Halvat lahjat, hyvät jutut

Olin peräkkäisinä päivinä, eri vuonna, syntyneiden äitini ja tätini syntymäpäivillä viime sunnuntaina. Mukana oli lähinnä aikuisia, mutta myös 7-vuotias serkkuni lapsi Kurt.

Kurtia oli etukäteen harmittanut, koska hänellä ei ollut antaa lahjaa äidilleni. Viikkorahat eivät varmaan riittäneet. Idea lahjaan syntyi kuitenkin tätini eli pojan isoäidin kanssa käydystä keskustelusta. Kurt kyseli, millaisia lahjoja äitini ja täti olivat pienenä saaneet, kun synttärit olivat niin lähellä joulua. Tätini vastasi, että no aina sitä jotain pientä sai. "Ai taas yks uus käpylehmä?", Kurt kommentoi.

Ja tästä innostuneena Kurt pakkasi pieneen pussiin lahjan ainekset, käpyjä ja pieniä oksia. Nykyajan huijaustarvikkeena mukana oli myös sinitarraa. Kun äitini jälkiruoan jälkeen oli kokoamassa saamaansa lahjaa, Kurt kysyi: "Tuleeks sul nyt nuoruus mieleen?".

Keittiökemiaa kokeilemaan

Tänään en mene halloween-juhliin vaan kokkaamaan molekyyligastronomian oppien mukaisesti tällaisen menun yhdessä muiden ruokaintoisten kanssa ja Anu Hopian opastuksella.

Kir Moleculaire
68 °C:n kananmuna
*****
Kello viiden Bloody Mary -keitto ja patonki
File ”sous vide”, salaattivaahto ja uunijuurekset
Portviini-suklaachantilly, marjat ja keksi
Kahvi

Hankin Hulluilta päiviltä Anu Hopian kirjan ajatuksenani lukea se ennen lauantaita. No näin ei ole käynyt, osin siksi että kipeänä ollessani ei tehnyt mieli lukea ruoasta ja muuten on kiirettä pitänyt. Hopian Molekyyligastronomia-blogiakin olen vain satunnaisesti vilkuillut, vaikka kaikenlaista kiinnostavaa siellä on. Menen siis kokeilemaan kylmiltään. Ei hullumpaa.

Ajattelin muuten vähän aikaa sitten, että vaikka olen tehnyt jo neljä tekstiä tänne halloweenista, en ole koskaan itse ollut halloween-juhlissa. Eilen tajusin, että eihän se pidä paikkansa. Lukioaikana eräs ystävä järjesti Kiskossa halloween-kutsut, jossa syötiin lähituotettua itse valmistettua herkkuruokaa lähtien lampaanviulusta ja kurpitsapiirakasta. Ruokailun, saunomisen ja muun ohjelman jälkeisestä ajasta muistan tilanteen, kun kaikki lojuivat eri sohvilla, sängyillä ja lattialla ylensyöneinä. Kerrankin tavastani syödä hitaasti oli aidosti apua.

Viime hetken Halloween-vinkit

Aikuisten halloweenissa kurpitsat voi kaivertaa tyylikkäiksi haamuiksi ja maalata virkistävällä valkoisella.

Kurpitsan kaiverrukseen saa vinkkiä Patalinnulta suomeksi ja englanniksi monilta sivuilta, vaikka vaihekuvien kera täältä. Jos teet kovin kapeita hampaita, leikkaa ne kohdat pienellä veitsellä hyvin varovasti tai saatat joutua rakentelemaan hammasproteeseja.

Jos kaiverrettavana on iso syötävä eikä koristekurpitsa, kannattaa siemenet ja kurpitsan hedelmäliha ottaa talteen ja käyttää hyväkseen. Kaupassa kurpitsansiementen kilohinta on kolmenkympin tietämillä.

Leikatusta kurpitsasta voi tehdä esimerkiksi kurpitsapiirakkaa, pastaa, kurpitsainkiväärisosetta, pekonikurpitsarisottoa, juustoisia muffinsseja tai keittoa.

Kovin pieleen ei voi mennä, jos aikuisten halloweenissa jälkiruoaksi tarjotaan suklaaportviinikakkua. Kaiken ei tarvitse olla halloween-teemaista, vaikka pelkkä yksi kurpitsa ei halloween-juhlia teekään. Tässä menyyssä on oivaltavan hauskasti ja visuaalisesti toteutettu ajatus kammottavista halloween-kutsuista hirviösormineen ja örkin silmämunineen.

Juhlatilassa ja ulkona roikkuvat aaveet, kurpitsat, lepakot ja hämähäkit verkkoineen voivat saada rinnalleen rekvisiitaksi melkein mitä vain pelottavaa, tummaa ja synkkää, mutta myös valaistuksella on sija tunnelman luomisessa. Sopivasti kynttilöitä ja kohdevaloja, ja hämärää sen verran, että kuitenkin näkee syödä ja liikkua.

Vieraat voivat saapuessaan joko itse kysyä karkkia vai kepposta tai joutua yllättävään tilanteeseen pelottavan isännän vaatiessa sitä. Jos vierailta ei karkkia tai muita tuliaisia löydy, voidaan heidät laittaa tekemään kepponen juhlien aikana. Mitä tahansa kilpailua tai kepposta ei kuitenkaan edes hallainyönä kannata kokeilla.

Halloween-juhlien ohjelmaa voi järjestää esimerkiksi kertomalla urbaaneja legendoja tai sana sanalta täydentyvää jatkotarinaa. Hohto äänestettiin juuri äskettäin kaikkien aikojen pelottavimmaksi elokuvaksi. Coralinen toinen todellisuus on aikuisillekin hauska ja jännä animaatio.

Pelejä ja leikkejä halloweenia varten löytää parhaiten englanniksi googlaamalla. Suuri hämähäkkiverkko luodaan tilaan pitkän yhtenäisen narun avulla. Lapsille se voi olla yhdessä tehtävä peli, jossa tarkoituksena on selvittää aluksi yhdessä luotu verkosto. Aikuisille verkon voi tehdä tilaan etukäteen yllätykseksi vieraille. Juhlat käynnistyvät oman narun selvittämisellä lankojen yli ja ali tilassa pujotellen. Narun loppupäässä on alkupala tai pieni palkinto.

Jälkikäteen vieraita voi kiittää hirviönettikortilla (ks. monster mash), jossa kaverien kuvilla täytetyt hahmot jytäävät halloweenin hengessä.

Elokuvan inspiroimat juhlat

Nyt voit lauantaihin mennessä äänestää Kannat kattoon -blogin tummasuklaamoussen voittoon. Tai tietenkin ketä tahansa muuta kilpailijaa, eletään demokratiassa.

Kiinnostavia inspiraatiolähteitä elokuva-aiheiseen ruokahaasteeseen kanssabloggaajat löysivät erityisesti italialaisista herkuista, mutta muitakin houkuttelevia teemoja on mukana. Ruokahaasteen nyt järjestävä ruokaa ja kädentaitoja yhdistävä Herkku ja koukku -blogi on muuten tutustumisen arvoinen. Pidän sen yhteisöllisyydestä ja kodikkaasta tunnelmasta.

Elokuvat tarjoavat loistavan pohjan juhlan teemalle. Jos suunnittelet leffamaratonia tai haluat rakentaa bileet tai illanistujaiset vain yhden elokuvan varaan, kutkuttavia vaihtoehtoja löytyy pilvin pimein. Tarjoilut, koristeet, asut, musiikki ja ohjelma voi olla suoraan elokuvasta tai vain saada vaikutteensa siitä.

Miten olisi:



Tai jos ei Pulp fiction iske, niin ehkäpä...
- Aamiainen Tiffanylla (pitkät savukkeet, pikkumusta, käsineet, nutturat, paljon väkeä pienessä tilassa ja vihainen kiinalainen naapuri)



tai....
- Tappajahai
- Dumbo (taikasulka)
- Chaplinin Kultakuume (lakritsikenkä!)
- Radio days (radiokuunnelma, 40-luku)
- Neljät häät ja yhdet hautajaiset
- Taru sormusten herrasta (syntymäpäivä/läksiäisjuhlat 22.9., ilotulituksia, paljaat jalat, lyhtyjä puissa, tanssia, tuoppeja)



tai kenties....
- Kuinka miljonääri naidaan (rikkaita miehiä, muka-kainoja naisia, niukasti kalusteita)
- Star trek
- Suomisen Olli (hillitty ja eri kiva porvariston kesäjuhla)
- Blues brothers
- Vanha Bond-filmi (martinit, piraijat, pelaaminen, nopeat autot)
- Peppi Pitkätossu (pompitaan sängyllä ja tanssitaan niin, että rosvot lähtee pakoon)
- Nousukausi (köyhäillään Jakomäessä, kirjekuoressa leikkirahaa tarjoiluihin)
- Kenneth Branaghin Paljon melua tyhjästä (valkeita liehuvia mekkoja, kirmailua ruohikolla, viiniruukkuja, piknik auringossa, runoja, valkoista konfettia, supatusta ja juonittelua)

Tummasuklaamoussea, suolaa ja rakkautta

Eräs ehdoton ruokaelokuvasuosikkini on Pieni suklaapuoti. Sitä ei voi katsoa ilman hyvää viiniä, ruokaa ja suklaata. Muistelin äskettäin katsoneeni elokuvaa joskus takan ääressä tätä jumalaista suklaamoussea seurassa maistellen, ja ymmärsin, että nyt on viimein pakko ensimmäistä kertaa osallistua ruokahaasteeseen, jonka aihe on nyt elokuvat.

Pienen suklaapuodin avainsanoja ovat nautinto, rakkaus ja ilo, mutta samalla filmissä pohditaan velvollisuuksia, syntiä sekä itsensä ja toisten aitoa hyväksymistä. Viannen elokuvan lopussa vuokraemäntänsä äidille järjestämiin juhliin tahtoisin minäkin. Naurua, tanssia, silmäniskuja, herkullista ruokaa ja lyhyitä puheita.

Olen saanut reseptin vanhemmiltani ja valmistanut tätä ystävilleni hyvällä menestyksellä. Eräs skotlantilainen sanoi, että tämän moussen takia hän palaisi takaisin Suomeen.

Oma lisäykseni oli laittaa moussen joukkoon hippusellinen sormisuolaa. Uskokaa ja tehkää samoin! Moussessa on viettelystä, syvyyttä ja leikkiä ihan niin kuin Chocolat'ssa, eikös. Ja on tästä moussesta ollut apua tosielämänkin orastavissa romansseissa, tarina kertoo. Juuri niin kuin elokuvassa, jossa suklaa sytyttää avioliiton kipinän.

Mikä parempi tapa viettää hytisevää syystalvi-iltaa kuin kerätä lähimmät ystävät takan ja kynttilöiden ääreen juhlimaan ja päättää ateria syntisen hyvällä suklaamoussella. Vaikka eihän suklaa ole syntiä....

Tummasuklaamousse

200 g tummaa suklaata (70%)
4 keltuaista
3 dl kuohukermaa
1-2 rkl konjakkia
1-2 rkl sokeria
hippusellinen hyvää sormisuolaa

Käytä hyvää tummaa suklaata, kaakaopitoisuudeltaan noin 70 prosenttista. Vaahdota kerma melko löysäksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset vaahdoksi ja kääntele keltuaisvaahto kermavaahtoon. Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa niin, että suklaan joukkoon ei mene pisaraakaan vettä eikä kuuma vesi kosketa suklaa-astiaa. Kun suklaaseos on juoksevaa, yhdistä se vaahtoon ja mausta halutessasi sokerilla. Konjakki antaa mousselle upean maun, mutta myös hyvälaatuinen viski kelpaa. Maista ja mausta niin, että saat itsellesi sopivan maun.

Mousse valmistuu nopeasti ja voit tehdä sen juuri ennen tarjoilua, jos kylmätiloissa ei ole tilaa kulholle aiemmin. Sen taika toimii kuitenkin yön yli, kun maut ovat tekeytyneet. Ennen tarjoilua sirottele ihan hitunen sormisuolaa moussen päälle.

Ystäväni kehui Banuylsin olevan loistava suklaaviini. Myös konjakki, portviini tai ehkä vanha madeira sopii suklaiselle aterian päättäjälle kahvin ja teen kera. Pahoittelut hiukan heikosta kuvasta, oli kiire syömään. Bon ap'!



















Ja sitten voi katsoa, mitä jälkiruoan jälkeen seuraa, ainakin elokuvissa.

Leffateatterijuhlat

Toiset pitävät synttärijuhlansa keskiluokkaisessa omakotitalossa. Toiset vuokraavat elokuvateatterin.

Mahtava idea, kerta kaikkiaan. Eikä ollenkaan mahdoton toteuttaa, jos noudattaa Permanently Disco -blogin Bexin ideoita kulujen pitämiseksi alemmalla tasolla. Halvoista juhlista ei kuitenkaan ollut kyse, mutta muutamalla kikalla hinta ei kohonnut taivaisiin.

Juhlakalu Bex vuokrasi leffateatterin arkena, ei tarjonnut illallista tai alkoholia vaan kutsut alkoivat myöhemmin illalla ja tarjoiluna oli teatterissa paahdettua popcornia, limonadia ja karkkia. Juhlat alkoivat illallisaikaa myöhemmin ja kestivät kohtuullisen vähän aikaa, joten ruokailua ei ehtinyt kaivata.

Pidin erityisesti siitä, miten tässä yksityiskohdat osattiin ottaa huomioon ilman turhaa väkerrystä. Bex pyysi kahta pitkäsääristä ystävätärtään "tupakkatytöiksi" kiertelemään salissa myyden vanhanaikaisista hihnalaatikoista purkkaa, minttuja ja onnenkeksejä.

Juhlan ensimmäiseen tuntiin kuului luonnollisesti kuvien otto punaisella matolla ja yleistä seurustelua. Salissa näytettiin tämän jälkeen lyhytelokuvia, joita kaikki, jotka juhlakalu oli joskus jotenkin tuntenut, olivat saaneet juhlaa varten tehdä. Elokuvien loputtua ystävät toivat ison prinsessakakun esille ja lauloivat kolmekymppiä täyttävälle sankarittarelle. Ja aivan lopuksi kaikki kapusivat lavalle 30 minuutin diskoon.

Huippuidea! Pidin siitä ehkä eniten, sillä tällä tavalla saa suurimman osan heti tanssimaan, koska on vain se yksi tilaisuus ja myöhemmin ei auta enää itkeä. Lisää kuvia juhlista täällä.

Jos ajatus houkuttaa, kysy paikallisesta leffateatterista tarjousta tai tutki, sopisiko esimerkiksi Rekolan Kino toiveisiin (maksamaton, mutta kiinnostava mainos).

Maukas punajuurikeitto

Tätä keittoa on joskus nautittu rapuilun alkuruokana. Täyttävää keittoa tekee edullisesti ja helposti muihinkin juhliin isolle joukolle. Sain innon tehdä tätä taas tänä vuonna saatuani Haapsalusta suoraan kasvimaalta poimittuja luomuvihanneksia. Punajuuret olivat upeita, ehkä myös siksi, etten ole aiemmin saanut niitä suoraan maasta. Taivaallista.






















Punajuurikeitto
(noin neljälle, nälän mukaan)

4 isoa punajuurta
5 keskikokoista perunaa
2 porkkanaa
1 iso punasipuli
2-3 valkosipulin kynttä
kasvisliemikuutio
(loraus kermaa)
1 rkl punaviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
pinnalle smetanaa ja leikattua ruohosipulia

Keiton ainekset kuoritaan ja pilkotaan. Keitä kattilassa noin puoli litra vettä, johon on lisätty kasvisliemikuutio tai puolikas. Itse käytin Knorrin säilöntäaineetonta Fond du chef -kasvisliemikuutiota (maksamaton mainos). Lisää pilkotut punajuuret, perunat, porkkanat ja sipulit sekä punaviinietikka. Kun ne ovat kypsyneet, lisää mausteet ja kerma. Ota pois liedeltä ja soseuta sauvasekoittimella.

Nauti kuumana smetanan ja ruohosipulin kera. Tarjoa keitto esimerkiksi valkosipuliyrttivoilla voideltujen spelttisämpylöiden kanssa.

Kuvat: Rauna

Ruokabloggaajien kemut

Herkun ja Koukun Jytiksen tekemää salaattia voi syödä silmillä(kin).

Isäntien grilli oli puilla lämmitettävä pro-otus.

Polttoraudalla nimmari omiin pihveihin.

Malttamattomat odottivat jo pöytään pääsyä.

Äijäruoka maistui, mutta mistähän sille löytyisi vielä tilaa?

Voisi luulla, että syöminen loppui sitten, kun emännän loihtima upea kakku kannettiin pöytään. Mutta ei, grillin hiillos hiipui aina välillä ja uskollisesti se aina elvytettiin uudestaan hohkaavaksi. Loppuillan suurin yllätys oli mehukas luomupossun kasler. Uskokaa pois ja ostakaa kasleria luomuna, parempaa ette saa. Myös lihatukku Veijo Votkinin Sörkan nakit ja makkara olivat täyttä tavaraa, 81% lihaa. Parempiin suihin katosivat myös Sorsanpaistajan harissasiivet. Kasvissyöjät nauttivat salaatin lisäksi muun muassa seitania, ja kukaan ei kyllä jäänyt nälkäiseksi.

Oli erittäin miellyttävää juhlia hauskassa ja rennossa seurassa, jossa ensikertalainenkin tunsi itsensä heti joukkoon kuuluvaksi. Plussaa oli myös se, että kerrankin kukaan ei nutissut siitä, että ruoasta otetaan niin paljon valokuvia ennen kuin pääsee syömään tai että otetaan omat veitset mukaan. Saattaa olla, että nukkumaan mennessä oli enemmän aamu kuin ilta. Kiitos emännälle ja isännälle sekä muulle hauskalle grillausporukalle.

Kuvat: Rauna (kuvia saa lainata, jos mainitsee lähteen)

Mascarponea, limeä, mustikkaa - ja kihlaus

kuva: Rauna

Niin namia. Olen koettanut popsia mahdollisimman paljon mustikoita viime aikoina. On vähän sellainen "nyt kun niitä vielä saa" -olo. Mustikat maistuvat aamulla viilenneen kauralesepuuron kanssa tai Ahon jogurtin seassa, loistava tapa aloittaa päivä.

Mustikkapiirakoista kokeilin Glorian ruoka & viinin (5/2009) kesällä julkaistua ohjetta. Pidän siitä, että piirakassa maistuu mustikan lisäksi lime. Plussaa myös siitä, että mustikoita ei paisteta ja vitamiinit säilyvät paremmin. Tätä söimme tyttöjen viikonlopussa Vaasassa ja miehen äidin tullessa onnittelemaan kihlauksesta.

Kihlaus Caprilla ja muualla Italiassa jatkunut loma oli tämän kesän ehdoton huippu. Nyt on sitten häävalmistelut edessä, tosin rauhallisella tahdilla mennään kun ensi vuonna on kahdet muut lähipiirin häät. Hassua kyllä en ole ollut kovin innokas järjestämään kihlajaisia, vaikka en panisi juhlia ollenkaan pahakseni. On vaikea löytää maksutonta tilaa, jonne kaikki läheisimmätkään mahtuisivat emmekä haluaisi tähän kovasti rahaa laittaa. Aikataulujen yhteensovittaminen on myös ollut oma haasteensa, joten olemme juhlineet kihlausta osin spontaanisti ja osin suunnitellusti eri kokoonpanoilla.

Haaveilen silti vielä varsinaisista kihlajaisjuhlista.

kuva: Rauna

Nyt kuitenkin takaisin tämän kesän herkkupiirakkaan, joka olisi varmaankin näyttävämpi pensasmustikoiden kanssa. Itse pidin metsämustikoiden makua vakuuttavampana tässä tortussa. Käytin ohjeessa kahdella ensimmäisellä kerralla ranskankerman sijaan mascarponea (250 g), kolmannella kerralla seurasin orjallisesti ohjetta.

Näistä voisi tehdä myös pieniä leivoksia omissa vuoissaan. Paistoaikaa kannattaa silloin vähentää.

Limemascarponemustikkapiirakka

Pohja

n. 2,5 dl erikoisvehnäjauhoja
2 rkl sokeria
¼ tl suolaa
120 g kylmää voita
2 rkl kylmää vettä
2 rkl hienonnettua minttua

Limettitäyte

250 g mascarponea (tai 200 g ranskankermaa)
2 dl kuohukermaa
0,5 dl tomu- tai ruokotomusokeria
1 limen hienoksi raastettu kuori
2 tl limemehua

Pinnalle

n. 1 l tuoreita mustikoita

Sekoita jauhot, sokeri ja suola kulhossa. Nypi kuutioitu voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja silputtu minttu ja sekoita nopeasti taikinaan. Muotoile taikina palloksi ja kääri tuorekelmuun. Siirrä taikina jääkaappiin tunniksi.

Pane uuni lämpiämään 200 asteeseen. Nosta taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja kauli pyöreäksi n. 3 mm paksuksi levyksi. Nosta taikina kaulimen avulla 20-22 cm vuokaan ja painele vuoan pohjalle ja reunoille.

Peitä taikina alumiinifoliolla, jonka päällä on painona kuivattuja herneitä. Paista pohjaa uunin keskiosassa noin 15-20 minuuttia tai kunnes pohja tuntuu kypsältä.

Poista folio ja herneet. Anna taikinan jäähtyä vuoassaan.

Valmista täyte. Vaahdota ranskankerma/mascarpone sähkövatkaimella, ranskankermalla tähän menee n. 3-4 minuuttia. Vaahdota kuohukerma toisessa kulhossa melko kovaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot ja mausta tomusokerilla ja limenkuorella sekä -mehulla. Levitä täyte piirakkapohjalle ja ripottele mustikat täytteen päälle.

Tyttöjen viikonlopun lammasfetapullat

Elokuussa nautin kahdesta mahtavasta tyttöjen viikonlopusta. Varsinkin ensimmäisessä tapaamisessa nauroin jatkuvasti vatsani kipeäksi. Energianlatausta koko syksyyn, vieläkin hymyilyttää.

Ja mitä tyttöjen illassa tehdään? Juodaan kaljaa ja röyhtäillään... tai jotakin sinne päin. Ruoan ja juoman on ainakin oltava hyvää ja samalla sopivan simppeliä, jotta aikaa jää rentoon yhdessäoloon ja pelailuun.

Ensimmäisellä reissulla herkuteltiin ekana iltana maukkailla lammaslihapullilla, vihreällä salaatilla ja valkosipuliperunamuusilla. Jälkkäriksi mustikkalimemascarponepiirakkaa. Ennätys oli, että illalla eri puolilta maata Vaasaan kokoontunut joukkueemme sai ruoan pöytään ennen puolta yötä.

Lounaaksi tehtiin Prinsessakeittiön maukasta riisibroilerisalaattia. Mökillä grillasimme kanaa, kesäkurpitsaa ja halloumia, joiden päälle saattoi puristaa grillissä lämmenneen sitruunan mehua. Yöpalaksi oli maukkaita juustoja, pistaaseja (uusivanha rakkauteni) ja huippukeksintö, Jacky-kinuskiin murennettuja marenkeja ja vadelmia. Jokainen siis otti kaupasta, mitä halusi, ja hyvä tuli.

Lammaslihapullien reseptin kehittelin haluamistani aineksista, mutta ei se mitään rakettitiedettä ole eli ohjeita voi soveltaa toivomaansa suuntaa. Lampaasta syntyi mielestäni sikanautaa maukkaampi lihapullataikina, johon kasvikset toivat mehevyyttä ja vähän vitamiinejakin.

















Lammasfetalihapullat

400 g lampaan jauhelihaa
3-4 raastettua porkkanaa
puolikas raastettu keskikokoinen kesäkurpitsa
1 punasipuli
100 g pieniksi paloiksi kuutioitua fetaa
kananmuna
2 dl kermaviiliä
1 dl korppujauhoja
1-2 tl sitruunamehua
1-2 tl sokeria
paljon rosmariinia ja timjamia
vastarouhittua mustapippuria
tuoretta minttua

Imeytä korppujauhot kermaviiliin. Kun kaikki vihannekset on raastettu ja juusto pilkottu, yhdistä ainekset kermaviiliseokseen ja sekoita. Suolaa ei tarvita, sillä feta on suolaista. Mausteita pitää olla runsaasti. En mitannut, mutta laitoin kuivattua rosmariinia ja timjamia useita teelusikallisia kumpaakin.

Muotoile käsin tai kahden lusikan avulla taikinasta leivinpaperilla vuoratulle pellille kohtuullisen kokoisia palleroita. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20-30 minuuttia (riippuu lihapullien koosta, joten tarkkaile tilannetta).

Tuore minttu on hyvää, mutta ei välttämätöntä onnistumisen kannalta. Sitä laitettiin, kun hankittiin jälkiruokaa varten, muuten en varmaan olisi erikseen ostanut. Ja tietenkin jotain unohtui, tällä kertaa korppujauhot, joten ihan pyöreitä pullia ei syntynyt. Maku oli kuitenkin kohdallaan.

Väri- ja vesisotaa

Tällaiset juhlat olisivat mieleeni.

Mikä tahansa Amazing Race kohtaa Hiipivän haamun, jossa ajellaan joukkueittain avoautoissa San Fransiscossa vihjeiden mukaan edeten toimii ainakin tälle kohderyhmälle. Välillä saa vähän huikopalaa.

Juhla sopisi loistavasti myös raskaana oleville ystäville tai muuten alkoholista pidättäytyville. Jos jotain tällaista ajattelisi taas polttareihin, voisi tämä olla alkupäivän ohjelmaa, joka jatkuisi sujuvasti joko hemmottelevaan suuntaan tai railakkaampaan juhlimiseen.

Näissä juhlissa oli mahtavaa myös se, että kuka voisi odottaa juhlien päättyvän intialaiseen värijauhosotaan. Vesisota on mielestäni tosin aivan yhtä hauska vaihtoehto, joskus jopa hauskempi (ja olen siihen aina valmis, jos ilma on kuuma ja on hyvä porukka).

Olen tainnut kolme kertaa sellaiseen osallistua ihan kunnon joukolla. Kerran lomamatkalla oppaan aloittamana ja innoittamana lähes tuntemattomien joukossa 40 asteen kuumuudessa, toisen kerran taas kesäleirillä ja viimeksi kielikurssilla Tanskassa. Silloin opittiin, että veden kannattaa olla ilman kuumuudesta huolimatta lämpöistä.

Innostus värisotaan tuli ilmeisesti hindujen holi-festivaalista. Upeita kuvia ja hauska juhla. Intiassa ollessani pääsin kosketuksiin tämän värijauhon kanssa, mutta en kyllä ihan tässä merkityksessä. Ehkä hyvä niin, sillä aina käytetty väriaine ei ole kovin turvallista tosin luonnollisiakin vaihtoehtoja on.

Kuva: jordanferney.blogspot.com

Kesäjuhlat viimeisen päälle

Osallistuin kesäkuun alussa viini- ja ruokaseuran kesäjuhlaan. Aion liittyä jäseneksi, olen haaveillut siitä kaksi vuotta ja nyt vihdoin tuli sopiva sauma osallistua.

Karjaalla viehättävässä talossa maalaismaisemassa pidettyihin kesäkesteihin lähdimme Helsingistä yhteiskuljetuksella. Perillä tervetulotoivotusten lomassa nautittiin kuohuviinimalja ja esittelyjen jälkeen syötiin emännän keittämää parsakeittoa anjovisbruschetan kera. En erityisemmin muuten pidä anjoviksesta, mutta bruschetat maistuivat keiton kanssa maukkailta.














Jokaisella oli mukanaan esiliinan lisäksi kuusi tastinglasia, joihin paikalle hankittu sommelier kaatoi valitsemansa viinit illan aikana. Hän myös esitteli viinit ruokailun edetessä. Muuten tarjoilu hoitui osallistujista kootuin tiimein, kukin tarjosi valmistamansa annoksen.



















Tunnelma oli lennokas, kun jokainen lähti hommiin. Keittiömestari, joka oli koonnut menun seuran vuosien saatossa pidetyistä ruoista, opasti pitkin matkaa. Onneksi niin, ainakin minulle. Osa kokkaajista oli melkoisia konkareita kuten syötävistä sanoistaan tunnettu kunniapuheenjohtaja Rahola, mutta osa käy satunnaisesti tapahtumissa eikä kokenut ruoanlaiton kaikkia yksityiskohtia niin tutuiksi.



















Talossa oli hyvin tilaa 30 kokille, kun grillaustiimi oli ulkona...














... ja kala- ja alkuruokatiimit olivat viherhuoneen viereisessä tilassa siirrettävien keittolevyjen kanssa.















Kiehuvan tomaattihillokkeen tuoksu oli mahtava.














Ensimmäinen ruokalaji, inkiväärimarinoidut kampasimpukat kirpeällä tomaattihillokkeella, saatiin pöytään ajoissa bussimatkan myöhästymisestä huolimatta.














Kuhaa ja lohta riisipaperissa, madeirakastiketta. En olisi odottanut näin herkullista, nam.
















Ankankoipiraviolit herkkusieniliemessä.














Entrecôte oli hieman ehtinyt viilentyä, mutta oli silti järjettömän herkullista wasabivoin ja palsternakkamuhennoksen kera.















Minä vastasin pannacotan teosta. Jälkiruokatiimi teki myös chilimarinoidut mansikat ja mansikkaraparperivaahdon. Sifonin käyttö ei ollutkaan niin helppoa.














Keittiömestari kävi pöydässä lisäämässä vaahtoa ja näytti, miten homma hoidetaan kotiin.

Kuvat: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com - Ethän julkaise kuvia missään ilman lupaa

Raikkaita piknikideoita

Pikniksää on vihdoin täällä (toivottavasti sielläkin).

Tokyo Picnic Clubin pikniksäännöissä tosin todetaan, että sade ei tuo huonoa onnea, ei siis ehkä kannattaisi olla niin rajoittunut auringon suhteen. Piknikin voi viedä sisällekin. Vielä töissä olevalle kaverille tai kollegalle piknikin voi luoda toimistoon mainiolla pikniksalkulla, ihastuttava idea.

Toukokuun ruokahaasteen aiheena oli piknik. Sieltä löytyy monta herkullista ideaa. Itseäni kiehtoi erityisesti äijämäinen quiche ja täytetyt nokkosletut (pitää vain olla hyvä kylmälaukku). Piknikeillä näkee harvoin keittoja, ja jo pitkään on houkuttanut ottaa retkelle termariin kylmänä laitettava gazpacho, johon puolenvoikilonkeittiö vinkkaa laittamaan pari jääpalaa viilentämään matkan ajaksi, jos päivä on kovin kuuma. Loistava idea! Erityisen hyvä, jos termospullossa on maitotuotteita sisältävää soppaa, vatsa säästyy.

Ruokamyrkytystä kannattaa tosiaan välttää, ja ruokien oikea käsittely sekä käsien pesu eivät ole turhaa varovaisuutta. Apteekista saatava desinfioiva käsigeeli pelastaa, jos vettä ei ole piknikpaikalla.

Helsingin Sanomien ruokasivuilla on kokki Mikko Hirvosen kehittämä kahdeksan ruokalajin piknik. Parsan osalta kausi alkaa olla ohi, mutta muuten menu näyttää herkulliselta. Itse pidän piknikissä itse tehdyistä eväistä ja torilta tai hallista ostetuista herkuista. On vähän laiska olo, jos hankkii vain valmista, mutta spontaaneissa tilanteissa se on pelastus.

Tämän kesän osalta odottelen kieli pitkänä ystävän lahjaksi antamaa herkkupiknikiä ja eiköhän myös Helsinki-Tallinna Picnic Club pääse järjestäytymään tänä kesänä.

Ransu etsiskelee sopivaa piknikpaikkaa juhannuksena.

Kuvat: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com - ethän julkaise ilman lupaa

Kutsuun kuvasta pienoismalliversio

Hah! Ei mennyt kahta kuukautta seuraavaan postaukseen.

No, hävettää silti vähän. On tullut laiminlyötyä blogia oikein urakalla, mutta lohduttaudun ajatuksella, että ihmisillä on ollut muutakin tekemistä. Toivottavasti ainakin, niin on minullakin. Nyt aion kuitenkin ryhdistäytyä tämän hassun harrastuksen parissa ja jakaa muutaman idean. Seuraavalla kerralla päästään erittäin kesäisiin tunnelmiin, sadetta tai ei. Ensimmäisenä tämä.

Kutsuun, paikkakorttiin, juhlien valokuva-albumiin (koneella tai vanhanaikaisesti paperimuodossa) ja kiitoskorttiin voi tehdä miniatyyriversion valokuvasta kätevästi ja ilmaiseksi netissä tiltshiftmakerilla. Vähän samaa sarjaa kuin manga-kuvat, muka-polaroidit tai vuosikirjakuvat, joka ilmeisesti palaa tänä kesänä uusilla kampauksilla.

Kuva voisi olla esimerkiksi pihasta (puutarhajuhlat), omasta olohuoneesta (kotibileet), lakituksesta (yo-juhlat) tai kuohuviinitarjoilusta (ihan mitkä juhlat vaan). Kaikki kuvat eivät sovellu yhtä hyvin nukkekotimaisiksi minikuviksi, kotikuvat huonekaluineen tai ylhäältä otetut talomaisemakuvat tuntuvat toimivan parhaiten. Kannattaa lukea sivujen vinkit ja suorittaa ensimmäinen testaus vain hyvin ravittuna ja nukkuneena.

Yllä on kuva Helsingin vapusta anno 2009 ja alla eräästä Kööpenhaminan kävelykadulla olevasta kukkakaupasta, läheltä Nørreportin asemaa. Siinä kohtaa tulee aina hyvälle tuulelle, kukatkin näyttävät houkuttelevilta. Olen monta kertaa noussut lentokenttäjunasta ulos juuri sillä asemalla tullessani Tanskaan, siksi varmaan kotoisa olo siitä paikasta tulee. Oli aivan mahtava kevätlomareissu hyvän ystävän kanssa, ja oli jo ikävä Köpistä.















Tässä vielä jälkimmäisen kuvan kännykkäoriginaali. Selkeästi erilainen.

Suosikkisuklaakakku

Äärettömän nopea, helppo ja herkullinen. Nam. Tätä kakkua syödään varmaan seuraavissakin juhlissa, se on lisäksi aiempaa kakkusuosikkiani huomattavasti edullisempi. Erityisen maukasta siitä tuli, kun korvasin alkuperäisestä reseptistä desin vehnäjauhoja messuilta ostetuilla kiwicha-jauhoilla.

Kiwicha on intiaaninimi amarantille, joka on runsaskuituinen, gluteeniton ja muutenkin valkoisia jauhoja terveellisempi jauho. Jauhoja saa kohta tilattua netistäkin ja ainakin Helsingissä tämä tuote oli tulossa jonnekin myyntiin, mutta en enää muista, sanoivatko Stockalle vai Hakaniemen halliin.

Kakun resepti on Jamie Oliverin kirjasta Alastoman kokin paluu, siitä kohtaa, jossa pikkupoika Paros ahtaa kakkua onnellisena suuhunsa.

Juhlakakku

3 kukkuraista rkl tummaa kaakaojauhetta
4 rkl kiehuvaa vettä
3,5 dl sokeria
200 g voita
3 suurta munaa
3,5 dl vehnäjauhoja (voit korvata osan esim. kiwichalla, speltillä tms. saadaksesi hyvän suuntuntuman)
2,5 tl leivinjauhetta
1 kourallinen mantelilastuja

Kostutukseen tilkka sherryä tai portviiniä

Täyte
2 dl kermaa
2 isoa kourallista mansikoita

Suklaakuorrute
100 g voita
100 g tummaa suklaata (miel. 70%)
100 g tomusokeria
3 rkl maitoa

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Jos sinulla on kaksi samankokoista kakkuvuokaa (halkaisija noin 24 cm), paista kakkulevyt niissä.Yhdelläkin pärjää, silloin pitää vain puolittaa pohja. Peitä vuoan tai vuokien pohjat leivinpaperilla. Sekoita kaakaojauhe ja kiehuva vesi tasaiseksi seokseksi. Vaahdota sokeri ja voi. Lisää voivaahtoon kaakao-vesiseos, munat sekä jauho-leivinjauheseos. Sekoita hyvin ja lisää lopuksi mantelit. Lusikoi taikina vuokiin.

Paista pohjia 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ja irrota vuoasta. Halkaise paksu kakkupohja. Poista leivinpaperit.

Pane suklaakuorrutteen aineet kulhoon, ja kulho kuuman vesikattilan päälle. Sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä. Vaahdota sokerilla maustettu kerma. Kostuta halutessasi kakkulevyt tilkalla sherryä tai portviiniä. Levitä toisen päälle kermavaahtoa ja mansikoita. Paina toinen kakkulevy päälle. Valuta suklaa kakun päälle. Jos teet niin kuin minä ja laitat isomman levyn päällimmäiseksi, ei suklaa valu tasaisen kauniisti, mutta maistuu se silti todella hyvältä.

Anna kuorrutuksen kovettua vielä hetki ennen kuin nostat kakun tarjolle.

Hätäisesti otetut kuvat: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

Blogi palasi lomalta

Jopas venähti blogin myöhäistalviuni pitkäksi. Anteeksi päivittymättömyys, nyt taas takaisin täällä eikä näin pitkiä taukoja taida enää tulla ihan ilmoittamatta ainakaan. Työ, reissut (kuva Strasbourgista) ja kaikenlaiset muut asiat ovat vieneet ajatukset muualle, ja koko ajan lykkäsin blogiin kirjoittamista. Sitten alkoi kasvaa paine, että nyt pitäisi sitten olla jotain todella hyvää sanottavaa.

No ei ole. Ainakaan tänään, mutta luvassa on! Uusia ideoita on kasassa, vaikka menetin paljon ideoita kannettavan hajotessa. Uusi kone on aika unelma, vaikka ei ihan kevyimmästä päästä. Sillä on kuitenkin ilo työskennellä ja ideoida.

Pääsiäinen oli todella rentouttava. Viiden päivän loma tuntui kahdelta viikolta. Kutsuin hyvän ystävän meille valmistamaan pääsiäisateriaa, josta tulikin superherkku.

Lammastrio eli yrttiset lammaspullat, marinoitu sisäfilee sekä lampaan kyljys kera rosmariinirosamundaperunoiden ja parsakaalin olivat sopivan punaviinin kanssa elämys. Jälkiruoaksi uskomattoman mehukasta suklaakakkua, josta tuli heti uusi suosikkini. Mutta siitä lisää ensi kerralla (sanoo pandaäiti).

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

Jokaiselle jotain -kokonaisuus

Juhlissa cocktailpalat oli asetettu kahdelle pöydälle sekä tilan takia että turhan jonon välttämiseksi.

Pöydän antimia on esitelty aiemmin täällä, täällä ja täällä . Lisäksi pöydälle oli nostettu iso leikkuulauta, jossa oli brie-juustoa, kaksi messevää salamipötköä, joista sai jykevällä japanilaisveitsellä vuoltaa itselleen palan ja runsaasti oliiveja. Tarjosin myös mausteisia kalkkunapaloja, joiden päällä oli purjosipulia.

Kuvan leikkuulauta on myöhemmältä illalta, jolloin jäljelle jääneitä ruokia oli kasattu yhteen.

Halusin cocktailpalojen toimivan hyvin yhteen, mutta sopivan monenlaiseen suuhun. Lihattomia vaihtoehtoja piti olla tarpeeksi, ja kaikki mahdollinen tehtiin vähälaktoosiseksi. Mahdollisia kala-allergikkojakaan ei saanut sorsia.

Helpointa yhteneväisyyden kannalta olisi ollut, jos olisin valinnut jonkin maateeman, kuten tapakset espanjalaisittain, mutta halusin kokeilla löytämiäni ja keksimiäni ideoita. Mielestäni kokonaisuus toimi aika hyvin, ja Alkon myyjän kanssa mietityt viinitkin osuivat kohdalleen.
















Yömyöhään tarjolla oli vielä popcornia sekä chevren ja timjamin maustamia, itse koottavia minihampurilaisia Papperin innoittamana. Hampurilaiset katosivat parempiin suihin ennen kuin niistä saatiin kuvaa.

Papper on muuten sitä mieltä, että miniruoka valloittaa tämän vuoden juhlissa. Itsekin harkitsin asiaa, muun muassa mozzarellalla ja kirsikkatomaateilla varustettuja minipitsoja ja miniprinsessaleivoksia tai -sachereita. Ehkä ensi kerralla.

kuvat: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

Koulutuksessa ja kylpemässä

Kannat kattoon on tällä hetkellä koulutuksessa Unkarissa (ei kuitenkaan blogiin liittyen).

Olin alunperin ajatellut laittaa tekstiä paikan päältä tai etukäteen ajastuksella, mutta intensiivinen koulutus, hauskat kurssikaverit ja Budapestin ihanat kylpylät veivät voiton. Hauskaa viikkoa siis kaikille! Tai siis loppuviikkoa, viikonpäivät ovat hieman hämärtyneet tässä kurssimaailmassa eläessä.

Ja jos joku nyt vielä innostuu bloggaajabrunssista, tervetuloa kommentoimaan vielä ensi viikon aikana. Jos hiljaisuus tarkoittaa sitä, että asia ei innosta, taitaa brunssihaave jäädä unholaan, vaikka hauska olisikin Veeran kanssa brunssailla. Jos hiljaisuus taas tarkoittaa sitä, että päivämäärää pitää vielä pohtia, olisi hauska saada kommenttia siitäkin.

Piirakkaa ja ehkä brunssia

Ystäväni oli kylässä eilen. Juotiin Beaujolais nouveauta ja syötiin ihanaa fetakasvispiirakkaa sekä mansikkajuustokakkujätskiä, ja pelattiin Catanin uudisasukkaita. Yöllä näin unta, jossa kerroin samalle ystävälle, että kolmenkympin täyttäminen on aivan mahtavaa, ihan kuin lentäisi.

Tämä päivä alkoi ruokahaasteen voittaneella Kulinaarimurulan Coco Kanel -puurolla, jonka keitin tummiin mannasuurimoihin. Oli hehkutuksen arvoista. Puuro sopi täydellisesti lumiseen sunnuntaiaamuun.

Puuroa syödessä ehdin miettiä, tulisiko joku paikalle, jos järjestettäisiin Prinsessakeittiön Veeran kanssa (ruoka)bloggaajabrunssi?

Päivämäärä voisi olla 29.3. ja paikka Helsinki. Päivästä voidaan ehkä joustaa, jos ei tämä kenellekään muulle käy, mutta parin seuraavan viikon aikana se olisi hyvä saada päätettyä. Tiedän, että ihan kaikki eivät suunnittele elämäänsä kahta kuukautta eteenpäin, mutta helpompaa sopia niin osaa varautua.

Piirakan reseptin kehittelin eri lähteisiin ja omiin mieltymyksiin pohjaten viime sunnuntain lähiperheelle pidetyille synttärikutsuille. Tarjolla oli rucolalla päällystetyn piirakan kanssa briejuustoa, oliiveja ja päärynää. Äiti teki kinuskikakkua ja appelsiinikakkusia.


















Mehevä fetakasvispiirakka

100 g voita
2 dl (vehnä)jauhoja
3 rkl kylmää vettä
1 tl suolaa
200 g fetaa
1/2-1 dl juustoraastetta
1,5 dl kermaviiliä
2 kananmunaa
1 pss pakastepinaattia
1-2 tomaattia
1 paprika
1-2 valkosipulin kynttä
2 tl herbes de provence -yrttiseosta
mustapippuria

Nypi jauhot ja huoneenlämmössä pehmennyt voi yhteen, lisää suola ja vesi. Laita taikina jääkaappiin.

Sulata pinaatti ja laita lävikköön valumaan. Soseuta tomaatti tehosekoittimessa. Poista siemenet paprikoista, ja pilko ne. Paista paprikanpalat. Viipaloi valkosipulinkynnet ohuiksi ja pieniksi viipaleiksi. Yhdistä pinaatti, tomaattisose, paprikat ja valkosipuli. Murustele feta joukkoon, lisää kermaviili sekä munat. Mausta yrttiseoksella ja pippurilla (feta on melko suolaista, joten suolaa ei välttämättä tarvita).

Päätin laittaa tähän tällä kertaa tuoreita tomaatteja, vaikka mainio ajatus tomaatittomasta tammikuusta olisi voinut inspiroida toisin. Minäkin olen sortunut. Tölkkitomaatitkin käyvät tähän myös, ja itse asiassa ne ovat Kunto Plus -lehden (2/2009) mukaan jopa terveellisempiä, koska "lämpökäsittelyn ansiosta tomaatin lykopeenista tulee helpommin imeytyvää, jolloin keho voi hyödyntää sen vastustuskykyä parantavat vaikutukset tehokkaammin".

Ja jos haluaa laittaa tomaattimurskaa, Prinsessakeittiön murskatesti vinkkaa edustuskelpoisesta yksilöstä.

kuvat: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com
Ethän käytä kuvia ilman lupaa!

Suosikkisavulohirullat

Oma suosikkini ensimmäisten 30v.-synttärijuhlien tarjoiluissa oli Elle mat & vin -lehdestä (6/2008) löytämäni reseptin mukaan tehty savulohirulla. Samaan aikaan raikas ja maukas. Melko helppoja tehdä, kun vain osaa paistaa munan hyvin ohueksi. Ja Leila osasi.

Kuvasta ei kovin hyvin näy, mutta rullien päälle on ripoteltu koristeeksi mustaa sormisuolaa. Törmäsin siihen tukholmalaisessa kirjakaupassa syksyllä, ja oli vain pakko ostaa. Tuoretta pinaattia ei nyt tähän hätään löytynyt, mutta mielettömän hyvää oli ilmankin.

Harmi, että blogin kautta ei voi tarjota maistiaisia, sillä kuva ei tee tälle oikeutta.

Synttäreiden suosikkisavulohirulla
24 palaa

6 munaa
voita paistamiseen
200 g kylmäsavulohta
50 g pinaattia
250 g Philadelphia-tuorejuustoa
2 tl raastettua sitruunankuorta
1 tl sitruunamehua
tilliä
mustapippuria
suolaa

Vispaa suolalla ja mustapippurilla maustetut munat kevyesti. Kun voi on sulanut pannulla, kaada 1/4 munaseoksesta paistinpannulle. Taikinasta syntyy yhteensä neljä ohutta "munakasta".

Päällystä jokainen munalettu lohella, ja laita pinaatin lehti päälle. Sekoita tuorejuustoon sitruunaraaste ja -mehu, hienoksi silputtu tilli, suola ja pippuri. Jaa seos neljään osaan, ja voitele sitä jokaisen lätyn keskelle (kauniimpi lopputulos) tai ohuemmin koko letun päälle kuten me teimme.

Kääri letut varovasti tiukalle rullalle, ja leikkaa niistä noin kahden senttimetrin paksuisia paloja. Tarjoile heti tai suoraan kylmästä nostettuina. Herkun voi hyvin tehdä ajoissa jääkaappiin odottamaan, ja leikata vasta juuri ennen tarjoilua.

Sulhasen suunnittelemat häät

Katselin Meidän häät -ohjelmaa ikään kuin viran puolesta. Edellinen jakso ei ollut oikein sytyttänyt. Miksi suomalaiset hääohjelmat eivät onnistu tavoittamaan viihteellisyyttä, vaan usein tulee tunne, että kyseessä on joko valistusohjelma häitä suunnitteleville ("kannattaa lähettää kutsut ajoissa") tai muisteluhetki häissä olleille? Vai olenko se vain minä, joka koen niin?

Tällä kertaa oli kuitenkin aika liikuttava ohjelma, ja ennen kaikkea siksi, että sulhanen oli häistä niin innoissaan. Morsian kertoi miehensä olevan häiden projektipäällikkö, ja siltä tosiaan vaikutti. Aika harvinaista se kuitenkin on. Ihmeen harvoin morsiamet antavat miehen olla osallisia koko suunnittelussa, vaikka joitain yksityiskohtia saavatkin kontolleen, saati että päävastuu olisi sulhasella. Aika moni nainen puhuu myös "omista häistään", ja unohtaa, että kyseessä on "meidän häät".

Vastaväite saattaa kuulua, että sulhasia ei kiinnosta häiden suunnittelu yhtä paljon, mutta en olisi siitä niin varma. Ehkä aivan kaikki ei kiinnosta, ja ehkä ei samalla tavalla kuin morsianta. Kiinnostavaa olisi kuitenkin nähdä, lisääntyykö kiinnostus, jos molemmat ajattelisivat, että tässä suunnitellaan yhteisiä häitä, kummankin lähtökohdista ja toiveista käsin.

Ehdottomasti rennoimmat häät, joissa olen ollut, olivat erään ystäväni talvihäät muutama vuosi sitten, ja syy taitaa olla se, että ne olivat kokonaan sulhasen suunnittelemat. Morsian aina välillä kyseli, mitäköhän seuraavaksi tapahtuu, ja kaikki sujui letkeän jouhevasti. Loppuillan saunakin varmasti vaikutti rentouteen.

Uskaltaisitko sinä antaa puolisosi suunnitella häänne kokonaan yksin? Minä en.

kuva: www.weddingcaketoppers.com

Vieraille lahjaksi äänikirja

Jossain vaiheessa ystäville pidettyjä synttärijuhlia kuulin tanskalaisen ystäväni Davidin selittävän, ettei tunne muita suomalaisia urheilijoita kuin Eddie Edwardsin. Niinpä.

Eddie, pikemminkin brittiurheilija jos nyt edes niin voi sanoa, tuli keskusteluun siitä, että tein Davidin äänistudiolla viime syksynä kauan haaveilemani äänikirjan. Olen nuorempana tehnyt muutamia radiohommia, ja kaipaan sitä aina silloin tällöin. Puhuin Davidille alunperin 5-10 minuutin pätkästä, mutta lopulta tarinaa oli 22 minuutin edestä.

Äänikirjan nimeksi tuli Kodinhoidon Eddie Edwards - tai mitä vanhempani yrittivät opettaa elämästä, ja mitä lopulta opin.

Se sisältää lähinnä minua tunteville hauskoja, ja monelle ystävälle uusiakin tarinoita lapsuudestani ja niiden suhteesta siihen, miten nykyään elämään suhtaudun. Ilmeisesti olisi pitänyt laittaa varoitustarra "saattaa sisältää itseironiaa", sillä ainakaan isäni ei täysin tajunnut, miksi mollaan itseäni niin paljon. Oikeastaan pelkäsin vaikutelmaa, että "tässä puhuu nyt näin erinomainen tyyppi", siksi oli jätettävä muutamat tarinat pois. En usko, että itsetuntoni on kovin suuressa vaarassa, mutta ironia on välillä vaikea laji.

Kappaleita valitsin lopulta yksitoista. Aiheina oli muun muassa ruoanlaitto, ihmisten kohtaaminen, vapaaehtoisuus, kommunikaatio ja esiintyminen, luottamus ja elämästä nauttiminen.

Tässä näyte rakkaus eläimiin -kappaleesta:

"Halusin koiran. Tai melkein mitä vain, kunhan ei käärmettä. Emme kuitenkaan saaneet, koska olin allerginen, isoimmat pehmoeläimetkin joutuivat karanteeniin vintille. Veljeni, lojaalina isosiskolleen, kysyikin äidiltä, saadaanko me sitten koira, kun Rauna kuolee. Kesälomalla Porvoossa vedin perässäni narussa puolikasta tiilenpäätä, jolle olin maalannut silmät. Siis koiraa.

Edelleen reagoin eläimiin kuin lapsi, niin spontaanisti, että en välttämättä tajua olevani kesken työkokouksen. Heeeiiii. Allergia on onneksi hellittänyt eikä äidilläkään ole asiaan enää sananvaltaa. Maaliskuussa 2007 muutin virallisesti koiran kanssa yhteen."

CD oli tarkoitettu vieraille lahjaksi, ja sen sai alkupalojen nauttimisen jälkeen edellisen blogini kunniaksi punainen muoviämpäri -onginnassa, kun alkupalapöytää korjattiin ja pöytiä siirrettiin ja mattoja rullattiin, jotta saatiin tilaa tanssille.

Keittoa snapsilaseista

Joskus keksin ajatuksen, että keittoa voisi tarjota cocktail-kutsuilla snapsilaseista pieninä annoksina. Lasi sopii hauskasti lautaselle muiden sormiruokien joukkoon, ja on helppo hallita.

Tuumin, että keiton sekaan voisi lorauttaa jotain terästystä. Gazpachoa vodkalla? Nyt tein kuitenkin päästä vedettyä, simppeliä porkkanakookoskeittoa.

Liemessä-blogin kermapersetupareilla oli keittosnapsi-ideaa myös testattu.

Idea toimi myös siksi hauskasti, että samalla vaivalla tein juhlien valmisteluissa auttaneille ruokaa. Otin ensin keitosta shottien verran nestettä talteen, ja lisäsin kiehuvaan keittoon riisiä. Kun ruokaisampi keitto, tai oikeastaan muhennos, oli valmis, siihen lisättiin vielä lisää suolaa, mustapippuria ja sitruunamehua, sillä riisi oli tuntunut häivyttävän makuja. Tämä oli helppo ja sopivan täyttävä talkoolounas myös kasvissyöjille.

Porkkanakookoskeitto

2 x 400 gr tölkkiä kookosmaitoa
väh. 1 kg luomuporkkanoita
1 iso punasipuli
3 valkosipulin kynttä
n. 1 rkl sitruunamehua
n. 2 tl korianteria
n. 1 tl vastarouhittua mustapippuria
n. 1 tl suolaa

Keitä kuorittuja ja pieneksi pilkottuja porkkanoita ja sipuleita kookosmaidossa (tai kookosmaidon ja veden sekoituksessa), kunnes ne ovat sopivan pehmeitä. Hurauta sauvasekoittimella keitto tasaiseksi seokseksi. Lisää sitruunamehua, korianteria, mustapippuria ja suolaa maun mukaan.

Savusiikamousse

Olin pitkään ajatellut, että kun järjestän cocktail-kutsut, niissä tarjoillaan jotain lusikoilta. Vaihtelua tuovat esillepanotavat kiehtovat, kaiken ei tarvitse olla sellaisenaan vadilla.

Savusiikamousse päätyi siis vanhoihin Musla-lusikoihin. Iittalan iso Aalto-vati oli tosin hiukan liian ahdas näin monelle lusikalle, mutta päätin mahduttaa kaikki samalla kertaa vadille, jotta ei tarvitse huolehtia täydentämisen unohtamisesta kesken juhlien.

Savusiikamousse

Yksi iso savusiika
1 pieneksi silputtu punasipuli
n. 1 dl pieniksi paloiksi leikattua herkkukurkkua
n. 3 dl creme fraichea
n. 2 tl sitruunamehua
Vastarouhittua mustapippuria
Pieni hipsu suolaa
Silputtua ruohosipulia päälle

Irrota ruodot kalasta, ja pyöräytä kala tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Lisää kalan joukkoon sipuli, herkkukurkut ja creme fraiche, jonka määrää vähentämällä tai lisäämällä saa muutettua massan koostumusta. Mausta sitruunamehulla, mustapippurilla ja suolalla. Täytä tarjoilulusikat juuri ennen tarjoilua kalamoussella, ellei jääkaapissa ole tilaa levitetyille lusikoille. Leikkaa saksilla tai veitsellä ruohosipuli pieneksi silpuksi päälle.

Synttäreitä, cocktaileja

Cocktailpalat tervehtivät vieraita heti ensi silmäyksellä.






















Alkumaljana oli kuohuviiniä, alkoholittomat
vaihtoehdot olivat tässä vaiheessa täysin unohtuneet.























Avokado+katkarapu -yhdistelmä oli yllättävän herkullinen.






















Juomaksi viiniä, mehua, screwdriveria tai mansikkadaiqiria.






















Juustoinen oliivipekonitomaattiloaf toimi salaatin kanssa.






















Tanssin aikana kengät lensivät pöydän alle. Hauskaa oli. Onneksi sain superavuliaasta miehestäkin tanssiseuraa.

Nyt kun synttärit on jo ohi, voi niitä muistella nostalgiseen tyyliin "teettämällä" kuvista polaroid-versiot Poladroidilla.

Odotin koko syksyn kieli pitkänä, koska Windows-versio ilmestyy, ja nyt on beta-versio ladattavissa ilmaiseksi netistä. Kameraan raahataan omasta kuvatiedostosta kuva, kone klikkaa ja alkaa surruttaa. Tummasta taustasta erottuu vähitellen polaroid-kuva ihan niin kuin aidossa, konkkaan menneessä alkuperäisversiossa.

Poladroidattuja kuvia voisi käyttää myös kutsuissa tai kiitoskorteissa.

kuvat: Rauna ja sen mies, kannatkattoon.blogspot.com
Ethän käytä kuvia ilman lupaa!

Elämyslahjoja paketissa

Kuten moni muu viime aikoina, minäkin olen pohtinut, mitä kaikkea materiaa sitä lopulta tarvitseekaan. Osin säilytyksen takia, osin taloudellisista syistä ja osittain myös ympäristönäkökulmasta.

Niinpä tuumin, että koska useimmiten ihmiset haluavat antaa jotain tasavuotispäivinä lahjaksi, voisin toivoa erilaisia elämyksiä. Annoin samalla vihjeitä siitä, mitä intohimojani ne voisivat koskea: ruoanlaitto, savusauna, ilmaisutaito (en jostain syystä kehdannut laittaa suoraan improvisaatioteatteria), suklaa... Onhan niitä muitakin intohimoja kuten matkustus, mutta halusin pitää lahjat kohtuullisina.

Koska joistakin tällaisten elämysten keksiminen voi tuntua hankalalta, laitoin myös vihjeen toivomistani laseista blogiini, ja kerroin kutsussa asiasta.

Oli haastavaa keksiä sopivaa muotoilua, sillä melko harvoin syntymäpäivien kutsun yhteydessä puhutaan lahjoista, mutta halusin helpottaa vieraiden elämää - ja saada muuta kuin kolme settiä vohvelirautoja. Ei siis täysin altruistiset taustat takana, mutta luulen, että tämä oli win-win- tilanne, joka jätti sopivasti tilaa omalle luovuudelle niille, jotka sitä halusivat.

Hauskoja elämyksiä sainkin! Odotan innolla suklaalle sopivien viinien ja jälkiruokien iltaa, kuohuvaa piknikkiä Suomenlinnassa ja kauneudenhoitohemmottelua Kööpenhaminassa. Pidin myös elokuvapaketista, jossa oli popcorn-pakkauksessa suklaapopcorneja, uusia Dumlen tähtisuklaita ja leffalippuja. Nämä lahjat ovat siitäkin hauskoja, että tiedän silloin pystyväni paremmin keskittymään seurusteluun ystävien kanssa, kun nyt juhlat menivät vilauksella ohi. Tapaan ystäviäni tottakai muutenkin, mutta on se silti erityistä.

Materiaakin tuli, toivottua sellaista. Sain blogissa aiemmin hehkuttamiani kauniita Kartio- ja martinilaseja sekä herkullisia reseptejä sisältävän Täydellinen päivä -kirjan.

Tämän tekstin laitoin kutsuun pienellä printillä:

"Kaikkein suurin lahja on se, jos pääset saapumaan paikalle ja se riittää! Jos kuitenkin haluat muistaa muullakin tavalla, tässä muutama ajatus. Koska kaapit pursuavat yllin kyllin tavaraa, voit halutessasi ilahduttaa esineen sijaan mieluummin intohimoihini (ruoanlaitto, ilmaisutaito, savusauna, suklaa, kirjat, hemmottelu) liittyvällä pienellä seikkailulla tai elämyksellä. Lyhyet ohjelmalliset yllätyksetkin ovat tervetulleita. Toinen vaihtoehto on täydentää lasikokoelmaani (tarkemmat tiedot tammikuussa blogissa). Mutta kuten sanottu, kaikkein paras lahja on saada juhlia päivää hauskojen ja hyvien ihmisten kanssa. Ja sinä kuulut heihin!"

Viiksikaverit

Keksin syksyllä useastakin amerikkalaisesta blogista hauskan viiksi-idean juhliin.

Käytännössä kyse on pitkän puutikun päässä olevasta viiksestä, jonka kanssa voi pelleillä kameran tai muiden vieraiden kanssa. Harrastin törkeää teollisuusvakoilua, kun huomasin, että Etsyssä myydään kyseistä viiksikaveria 35 dollarin hintaan, ja tein itse omat viikset netistä mallia ottaen.

Kävin Tiimarissa kysymässä "dassmassaa". Arviolta itseni ikäinen myyjä katsoi huuli pyöreänä, että mitä. "No, sellaista muovailumassaa, joka kuivuu ilman uunia, ei siis muovailuvahaa." "Jaa.." Sopiva paketti löytyi, vaikka ei enää dassmassan nimeä tuntenutkaan, ja seuraavaksi päänvaivaa aiheutti massalle sopivan askartelumaalin löytäminen ja puutikut.

Lopulta maali löytyi lähempää kuin arvasimmekaan, ja puutikut sain hankittua Stockmannin puutarhaosastolta. Kasvien tukitikut ovat juuri sopivan paksuisia ja pituisia eivätkä maksa paljon. Yhteensä viiksitarvikemateriaalit maksoivat reilun kymmenen euroa.

Muotoilin viikset niin, että ne saivat rauhassa kuivua vuorokauden ajan. Ennen kuivumista tökkäsin jokaiseen kuuteen, erikokoiseen viikseen vielä kepillä reiän alavasemmalle. Juhlia edeltävänä iltana maalasin viikset mustalla askartelumaalilla, ja tunteja ennen juhlia puutikut kuumaliimattiin viiksiin kiinni.

Temppu toimi. Osa innostui asiasta ja pelleili viiksien kanssa, ja vieraista sai hauskoja, epätavallisempia kuvia kuten kuvasta näkyy.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

Muistikuvia juhlista

Mitä jäi mieleen juhlista...

- ennen juhlia päässäni soinut "Aikuinen nainen"
- valmistelujen leppoisuus ja hauska juttelu työn lomassa - lukuunottamatta viimeistä tuntia
- lattialla pidetyt limenpuristustalkoot
- veljeni, joka välttämättä halusi, että avaan tuomansa kukat noin kymmenen minuuttia ennen vieraiden saapumista, kun olin vielä arkiasussa ja meikkaamatta (on se hassu, mutta mukava tyyppi)
- laitoin auttajat kuorimaan ja muussaamaan kilon inkivääriä drinkkiin, jota en koskaan tarjoillutkaan
- noin tuntia ennen vieraiden saapumista mieleen hiipinyt paniikki, jonka onnistuin karkottamaan päättäväisesti
- avustajien ammattimainen ote ja oma rauhallisuus
- saunasta kuulunut kalke, kun jäätä hakattiin drinkkejä varten
- hauska energia, joka tulvi taloon lähes kaikkien vieraiden saapuessa yhtäaikaa
- helpotus siitä, etten laittanutkaan takkaan tulta
- maistuvat mansikkadaiqirit
- poikaystävän tuomat kauniit kukat
- tarjolla oli väärää kakkua (olin leiponut kaksi samanlaista kakkua, joista toisen pohja oli juuri sopiva ja toisen hieman liian kuiva, laitoin kaikesta huolimatta väärän kakun tarjolle)
- flunssaiset vieraat, jotka kaikesta huolimatta jaksoivat tulla juhlimaan
- kommentit, joita pupunhäntäni sai
- tanssiminen ja hyppiminen naurettavan musiikin tahdissa!
- tyytyväisyys tarjoiluihin ja esillepanoon
- hetket, jolloin istuin alas ja juttelin paria lausetta pidempään jonkun vieraan kanssa - parhaita!
- Lauran ottamat poseerauskuvat aamuyöstä
- kömpiminen omasta sohvasta miehen kainaloon vastapäiseen sohvaan
- seuraavan aamupäivän brunssi ja herkullisin graavilohi ikinä
- kamala hermostuneisuus juhlissa siitä, riittääkö ruoka
- poikaystävän syleily, joka karkottaa kaikki huolet
- ...ja huvittuneisuus, kun juhlien jälkeen tajusin ruokaa jääneen yli äyräiden

Kiitos kaikille ihanille auttajille ja loistaville vieraille!


kuva: Laura

Huh!

Mahtavista 30-vuotisjuhlista on selvitty ja pienoinen kauhufiilis vatsassa on poistunut. Tuntuu ihan hyvältä olla kolmekymppinen, tai sitten en ole vielä kohdannut todellisuutta. Nyt on joka tapauksessa hyvä, tyytyväinen olo.

Tämä päivä alkoi ihanan rennosti pyjamassa brunssilla. Siivouskin sujui leppoisasti, kun sai apua ihanilta ystäviltä. Lisää juhlista myöhemmin, kun unta on saanut vähän lisää.

Hiukan kiireessä ja hilpeässä tunnelmassa koristeltu kakku on nautittu päivä ennen varsinaista juhlapäivää.

Hrrr, pakkasta ja jäitä

Opin sanan kylmä kaksivuotisjuhlissani. Vieraat ihastelivat, kun lapsi oppi jotain uutta, mutta opilla oli hintansa. Olin tunkenut hienon juhlamekkoni alle jääpalan, ja oli hätä saada se pois.

Hassua anekdoottia kerrotaan aina tasaisin väliajoin sukujuhlissa. Ei se edes ole niin kovin hauska, mutta, hm, opettavainen. Learning by doing ikään kuin.

Jäitä tarvitaan cocktailjuhliin järjettömästi, sillä jäämurskaa menee drinkkeihin helposti jo iso kourallinen per lasi ja juomien jäähdyttämiseen ravistimessa tarvitaan joka kerta paljon uusia jäitä, vanhoja ei voi kierrättää. Nyrkkisääntö on, että jäitä on aina liian vähän.

Jäitä voi tietenkin tehdä itse valmiiksi pakastimeen, mutta kodinkoneen koko voi asettaa rajoituksia varsinkin, jos jotain tarjoiluun menevää on jo siellä. Talvella mainio idea valmistaa jäitä on tehdä niitä ulkona, jos käytössä on piha, parveke tai patio. Tarvitaan paljon jääpalapusseja tai muita jäädyttämiseen kelpaavia muotteja ja astioita, jotka voi suojata linnuilta, kaneilta ja muilta eläviltä.

Pussit täytetään sisällä ja suljetaan, ladotaan ämpäreihin ja kuljetetaan ulos jäätymään. Pakkasen ei tarvitse olla kovin kova, jotta tämä keino toimii ja päivän plusasteetkaan eivät helposti hommaa haittaa, kunhan yöllä on kylmä.

Jos tee-se-itse-jäät eivät houkuta eikä käytössä ole jääpalakonetta, voi aina kysyä läheisistä ravintoloista apua. Niistä voi saada huomattavasti isomman säkin jäitä kylmälaukkuunsa kuin isoista kaupoista. Kysy etukäteen, onko mahdollista ja mihin hintaan. Hampurilaispaikoista saattaa saada edullisemmin kuin muista ravintoloissa, mutta tämä on paikasta ja ehkä henkilöstäkin kiinni.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

Tarvikkeet cocktailjuhliin

Olen pitkään pohtinut, millaisia laseja haluaisin kaappeja täyttämään. Onpas ollut hankalaa. Viinilaseissa olen luottanut jo pidempään Schott-Zwieseliin, ja niitä onkin tässä elämänvaiheessa ihan riittämiin.

Pidän niiden kestävyydestä, hintalaatusuhteesta sekä varsinkin punaviinilasien muodosta. Sopivia samppanjalaseja en ole vielä löytänyt, etsintä jatkuu. Olen aika tarkka siinä asiassa enkä kovin tyytyväinen nykyiseen sekalaiseen valikoimaamme.

Muutenkin harkitsen aika paljon astioita, ja mietin niiden sopivuutta toisten kanssa. Kaiken ei tarvitse olla samaa sarjaa, se on vähän tylsääkin, mutta jokin yhteinen juju on kiva olla.

Martini-laseissa, jotka ovat suosikkejani, olen löytänyt oivan ratkaisun. Schott-Zwieselin Bar Special martini-lasi on hyvän kokoinen, kestävä ja alle kympin hintainen niin, että kerralla voi hankkia vaikka pari kappaletta. Hypistelin sitä Stockalla, ja hyvältä vaikutti. Niitä ei ole kaapissa vielä yhtään, mutta ehkä jo piakkoin niitä jostain putkahtaa, kuka tietää.

Lisäksi pidän Riedelin Bar- tai Vinum XL-sarjan martinilasista (kuvassa), joka on tuotenumeron (6416/37) perusteella täsmälleen sama lasi.

Se on korkeampi, 184mm, kuin Suomessa yleisemmän Vinum-sarjan martinilasi, joka on vain 148 mm. Kokeilin sitä kaupassa kädessä, ja se vaikutti liian pieneltä. O-sarjan ja Vitiksen vastaavat eivät myös puhuttele oikein ollenkaan.

Bar- ja Vinum XL -sarjaa saa ainakin netistä ja ehkäpä myös Decanterista, mutta siitä en ole varma. Stockmann ei valitettavasti näitä myy. Molempien valmistajien laseja voisi kaapista löytyä. Schott-Zwieselia ehkä hiukan enemmän isompiin juhliin (ei tarvitse pelätä yhtä paljon hajoamista ja rikkoontuminen ei harmita yhtä paljon), ja mielestäni tämän lasin kohdalla kauniimpaa Riedelia harvalukuisempiin tilaisuuksiin. Riedelia voi kerätä vaikka lasin kerrallaan. Hiljaa hyvää tulee, sanovat.

Lasien lisäksi baaritarvikkeeni taivavat olla vielä aloittelijan tasolla. Boston shakerin, jolle hankin kaveriksi mitan, baarilusikan ja siivilän, sain lahjaksi vuosi sitten, samoihin aikoihin kuin ihanan ja suht pienen Eva Solon jääkuutioastian.

Nyt haaveilen useamman pullon samppanjamaljasta ja tyylikkäästä viinipullon jäähdyttimestä, isommasta eristetystä jääpala-astiasta, joka pitää jäät kylmänä kesäkuumallakin, Globalin kuorimaveitsestä limejen leikkaamiseen sekä isosta kauniista lasikannusta ilman kirjoituksia tai kukkakuvioita, johon voisi tehdä drinkkisekoituksen ennen vieraiden tuloa. Tukeva puinen leikkuulauta kirsikkapuusta tai jopa bambusta voisi olla hyvä alusta puristettavien hedelmien ja koristeiden leikkaamiseen. Toistaiseksi puristan mehut itse, mutta isompia hippoja varten pitäisi ehkä hankkia tehokkaampi sitruspuristin.

Joululahjaksi sain Iittalan sesonkituotetta, matalaa punaista Kartiota, joka toimii nyt hohtavana katseenvangitsijana pöydässä. Harvoin on vesilasi näin kiinnostava. Joulupukki ei näitä ihan sokkona hankkinut, vaan oli kuullut vienon toiveeni etukäteen. Muutama tällainen voisi vielä kaappiin pujahtaa edellisten kaveriksi.

Joulupukilta meni muuten ohi se toive Singstarista, ehkä hauskimmasta juhlapelistä, johon olen pitkään aikaan törmännyt. Ei se mitään, ehtii sen joskus myöhemminkin hankkia. Naapurien iloksi olen lauleskellut kotona muuten vain ruoanlaiton ja suunnittelun ohessa.

Tästähän tuli kätevä (ja melko pitkä) muistilista. En suunnittele kaikkien näiden hankkimista nyt tai edes lähitulevaisuudessa, mutta haaveilla aina saa. Vähemmälläkin on pärjätty cocktaileja tarjotessa, mutta laseja pitäisi olla selkeästi enemmän.

Vinkkejä cocktailkutsujen tarvikkeisiin löytää täältä ja lisää vinkkejä olisi hauska lukea.


ps. Tipattomien viettäjät ja muut alkoholittomia kaipaavat, älkää unohtako herkullisten mocktailien olemassaoloa. Suomenkielisiä reseptejä voi etsiä vaikka Nettibaarista.

kuva: www.riedel.com

Namirisottoa hyviin hetkiin

Valmistimme herkullista, puuromaista ja ihanan kosteaa risottoa uutena vuotena. Turvauduimme taas Jamie Oliverin reseptiin, josta jätimme vain sellerin pois. Viiniksi olisin mielelläni valinnut rieslingiä, mutta tällä kertaa kattilaan pujahti kuivaa chardonnayta. Sekin toimi. "Tuoksu on fantastinen!"

Samaa risottoa teimme edellisenä uutena vuotena iloisessa seurassa vuokratussa mökissämme Hattuvaarassa itärajalla. Tai minä en tehnyt, annoin vain ystäville ohjeet ja menin miehen kanssa rantasaunaan sen jälkeen, kun neljän tunnin eläinlääkärireissu Joensuussa oli ohi ja säikähdys hälvennyt. Saunassa huolet hävisivät ja rentous palasi. Sen jälkeen oli mahtavaa astua takaisin tupaan nauttimaan ruoasta ystävien kanssa takkatulen loisteessa.

Kaksi vuotta peräkkäin alkaa jo kuulostaa perinteeltä. Ehkä.

Jotkut syövät aina fondueta uuden vuoden aattona. Se on sopivan leikkisä ja sosiaalinen ruoka uuteen vuoteen. En tiedä, olisiko risotosta samanlaiseksi perinteeksi. Molemmissa on kyllä vaihtelun mahdollisuutta. Juusto-, lihaliemi- ja öljyfonduepatoihin voi dipata erilaisia leipiä, kasviksia ja lihaa. Risottoakin voi tehdä monella tapaa, mutta ehkä silti jonkinlaista vaihtelua kaipaisin tulevina vuosina. Ei siis mitään lupauksia. Ei edes uudenvuodenlupauksia.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com