31.1.09

Suosikkisavulohirullat

















Oma suosikkini ensimmäisten 30v.-synttärijuhlien tarjoiluissa oli Elle mat & vin -lehdestä (6/2008) löytämäni reseptin mukaan tehty savulohirulla. Samaan aikaan raikas ja maukas. Melko helppoja tehdä, kun vain osaa paistaa munan hyvin ohueksi. Ja Leila osasi.

Kuvasta ei kovin hyvin näy, mutta rullien päälle on ripoteltu koristeeksi mustaa sormisuolaa. Törmäsin siihen tukholmalaisessa kirjakaupassa syksyllä, ja oli vain pakko ostaa. Tuoretta pinaattia ei nyt tähän hätään löytynyt, mutta mielettömän hyvää oli ilmankin.

Harmi, että blogin kautta ei voi tarjota maistiaisia, sillä kuva ei tee tälle oikeutta.

Synttäreiden suosikkisavulohirulla
24 palaa

6 munaa
voita paistamiseen
200 g kylmäsavulohta
50 g pinaattia
250 g Philadelphia-tuorejuustoa
2 tl raastettua sitruunankuorta
1 tl sitruunamehua
tilliä
mustapippuria
suolaa

Vispaa suolalla ja mustapippurilla maustetut munat kevyesti. Kun voi on sulanut pannulla, kaada 1/4 munaseoksesta paistinpannulle. Taikinasta syntyy yhteensä neljä ohutta "munakasta".

Päällystä jokainen munalettu lohella, ja laita pinaatin lehti päälle. Sekoita tuorejuustoon sitruunaraaste ja -mehu, hienoksi silputtu tilli, suola ja pippuri. Jaa seos neljään osaan, ja voitele sitä jokaisen lätyn keskelle (kauniimpi lopputulos) tai ohuemmin koko letun päälle kuten me teimme.

Kääri letut varovasti tiukalle rullalle, ja leikkaa niistä noin kahden senttimetrin paksuisia paloja. Tarjoile heti tai suoraan kylmästä nostettuina. Herkun voi hyvin tehdä ajoissa jääkaappiin odottamaan, ja leikata vasta juuri ennen tarjoilua.

30.1.09

Sulhasen suunnittelemat häät


















Katselin Meidän häät -ohjelmaa ikään kuin viran puolesta. Edellinen jakso ei ollut oikein sytyttänyt. Miksi suomalaiset hääohjelmat eivät onnistu tavoittamaan viihteellisyyttä, vaan usein tulee tunne, että kyseessä on joko valistusohjelma häitä suunnitteleville ("kannattaa lähettää kutsut ajoissa") tai muisteluhetki häissä olleille? Vai olenko se vain minä, joka koen niin?

Tällä kertaa oli kuitenkin aika liikuttava ohjelma, ja ennen kaikkea siksi, että sulhanen oli häistä niin innoissaan. Morsian kertoi miehensä olevan häiden projektipäällikkö, ja siltä tosiaan vaikutti. Aika harvinaista se kuitenkin on. Ihmeen harvoin morsiamet antavat miehen olla osallisia koko suunnittelussa, vaikka joitain yksityiskohtia saavatkin kontolleen, saati että päävastuu olisi sulhasella. Aika moni nainen puhuu myös "omista häistään", ja unohtaa, että kyseessä on "meidän häät".

Vastaväite saattaa kuulua, että sulhasia ei kiinnosta häiden suunnittelu yhtä paljon, mutta en olisi siitä niin varma. Ehkä aivan kaikki ei kiinnosta, ja ehkä ei samalla tavalla kuin morsianta. Kiinnostavaa olisi kuitenkin nähdä, lisääntyykö kiinnostus, jos molemmat ajattelisivat, että tässä suunnitellaan yhteisiä häitä, kummankin lähtökohdista ja toiveista käsin.

Ehdottomasti rennoimmat häät, joissa olen ollut, olivat erään ystäväni talvihäät muutama vuosi sitten, ja syy taitaa olla se, että ne olivat kokonaan sulhasen suunnittelemat. Morsian aina välillä kyseli, mitäköhän seuraavaksi tapahtuu, ja kaikki sujui letkeän jouhevasti. Loppuillan saunakin varmasti vaikutti rentouteen.

Uskaltaisitko sinä antaa puolisosi suunnitella häänne kokonaan yksin? Minä en.

kuva: www.weddingcaketoppers.com

27.1.09

Vieraille lahjaksi äänikirja

Jossain vaiheessa ystäville pidettyjä synttärijuhlia kuulin tanskalaisen ystäväni Davidin selittävän, ettei tunne muita suomalaisia urheilijoita kuin Eddie Edwardsin. Niinpä.

Eddie, pikemminkin brittiurheilija jos nyt edes niin voi sanoa, tuli keskusteluun siitä, että tein Davidin äänistudiolla viime syksynä kauan haaveilemani äänikirjan. Olen nuorempana tehnyt muutamia radiohommia, ja kaipaan sitä aina silloin tällöin. Puhuin Davidille alunperin 5-10 minuutin pätkästä, mutta lopulta tarinaa oli 22 minuutin edestä.

Äänikirjan nimeksi tuli Kodinhoidon Eddie Edwards - tai mitä vanhempani yrittivät opettaa elämästä, ja mitä lopulta opin.

Se sisältää lähinnä minua tunteville hauskoja, ja monelle ystävälle uusiakin tarinoita lapsuudestani ja niiden suhteesta siihen, miten nykyään elämään suhtaudun. Ilmeisesti olisi pitänyt laittaa varoitustarra "saattaa sisältää itseironiaa", sillä ainakaan isäni ei täysin tajunnut, miksi mollaan itseäni niin paljon. Oikeastaan pelkäsin vaikutelmaa, että "tässä puhuu nyt näin erinomainen tyyppi", siksi oli jätettävä muutamat tarinat pois. En usko, että itsetuntoni on kovin suuressa vaarassa, mutta ironia on välillä vaikea laji.

Kappaleita valitsin lopulta yksitoista. Aiheina oli muun muassa ruoanlaitto, ihmisten kohtaaminen, vapaaehtoisuus, kommunikaatio ja esiintyminen, luottamus ja elämästä nauttiminen.

Tässä näyte rakkaus eläimiin -kappaleesta:


-->
"Halusin koiran. Tai melkein mitä vain, kunhan ei käärmettä. Emme kuitenkaan saaneet, koska olin allerginen, isoimmat pehmoeläimetkin joutuivat karanteeniin vintille. Veljeni, lojaalina isosiskolleen, kysyikin äidiltä, saadaanko me sitten koira, kun Rauna kuolee. Kesälomalla Porvoossa vedin perässäni narussa puolikasta tiilenpäätä, jolle olin maalannut silmät. Siis koiraa.
Edelleen reagoin eläimiin kuin lapsi, niin spontaanisti, että en välttämättä tajua olevani kesken työkokouksen. Heeeiiii. Allergia on onneksi hellittänyt eikä äidilläkään ole asiaan enää sananvaltaa. Maaliskuussa 2007 muutin virallisesti koiran kanssa yhteen."

CD oli tarkoitettu vieraille lahjaksi, ja sen sai alkupalojen nauttimisen jälkeen edellisen blogini kunniaksi punainen muoviämpäri -onginnassa, kun alkupalapöytää korjattiin ja pöytiä siirrettiin ja mattoja rullattiin, jotta saatiin tilaa tanssille.

22.1.09

Keittoa snapsilaseista














Joskus keksin ajatuksen, että keittoa voisi tarjota cocktail-kutsuilla snapsilaseista pieninä annoksina. Lasi sopii hauskasti lautaselle muiden sormiruokien joukkoon, ja on helppo hallita.

Tuumin, että keiton sekaan voisi lorauttaa jotain terästystä. Gazpachoa vodkalla? Nyt tein kuitenkin päästä vedettyä, simppeliä porkkanakookoskeittoa.

Liemessä-blogin kermapersetupareilla oli keittosnapsi-ideaa myös testattu.

Idea toimi myös siksi hauskasti, että samalla vaivalla tein juhlien valmisteluissa auttaneille ruokaa. Otin ensin keitosta shottien verran nestettä talteen, ja lisäsin kiehuvaan keittoon riisiä. Kun ruokaisampi keitto, tai oikeastaan muhennos, oli valmis, siihen lisättiin vielä lisää suolaa, mustapippuria ja sitruunamehua, sillä riisi oli tuntunut häivyttävän makuja. Tämä oli helppo ja sopivan täyttävä talkoolounas myös kasvissyöjille.

Porkkanakookoskeitto

2 x 400 gr tölkkiä kookosmaitoa
väh. 1 kg luomuporkkanoita
1 iso punasipuli
3 valkosipulin kynttä
n. 1 rkl sitruunamehua
n. 2 tl korianteria
n. 1 tl vastarouhittua mustapippuria
n. 1 tl suolaa

Keitä kuorittuja ja pieneksi pilkottuja porkkanoita ja sipuleita kookosmaidossa (tai kookosmaidon ja veden sekoituksessa), kunnes ne ovat sopivan pehmeitä. Hurauta sauvasekoittimella keitto tasaiseksi seokseksi. Lisää sitruunamehua, korianteria, mustapippuria ja suolaa maun mukaan.

Savusiikamousse

















Olin pitkään ajatellut, että kun järjestän cocktail-kutsut, niissä tarjoillaan jotain lusikoilta. Vaihtelua tuovat esillepanotavat kiehtovat, kaiken ei tarvitse olla sellaisenaan vadilla.

Savusiikamousse päätyi siis vanhoihin Musla-lusikoihin. Iittalan iso Aalto-vati oli tosin hiukan liian ahdas näin monelle lusikalle, mutta päätin mahduttaa kaikki samalla kertaa vadille, jotta ei tarvitse huolehtia täydentämisen unohtamisesta kesken juhlien.

Savusiikamousse

Yksi iso savusiika
1 pieneksi silputtu punasipuli
n. 1 dl pieniksi paloiksi leikattua herkkukurkkua
n. 3 dl creme fraichea
n. 2 tl sitruunamehua
Vastarouhittua mustapippuria
Pieni hipsu suolaa
Silputtua ruohosipulia päälle

Irrota ruodot kalasta, ja pyöräytä kala tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Lisää kalan joukkoon sipuli, herkkukurkut ja creme fraiche, jonka määrää vähentämällä tai lisäämällä saa muutettua massan koostumusta. Mausta sitruunamehulla, mustapippurilla ja suolalla. Täytä tarjoilulusikat juuri ennen tarjoilua kalamoussella, ellei jääkaapissa ole tilaa levitetyille lusikoille. Leikkaa saksilla tai veitsellä ruohosipuli pieneksi silpuksi päälle.

21.1.09

Synttäreitä, cocktaileja






















Cocktailpalat tervehtivät vieraita heti ensi silmäyksellä.






















Alkumaljana oli kuohuviiniä, alkoholittomat
vaihtoehdot olivat tässä vaiheessa täysin unohtuneet.























Avokado+katkarapu -yhdistelmä oli yllättävän herkullinen.






















Juomaksi viiniä, mehua, screwdriveria tai mansikkadaiqiria.






















Juustoinen oliivipekonitomaattiloaf toimi salaatin kanssa.






















Tanssin aikana kengät lensivät pöydän alle. Hauskaa oli. Onneksi sain superavuliaasta miehestäkin tanssiseuraa.

Nyt kun synttärit on jo ohi, voi niitä muistella nostalgiseen tyyliin "teettämällä" kuvista polaroid-versiot Poladroidilla.

Odotin koko syksyn kieli pitkänä, koska Windows-versio ilmestyy, ja nyt on beta-versio ladattavissa ilmaiseksi netistä. Kameraan raahataan omasta kuvatiedostosta kuva, kone klikkaa ja alkaa surruttaa. Tummasta taustasta erottuu vähitellen polaroid-kuva ihan niin kuin aidossa, konkkaan menneessä alkuperäisversiossa.

Poladroidattuja kuvia voisi käyttää myös kutsuissa tai kiitoskorteissa.

kuvat: Rauna ja sen mies, kannatkattoon.blogspot.com
Ethän käytä kuvia ilman lupaa!

18.1.09

Elämyslahjoja paketissa






















Kuten moni muu viime aikoina, minäkin olen pohtinut, mitä kaikkea materiaa sitä lopulta tarvitseekaan. Osin säilytyksen takia, osin taloudellisista syistä ja osittain myös ympäristönäkökulmasta.

Niinpä tuumin, että koska useimmiten ihmiset haluavat antaa jotain tasavuotispäivinä lahjaksi, voisin toivoa erilaisia elämyksiä. Annoin samalla vihjeitä siitä, mitä intohimojani ne voisivat koskea: ruoanlaitto, savusauna, ilmaisutaito (en jostain syystä kehdannut laittaa suoraan improvisaatioteatteria), suklaa... Onhan niitä muitakin intohimoja kuten matkustus, mutta halusin pitää lahjat kohtuullisina.

Koska joistakin tällaisten elämysten keksiminen voi tuntua hankalalta, laitoin myös vihjeen toivomistani laseista blogiini, ja kerroin kutsussa asiasta.

Oli haastavaa keksiä sopivaa muotoilua, sillä melko harvoin syntymäpäivien kutsun yhteydessä puhutaan lahjoista, mutta halusin helpottaa vieraiden elämää - ja saada muuta kuin kolme settiä vohvelirautoja. Ei siis täysin altruistiset taustat takana, mutta luulen, että tämä oli win-win- tilanne, joka jätti sopivasti tilaa omalle luovuudelle niille, jotka sitä halusivat.

Hauskoja elämyksiä sainkin! Odotan innolla suklaalle sopivien viinien ja jälkiruokien iltaa, kuohuvaa piknikkiä Suomenlinnassa ja kauneudenhoitohemmottelua Kööpenhaminassa. Pidin myös elokuvapaketista, jossa oli popcorn-pakkauksessa suklaapopcorneja, uusia Dumlen tähtisuklaita ja leffalippuja. Nämä lahjat ovat siitäkin hauskoja, että tiedän silloin pystyväni paremmin keskittymään seurusteluun ystävien kanssa, kun nyt juhlat menivät vilauksella ohi. Tapaan ystäviäni tottakai muutenkin, mutta on se silti erityistä.

Materiaakin tuli, toivottua sellaista. Sain blogissa aiemmin hehkuttamiani kauniita Kartio- ja martinilaseja sekä herkullisia reseptejä sisältävän Täydellinen päivä -kirjan.

Tämän tekstin laitoin kutsuun pienellä printillä:

-->
"Kaikkein suurin lahja on se, jos pääset saapumaan paikalle ja se riittää! Jos kuitenkin haluat muistaa muullakin tavalla, tässä muutama ajatus. Koska kaapit pursuavat yllin kyllin tavaraa, voit halutessasi ilahduttaa esineen sijaan mieluummin intohimoihini (ruoanlaitto, ilmaisutaito, savusauna, suklaa, kirjat, hemmottelu) liittyvällä pienellä seikkailulla tai elämyksellä. Lyhyet ohjelmalliset yllätyksetkin ovat tervetulleita. Toinen vaihtoehto on täydentää lasikokoelmaani (tarkemmat tiedot tammikuussa blogissa). Mutta kuten sanottu, kaikkein paras lahja on saada juhlia päivää hauskojen ja hyvien ihmisten kanssa. Ja sinä kuulut heihin!"

16.1.09

Viiksikaverit






















Keksin syksyllä useastakin amerikkalaisesta blogista hauskan viiksi-idean juhliin.

Käytännössä kyse on pitkän puutikun päässä olevasta viiksestä, jonka kanssa voi pelleillä kameran tai muiden vieraiden kanssa. Harrastin törkeää teollisuusvakoilua, kun huomasin, että Etsyssä myydään kyseistä viiksikaveria 35 dollarin hintaan, ja tein itse omat viikset netistä mallia ottaen.

Kävin Tiimarissa kysymässä "dassmassaa". Arviolta itseni ikäinen myyjä katsoi huuli pyöreänä, että mitä. "No, sellaista muovailumassaa, joka kuivuu ilman uunia, ei siis muovailuvahaa." "Jaa.." Sopiva paketti löytyi, vaikka ei enää dassmassan nimeä tuntenutkaan, ja seuraavaksi päänvaivaa aiheutti massalle sopivan askartelumaalin löytäminen ja puutikut.

Lopulta maali löytyi lähempää kuin arvasimmekaan, ja puutikut sain hankittua Stockmannin puutarhaosastolta. Kasvien tukitikut ovat juuri sopivan paksuisia ja pituisia eivätkä maksa paljon. Yhteensä viiksitarvikemateriaalit maksoivat reilun kymmenen euroa.

Muotoilin viikset niin, että ne saivat rauhassa kuivua vuorokauden ajan. Ennen kuivumista tökkäsin jokaiseen kuuteen, erikokoiseen viikseen vielä kepillä reiän alavasemmalle. Juhlia edeltävänä iltana maalasin viikset mustalla askartelumaalilla, ja tunteja ennen juhlia puutikut kuumaliimattiin viiksiin kiinni.

Temppu toimi. Osa innostui asiasta ja pelleili viiksien kanssa, ja vieraista sai hauskoja, epätavallisempia kuvia kuten kuvasta näkyy.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

15.1.09

Muistikuvia juhlista














Mitä jäi mieleen juhlista...

- ennen juhlia päässäni soinut "Aikuinen nainen"
- valmistelujen leppoisuus ja hauska juttelu työn lomassa - lukuunottamatta viimeistä tuntia
- lattialla pidetyt limenpuristustalkoot
- veljeni, joka välttämättä halusi, että avaan tuomansa kukat noin kymmenen minuuttia ennen vieraiden saapumista, kun olin vielä arkiasussa ja meikkaamatta (on se hassu, mutta mukava tyyppi)
- laitoin auttajat kuorimaan ja muussaamaan kilon inkivääriä drinkkiin, jota en koskaan tarjoillutkaan
- noin tuntia ennen vieraiden saapumista mieleen hiipinyt paniikki, jonka onnistuin karkottamaan päättäväisesti
- avustajien ammattimainen ote ja oma rauhallisuus
- saunasta kuulunut kalke, kun jäätä hakattiin drinkkejä varten
- hauska energia, joka tulvi taloon lähes kaikkien vieraiden saapuessa yhtäaikaa
- helpotus siitä, etten laittanutkaan takkaan tulta
- maistuvat mansikkadaiqirit
- poikaystävän tuomat kauniit kukat
- tarjolla oli väärää kakkua (olin leiponut kaksi samanlaista kakkua, joista toisen pohja oli juuri sopiva ja toisen hieman liian kuiva, laitoin kaikesta huolimatta väärän kakun tarjolle)
- flunssaiset vieraat, jotka kaikesta huolimatta jaksoivat tulla juhlimaan
- kommentit, joita pupunhäntäni sai
- tanssiminen ja hyppiminen naurettavan musiikin tahdissa!
- tyytyväisyys tarjoiluihin ja esillepanoon
- hetket, jolloin istuin alas ja juttelin paria lausetta pidempään jonkun vieraan kanssa - parhaita!
- Lauran ottamat poseerauskuvat aamuyöstä
- kömpiminen omasta sohvasta miehen kainaloon vastapäiseen sohvaan
- seuraavan aamupäivän brunssi ja herkullisin graavilohi ikinä
- kamala hermostuneisuus juhlissa siitä, riittääkö ruoka
- poikaystävän syleily, joka karkottaa kaikki huolet
- ...ja huvittuneisuus, kun juhlien jälkeen tajusin ruokaa jääneen yli äyräiden

Kiitos kaikille ihanille auttajille ja loistaville vieraille!



kuva: Laura

11.1.09

Huh!


















Mahtavista 30-vuotisjuhlista on selvitty ja pienoinen kauhufiilis vatsassa on poistunut. Tuntuu ihan hyvältä olla kolmekymppinen, tai sitten en ole vielä kohdannut todellisuutta. Nyt on joka tapauksessa hyvä, tyytyväinen olo.

Tämä päivä alkoi ihanan rennosti pyjamassa brunssilla. Siivouskin sujui leppoisasti, kun sai apua ihanilta ystäviltä. Lisää juhlista myöhemmin, kun unta on saanut vähän lisää.

Hiukan kiireessä ja hilpeässä tunnelmassa koristeltu kakku on nautittu päivä ennen varsinaista juhlapäivää.

6.1.09

Hrrr, pakkasta ja jäitä

Opin sanan kylmä kaksivuotisjuhlissani. Vieraat ihastelivat, kun lapsi oppi jotain uutta, mutta opilla oli hintansa. Olin tunkenut hienon juhlamekkoni alle jääpalan, ja oli hätä saada se pois.

Hassua anekdoottia kerrotaan aina tasaisin väliajoin sukujuhlissa. Ei se edes ole niin kovin hauska, mutta, hm, opettavainen. Learning by doing ikään kuin.

Jäitä tarvitaan cocktailjuhliin järjettömästi, sillä jäämurskaa menee drinkkeihin helposti jo iso kourallinen per lasi ja juomien jäähdyttämiseen ravistimessa tarvitaan joka kerta paljon uusia jäitä, vanhoja ei voi kierrättää. Nyrkkisääntö on, että jäitä on aina liian vähän.

Jäitä voi tietenkin tehdä itse valmiiksi pakastimeen, mutta kodinkoneen koko voi asettaa rajoituksia varsinkin, jos jotain tarjoiluun menevää on jo siellä. Talvella mainio idea valmistaa jäitä on tehdä niitä ulkona, jos käytössä on piha, parveke tai patio. Tarvitaan paljon jääpalapusseja tai muita jäädyttämiseen kelpaavia muotteja ja astioita, jotka voi suojata linnuilta, kaneilta ja muilta eläviltä.

Pussit täytetään sisällä ja suljetaan, ladotaan ämpäreihin ja kuljetetaan ulos jäätymään. Pakkasen ei tarvitse olla kovin kova, jotta tämä keino toimii ja päivän plusasteetkaan eivät helposti hommaa haittaa, kunhan yöllä on kylmä.

Jos tee-se-itse-jäät eivät houkuta eikä käytössä ole jääpalakonetta, voi aina kysyä läheisistä ravintoloista apua. Niistä voi saada huomattavasti isomman säkin jäitä kylmälaukkuunsa kuin isoista kaupoista. Kysy etukäteen, onko mahdollista ja mihin hintaan. Hampurilaispaikoista saattaa saada edullisemmin kuin muista ravintoloissa, mutta tämä on paikasta ja ehkä henkilöstäkin kiinni.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

4.1.09

Tarvikkeet cocktailjuhliin

Olen pitkään pohtinut, millaisia laseja haluaisin kaappeja täyttämään. Onpas ollut hankalaa. Viinilaseissa olen luottanut jo pidempään Schott-Zwieseliin, ja niitä onkin tässä elämänvaiheessa ihan riittämiin.

Pidän niiden kestävyydestä, hintalaatusuhteesta sekä varsinkin punaviinilasien muodosta. Sopivia samppanjalaseja en ole vielä löytänyt, etsintä jatkuu. Olen aika tarkka siinä asiassa enkä kovin tyytyväinen nykyiseen sekalaiseen valikoimaamme.

Muutenkin harkitsen aika paljon astioita, ja mietin niiden sopivuutta toisten kanssa. Kaiken ei tarvitse olla samaa sarjaa, se on vähän tylsääkin, mutta jokin yhteinen juju on kiva olla.

Martini-laseissa, jotka ovat suosikkejani, olen löytänyt oivan ratkaisun. Schott-Zwieselin Bar Special martini-lasi on hyvän kokoinen, kestävä ja alle kympin hintainen niin, että kerralla voi hankkia vaikka pari kappaletta. Hypistelin sitä Stockalla, ja hyvältä vaikutti. Niitä ei ole kaapissa vielä yhtään, mutta ehkä jo piakkoin niitä jostain putkahtaa, kuka tietää.

Lisäksi pidän Riedelin Bar- tai Vinum XL-sarjan martinilasista (kuvassa), joka on tuotenumeron (6416/37) perusteella täsmälleen sama lasi.

Se on korkeampi, 184mm, kuin Suomessa yleisemmän Vinum-sarjan martinilasi, joka on vain 148 mm. Kokeilin sitä kaupassa kädessä, ja se vaikutti liian pieneltä. O-sarjan ja Vitiksen vastaavat eivät myös puhuttele oikein ollenkaan.

Bar- ja Vinum XL -sarjaa saa ainakin netistä ja ehkäpä myös Decanterista, mutta siitä en ole varma. Stockmann ei valitettavasti näitä myy. Molempien valmistajien laseja voisi kaapista löytyä. Schott-Zwieselia ehkä hiukan enemmän isompiin juhliin (ei tarvitse pelätä yhtä paljon hajoamista ja rikkoontuminen ei harmita yhtä paljon), ja mielestäni tämän lasin kohdalla kauniimpaa Riedelia harvalukuisempiin tilaisuuksiin. Riedelia voi kerätä vaikka lasin kerrallaan. Hiljaa hyvää tulee, sanovat.

Lasien lisäksi baaritarvikkeeni taivavat olla vielä aloittelijan tasolla. Boston shakerin, jolle hankin kaveriksi mitan, baarilusikan ja siivilän, sain lahjaksi vuosi sitten, samoihin aikoihin kuin ihanan ja suht pienen Eva Solon jääkuutioastian.

Nyt haaveilen useamman pullon samppanjamaljasta ja tyylikkäästä viinipullon jäähdyttimestä, isommasta eristetystä jääpala-astiasta, joka pitää jäät kylmänä kesäkuumallakin, Globalin kuorimaveitsestä limejen leikkaamiseen sekä isosta kauniista lasikannusta ilman kirjoituksia tai kukkakuvioita, johon voisi tehdä drinkkisekoituksen ennen vieraiden tuloa. Tukeva puinen leikkuulauta kirsikkapuusta tai jopa bambusta voisi olla hyvä alusta puristettavien hedelmien ja koristeiden leikkaamiseen. Toistaiseksi puristan mehut itse, mutta isompia hippoja varten pitäisi ehkä hankkia tehokkaampi sitruspuristin.

Joululahjaksi sain Iittalan sesonkituotetta, matalaa punaista Kartiota, joka toimii nyt hohtavana katseenvangitsijana pöydässä. Harvoin on vesilasi näin kiinnostava. Joulupukki ei näitä ihan sokkona hankkinut, vaan oli kuullut vienon toiveeni etukäteen. Muutama tällainen voisi vielä kaappiin pujahtaa edellisten kaveriksi.

Joulupukilta meni muuten ohi se toive Singstarista, ehkä hauskimmasta juhlapelistä, johon olen pitkään aikaan törmännyt. Ei se mitään, ehtii sen joskus myöhemminkin hankkia. Naapurien iloksi olen lauleskellut kotona muuten vain ruoanlaiton ja suunnittelun ohessa.

Tästähän tuli kätevä (ja melko pitkä) muistilista. En suunnittele kaikkien näiden hankkimista nyt tai edes lähitulevaisuudessa, mutta haaveilla aina saa. Vähemmälläkin on pärjätty cocktaileja tarjotessa, mutta laseja pitäisi olla selkeästi enemmän.

Vinkkejä cocktailkutsujen tarvikkeisiin löytää täältä ja lisää vinkkejä olisi hauska lukea.


ps. Tipattomien viettäjät ja muut alkoholittomia kaipaavat, älkää unohtako herkullisten mocktailien olemassaoloa. Suomenkielisiä reseptejä voi etsiä vaikka Nettibaarista.

kuva: www.riedel.com

3.1.09

Namirisottoa hyviin hetkiin

















Valmistimme herkullista, puuromaista ja ihanan kosteaa risottoa uutena vuotena. Turvauduimme taas Jamie Oliverin reseptiin, josta jätimme vain sellerin pois. Viiniksi olisin mielelläni valinnut rieslingiä, mutta tällä kertaa kattilaan pujahti kuivaa chardonnayta. Sekin toimi. "Tuoksu on fantastinen!"

Samaa risottoa teimme edellisenä uutena vuotena iloisessa seurassa vuokratussa mökissämme Hattuvaarassa itärajalla. Tai minä en tehnyt, annoin vain ystäville ohjeet ja menin miehen kanssa rantasaunaan sen jälkeen, kun neljän tunnin eläinlääkärireissu Joensuussa oli ohi ja säikähdys hälvennyt. Saunassa huolet hävisivät ja rentous palasi. Sen jälkeen oli mahtavaa astua takaisin tupaan nauttimaan ruoasta ystävien kanssa takkatulen loisteessa.

Kaksi vuotta peräkkäin alkaa jo kuulostaa perinteeltä. Ehkä.

Jotkut syövät aina fondueta uuden vuoden aattona. Se on sopivan leikkisä ja sosiaalinen ruoka uuteen vuoteen. En tiedä, olisiko risotosta samanlaiseksi perinteeksi. Molemmissa on kyllä vaihtelun mahdollisuutta. Juusto-, lihaliemi- ja öljyfonduepatoihin voi dipata erilaisia leipiä, kasviksia ja lihaa. Risottoakin voi tehdä monella tapaa, mutta ehkä silti jonkinlaista vaihtelua kaipaisin tulevina vuosina. Ei siis mitään lupauksia. Ei edes uudenvuodenlupauksia.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com