24.9.09

Maukas punajuurikeitto

















Tätä keittoa on joskus nautittu rapuilun alkuruokana. Täyttävää keittoa tekee edullisesti ja helposti muihinkin juhliin isolle joukolle. Sain innon tehdä tätä taas tänä vuonna saatuani Haapsalusta suoraan kasvimaalta poimittuja luomuvihanneksia. Punajuuret olivat upeita, ehkä myös siksi, etten ole aiemmin saanut niitä suoraan maasta. Taivaallista.





















Punajuurikeitto
(noin neljälle, nälän mukaan)

4 isoa punajuurta
5 keskikokoista perunaa
2 porkkanaa
1 iso punasipuli
2-3 valkosipulin kynttä
kasvisliemikuutio (lisätty: katso gluteenittomat liemet)
(loraus kermaa)
1 rkl punaviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
pinnalle smetanaa ja leikattua ruohosipulia

Keiton ainekset kuoritaan ja pilkotaan. Keitä kattilassa noin puoli litra vettä, johon on lisätty kasvisliemikuutio tai puolikas. Itse käytin Knorrin säilöntäaineetonta Fond du chef -kasvisliemikuutiota (maksamaton mainos). Lisää pilkotut punajuuret, perunat, porkkanat ja sipulit sekä punaviinietikka. Kun ne ovat kypsyneet, lisää mausteet ja kerma. Ota pois liedeltä ja soseuta sauvasekoittimella.

Nauti kuumana smetanan ja ruohosipulin kera. Tarjoa keitto esimerkiksi valkosipuliyrttivoilla voideltujen spelttisämpylöiden kanssa.

Kuvat: Rauna

22.9.09

Ruokabloggaajien kemut



















Herkun ja Koukun Jytiksen tekemää salaattia voi syödä silmillä(kin).





















Isäntien grilli oli puilla lämmitettävä pro-otus.























Polttoraudalla nimmari omiin pihveihin.




















Malttamattomat odottivat jo pöytään pääsyä.


















Äijäruoka maistui, mutta mistähän sille löytyisi vielä tilaa?

















Voisi luulla, että syöminen loppui sitten, kun emännän loihtima upea kakku kannettiin pöytään. Mutta ei, grillin hiillos hiipui aina välillä ja uskollisesti se aina elvytettiin uudestaan hohkaavaksi. Loppuillan suurin yllätys oli mehukas luomupossun kasler. Uskokaa pois ja ostakaa kasleria luomuna, parempaa ette saa. Myös lihatukku Veijo Votkinin Sörkan nakit ja makkara olivat täyttä tavaraa, 81% lihaa. Parempiin suihin katosivat myös Sorsanpaistajan harissasiivet. Kasvissyöjät nauttivat salaatin lisäksi muun muassa seitania, ja kukaan ei kyllä jäänyt nälkäiseksi.

Oli erittäin miellyttävää juhlia hauskassa ja rennossa seurassa, jossa ensikertalainenkin tunsi itsensä heti joukkoon kuuluvaksi. Plussaa oli myös se, että kerrankin kukaan ei nutissut siitä, että ruoasta otetaan niin paljon valokuvia ennen kuin pääsee syömään tai että otetaan omat veitset mukaan. Saattaa olla, että nukkumaan mennessä oli enemmän aamu kuin ilta. Kiitos emännälle ja isännälle sekä muulle hauskalle grillausporukalle.

Kuvat: Rauna (kuvia saa lainata, jos mainitsee lähteen)

18.9.09

Mascarponea, limeä, mustikkaa - ja kihlaus

















kuva: Rauna

Niin namia. Olen koettanut popsia mahdollisimman paljon mustikoita viime aikoina. On vähän sellainen "nyt kun niitä vielä saa" -olo. Mustikat maistuvat aamulla viilenneen kauralesepuuron kanssa tai Ahon jogurtin seassa, loistava tapa aloittaa päivä.

Mustikkapiirakoista kokeilin Glorian ruoka & viinin (5/2009) kesällä julkaistua ohjetta. Pidän siitä, että piirakassa maistuu mustikan lisäksi lime. Plussaa myös siitä, että mustikoita ei paisteta ja vitamiinit säilyvät paremmin. Tätä söimme tyttöjen viikonlopussa Vaasassa ja miehen äidin tullessa onnittelemaan kihlauksesta.

Kihlaus Caprilla ja muualla Italiassa jatkunut loma oli tämän kesän ehdoton huippu. Nyt on sitten häävalmistelut edessä, tosin rauhallisella tahdilla mennään kun ensi vuonna on kahdet muut lähipiirin häät. Hassua kyllä en ole ollut kovin innokas järjestämään kihlajaisia, vaikka en panisi juhlia ollenkaan pahakseni. On vaikea löytää maksutonta tilaa, jonne kaikki läheisimmätkään mahtuisivat emmekä haluaisi tähän kovasti rahaa laittaa. Aikataulujen yhteensovittaminen on myös ollut oma haasteensa, joten olemme juhlineet kihlausta osin spontaanisti ja osin suunnitellusti eri kokoonpanoilla.

Haaveilen silti vielä varsinaisista kihlajaisjuhlista.


















kuva: Rauna

Nyt kuitenkin takaisin tämän kesän herkkupiirakkaan, joka olisi varmaankin näyttävämpi pensasmustikoiden kanssa. Itse pidin metsämustikoiden makua vakuuttavampana tässä tortussa. Käytin ohjeessa kahdella ensimmäisellä kerralla ranskankerman sijaan mascarponea (250 g), kolmannella kerralla seurasin orjallisesti ohjetta.

Näistä voisi tehdä myös pieniä leivoksia omissa vuoissaan. Paistoaikaa kannattaa silloin vähentää.

Limemascarponemustikkapiirakka

Pohja

n. 2,5 dl erikoisvehnäjauhoja
2 rkl sokeria
¼ tl suolaa
120 g kylmää voita
2 rkl kylmää vettä
2 rkl hienonnettua minttua

Limettitäyte

250 g mascarponea (tai 200 g ranskankermaa)
2 dl kuohukermaa
0,5 dl tomu- tai ruokotomusokeria
1 limen hienoksi raastettu kuori
2 tl limemehua

Pinnalle

n. 1 l tuoreita mustikoita

Sekoita jauhot, sokeri ja suola kulhossa. Nypi kuutioitu voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja silputtu minttu ja sekoita nopeasti taikinaan. Muotoile taikina palloksi ja kääri tuorekelmuun. Siirrä taikina jääkaappiin tunniksi.

Pane uuni lämpiämään 200 asteeseen. Nosta taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja kauli pyöreäksi n. 3 mm paksuksi levyksi. Nosta taikina kaulimen avulla 20-22 cm vuokaan ja painele vuoan pohjalle ja reunoille.

Peitä taikina alumiinifoliolla, jonka päällä on painona kuivattuja herneitä. Paista pohjaa uunin keskiosassa noin 15-20 minuuttia tai kunnes pohja tuntuu kypsältä.

Poista folio ja herneet. Anna taikinan jäähtyä vuoassaan.

Valmista täyte. Vaahdota ranskankerma/mascarpone sähkövatkaimella, ranskankermalla tähän menee n. 3-4 minuuttia. Vaahdota kuohukerma toisessa kulhossa melko kovaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot ja mausta tomusokerilla ja limenkuorella sekä -mehulla. Levitä täyte piirakkapohjalle ja ripottele mustikat täytteen päälle.

9.9.09

Tyttöjen viikonlopun lammasfetapullat

















Elokuussa nautin kahdesta mahtavasta tyttöjen viikonlopusta. Varsinkin ensimmäisessä tapaamisessa nauroin jatkuvasti vatsani kipeäksi. Energianlatausta koko syksyyn, vieläkin hymyilyttää.

Ja mitä tyttöjen illassa tehdään? Juodaan kaljaa ja röyhtäillään... tai jotakin sinne päin. Ruoan ja juoman on ainakin oltava hyvää ja samalla sopivan simppeliä, jotta aikaa jää rentoon yhdessäoloon ja pelailuun.

Ensimmäisellä reissulla herkuteltiin ekana iltana maukkailla lammaslihapullilla, vihreällä salaatilla ja valkosipuliperunamuusilla. Jälkkäriksi mustikkalimemascarponepiirakkaa. Ennätys oli, että illalla eri puolilta maata Vaasaan kokoontunut joukkueemme sai ruoan pöytään ennen puolta yötä.

Lounaaksi tehtiin Prinsessakeittiön maukasta riisibroilerisalaattia. Mökillä grillasimme kanaa, kesäkurpitsaa ja halloumia, joiden päälle saattoi puristaa grillissä lämmenneen sitruunan mehua. Yöpalaksi oli maukkaita juustoja, pistaaseja (uusivanha rakkauteni) ja huippukeksintö, Jacky-kinuskiin murennettuja marenkeja ja vadelmia. Jokainen siis otti kaupasta, mitä halusi, ja hyvä tuli.

Lammaslihapullien reseptin kehittelin haluamistani aineksista, mutta ei se mitään rakettitiedettä ole eli ohjeita voi soveltaa toivomaansa suuntaa. Lampaasta syntyi mielestäni sikanautaa maukkaampi lihapullataikina, johon kasvikset toivat mehevyyttä ja vähän vitamiinejakin.

















Lammasfetalihapullat

400 g lampaan jauhelihaa
3-4 raastettua porkkanaa
puolikas raastettu keskikokoinen kesäkurpitsa
1 punasipuli
100 g pieniksi paloiksi kuutioitua fetaa
kananmuna
2 dl kermaviiliä
1 dl korppujauhoja
1-2 tl sitruunamehua
1-2 tl sokeria
paljon rosmariinia ja timjamia
vastarouhittua mustapippuria
tuoretta minttua

Imeytä korppujauhot kermaviiliin. Kun kaikki vihannekset on raastettu ja juusto pilkottu, yhdistä ainekset kermaviiliseokseen ja sekoita. Suolaa ei tarvita, sillä feta on suolaista. Mausteita pitää olla runsaasti. En mitannut, mutta laitoin kuivattua rosmariinia ja timjamia useita teelusikallisia kumpaakin.

Muotoile käsin tai kahden lusikan avulla taikinasta leivinpaperilla vuoratulle pellille kohtuullisen kokoisia palleroita. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20-30 minuuttia (riippuu lihapullien koosta, joten tarkkaile tilannetta).

Tuore minttu on hyvää, mutta ei välttämätöntä onnistumisen kannalta. Sitä laitettiin, kun hankittiin jälkiruokaa varten, muuten en varmaan olisi erikseen ostanut. Ja tietenkin jotain unohtui, tällä kertaa korppujauhot, joten ihan pyöreitä pullia ei syntynyt. Maku oli kuitenkin kohdallaan.