21.10.08

Ronkelit ruokapöydässä

Pieni lapsi kertoo usein spontaanisti kielteisistäkin tuntemuksistaan. Aikuinen kiittää kohteliaasti ja hymyilee, vaikka eteen tuotaisiin ummehtunutta maitoa.

Allergioista on nykyään suhteellisen helppo kertoa emännälle etukäteen, mutta entä jos ei kerta kaikkiaan pidä sillistä ja alkuruoaksi on vain sitä? Kerran istuin Tanskassa pääsiäisen
smørrebrød
pöydässä, joka perinteisesti alkoi sillillä, siitä siirryttiin muihin kaloihin ja sitten lihoihin.

Otin kohteliaasti leipää ja vierustoverin ojentamasta currysilliastiasta pienimmän sillin, jonka löysin ilman suurempaa ronkkimista. Päälle tarpeeksi kastiketta peittämään, että kalaa oli tuskin nimeksikään. Tuntui hölmöltä, mutta silli ei ole ystäväni.

Juomavaihtoehtoina oli olutta, jota en juo (siis ongelma-aikuinen Pohjolassa). Vettä ei oltu pöytään muistettu nostaa. Söin siis yhtä sillinpalaa vajaan puolen tunnin ajan millin kokoisina paloina, lasi tyhjänä ja toivoin, että kukaan ei huomaa intensiivisen keskustelun ansiosta mitään. Eikä minulla ollut mitään hätää, seura oli erinomaista ja tunnelma mukava. Kunnes vierustoverini näki, etten syönyt silliä yhtä suurella intohimolla kuin muut.

Hän hyvin tanskalaiseen tyyliin kiiruhti ilmoittamaan asiasta koko 15 hengen pöytäseurueelle. Tämä täällä ei syö silliä! Eikä ymmärrä oluenkaan päälle! Tuokaa äkkiä jotain muuta! Vakuutin olevani kunnossa ja voivani hyvin odottaa seuraavaa kalalajia. Mutta eihän se käynyt päinsä. Illan emäntä juoksi hakemaan muuta ruokaa ja viiniä, jotta nololta tilanteelta vältyttäisiin.

Jos on joidenkin ruoka-aineiden suhteen ronkeli, ei siitä kehtaa etukäteen ilmoittaa. Eikä tarvitsekaan. Kaikki käy hyvin niin kauan kuin ruokalista on monipuolinen tai pystyy teeskentelemään pitävänsä ruoasta. Ei juhlien järjestäjän voi olettaa monen kymmenen vieraan juhlissa huomioivan jokaisen makumieltymyksiä.

Kaveripiirissä soisi kuitenkin olevan niin rento ilmapiiri, että tällaisista asioista voisi puhua, ja miettiä menyy ainakin hitusen sen mukaan. Eräs pari on ratkaissut asian pitämällä listaa tuttavapiirinsä inhokeista. Samalle listalle voi tietenkin kirjata myös allergioita. Näin esimerkiksi yllätysjuhlien kohteelta ei tarvitse erikseen udella asiasta. Juhlien järjestämisessä vieraitakin helpottaa se, ettei tarvitse ilmoittaa samoista raaka-aineista joka kerta erikseen.

kuva: freefoto.com

4 kommenttia:

Hyppysellinen kirjoitti...

eräs pari pitää tätä kyllä tosi käyttökelpoisena juttuna! ;)

Rauna kirjoitti...

Eräs bloggaaja piti myös ajatuksesta. :) Kiitos hyvästä ideasta!

Kliivia kirjoitti...

Me kysymme aina etukäteen, mitä ette missään nimessä syö. Ja aika hyvin jo muistankin kaveripiirimme inhokit. Jos on isommat kekkerit, on joskus haasteellista, yksi ei syö sipulia eikä paprikaa, yksi ei sieniä, yksi ei syö aurajuustoa, muutaman ei ollenkaan punaista lihaa jne jne. Taidan itse olla kaveripiirin kaikkiruokaisin, en kylläkään pidä sillistä enkä oluesta minäkään :)

Rauna kirjoitti...

Kliivia: Sielunkumppani sillikselle! Fiksuahan se on kysyä, aina ei kuitenkaan muista tai ehdi. Yritän muistaa kysäistä, mutta onneksi aina voi myös soveltaa. Mulle ehkä haastavin tilanne oli uuden vuoden illallinen, joiden melko spontaanin, mutta toivotun vieraan mies oli unohtanut kertoa seuralaisen kasvisruokavaliosta. Onneksi löytyi kaikenlaista, ei kovin kekseliästä, mutta riittävän monipuolista.

Kotikokkailussa helpottaa, kun mies on banaania lukuunottamatta kaikkiruokainen ja yleensä tyytyväinen ja muistaa aika hyvin senkin, mitä minä en syö.