31.12.08

Uudet kujeet

Meillä ei ole mitään kovin vakiintunutta tapaa viettää uutta vuotta. Siitä on se etu, että voi kokea monenlaista.

Erään uuden vuoden vietin upeissa pukujuhlissa, joihin vapaaehtoiset kokit, toinen koulutettu ja toinen muuten vain lahjakas, olivat leiponeet ja kokanneet usean ruokalajin menyytä toista vuorokautta. Joskus kuitenkin kaipaisin jotain perinnettä, jota odottaa, jotta ei tarvitse aina miettiä asioita alusta.

Kuulin erään tutun, itseäni vanhemman naisen sopineen jo vuosikymmeniä sitten kahden muun perheen kanssa mahtavasta perinteestä. Joka vuosi yksi perhe on vastuussa uudesta vuodesta, toinen vapusta ja kolmas juhannuksesta. Kaikki tietävät kuvion pitkälle etukäteen ja voivat siihen varautua, ja tietävät myös, että kahtena juhlana voi vain istua valmiiseen pöytään.

Ehkä viehättävin uuden vuoden traditio, johon olen saanut tutustua, oli Tanskassa isoissa juhlissa vuodesta toiseen järjestetty miesten välinen jäätelökilpailu. Jokainen teki itse alusta lähtien, moni ilman jäätelökonettakin, herkullista jäätelöä aina uusien mausteiden kera. Sinä vuonna kun osallistuin juhlaan appelsiinijäätelö voitti, vaikka kulisseissa hyväntahtoisesti kuiskailtiin marsipaanikonjakin olleen parempi.

Tänä vuonna juhlimme uutta vuotta kaksistaan, kun toivottu vieras sairastui. Tai siis kolmistaan ollaan koiran kanssa. Syödään hyvin, valmistetaan makoisia drinkkejä (alla olevan reseptin sain kokeneelta baarimestarilta), ehkä saunotaan ja illalla katsellaan ilotulituksia. Ja kerätään vähän voimia ensi viikon juhliin. Hihii.

Onnea, lämpöä ja hauskoja juhlia ensi vuodelle kaikille ystäville ja blogin lukijoille. Kiitos erityisesti kaikille kommenteista! Toivottavasti piipahdatte jatkossakin tänne.

Strawberry daiqiri

n. 4 (sulanutta) mansikkaa
4 cl sokerilientä
3 cl limemehua
4 cl vaaleaa rommia
Jäämurskaa

Valmista ensin sokeriliemi. Kiehauta kattilassa yksi osa sokeria ja yksi osa vettä. Sokeriliemi säilyy joitakin päiviä jäähtyneenä jääkaapissa.

Mittaa kaikki muut ainekset paitsi jäät blenderiin ja hurauta ne tasaiseksi sekoitukseksi. Lisää 2-3 kourallista jäämurskaa ja hurauta uudestaan. Kaada martinilasiin ja nauti. Mansikan voi korvata esimerkiksi tuoreella ananaksella.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

30.12.08

Himokkaan merenneidon suudelma














Petyr: Look inside.

[Frasier looks at the caviar, stunned.
Petyr pulls out a cloth napkin.]

Petyr:  You taste!

[Frasier and Niles each take small spoons from the napkin.  While
Frasier samples the caviar, Niles wipes down his spoon
with his trusty handkerchief.  Frasier's face expresses
that the caviar is divine.]

Frasier: You really must try this, Niles.

[Niles does so.  His facial expression is equally ecstatic.
Petyr gives them a questioning look.]

Niles: It's like being kissed by a lusty mermaid!

Jouluun ja uuteen vuoteen ja kaikkeen siihen liittyvään taikaan kuuluu ehdottomasti mätivoileivät ja blinit. Isäni paistaa jouluna blinit ison paistinpannun kokoisina lettuina ja niitä lämmitetään sitä mukaa kuin syödään. Joulupöydässä on viimeisen muutaman vuoden ajan ollut myös itse tehtyjä sushipaloja, mutta ne katoavat muihin suihin kuin omaani.

Suomalainen siian tai muikun mäti on mielestäni kaviaaria parempaa, mutta voipi olla, että olen maistanut huonompaa tavaraa. Luonnontilassa elävä sampi on kuitenkin äärimmäisen uhanalainen ja kotimainen mäti lähempänä lähiruokaa, joten herkuttelen sillä. Utelias saa odottaa vielä vuoteen 2011, millaista Varkaudessa kasvatetusta kaviaarista tulee.

Muuten... joulun kunkku on lammas. Opettaja kysyi ala-asteen ensimmäisellä luokalla, mitä jouluna syödään ja minä innokkaana vastasin, että lammasta. "Ei syödä! Lammasta syödään pääsiäisenä!" Mutta meillä syötiin jouluna ja luulin, että niin tehtiin muissakin kodeissa. Lammaspaistia kermakastikkeella ja aamu- tai yöpalaksi se muuntuu leivän päällä hyppysellisen sormisuolan kanssa. En ole koskaan ymmärtänyt kinkunhävittämistalkoita. Tuntuu, että lammas loppuu aina kesken, niin hyvää se on.

Ja niin on mätikin. Sitä riittää vielä pikkaisen uuden vuoden aaton alkuruoaksi. Tiriseviä blinejä, mätiä, smetanaa ja punasipulia. You interested, yes?
  Petyr: So, you are interested, yes?

Frasier: Maybe, but how can we be sure that you are not
Russian mafia yourself?

Petyr: [gravely] Because for six generations my family
fished the Caspian. Then ten years ago, the bastards
come. They burn my father's boat.
[with increasing passion] They steal my mother's salt so
she cannot prepare the roe.  And if they know I sell
Beluga for $40 an ounce!  They would cut out my tongue
and pluck out my eyes!

Niles: Did you say $40 an ounce?

Kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com
Dialogi Frasierin 10. kauden 18. jaksoon (Roe to Perdition),
suosikkiini, täältä. 

23.12.08

21.12.08

Piparkakkuideoita

















Vielä ehtii tehdä piparkakkuja.

Jos perinteiset taikinat eivät sovi tai tekee mieli jotain uutta, voisi kokeilla Ylimuulin kokeilemaa, alunperin Finfoodin (jatkossa Ruokatiedon) ruispiparitaikinaa, joka valmistuu tarvittaessa jopa muutamassa tunnissa. Maidoton, munaton ja gluteeniton piparkakkuresepti sopii taas monenlaiseen vatsaan. Halutessaan reseptiin voi lisätä ruokalusikallisen piparkakkumaustetta.

Mansikkamäki antaa huikeita vinkkejä pipareiden koristeluun. Tekee mieli kokeilla itsekin, mutta hiukan hirvittää näissä vaadittava sorminäppäryys. Sen sijaan kokeilin uutena ideana pipareiden karkkikoristelua (kuva yllä). Käytimme erilaisia kovia karkkeja muun muassa värillisiä turkinpippureita, joita murskasimme koneellisesti. Kinuskikissa opastaa ravistelemaan uunista otettavaa peltiä hieman, jotta ilmakuplat hajoavat.

Toiveeni valmistaa piparkakkutalo taitaa jäädä haaveeksi ja tyydyn ihailemaan muiden tuotoksia. Muistan idean aina liian myöhään, kun on vielä lahjojen, joulusiivouksen ja muiden herkkujen kanssa tekemistä. Ensi vuonna on varmaan parempi kirjoittaa tämä kalenteriin jo elokuussa. Aiemmin mainitulla kissalla on talon kasaamiseen vinkkejä vaihekuvien kera ja hauska idea paalukatosta.

Luin hyvän vinkin piparkakkutalon osien liimaamisesta. Hedelmäsokerista saa kauniimman jäljen kuin tavallisesta, sillä se sulautuu paremmin piparkakkutalon väriin. Jos sulatettu sokeri hirvittää, voi tavallista tanakampaa pikeeriäkin kuulemma käyttää. Kinuskikissan kommenteissa joku neuvoi vielä kuumentamaan tahnaa mikrossa. Ja jos pikeeriä jää yli, siitä voi tehdä koristeellisia lumihiutaleita.

Rakastan erilaisia piparkakkumuotteja, vaikka voi vapaalla kädelläkin muotoilla. Erikoisempia muotteja löytää esimerkiksi Confetilta, Ullanunelmalta tai Bake & Partylta. Ruotsia hallitseva voi tilata Forminalta. Ja voisi sitä kokeilla omienkin muottien tekoa, esimerkiksi alumiinilevystä popniitein kiinnitettynä tai juomatölkistä leikatusta palasta.

Eräällä keskustelupalstalla heräsi viime joulun aikoihin tarve aasimuotille. Valmis, uniikki muotti saatiin tilattua tamperelaiselta yrittäjältä. Harmi, ettei tullut huomattua tätä mahdollisuutta tarpeeksi ajoissa ennen joulua (hauska lahjaidea), mutta voihan muotteja käyttää muulloinkin.

Leikkimielisten aikuisten K18-piparkakkumuotit ja aiheeseen liittyvä kirja voisivat olla oikeassa seurassa hupaisa lahja, ehkä nimenomaan pikkujouluissa.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

19.12.08

"Joulun säännöt"

Nyt tarinaan saatiin poikaystävän versio.

Mahtavaa, ja rohkeaa, antaa ex-poikaystävälle suunvuoro. Joulutraditioihin liittyy niin paljon herkkiä muistoja ja tunteita, että voin hyvin ymmärtää, miten vaikeaa voi olla sovittaa kahta tunnelmaltaan erilaista joulua yhteen. Jossakin lehdessä jo vuosia sitten muistan lukeneeni jutun melko tuoreesta parista, jossa jouluasia oli tapetilla ja nainen opetti miehelleen "joulun sääntöjä".

Jonkinlaista sovittelua saa soveltaa, sillä aivan oman lapsuuden joulua ei voi kokea toisessa perheessä. Itse olen päätynyt ajattelemaan, että tärkeintä on yhdessäolo, mutta toisen (ja itsensä) viihtyvyyttä voi helpottaa tutuilla mauilla. Siksi tilasin isältäni tänä vuonna omaan joulupöytäämme purkkiherneitä, sillä ne kuuluvat mieheni jouluun erottamattomasti.

Jouluvuorot

















Jouluinen mieli alkaa vihdoin tulla pienin askelin. Vaikea silti uskoa, että aattoon on alle viikko. Ehkä tänään viimeisen työpäivän jälkeen, kun pääsee käsiksi joulusiivoukseen ja lahjojen paketointiin, on jo enemmän joulumieltä.

Keskiviikkona oli työpaikan glögit, joissa kaadoin vieraille juomaa tonttulakki päässä. Eilen syötiin työkavereiden kanssa jouluillallinen, tosin ei mitään perinteistä. Loisteessa oli hyvä tunnelma ja alkuruoaksi loistavaa habaneromarinoitua ankanrintaa briossin ja porkkana-chilihillokkeen kera. Myöhemmin illalla menin vielä ystävän kanssa KYL:in perinteiseen joulukonserttiin miehen maatessa vatsataudissa kotona.

Sisarusten kanssa on piparkakkujakin ehditty paistaa ja koristella. Joulun tuominen tekemisen kautta tuntuu hyvältä.

Tuntuu myös huojentavalta, kun on vihdoin saatu jouluvuorot sovittua.

Kun on neljä mahdollista joulunviettopaikkaa, on hiukan miettimistä, miten joulua vietetään. Keksin aiemmin järjestelmän, jonka mukaan vuorottelemme vuorovuosina niin, että tänä vuonna on minun vuoroni päättää jouluaatosta ja tapaninpäivästä, miehellä taas ensimmäisestä joulupäivästä. Viime vuonna tehtiin toisinpäin. Oli se silti vaikeaa, kun samalla yritti koordinoida asiaa sisarusten kanssa ja katsoa vielä, että koira-aikataulutkin menevät yhteen.

Onneksi joulunviettotapamme on kuitenkin suht samanlaisia eikä erityisiä konflikteja ole ilmennyt. Nauroin tätä "viehättävää" joulutarinaa lukiessani. Mahtava blogilöytö muutenkin joululoman ajaksi.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com (Otin kuvan, mutta kirahvi ja zony ovat siskon kumppanin tuotantoa)

17.12.08

Ruoka ihan oikea

















18-vuotiaana järjestin kesän lopussa Ahvenanmaalta kesätöistä kaupunkiinpaluun kunniaksi perunajuhlat, jossa kaikki tarjottavat liittyivät tavalla tai toiselle perunaan. Ei mitään muistikuvaa, mistä sain tämän idean.

Rakas ystäväni järjesti taas samoina lukiovuosina lihajuhlat, jossa tarjottiin pelkästään lihaa eri muodoissa.

YK nimeää vuosikymmeniä, vuosia ja päiviä eri teemojen mukaan. Huomasin juuri, että kansainvälinen perunavuosi on loppumassa enkä ole huomioinut asiaa vielä mitenkään. Voi ei! Onneksi FAO on julistanut vuoden loppumisen kunniaksi koko joulukuun erityiseksi perunan juhlinnan kuuksi.

Sen kunniaksi maailman simppelein, herkullinen perunaeväs, joka sopii hyvin myös joulun tähteiden, meillä lampaan ja monilla muilla kinkun, kera. Ei tähän moni edes reseptiä tarvitse, mutta itse en ainakaan ollut tullut tällaista laittaneeksi ennen kuin kaveri vuosi sitten tätä uunissa valmisti.

Rosmariiniperunat

Rosamunda-perunat leikataan terävällä veitsellä pitkittäin ohuiksi kolmiomaisiksi tikuiksi. Perunat levitellään leivinpaperilla vuoratulle pellille, ja päälle sirotellaan öljyä, hyvää suolaa, vastarouhittua mustapippuria ja runsaasti rosmariinia, tuoreena tai kuivattuna.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

16.12.08

Lahjan antamisen jalo taito















Keskustelin vanhempieni kanssa lähestyvästä 30-vuotisjuhlastani. Isä oli ajatellut antavansa lahjaksi vaatelahjakortin, jolla saisi kai useamman hyvän vaatteen. Hyvä ajatus, tuumin, vaatteita tarvitaan.

Samalla kuitenkin salaa ajattelin, että mieluummin lahjakortti hyvään ravintolaan kuten Demoon (jos sinne nyt lahjakortteja saa) tai Farougeen, tai vaikka vaate ja Postresin lounas. Onko hölmöä toivoa yhden illan ruokaelämystä kestävämpien ja käytännöllisten lahjojen sijaan? En ole vielä päättänyt, kehtaanko sanoa asiasta mitään.

Myös lahjaidean keksiminen aiheuttaa joillekin, ei vain poikaystävälleni, pulmia. Minulta kysyttiin kerran, mitä suosittelisin lahjaksi erään valkovenäläisen tytön parhaimmalle ystävälle, joka oli täyttämässä 27. Hän arveli, että saattaisin keksiä paremman lahjan kuin hän itse, olinhan samanikäinen päivänsankarin kanssa. Kysyjä oli 24 vuotta.

Vastasin, että 27-vuotias haluaisi nimenomaan timanttikorun. No, mitä muuta tuollaiseen voi sanoa? Ja minä ainakin olisin halunnut. Ehdotin kuitenkin lopulta, että hän miettisi ystävänsä kiinnostuksen kohteita ja keksisi niistä jotain, mainio alkuperäinen lahjaehdotukseni nimittäin kylmästi hylättiin.

Kiinnostuksen kohteet ovat hyvä lähtökohta, mutta kannattaa myös jotenkin urkkia, ettei saajalla jo ole kyseistä ruokakirjaa tai puutarhavälinesettiä kaksin kappalein. Parisuhteessa elävien puolisot ovat hyviä vakoojia, kun etukäteen asiasta sopii. Facebook voi myös olla avuksi ja muuten voi esimerkiksi kylässä käydessä kautta rantain kysellä ja katsella. Varminta on kuitenkin antaa lahja, jossa on palautusoikeus ja kertoa saajalle, että sen voi surutta vaihtaa, jos siltä tuntuu. Tottakai ajatus on tärkeä, mutta harva haluaa antaa tarpeettomia tavaroita kaappeja täyttämään. Vaihdoin kerran lapaset laadukkaaseen viinipulloon (saman kaupan valikoimissa molemmat). Olin hyvin tyytyväinen valintaani.

Kauppalehti kirjoitti tämän vuodeen keväällä ylioppilaiden lahjainhokeista. Kärkeen nousivat korut, oudot lasiesineet ja väärät astiat.

Itse en hanki Pentikiä erityisen mielelläni kotiin enkä Teemasta perusta, ja muutenkin astiastoa (valkoista ja läpinäkyvää New Wavea, Swingejä, Egon 0,4 l -kuppeja ja -lautasia) on harkiten hankittu, mutta on virkistävää huomata, että jo 18-vuotiailla on selkeät näkemykset siitä, millaisia astioita haluavat.

Ehkä joku voisi perustaa astiakaappisivuston, jossa saisi esitellä keräämiään astioita. Sieltä kokoelman täydentämisestä innostuneet tädit ja sedät voisivat kätevästi käydä kurkkaamassa, mitä vielä puuttuu ja kuinka paljon ilman kiusallisia tilanteita puolin tai toisin.

Ja jos ei ollenkaan keksi, mitä antaisi, on ratkaisu helppo. Olen aina ollut sitä mieltä, että hyvä samppanja tai gourmetherkkukori ei koskaan mene hukkaan. Ideoita itsetehtyihin ruokalahjoihin voi etsiä vaikka täältä tai täältä.


ps. Varoituksen sana. On joitakin asioita, joita ei kannata lahjaksi antaa, kuten imuri vaimolle tai viinaa absolutistille. Yleensä ihmiset vaistonvaraisesti tiedostavat tämän, mutta terveisiä vaan sille vanhemmalle sukulaismiehelle, jolta kerran sain teininä joululahjaksi hilsesampoota, tattista vaan lahjasta. En usko, että kyseessä oli oudosti toteutettu vihjaus, vaan puhdas ajattelemattomuus. Pitkään ajatus kuitenkin nauratti, ja hiukset säilyivät puhtaina.

15.12.08

Bilemusiikkimeemi



Mitä tai ketä soittaisit

1) juhlien aloittamiseen
2) tanssimiseen
3) kaulailuun
4) keskustelun taustalle
5) vikaksi biisiksi

juhlissasi?

Kopioi meemi blogiisi ja jätä kommentti tähän viestiin niin tiedän käydä katsomassa hyviä vinkkejä (alla olevasta listastani huomaat, että niitä tarvitaan, alkaa olla aika vanhaa kamaa). Haasta samalla vähintään kolme bloggaajaa ja pyydä heitä jättämään viesti omaan blogiisi, kun ovat haasteeseen vastanneet.

Oma lista

1) Jotain valoisaa, innostavaa, energistä. Mikan Grace Kelly, uu, joo. Ja ehkä Beyoncé feat Jay-Z Crazy in Love? Myös Mack the Knife on loistava aloitusbiisi, itselläni Robbie Williamsin Swing when you're winning -levyltä, mutta voisi olla vanhempanakin versiona.

2) Blues Brothersia, toimii aina. Robbie Williamsin Jesus in a Camper Van (I am the way!), Knutsford City Limits ja Forever Texas ovat juuri nyt listalla. Myös Scissor Sistersin Laura, Take your mama ja I Don't Feel Like Dancing sopivat. Lenkan The Show olisi myös hauskaa tanssittavaa.

3) Kaulailuun Jordin Sparks ft. Chris Brown No Air, REM:in Leaving New York tai U2:n Stuck in a Moment, ja Eva Dahlgrenin Innan kärleken kom on aika intiimi.

4) Beyoncén If I were a Boy on kaunis ja rauhallinen. En tajua, miksi en omista yhtään Beyoncén levyä. Sen sijaan soitan usein Carla Brunin No promises -levyä, ja jo ennen Nicolasta kuvioissa.

5) Kate Bushin Moments of Pleasure.

Miksi tässä ei ole yhtään suomalaista? Hmm, täytyy päivittää jukeboksia.

Mielessä oli myös joku järjettömän hyvä uusi bändi tai levy, mutta en kerta kaikkiaan muista, mikä. Itsellä sitä ei vielä ole, joten iPodin selailu ei nyt auta. Ehkä pitää syödä enemmän mustikkaa muistia parantamaan.

Haaste

Jotta homma lähtee käyntiin, haastanpa tähän Polkkapossun, Prinsessakeittiön, Katrin ja Heidin. Kukin päättäköön itse, millaisista juhlista on kyse. Ne, joilla ei ole blogia, voivat kommentoida suoraan tänne.

14.12.08

Kysymyksiä, joita pohdiskelen



Miten mahtavat juhlat Ahtisaarella mahtoikaan olla? Toivottavasti menyy paljastuu tarkemmin piakkoin.

Ja kun eletään kansallista rinnanröyhistelyn aikaa, voi samalla pohtia, missä haluaisi seuraavaksi illastaa? Juuri kuulostaa hyvältä.

Pieni Moseskin sai mahtavat juhlat. Kumpikohan otti isoimman ilon hupaisista supersankarijuhlista, juhlakalu vai äiti?

Miltä nämä näyttäisivätkään juhlakattauksessa? Himoni ylittää huhun, että punainen lasi olisi myrkyllistä.

Kuinka hieno pikkujoulutuliainen Loimu-glögi olisi ollut? Jos siis olisi ajoissa tämän tajunnut..

Miten hauskalta Lenkan All My Bells Are Ringing kuulostaisikaan munatoti(jäätelö) toisessa kädessä joululahjavalvojaisissa? Winter Songs -levy vaikuttaa virkistävältä, ihan vaikka jo kansikuvan perusteella.

Minkä värisinä nämä talvikoristeet tekisi? Vai tyytyisikö vain katselemaan kaupan tonttujen tekemiä?

Aikooko Bill Murray tulla kuokkimaan minunkin juhliin? Ai niin, en asu Nykissä. Pahus.

Minkä näistä kirjoista haluaisit joulupukin tuovan? Tai näistä, tai näistä? Tämä voisi päätyä oman kuusen alle. Myös Jamien neljä ylintä ja illalliset voisivat pujahtaa hyllyyni.

Miksi en saa ladattua kuvaa tähän postaukseen? Tappelu koneen kanssa ei sovi joulunaikaan, joten tyydyn nurisemaan itsekseni ja toivon, että pulma on väliaikainen.

Kuinka monta päivää olikaan jouluun ja ehtivätkö itsetehdyt lahjat valmistua ajoissa? Olen päättänyt ottaa tässä asiassa rennosti ja tarvittaessa soveltaa kuten jo ala-asteaikoina, kun neulotusta villasukan alusta tuli opettajan ehdotuksesta käsinukke.

Saattaa kuitenkin olla, että joku vielä pyörtyy käsityötaitojeni yllättävästä elpymisestä. Pidä varasi, Bambi. Tätä et osannut odottaa. :)

5.12.08

Sun päiväs koittaa

Nyt oli sopiva hetki joulukoristella kotia. Olisi ollut aiemminkin, mutta muut asiat menivät edelle. Töiden jälkeen siivosin, tiskasin, hankin hyvää thairuokaa ja Alkon myyjien suosittelemaa rieslingiä. Pakastimessa on valkosuklaajäätelöä.

Kynttilät palaa, hyvää musiikkia ja herkuttelu voi alkaa.

Huomenna itsenäisyyspäivän viettoa rennon juhlavissa merkeissä. Linnanjuhlia en aio enää kotona katsoa, sillä parina viime vuonna olen silloin vain ajatellut, miksi en ole mennyt itse jonnekin juhlimaan. Tänä vuonna tilasin siis juhlat sopivan ajoissa. Hykertelen jo mielessäni tätä rentoa, juhlavaa viikonloppua.

Mukavaa itsenäisyyspäivää!

3.12.08

Ennakoiva emäntä voitti

















Hui. Venähtipä pieni blogitauko pitkäksi. Nyt on taas paljon ideoita ja intoa, ja reissutkin vähentymässä. Luvassa on siis säännöllisempää päivittämistä.

Yksinkertaisesti paras -kilpailu on ratkennut, koska ylituomari on saanut aikaiseksi päättää monista hyvistä ehdotuksista sen yhden, joka palkitaan. Mitenkään voittajaa vähättelemättä sanon, että ideat olisivat kyllä kaikki ansainneet tunnustuksen (pieni kiusaus oli palkita Polkkapossun mainio ehdotus). Monet toivat esille stressin vähentämisen merkityksen, sen että emäntä tai isäntä aidosti keskittyy vieraisiinsa eikä hössötä paniikissa. Tämä vaikuttaa tunnelmaan usein eniten.

Valitsin sen ehdotuksen, joka ehdotti, miten juhlapäivän stressiä voi konkreettisesti vähentää.

Lähetän siis virtuaalionnittelut kaikille, ja hiukan konkreettisemman onnittelun Jamsille, joka tuumi, että:

"Tarjottavat kannattaa valita siten, että mahdollisimman monet niistä ovat valmistettavissa mahdollisimman pitkälti etukäteen. Ja tietysti sillä metodilla, että sietävät vähän odotteluakin."

Itse olen huomannut tämän ajatuksen helpottavan konkreettisesti juhlien järjestämistä. Jossain lehdessä oli juuri syksyllä juttua siitä, miten illalliskutsut ovat sosiaaliselta kannalta usein melko huvittavia: isäntä kokkaa parhaimmassa tapauksessa suljetussa keittiössä hikihatussa vieraiden odotellessa. Näin olen itsekin kerran jos toisenkin tehnyt, avokeittiössä tosin.

ps. Kuvassa inspiraatioksi syksyn hauskimpien illanistujaisten tarjoiluja. Elävä esimerkki siitä, että ei haittaa, vaikka mokaa, jos asenne on kohdallaan. Syy pihvien palamiseen oli, ettei kukaan halunnut vahtia grilliä, sillä sisällä oli niin hauskaa. Vedet silmissä nauraen oli aika sama, olivatko pihvit sopivan mediumiksi paistettuja.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com