25.4.06

Keski-ikäistymistä vastaan

Ideavihkooni on kertynyt ideoita suklaajuhlista, cocktailkutsuista, Monopoly-bileistä, japanilaisista kesteistä ja kuka tietää, mistä kaikesta. Paras osa on melkein suunnittelu. Ideoita syntyy kaatamalla ja haaveilu on ihanaa, vaikka metrossa matkustaessa.

Löysin netistä Matti Pirhosen hassun parisuhdeoppaan, jossa todetaan Juhlat-osuudessa, että jos elämä on pelkkää suorittamista, aikaansaamista tai selviytymistä, se on kauheaa eikä sitä kuuluisi edes sanoa elämäksi. Opiskelijat usein osaavat juhlia, mutta joskus pohdin, osaavatko "aikuiset" ihmiset. Olen kauhulla kuunnellut, kun moni alle kolmikymppinen ystäväni toteaa juhlissa yhdentoista aikaan, että on lähdettävä ehtiäkseen omaan sänkyyn nukkumaan.

Mihin hävisi se aika, kun juhlien välissä torkahdettiin, jotta jaksoi jatkaa taas juhlimista? Tai innostus oli niin suurta, että jatkettiin aamukahdeksaan, jolloin aamun virkistykseksi hypättiin venesatamasta uimaan. Sellaisia juhlia olen onnekseni saanut kokea paljon Tanskassa. Toivottavasti taas Suomessakin. Täytyy siis tehdä jotain. Haaveilukin on usein riittävää. En itsekään jaksaisi jatkuvaa juhlimista, tuli ainakin viime kesänä Ranskassa todettua. Yritys hyvä kymmenen, kuitenkin. ;)

Koska haaveilen usein juhlien järjestämisestä enkä kuitenkaan saa kaikkia ideoita toteutettua, haaveilen täällä. Samalla saan toteuttaa intoani kirjoittaa juhlista. Ehkä joku saa haaveistani inspiraatiota. Toivon myös saavani itse ideoita ja kommentteja takaisin.

7 kommenttia:

Miu kirjoitti...

Hauska blogiavaus, Rauna! Hieno nimikin tällä ;).

Pohdintaa keski-iästä:

Olin 8-vuotias, kun juuri 30 vuotta täyttänyt tätini kysyi minulta erään keskustelun yhteydessä, jossa käytettiin lapselle ehkä hieman vaikeita sanoja, tiedänkö, mitä keski-ikäinen tarkoittaa.

Tehtyäni hetken loogisia johtopäätöksiä vastasin:
"Joo. Keski-ikäinen on sellainen 30-50-vuotias ihminen. Sen jälkeen on vanha."

En tietenkään käsittänyt, miksi läsnäolevat (30-40-vuotiaat aikuiset) järkyttyivät. Mielestäni keski-ikäinen tarkoitti loogisesti elämänsä keskivaiheessa olevaa. Ennen mainitsemiani lukujahan ihminen on elänyt 30 vuotta, ja vaiheen jälkeen ehtii vielä kitkuttaa keskimäärin toisen mokoman.

Vastauksenihan oli siis täysin oikein... Eikö olekin pelottavaa?

Mutta kaikesta huolimatta, keski-ikäistymistä vastaan on jalo elämänfilosofia! Tai no, viisaammaksi haluan kyllä ehdottomasti vielä tulla, mutta en katkeraksi kurpaksi.

Lapsenmieli pitää säilyttää! (Tästä ei pelkoa, innostukseni esim. corgeja kohtaan on puhtaan lapsenmielistä!)

Rauna kirjoitti...

Katkera kurpitsa ei ole kovin hyvä tulevaisuus. Simaa poskeen ja kemut pystyyn siis. :)

Anonyymi kirjoitti...

hei rauna.
Täällä vakoileva kissanpentu.
Noi keski-ikäiset on lasten ja nuorten suussa eri asioita. Taannoin työpaikallani kysyttiin nuorilta kenelle tämä tuote sopisi. vastaus keski-ikäisille.
Tarkennuksena kysyttiin minkä ikäisille. Vastaus: yli 25-vuotiaille. Olen siis keski-ikäinen.

Rauna kirjoitti...

Jaiks, olenko mäkin siis jo keski-ikäinen? En halua. Olen silti hyvin tyytyväinen ikääni enkä ymmärrä ajatusta, että naisten ikää ei saisi kysyä.

Tämän blogin kehittely on vielä vähän kesken, ideoita piisaa, mutta aika on mennyt töihin ja järjestöjuttuihin. Pitäisi muistaa keskittyä välillä töiden lisäksi myös hupiin. Nyt auringosta nauttimaan.

Kyösti kirjoitti...

musta keski-ikäisyydessä ei oo mitään pahaa. ku näen tämän asian enemmänkin niin, että on hyvä tehdä asioita, jotka tuntuvat hyviltä ilman sen suurempaa pohtimista et minkä laatikon alle sen toiminnon voi niputtaa.

mut hieno blogi!

Rauna kirjoitti...

No juu, on tässä hieman ironiaakin. Koin itseni kovasti keski-ikäiseksi pakastaessani marjoja talven varalle ja ihastuessani työkaverin harmaisiin töppösiin.

Ei ikä ihmistä pahenna. Ainoa nurja puoli on mahdollinen jämähtäminen kotiin töiden tai perheen uuvuttamana, mutta eihän sitä joka päivä tarvitsekaan juhlia järjestää. En minäkään joka kuukausi jaksaisi, mutta osallistun mielelläni aina kun voin ja ideoin sitäkin enemmän.

Ebe kirjoitti...

Heh, hauskaa tekstiä. Tähän täytyy kyllä sanoa, että parhaimmat juhlat alkavat "keski-iän" paremmalla puolella siis sillä vanhemmalla. Siskoni kanssa olen juhlinut pienen ikäni kaikenlaisissa kemuissa plus opiskelijabileet aikoinaan. Nyt kun elämä on rauhoittunut ja lapsetkin vähän isompia (paitsi meidän pikkuneiti), on tullut aika panostaa juhliin aivan eri tavalla. Meillä on ollut sushibileet, elokuva-illalliset, useammat rapujuhlat, tupareita, synttäreitä, piknikkejä, kesägrillijuhlia, lasten synttärikemuja, Etelä-Korea-bileet ja kerran suvun iso joulujuhla (mihin itse en valitettavasti päässyt)sekä monta muuta pienempää ja isompaa kestitystä. On ihana suunnitella kattauksia, koristeluja ja tunnelmaa luovia elementtejä puhumattakaan hyvästä ruuasta ja seurasta. Aikuisten juhlissa ei älyttömiä kuitenkaan juomilla läträtä ja bileet jatkuvatkin yleensä aamuun asti. Sitten myöhemmin on aika nukkua. Nuorempana juhlat päättyivät paljon, paljon aikaisemmin. Monesti liian juomapitoisen illan takia :D