25.9.08

No hyvä, sanoi Porsas Urhea


Eduard Uspenski arveli tiistain Hufvudstadsbladetissa suomalaisten lasten olevan yksinäisiä. Hän totesi kirjojensa toimivan hyvin sekä lapsille että aikuisille, ja siksi soveltuvan hyvin ääneenlukemiseen.

Fedja-setä, kissa ja koira
sopii tosiaan paitsi lapsille myös niille kolmekymppisille, jotka muistavat posteljooni Petskin. Tänä syksynä ilmestyi Fedja-setä ja kummitus.

Ääneenluku on niin lämpöisää eikä se ole vain lasten yksinoikeus. Aikuisetkin voivat illanvietossa kokoontua yhteen tarinan ääreen kuin iltanuotiolle.

Muumit toimivat useimmille, pienille ja isoille. Kielikylpynä suomenkielinen voi lukea niitä alkuperäiskielellä. Aikuisten seurassa myös Janssonin novellit ovat kiehtovia, ehkä siksikin, että kaikki eivät ole niitä nähneet kirjoina, sarjakuvina ja japanilaisina animaatioina läpi ikänsä.

Dekkareista pitävät voivat lukea Poirotin lyhyitä juttuja, joissa viehättävä belgialaisetsivä nuuskii vanhoissa brittimaisemissa muistaen aina kello viiden teen.

Varsinaisista tarinankertojista Karen Blixenin Seitsemän salaperäistä tarinaa on hyvä vaihtoehto. Muutenkin hyvien klassikoiden lukeminen yhdessä lasi brandya toisessa kädessä, sikari toisessa hämyisässä, takan valaisemassa kirjastohuoneessa (jonka voi lavastaa tavalliseen olohuoneeseen) kuuluu syksyyn. Jos tapaamisia on useampi, voi valita pidemmänkin kirjan.

Jos taas ei, kannattaa valita lyhyitä, mutta kiehtovia tarinoita, joita on esimerkiksi István Örkényn Minuuttinovelleissa. Inspiraatiota ääneen luettaviksi novelleiksi voi etsiä täältä.

Lisää hyviä kirjoja voi etsiä Kirsi Pihan lukupiiristä, jossa tällä hetkellä on käsiteltävänä suht lyhyt, 50-luvulla kirjoitettu Mies joka istutti puita. Se jäi mieleen jo peruskoulussa, mutta en ole ihan varma, miksi. Pihan kirjasta nostama siteeraus puiden istuttamisen syystä kertoo kuitenkin sellaisesta lämmöstä ja toimijuudesta, josta olisi mukava lukea nyt.

“Hän lisäsi vielä, että koska hänellä nyt ei ollut tärkeämpääkään tekemistä, hän oli päättänyt vähän kohentaa asioita.”

Hauskoja englanninkielisiä tarinoita lukisin David Sedarikselta tai tästä Miranda Julyn kirjasta, jonka nettisivuideaa rakastan, ja josta kriitikot ovat kertoneet paljon hyvää ja kaunista. Vielä en ole hankkinut kirjaa käsiini, mutta olen varma, että pidän siitä.

Ja ehkä parasta on rakentaa omia kertomuksia.

Lapsille voisi lukea nyt Porsas Urheaa, Melukylän lapsia ja Peppiä. Hahmoja, jotka pärjäävät tilanteessa kuin tilanteessa, mutta elävät kuitenkin turvallisessa ympäristössä mainioiden kavereiden keskellä.

Supernaiivistaan tunnetun Erlend Loen Kurt on tärkeä -kirjassa on taas hyvä kysymys julkkikseksi haluaville lapsille.

Kaikkein ihanin on silti Hannu Mäkelän Hevonen, joka hukkasi silmälasinsa. Sääli lapsia, jotka eivät siihen hevoseen tutustu.

5 kommenttia:

Hyppysellinen kirjoitti...

tuo hepoinen ei olekaan tuttu. täytyypä etsiä kirjastosta ja esitellä lapsilleni samalla kuin itselleni :)

Anonyymi kirjoitti...

Ääneen lukeminen on tosi kivaa. Vähän aikaa sitten luimme juuri Fedja-sedästä, kissasta ja koirasta. Minulle kirja oli jo ennestään tuttu, puolisolle ei. On ihanaa makoilla illalla sängyssä lukemassa ja nauraa katketakseen Naakanpoika Pitkäkynnelle ja Tr tr Mitjalle. Hyvä vaihtoehto televisiolle.

Mau, sanoo kissanpentu toiselle

Rauna kirjoitti...

Sain perjantaina sähköpostia, jossa Hannu Mäkelä kiitti omansa ja Hevosen puolesta palautteesta. Tuli hyvälle tuulelle loppupäiväksi siitä. Olin siis nettisivujen palauteosion avulla vihjaissut postauksesta, eli kirjailija ei ollut paremman puutteessa perjantai-iltapäivänä googlettanut itseään.

Hyppysellinen: Kannattaa tehdä niin, riippuen tietenkin lapsen iästä. En ihan muista, minkä ikäinen olin äidin lukiessa tätä, varmaan ainakin kuuden vanha. Tarina on hieno.

Kissanpentu: Kuulostaa sopivalta puuhalta kisulle. Mau ja terveiset puolisolle.

Hyppysellinen kirjoitti...

olemme nyt luvussa 3 hevos-kirjassa. 4-vuotiaamme oikein pyytää lukemaan lisää ja minäkin tykkään. kiitos vinkkauksesta!

"Hevonen työnsi sieraimensa sammaleeseen ja nuuhkaisi. Turhaan, pitihän tietää, ettei sammalta voisi syödä. Sopivaa kahvilaakaan ei näkynyt. Ei auttanut muu kuin lähteä eteenpäin." :)

hauskaa viikonloppua!

Rauna kirjoitti...

Kiva kuulla. Hauskaa viikonloppua sinnekin, ja hevoselle terveisiä! :)