjakkia.

Samalla kaikki pääsivät näkemään toistensa kodit ja huomaamaan, miten eri tavalla jokainen oli sisustanut pohjaratkaisuiltaan samanlaiset asunnot. Miten on, naapurit... Pannaanko bileet pystyyn?

Rentous on joskus valttia, kun ei tarvitse erityisesti mitään valmistella vaan voi keskittyä itse juhlimiseen. Edellisillä syntymäpäivilläni olin juhlien ensimmäisten kolmen tunnin ajan huolestunut, riittääkö ruoka, onko se tarpeeksi hyvää ja viihtyvätkö vieraat. Tänä vuonna päätin ottaa löysin rantein. Vuokrasin edulliseen jäsenhintaan "klubini" ylimmästä kerroksesta saunatilan, jonka kattoterassilla on kuuma palju. Nautiskelimme rauhassa pienellä, hyvällä porukalla kuohuvasta, lempeistä löylyistä ja höyryävästä paljusta yhtä tähteä katsellessa.

Kerrankin ei ollut kiire peseytyä ja pukeutua. Viimeiset kylpijät tulivat saunasta ulos juuri sopivasti ruoan saapumista odottamaan. Tarjoilija toi pyydettyyn aikaan maukkaat annokset, jälkiruokatiramisut ja kaapista sai lisää juomaa. Olin pyytänyt vieraita osallistumaan osaan kustannuksista, mutta ihania lahjojakin sain. Tällaisia juhlia voisi joskus toistekin järjestää.

18.1.10

Blogileiri, oi iloa

Vai sittenkin ruokabloggaajien leiri? Mikä taivas!

Aiemmassa postauksessa hehkutin viime perjantaista ruokabloggaajien tapaamista. Kun uskaltauduin tai ehkä enemminkin änkesin itseni mukaan viime syyskuussa Merituulin ja Jukan kotona vietettyihin bloggaajien grillibileisiin, ajattelin, mahdanko joukkoon kuuluakaan. Blogiani nimitän etupäässä juhlablogiksi, vaikka ruoka olennaisesti juhliin kuuluukin ja sitä kautta on täälläkin suuressa roolissa. Nyt kun olen ollut jo kolmessa tapaamisessa mukana (ja erään alullepanija), koen kuuluvani joukkoon.

En olisi vuosi sitten uskonut..... No ei ehkä aloiteta tällä lauseella, mutta toteanpa, että bloggaaminen on tuonut elämään suunnattomasti iloa. Teen tätä harrastuspohjaisesti, ehkä osin työn vastapainona. Kirjoitan ja ideoin intohimosta ja samalla hyvinkin rennosti, mikä valitettavasti näkyy välillä heikkona päivitystahtina. Blogi tulee prioriteettilistalla usein viimeisenä, mikä tuntuu kurjalta niitä kahta säännöllistä lukijaa kohtaan.

Kaikkein hauskinta tässä on ollut välitön ja innostunut vuorovaikutus muiden bloggaajien kanssa, joka korostuu erityisesti kasvokkaisissa tapaamisissa tai niiden jälkeen. On hiukan helpompi kommentoida, kun on tavannut ja tietää, että toinen ei pahastu siitä, että kommentoin svenska dagenin viettoa omasta näkökulmastani. Lisäksi ruokabloggaajien tapaamiset ovat siitä hauskoja, että kerrankin kukaan ei hermostu siitä, että ruokaa on kuvattava kunnolla ennen syömistä. Canon vai Nikon?

Itse pidän älyttömästi siitä, että voin ilmoittautua juhliin ihmisten luokse, joita en ole koskaan tavannut (vieraatkin täysin entuudestaan tuntemattomia) ja vieläpä samalla ilmoittaa yöpyväni heidän kotonaan. Tämä ei onnistuisi ihan missä tahansa porukassa.

Enpä nyt malttanut olla vielä vähän hehkuttamatta tätä, niin hyvä fiilis jäi taas perjantaista.

Juhlat netissä?


Online baby shower pandalle ei ehkä ole ensimmäinen asia, mikä tulee mieleen, jos ajattelee verkon tarjoamia mahdollisuuksia perhejuhliin osallistumiseen. Suloinen ajatus se silti on.

Ehkä virtuaalista osallistumismuotoa voisi harkita joskus bloggaajienkien kesken yhteisten tapaamisten suhteen? Aina ei esimerkiksi Oulun ja Helsingin väliä ehdi matkata, mutta voisi hyvin järjestää vaikka reaaliaikaisen ruokahaasteen kahden kisatiimin kesken. En tiedä, välittyisikö hulvaton tunnelma, jota viime perjantain ruokabloggaajien livetapaamisessa koettiin, yhtä hyvin netin kautta. Mahtavaa meillä oli, vaikka tällä kertaa ohjelmaan ei kuulunutkaan ruoan laittoa.

Eräs kaveri kysyi juuri, onko bloggaaminen tosiaan noin sosiaalista toimintaa vai tunsinko kaikki entuudestaan. Reilun 20 hengen joukosta puoleen tutustuin viime syksynä ja loppuihin nyt, vaikka aika ei riittänytkään kaikkien kanssa kunnon keskusteluun. Toivottavasti juttu jatkuu. Kiitos kaikille uusille ja vanhoille tuttavuuksille, tässä seurassa ei taida koskaan olla tylsää.

Jatkoja edeltäneestä kemuilusta kertoivat muun muassa Pastanjauhajat, Sillä sipulit ja Siskokset. Tulipa myös illan aikana todistettua, että minä en ole juhlatäti vaan juhlanuori.

Mutta asiaan eli nettijuhlimiseen. En oikein vielä tiedä, miten ajatukseen suhtautuisin. Toisaalta se kiehtoo, mutta pohdin myös tunnelman välittymistä. Voisiko se tosiaan toimia?

Suomessa ei vielä ole hurjan yleistä osallistua juhliin netin välityksellä tai tajuta tarjota kauempana asuville tutuille mahdollisuutta tulla tätä kautta mukaan. Nimiäisten tai kasteen kohdalla olen näin muutaman kerran kuullut käyneen, mutta eipä ole tullut esimerkiksi nettihäitä tai -hautajaisia itselleni vielä vastaan. Vaihtoehdot varsinkin hyvin paljon kauempana asuvien tai liikkumiskyvyttömien sukulaisten kanssa ovat olleet, että kutsutaan ihan vain kohteliaisuudesta tai juhlitaan heidän kanssaan myöhemmin.

Netti tarjoaa mahdollisuuden laajentaa vieraiden osallistumismahdollisuuksia melko kivuttomasti niin järjestelyjen kuin rahan kannalta. Tarvittavat laitteet ovat aika edullisia, jos sekä lähettäjällä että vastaanottajalla on tietokone. Nettikamera ja mikrofoni vielä päälle ja skype ladattuna niin erittäin edullisesti saa mummon mukaan.

Jos saa. Luin viime syksynä jostain lehdestä Yhdysvalloissa toimivan suomalaisen papin kokemuksista suomalaisista ja amerikkalaisista perhejuhlista. USA:ssa on jo monessa kirkossa talouden taantumankin takia vähennetty väkeä ja yksi pappi saattaa hyvinkin pitää perinteistä sunnuntaisaarnaa kolmelle kirkolle yhtä aikaa, verkon välityksellä.

Siinä kulttuurissa on melko luontevaa, että yksittäisen perheen omasta juhlasta lähetetään livestreamia läheisille. Suomessa taas eräs pappi asettui kuvaamisessa vastahankaan, ei ilmeisesti halunnut kastetilaisuutta häirittävän. Hiljaa itsekseen toimitusta seuraava isoäiti ei ehkä muutaman yskänpuuskan lisäksi kovasti ketään häiritsisi (ja äänenhän voi aina kytkeä kirkon päässä pois). Ehkä kyse oli siitä, että kirkkoon tuntui tunkeutuvan jotain uutta, liian modernia. Tunnelma ei ole enää niin pyhä, jos teknologia ottaa vallan, vaikka kirkossa jo ennestään kamerat, kännykät ja videot surraavat.

Jos tarjolla on edullisia, ehkä kirkon jäsenen itsensä paikalle tuomia välineitä, joilla helpotetaan osallistumista, luulisi sen innostavan, onhan kirkolla jo nyt välillä vaikeuksia tavoittaa ihmisiä.

Ideaa voisi hyödyntää muissakin kuin perhe- tai kirkkojuhlissa. Miten olisi tuparit netin välityksellä? Tai työkaverin läksiäiset? Entä vappu?

Etävieraat voisivat osallistua juhlaan muullakin tavalla kuin nököttämällä hiljaa hymyillen tai huokaillen paikallaan. Asiaa ovat tietenkin tilanteeseen sopiva asu, omat juhlaeväät ja juotavat. Vieraalle voi lähettää etukäteen reseptin tai vaikka kaikki, pääsee makuaistillakin kokemaan juhlan kuten muut. Virallisen osuuden jälkeen netin kautta voisi onnitella tuoretta morsianta, pitää puhe, näyttää muille vieraille kuvia eläkkeelle lähtijän ensimmäisistä firman pikkujouluista, vetää tietovisa kaikille vieraille tai opettaa tanssi.

Juhlien emännän tehtävänä olisi ainoastaan päättää, missä vaiheessa lähetys loppuu ja kutsutaanko etäilijät mukaan jatkoillekin.

Kuva: Rauna (kuvassa viikko sitten syntymäpäivilleni irl-osallistuneet oliot)

10.1.10

Hengissä hyvässä seurassa


































Edellinen vuosi päättyi ja uusi vuosi alkoi hyvässä seurassa. Jossain vaiheessa tuumin, että juhliin pitäisi keksiä jotain extraa, mutta kun toisessa kauppakeskuksessa ostoksilla ollessani kuulin Sellon tapahtumista, unohdin ne ajatukset. Tärkeintä oli olla hengissä ja yhdessä. Nämä olivat ehkä parhaimmat uuden vuoden juhlat. Lämpimät, hauskat ja läheiset. Ruokakin oli loistavaa.

Flirtini-alkudrinkkiä kehuttiin maukkaaksi, blinit paistuivat juuri sopivan rapeiksi, uusi lisukeidea maistui kanan, sitruunan sekä korianterin kanssa ja jälkiruoaksi nautitut pakastekuivatut mansikat Häagen-Dazsin vaniljajäätelön kanssa kruunasivat illan. Keskiyöllä juotiin ulkona samppanjaa ja naurettiin mahtavia raketteja katsoen, ne olivat isoja ja niitä oli kaikkialla.

Uuden vuosikymmenen ensimmäinen aamiainen nautittiin raukeasti aamuauringon helliessä kodin seiniä.

9.1.10

Kekkosen mehulunta tipattomaan

















Jos tammikuussa joutuu järjestämään juhlat, saattaa osa vieraista kaivata jotain alkoholitonta. Ankeaa, eikös. No ei, sillä nykyään on niin monenlaista alkoholitonta vaihtoehtoa, että voi olla jopa vaikea valita.

Tipattomuuden ei pidä olla este osallistua juhliin tai tuntea itsensä erikoiseksi, ja siinä voi juhlien järjestäjä hienotunteisesti auttaa. Monestihan "juomattomuus" eli se, että ei juo alkoholia, on kaikkein suurin ongelma niille, jotka itse juovat. Omaa asennetta voi testata vaikkapa Kännikapinan sivuilla ja juhlakutsussa voi tehdä selväksi, että tarjolla on erilaisia vaihtoehtoja. Aika harvoin vieraat itse tulevat maininneeksi alkoholittomuudestaan, sillä eivät halua aiheuttaa vaivaa.

Usein ei aina muista ajatella, että on kiinnostavampiakin vaihtoehtoja kuin vesi, limsa, tee tai mehu. Tänä viikonloppuna muistin tilata hyvissä ajoin alkoholittoman drinkin juhliin tipattomaa viettävälle ystävälle.

Joskus on helpompi hankkia valmis pullo kuin sekoittaa itse juomia.

Ainakin Ruohonjuuresta voi ostaa kuohuvaa kuusenkerkkäjuomaa. Riekon marjatila valmistaa myös erilaisia alkoholittomia, marjaisia kuohuvia, joista mansikkaista saa Jokiksen listauksen mukaan Alkosta. Jos haluaa jotain valmista, mutta ehkä kokista erikoisempaa limsaa, saa Stockmannilta Lorinan luonnollisesti maustettua limen ja sitruunan makuista Gently Sparkling Pink Lemonadea, joka maistui pikkujouluissani monen mielestä hyvältä. Pullo on aika näyttävä, tosin hieman hintava. Muitakin vaihtoehtoja kaupoissa on.

Alkon sivuilla ei kauheasti edes tipattoman kunniaksi alkoholittomia vaihtoehtoja esitellä, mutta lista sentään löytyy. Systembolagetissa olen aiemmin huomannut, että alkoholittomia vaihtoehtoja mainostetaan näkyvästi ja nettisivuillakin on laaja valikoima alkoholittomien drinkkien ohjeita. Jos ruotsi ei taivu täysin, voi apuna käyttää vaikka tätä kätevää ja ilmaista nettisanakirjaa, joka oman kokemukseni mukaan antaa kotikäyttöön usein riittävästi variaatioita ja taivutuksia.

Raittiuden ystävien sivuilta saa vinkkiä suomeksi esimerkiksi alkoholittoman Marskin juoman tekoon.

Englanniksi googlettamalla mocktaileja löytyy pilvin pimein ideoita. Niitä tarvitaan jatkossakin, sillä tipattomia löytyy alkutalvenkin jälkeen niistä, jotka eivät voi, halua tai saa "juoda".

Mainiosta Urho Kekkosen pöydässä -kirjasta silmiin sattui myös kiinnostava mehulumen resepti, joka on alunperin kirjasta "Kortiton ruoka ja miten käytän korttiannokseni". Kekkoskirja on muuten nyt sekä Suomalaisen että Akateemisen kirja-alessa mukana. Hieman jäi epäselväksi, nauttiko presidentti tätä herkkua useinkin ja miten resepti kirjaan valikoitui. En ole vielä kahlannut kirjaani kokonaan läpi, joten ehkä tarina vielä löytyy. Tätä voisi tarjota juhlien kevennyksenä varsinkin nyt, kun lunta on enemmän kuin vuosiin.

Kekkosen mehulumi

3-4 dl mehua
sokeria
maljakollinen lunta

"Tuli kerran lumituiskussa lapsivieraita, jotka pyysivät jotain oikein hyvää. Ikkunalle putoili suuria, pehmoisia lumihiutaleita, maljakko pantiin siihen ja kun se oli vallan täysi, tiputettiin makeata mehua, kunnes se oli imeytynyt lumeen. Ja vähän sokeria päälle. Kyllä se oli hyvää. - Likaista lunta ei tietenkään saa käyttää."


Kuva: Rauna

8.1.10

Elviksen synttärit
















Koska on Elviksen syntymäpäivä, voisi 42-vuotiaana kuolleen kuninkaan kunniaksi rustata viikonlopun viettoon hänen lempiruokaansa. Jamie Oliver näyttää mallia, miten sen voisi tehdä itse jauhetuilla hampurilaispihveillä, yhdessä Elvis-imitaattorikaverinsa kanssa. Ohjelman voi vielä hetken aikaa katsoa suomeksi netistä, ja englanninkielinen resepti löytyy myös.

Hampurilaisia varten ahkerat tekee myös omat sämpylänsä. Kuulemma maailman parhaat saa tällä reseptillä.

Elviksen legendaarisesta ruokahalusta on kirjoitettu myös kirjoja. Enpä tiedä, uskoako väitettä yli 90 000 kalorin päiväannoksista, mutta ilmeisesti ruoka maittoi.

Netistä löytää jos jonkinlaista sivua, joilla on lueteltu Elviksen lempiruokia, joita olivat hampurilaisten lisäksi ananaskeikauskakku, lihamureke ja banaanipähkinävoileivät. Ilmeisesti myös orava maistui rokin kuninkaalle.

Elvis-lasit vaan päähän ja baanalle. Ehkä ohjelmaksi kelpaisi tanssikilpailu (jaiks) tai Elvis-elokuva. Elvis muuten sai 11-vuotissynttäreillään kitaran lahjaksi. Ehkä siinä olisi jotain ideaa koristeluun, nimikyltteihin, plaseerauskortteihin tai läksiäislahjoiksi.

Itse ajattelin viettää omia synttäreitä kerrankin ilman turhaa stressiä. Rakastan juhlien suunnittelua ja valmistelua, mutta aina on liian kunnianhimoiset suunnitelmat suhteutettuna henkilöresursseihin. Uuden vuoden juhlissa oli mahtavaa, että vieraat myöhästyivät, sillä emäntä oli vielä vähän vaiheessa. Nyt kuitenkin menemme saunomaan ja pulikoimaan kattoterassin poreammeeseen pipot päässä. Ainoa rasite on jaksaa avata paikalla olevat kuohuviinipullot.


Kuva: virginmedia.com