16.12.08

Lahjan antamisen jalo taito















Keskustelin vanhempieni kanssa lähestyvästä 30-vuotisjuhlastani. Isä oli ajatellut antavansa lahjaksi vaatelahjakortin, jolla saisi kai useamman hyvän vaatteen. Hyvä ajatus, tuumin, vaatteita tarvitaan.

Samalla kuitenkin salaa ajattelin, että mieluummin lahjakortti hyvään ravintolaan kuten Demoon (jos sinne nyt lahjakortteja saa) tai Farougeen, tai vaikka vaate ja Postresin lounas. Onko hölmöä toivoa yhden illan ruokaelämystä kestävämpien ja käytännöllisten lahjojen sijaan? En ole vielä päättänyt, kehtaanko sanoa asiasta mitään.

Myös lahjaidean keksiminen aiheuttaa joillekin, ei vain poikaystävälleni, pulmia. Minulta kysyttiin kerran, mitä suosittelisin lahjaksi erään valkovenäläisen tytön parhaimmalle ystävälle, joka oli täyttämässä 27. Hän arveli, että saattaisin keksiä paremman lahjan kuin hän itse, olinhan samanikäinen päivänsankarin kanssa. Kysyjä oli 24 vuotta.

Vastasin, että 27-vuotias haluaisi nimenomaan timanttikorun. No, mitä muuta tuollaiseen voi sanoa? Ja minä ainakin olisin halunnut. Ehdotin kuitenkin lopulta, että hän miettisi ystävänsä kiinnostuksen kohteita ja keksisi niistä jotain, mainio alkuperäinen lahjaehdotukseni nimittäin kylmästi hylättiin.

Kiinnostuksen kohteet ovat hyvä lähtökohta, mutta kannattaa myös jotenkin urkkia, ettei saajalla jo ole kyseistä ruokakirjaa tai puutarhavälinesettiä kaksin kappalein. Parisuhteessa elävien puolisot ovat hyviä vakoojia, kun etukäteen asiasta sopii. Facebook voi myös olla avuksi ja muuten voi esimerkiksi kylässä käydessä kautta rantain kysellä ja katsella. Varminta on kuitenkin antaa lahja, jossa on palautusoikeus ja kertoa saajalle, että sen voi surutta vaihtaa, jos siltä tuntuu. Tottakai ajatus on tärkeä, mutta harva haluaa antaa tarpeettomia tavaroita kaappeja täyttämään. Vaihdoin kerran lapaset laadukkaaseen viinipulloon (saman kaupan valikoimissa molemmat). Olin hyvin tyytyväinen valintaani.

Kauppalehti kirjoitti tämän vuodeen keväällä ylioppilaiden lahjainhokeista. Kärkeen nousivat korut, oudot lasiesineet ja väärät astiat.

Itse en hanki Pentikiä erityisen mielelläni kotiin enkä Teemasta perusta, ja muutenkin astiastoa (valkoista ja läpinäkyvää New Wavea, Swingejä, Egon 0,4 l -kuppeja ja -lautasia) on harkiten hankittu, mutta on virkistävää huomata, että jo 18-vuotiailla on selkeät näkemykset siitä, millaisia astioita haluavat.

Ehkä joku voisi perustaa astiakaappisivuston, jossa saisi esitellä keräämiään astioita. Sieltä kokoelman täydentämisestä innostuneet tädit ja sedät voisivat kätevästi käydä kurkkaamassa, mitä vielä puuttuu ja kuinka paljon ilman kiusallisia tilanteita puolin tai toisin.

Ja jos ei ollenkaan keksi, mitä antaisi, on ratkaisu helppo. Olen aina ollut sitä mieltä, että hyvä samppanja tai gourmetherkkukori ei koskaan mene hukkaan. Ideoita itsetehtyihin ruokalahjoihin voi etsiä vaikka täältä tai täältä.


ps. Varoituksen sana. On joitakin asioita, joita ei kannata lahjaksi antaa, kuten imuri vaimolle tai viinaa absolutistille. Yleensä ihmiset vaistonvaraisesti tiedostavat tämän, mutta terveisiä vaan sille vanhemmalle sukulaismiehelle, jolta kerran sain teininä joululahjaksi hilsesampoota, tattista vaan lahjasta. En usko, että kyseessä oli oudosti toteutettu vihjaus, vaan puhdas ajattelemattomuus. Pitkään ajatus kuitenkin nauratti, ja hiukset säilyivät puhtaina.

2 kommenttia:

Hyppysellinen kirjoitti...

blogiin tosiaan kannattaa laittaa lahjavinkkejä - mekin saatiin valurautainen wokkipannu kuten toivottiin, kun hiukan vinkattiin :).

lahjanantaminen on kyllä taito niin kuin sanoit. henkilökohtaisuus ja itsetehty on minusta aina plussaa (kunhan on saajan maun mukainen).

Nykyään olen suoraan kysynyt tarpeista, koska haluan antaa todella jotain jolla on merkitystä. itse myös kerään lahjoja pitkin vuotta. näin esimerkiksi joulunaika ei ole finanssikatastrofi. pääsee myös hyödyntämään kirpparit ja tarjoukset. kyllä, meillä annetaan myös kierrätettyjä lahjoja!

Rauna kirjoitti...

Kirpparilta voi tehdä todellisia löytöjä.

Kätevää tosiaan. Tosin tässä vaiheessa lahjat on ehkä jo hankittu, mutta kun sukulaiset ja varsinkin miehen sukulaiset aina kyselevät, mitä saisi olla ja on joka kerta hiukan vaikea miettiä, mitä siihen vastaisi. No, nyt voi vaikka katsoa blogista. :)

Onhan se kaikkein hauskinta saada lahja, jota antaja on miettinyt juuri saajan mukaan. Kaikkein mieliinpainuvimmat lahjat ovat niitä, vaikka tarpeelliset lahjatkin lämmittävät mieltä. Eräs entinen poikaystävä tapasi tehdä kaikenlaista itse puusta mulle joululahjaksi, sain mm. kannettavan liitutaulutelineen ja puisen käyntikorttikotelon, joka oli todella hieno.

Joskus olen myös kerännyt lahjoja etukäteen, mutta siinä on aina riski, että saaja tulee itse hankkineeksi sen ennen joulua. Pitää osata ostaa jotain todella erikoista. Kysyminen on kyllä hyvä keino, ei tarvitse arvuutella, varsinkin jos ei tunne toisen makua kovin hyvin.