21.12.09

Orwellin jouluvanukas ja muuta jouluiloa

















Lahjat on melkein kokonaan hankittu. Itse tehdyissä on vielä viimeistelemistä, mutta ei liikaa. En uskalla paljastaa mitään, koska haluan lahjojen olevan yllätyksiä. Eräs lahjan saaja avasi jo innoissaan tuon kuvassa näkyvän lahjan, jonka olin lähettänyt postitse kunnes tajusi, että ehkä olisi pitänyt odottaa aattoon. Sellaista joulun kuuluukin olla, innostusta ja iloa.

Omaa iloa on tullut ystävien kanssa järjestetyistä piparkakkuilloista ja lukioaikaisten ystävien kanssa kohtaamisista turkkilaisen ruoan, Pähkinänsärkijän sekä glögin ja
wasabilohivoileipien äärellä.

Hehkuttelen joulua välillä jouluradion välityksellä, mutta toisinaan tuntuu siltä, että "Pomo" toimii paremmin. Joulun ruokien listakin on tehty valmiiksi. Mukana on ainakin paljon pistaaseja, jonkin verran mätiä, karpalopateeta joulubrunssia varten ja tietenkin lammasta. Muffinssejakin, punajuurihummusta ja roquefort-piirasta voisin valmistaa.

Jos olisi vielä tuon jälkeen intoa, voisi kokeilla George Orwellin "jouluvanukasta" eli christmas puddingia, jonka julkaisematon resepti löytyi sattumalta hiukan toisenlaisesta tuotannosta tunnetun kirjailijan arkistosta. Artikkeli ohjeen löydöstä julkaistiin Guardianissa ja alkuperäinen resepti on nähtävissä kahdessa osassa täällä ja täällä. Pelkästään ajatus Orwellin joulureseptistä on innoittava, vaikka lopputulos ehkä ei kovasti eroa tavallisesta englantilaisesta jouluherkusta.

4 kommenttia:

Jytis kirjoitti...

Uu, Orwellin pudding vaikuttaa hyvin kiinnostavalta! Punajuurihummusta ja mätiä löytyy täältäkin joulupöydästä ja aika paljon kaikkea muutakin :) Leppoisia herkkuhetkiä!

Rauna kirjoitti...

Nyt on niin hyvä tunne, kun (melkein) kaikki on tehty. Voi vain istua alas ja nauttia siististä jouluisasta kodista ja uusista itselle hankituista joululahjakirjoista. Aattoaamuna tosin vielä pitää vähän silittää ja uuneilla, mutta se on pientä juttua. Hauskaa joulua sinnekin!

Merituuli kirjoitti...

Minäkin kävin katsomassa Pähkinänsärkijää kummitytön kanssa. Hän oli ekaa kertaa baletissa ja niin liikuttavan innostunut!

Rauna kirjoitti...

Merituuli: Oli varmasti hauska seurata kummitytön iloa. Muistan aika hyvin omat ensimmäiset balettikäyntini joskus pienenä, sen jälkeen onkin tullut käytyä melkein joka vuosi. Oma kummityttö on enemmän innostunut jalkapallosta, pitäisi varmaan joskus viedä jotain ottelua katsomaan. :)