31.12.09

Virkeänä uuteen vuoteen

















Olen herännyt tänään ilman herätyskelloa seitsemän pintaan. Ylityövapaalla ollaan vielä hetki ja välipäivät ovat menneet melko rennosti. Ei ehkä yhtä rennosti kuin kuvassa joulua viettävällä sukulaiskoiralla, mutta kuitenkin.

Joulun lammas, graavilohi, karpalopatee, juustot, suklaat ja muut on herkuteltu rääppiäisineen ja nyt on uuden vuoden aattoaterian valmistuksen vuoro. Hauska tunne taas kokkailla, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Eilen tosin ystävän kanssa saunomisen jälkeen tehtiin kasvispiirakka, mutta ehkä sitä ei lasketa.

Joululahjoista vielä sen verran, että sain kuin sainkin Tessa Kirosin Venetsia-kirjan. Lisäksi pukki muisti muun muassa Wal-Martin pähkinättömällä soijapähkinävoilla, laukulla, pakastekuivatuilla mansikkalastuilla, Harrodsin kauniilla teepaketilla (tosin darjeelingiä eikä ceylonia), eettisillä lahjoilla, Victorian ja Danielin kuvalla varustetulla tiskirätillä, lahjakorteilla, viinipulloilla sekä Villeroy & Bochin New wave -sarjan kastikekulholla, joka hauskasti muistuttaa ammetta. Olen miettinyt, että siitä voisi myös tarjota itsetehtyä pateeta joku vuosi.

Tänään ajattelin illalla tarjota Lontooseen tutkimaan lähteville ystäville ja Suomessa pysyvälle ystäväpariskunnalle uuden vuoden aterian, jonka luulisi osuvan kaikkien makuhermoihin hyvin. Alkuruoaksi tarjolla on kuumia ja tiriseviä paksuja blinejä siianmädillä, smetanalla ja punasipulilla. Pääruoaksi Siskot kokkaa -blogin syntistä kanaherkkua punakaalilinssilisukkeella ja jälkiruoaksi Fazerin mansikkajäätelöä ja minipavlovia Delicious-lehden reseptin mukaan.

Alkudrinkiksi ananasmehua, vodkaa ja kuohuviiniä sisältävät flirtinit, koska haluan päästä käyttämään martinilasejani ja samppanjaa tulee juotua vuoden vaihtuessa sellaisenaan.

Vinkkiä samppanjapullon avaamiseen saa muuten Alkon sivuilta. Oikea ääni korkin avautuessa muistuttaa enemmän sihahdusta kuin poksahdusta ja ylikuohumista ehkäisee hyvin jäähdytetty pullo, oikea hieman vino kaatoasento sekä se, että malttaa kaataa ensin kaikkiin laseihin vähän ennen täydentämistä. Muutama vuosi sitten opin, että tarkoitus ei ole pyörittää korkkia vaan pullon pohjaa. Ei sitten muuta kuin nauttimaan uudesta raikkaasta vuodesta!

24.12.09

Joulunhenki






















Pikeerin käyttö ei sujunut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta hauskaa oli piparikoristeluissa sekä harrastusporukan että siskosten kanssa. Sen verran tarkkoja oltiin kuitenkin koristeluissa, että pinseteillä asettelin sokerihelmet paikoilleen. Tämän joulun kokeiluni oli eräästä blogista (en muista, mistä) bongaamani ajatus piparitikuista. Grillivarrastikku kannattaa laittaa raakaan taikinaan ennen paistoa.

Olen ollut tuhma, joten saa nähdä, millaisia risuja on luvassa jouluaattona. Blogihaasteruoka on vielä laittamatta, kun muu elämä on kiusallisesti haitannut harrastuksia. Onneksi ylimuuli antoi armollisesti lisäaikaa ja ryhdyn puuhaan joskus joululoman jälkeen. Muutakaan kokkailua en ole ehtinyt viime aikoina harrastaa, mutta nyt odotan innolla kunnollisen joululoman alkamista. Lammasta, blinejä, uusia joululahjakirjoja, lunta ja kaikkea.

Postista kopsahti tänään The Foodie Handbook ja Julia Childin My life in France, tosin aidon Julian valokuvilla ilman Meryl Streepiä. Herkuttelua tapahtuu siis joulun aikaan sekä silmillä että suulla. Nyt on (melkein) kaikki tehty joulua varten. Koti on siivottu ja jouluasussa, kynttilät palaa ja soittolistalla on Sinatran joululauluja. Ja jos jotain ei olisikaan tehty, ei se mitään. Joulussa tärkeintä on kuitenkin rento asenne ja hyvä seura. Mukavaa joulua blogiystäville ja lukijoille!


















21.12.09

Orwellin jouluvanukas ja muuta jouluiloa

















Lahjat on melkein kokonaan hankittu. Itse tehdyissä on vielä viimeistelemistä, mutta ei liikaa. En uskalla paljastaa mitään, koska haluan lahjojen olevan yllätyksiä. Eräs lahjan saaja avasi jo innoissaan tuon kuvassa näkyvän lahjan, jonka olin lähettänyt postitse kunnes tajusi, että ehkä olisi pitänyt odottaa aattoon. Sellaista joulun kuuluukin olla, innostusta ja iloa.

Omaa iloa on tullut ystävien kanssa järjestetyistä piparkakkuilloista ja lukioaikaisten ystävien kanssa kohtaamisista turkkilaisen ruoan, Pähkinänsärkijän sekä glögin ja
wasabilohivoileipien äärellä.

Hehkuttelen joulua välillä jouluradion välityksellä, mutta toisinaan tuntuu siltä, että "Pomo" toimii paremmin. Joulun ruokien listakin on tehty valmiiksi. Mukana on ainakin paljon pistaaseja, jonkin verran mätiä, karpalopateeta joulubrunssia varten ja tietenkin lammasta. Muffinssejakin, punajuurihummusta ja roquefort-piirasta voisin valmistaa.

Jos olisi vielä tuon jälkeen intoa, voisi kokeilla George Orwellin "jouluvanukasta" eli christmas puddingia, jonka julkaisematon resepti löytyi sattumalta hiukan toisenlaisesta tuotannosta tunnetun kirjailijan arkistosta. Artikkeli ohjeen löydöstä julkaistiin Guardianissa ja alkuperäinen resepti on nähtävissä kahdessa osassa täällä ja täällä. Pelkästään ajatus Orwellin joulureseptistä on innoittava, vaikka lopputulos ehkä ei kovasti eroa tavallisesta englantilaisesta jouluherkusta.

19.12.09

Helpot marsipaanitähdet kakkuun

Nopea ja monelle uudenlainen tapa koristella vaikka joulun jälkiruokakakku on marsipaanitähdet, joita tein tämän kakun päälle Dear Martha -blogin ohjeiden mukaan.

Marsipaani kaulitaan tomusokerin avulla melko ohueksi, ja siitä otetaan piparkakkumuotilla tähtiä tai muita kuvioita. Tähtien annetaan kuivahtaa hetki. Suklaa sulatetaan miedolla lämmöllä mikrossa tai vesihauteessa. Seuraa sulamisprosessia vieressä ja lyhyin väliajoin tarkistaen, jos teet mikrossa, jotta suklaa ei kärähdä. Tähdet dipataan suklaaseen osittain. Suklaakastellut koristeet laitetaan ritilän tai leivinpaperin päälle kuivumaan, ja koristellaan välittömästi nonparelleilla (lyhyet) tai strösseleillä (pitkulaiset).

Alunperin kakun päälle oli tarkoitus viistosti pursottaa kaakaolla värjättyä kermavaahtoa, jonka päälle olisi aseteltu marsipaanitähdet, suklaakirjaimia ja numeroita sekä muut suklaakoristeet, ja päälle vielä suklaarouhetta. Kas, näin ei käynyt, vaan kakku koristeltiin juhlien aikana hiukan hutaisten, koska havahduin asiaan liian myöhään kesken hyvän keskustelun.

Ei se mitään, hauskannäköinen ja ennen kaikkea hyvänmakuinen tuotos pöydässä silti komeili.

8.12.09

Maa-artisokkaperunagratiini













Pitkän työrupeaman jälkeen oli aika hengähtää ja viettää viikonloppu Porvoossa rapu- ja grillijuhlissa marraskuun lopulla. Joskus kesä tulee yllättävinä hetkinä. Edelliset rapujuhlat peruuntuivat osaltani koiramme kuoleman takia, juhlinta siinä tilanteessa olisi ollut outoa.

Onneksi rapuilu ei ollut kokonaan menetetty puuha tänä vuonna, kun miehen ystävä ehdotti mökkireissua. Ravut ja grillaus luvattiin menoon mukaan, vuodenajasta viis.














Vaikka söimme pakasterapuja ja kuorittavia katkarapuja, täytyy sanoa, että parempia en muista maistaneeni. Varmasti tilanteeseen vaikutti (aidon voin lisäksi) se hyvän olon tunne, joka syntyi onnistuneesta työstä ja vihdoin sallitusta rentoutumisesta takkatulen ääressä. Ja luonnollisesti hauska seura.














Alkuruokarapujen jälkeen kävimme grillin antimien kimppuun, tarjolla oli possua, kanaa ja pieni pala kotimaista naudan sisäfilettäkin valmistettuna grilliraamatun oppien mukaan. Lautaselle pääsi myös hunajamelonisalaatti, paahdetut valkosipulit ja maa-artisokkaperunagratiini, joka oli selkeä, helppo ja melko hienostunut lisuke.
















Reseptin bongasin syksyllä jostain naistenlehdestä, valitettavasti en enää muista tarkemmin. Tähän laitan muistiin sen ohjeen, jolla itse gratiinin toteutin. Alkuperäisessä ohjeessa kehotettiin laittamaan 2 osaa artisokkaa ja 1 osa perunaa. Käytännön syistä en näin tehnyt ja ainakin omaan suuhun maa-artisokan maku oli riittävä näin.














Maa-artisokkaperunagratiini


n. 600 g jauhoista perunaa
n. 300 g maa-artisokkaa
2 keltuaista
50 g voita
mustapippuria
suolaa

Kuori perunat ja maa-artisokat, jotka voit halutessasi kuoria veden alla tummumisen estämiseksi. Pilko ainekset samankokoisiksi, reiluiksi paloiksi ja laita kiehuvaan veteen keittymään. Kun haarukalla koetettaessa palat ovat melko valmiita, kaada vesi pois. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Peruna-artisokkaseokseen lisätään voi ja keltuaiset, jotka vatkataan joukkoon. Jos peruna ja artisokka ovat vielä hieman tanakoita, voit ensin haarukalla rikkoa rakennetta. Kun seos on hiukan vaahtomaista, maust suolalla ja pippurilla ja kaada uunivuokaan. Uunissa vuoka saa olla noin 20-30 minuuttia. Gratiini on valmis, kun sen pinnassa on kaunis, kullanruskea väri.

7.12.09

Pikkujoulubrunssi

















Brunssi on suloinen aloitus päivään ihanien ihmisten kanssa. Rakastan kööpenhaminalaisia brunsseja, joissa tavataan ystäviä viikonloppuisin kaupungin parhaissa brunssipaikoissa ja lautaselle on koottu valmiiksi maukas valikoima lähinnä kylmiä suolaisia ja makeita paloja.

Helsingissä ei ole oikein kunnollista brunssikulttuuria ja useat brunssit tai pikemminkin aamiaiset koostuvat kovin ennalta arvattavista seisovista pöydistä, joten ajattelin jo keväällä, että ruokabloggaajien olisi hauska tavata brunssin merkeissä.

Haaveilu tuotti tuloksensa viikko sitten, kun Veeran ja Merin kanssa kutsuimme joukon bloggaajia brunssille. Koska tilaa oli rajoitetusti, tällä kertaa kutsua ei esitetty avoimesti, vaikka mukaan olisi kovasti haluttu monia muitakin bloggaajia.

















Tarjoilut olivat hulppeat ja joulun lämpöiset. Heti pöydän nähdessä tuli ajatus, voiko parempaa tapaa viettää sunnuntai ollakaan. Erityistä huomiota - syystä - sai Ylimuulin Hakaniemen hallista tuoma ranskalainen voi (ja Vanhan kauppahallin makoisa villisikafenkolisalami), mutta kehuja herätti oikeastaan kaikki herkut.

Ja herkkua riitti heti kuohuviinimaljan jälkeen: Jytiksen tekemät punajuurihummus ja luumumuffinssit, kommentoija-Emman tuoma Nigellan Guinness-kakku, Veeran karhumakkara, itsetehty glögi, karpalohilloke ja rommimarinoiduin luumuin koristellut minijoulutortut, Sorsanpaistajan pähkinäfudget, Uneliaan kokin kaunis salaatti, Äijäruokaa-Arin todella maukas roquefort-quiche, Sillä sipuleiden tervasiirappigraavattu lohi näkkileipäkupeissa, Ylimuulin ruispiparit ja meidän molempien tuomat juustot ja leivät, joilla oli nimi.

Oma itsetekoinen tuotokseni pöytään oli kylmäsavulohella ja piparjuuriranskankermalla päällystetyt perunalettuset, joiden resepti tulee tänne piakkoin. Huomasin jälkikäteen Merituulin tehtailleen samanoloisia lettusia kesän lopulla.

Toin myös tätä tarkoitusta varten pantatun purkin lemon cheesea, joka on lemon curdia makeampaa ja pehmeämpää (se on varmaan se voi). Sitä saa ostaa ainakin Kööpenhaminan ihanasta Tante T:stä*, jonka omat nettisivut eivät tee paikalle mitään oikeutta.

Ohjelmaakin oli rennon syömisen ja seurustelun lisäksi varattu lopulta viisi tuntia kestäneille kemuille. Blogitietovisa hauskuutti ja 30 minuutin disko hirvitti, ainakin aluksi (henkinen muistiinpano itselle: disko saattaa säikäyttää selviä juhlijoita sunnuntaiaamupäivänä).

Oma onneton kamerani simahti kolmen kuvan ottamisen jälkeen, joten parempaa kuvakoostetta voi katsoa vaikka Sillä sipuleilta.

* Suosikkikahvilani (teesalonkini), jossa leivotaan paikan päällä ihania luomutuotteita, ennen valintaa voi tuoksutella paikan 150 teelajia ja sitten, jos on onnekas ja varannut pöydän tai sattuu olemaan tilaa, voi istahtaa samettisohvalle täti teen tyylikkääseen olohuoneeseen, jota yleensä naiset rakastavat, mutta näinpä siellä kerran kahdeksan kolmekymppistä miestä brunssilla.