Onnellisia lounaita pitkin maata

Joskus onnekkaana työmatkoilla saa nauttia apetta sellaisissa paikoissa kuin Vaasan 1h+k, Rovaniemen Cafe & bar 21, Vaasan yliopisto (valurautainen uuniperunauuni) tai Säkylän vanha kyläkoulu.

Yllä olevassa kuvassa on lappapuuroa kolmen käynnin perusteella Suomen ystävällisimmän kaupungin, Rovaniemen, kaupungintalolla.

Lappapuuro on minulle uusi ruokasana. Meillä on syöty vispipuuroa. Rovaniemellä sanottiinkin, että on hyvä sinun sieltä Helsingistä tulla tutustumaan, miten täällä toimitaan. Näin on.

Hirvipurilainen ja raikas salaatti. Vaasan 1h+k ei kuulemma ole sukua Tampereen 2h+k -baariravintolalle.

Palvelu oli Vaasan yksiössä järkyttävän hyvää, molemmilla kotimaisilla förstås.

Lounastuokion pituus ja järkevä maha asettuivat esteeksi herkullisen näköisten marenkipiiraiden ja kuppikakkujen tielle. Rajat ja rakkaus.

  Rovaniemen Cafe & Bar 21:n täytetty vohveli seesamilohella oli runsaampi kuin odotin.

Illaksi kahvilasta kuoriutuu kuulemma cocktailbaari.

Olen heikkona valurautaisiin ranskalaisiin parvekkeisiin ja portteihin. Tämä Vaasan yliopiston valurautainen uuniperunoiden oma miniuuni sulatti sydämen.

Säkylässä käväistessä minut vietiin lounastauon ajaksi Tupalan Hoviin, vanhaan kyläkouluun, joka toimii nykyään lounasravintolana.

Puolapuut ja kaikki, teemalle uskollinen sisustus toimii. Nostalgian puuska nousi pintaan kaalilaatikkoa lapsiessa.

Matkustan työn takia nykyään kohtalaisen paljon, ja usein lounaskattaus koostuu junapatongista tai lentokoneessa tarjotusta teestä. Koneen kolmioleipiin en koske enää pitkällä tikullakaan saatuani onnettomista lätysköistä yliannostuksen.

Siksi nämä hetket ovat jääneet mieleen.

Loppuun vielä maamme pääkaupungissa sijaitsevan Fazer-Amica-työpaikkaruokalani hernekeittotorstain erityisherkku, appelsiinivohveli.

Mitä jos olisi oikeasti nälkä?

Bloggaustauko keskeytyy vihdoin, ja tärkeän asian takia. On niitä hienoja kokkaushetkiä ja ravintolakokemuksia tulossa, mutta nyt puhutaan nälästä. Eikä ollenkaan siitä, kun vähän hiukoo vaan siitä, kun nälkä uhkaa henkeä.

Suomen UN Women haastoi ruokabloggaajat hyväntekeväisyyskeräykseen.

Kehitysmaiden viljelijänaiset voivat nostaa 150 miljoonaa ihmistä nälästä, jos saavat oikeuden maahan, koulutukseen ja työvälineisiin.

Tutustu Kannat kattoon -blogin keräyssivuun täällä ja jos vaikka 5-10 euroa irtoaa, siitä kiittää joku nainen, jota minäkään en tunne. Ja tunnettuahan on, että jos koulutetaan tyttöjä ja naisia, vaikutus leviää laajemmin lähiympäristössä.

Sikke Sumari on Masterchefin kanssa kampanjassa. Lue Siken viesti alta.

Ruoka on elinehto – ilman sitä ei pitkälle pötkitä.

Mutta ruoka merkitsee myös nautintoa. Ruoka on arvokas asia, jota pitää kunnioittaa. Siksi on tärkeää arvostaen käyttää parhaita raaka-aineita, kun ruokaa valmistaa. Minua huolestuttaa ruoan tuhlaaminen: siitä on tullut kulutushyödyke, jota kaupat ovat tulvillaan ja paljon menee hukkaan.

Samaan aikaan liian moni perhe maailmassa menee tänäänkin nälkäisenä nukkumaan. Meillä on kuitenkin keino, jolla voimme täyttää tyhjät lautaset.

Naisilla on kaikki valmiudet tuottaa ruokaa, mutta heidän mahdollisuutensa ovat rajalliset. Paremmat toimintamahdollisuuksien myötä naiset voivat suunnata energiansa ja kykynsä oikein. Siitä hyötyvät kaikki. Kehitysmaiden viljelijänaiset voivat nostaa 150 miljoonaa ihmistä nälästä, kun he saavat oikeuden maahan, koulutukseen ja kunnollisiin työvälineisiin.

MasterChef-keittiössä kokataan tiistaina tämän hyvän asian puolesta. Myös tässä blogissa tehdään hyvää, ja sinäkin voit osallistua. Nyt alkaa ruokablogien yhteinen hyväntekeväisyystempaus! Kisaan osallistuvat blogit keräävät varoja naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen maailmassa.

Kannat kattoon- blogilla on oma keräyssivu osoitteessa https://jelpi.fi/kerayssivut/kannat-kattoon-ruokablogi-nalkaa-vastaan.Tee lahjoitus nyt ja auta naisia taistelemaan nälkää vastaan!

Yhdessä olemme enemmän.

Terveisin

Sikke Sumari

Alsacen hapankaali

Olen käynyt monta kertaa Strasbourgissa ja joka kerta nähdessäni hapankaalin ruokalistalla skipannut sen välittömästi. Mikä virhe!

Tämän huomasin nyt tammikuussa, kun osallistuimme alsacelaisen ruoan iltaan. Oletin etukäteen kukon viinissä olevan suosikkini viiden ruokalajin menusta, mutta hapankaali yllätti.

Choucroute (lausutaan kuin shukrut) on ranskalainen sana Sauerkrautille, hapankaalille. Paljon kauniimpi ranskalaisittain mielestäni.

Alsace tai Elsass on Ranskassa aivan Saksan rajalla, ja kuulunut maailmansotien ympärillä kummallekin maalle. Ruokakulttuuri on siis napannut vaikutteita molemmilta puolilta.

En tehnyt ruokahankintoja enkä muistanut kysyä, mistä mainiot makkarat hankittiin, mutta veikkaan, että hallista. Niihin kannattaa panostaa, jos mahdollista, mutta aina voi myös soveltaa, kunhan lihapitoisuus on korkea. Mukana saa mielellään olla jotain savustettua.

Viininä kävisi hyvin myös Riesling. Samppanjaa käyttämällä ruokalaji onkin Choucroute Royale. Meillä laseissa, mutta ei tuossa yllä olevassa, helkkyi Gustave Lorentz Sylvaner Réserve.

Mustan makkaran tilalla ollut veripalttu siirtyi omalta lautaseltani vaivihkaa miehen puolelle. Ei ollut ihan suosikkini, vaikka hyvältä se näytti lautasella. Muuten tämä oli illan ykkönen, todella maukas talviruoka.

Choucroute garnie a l'Alsacienne
(8 hengelle, usean ruokalajin illallisella riittää 18:lle)

2 kg hapankaalia
2 possun potkaa
0,5 savustettu possunkylki
300 g savustettua pekonia
300 g suolattua pekonia
250 g bratwurstia
4 Montbéliardin makkaraa
4 pientä Strasbourgin makkaraa
4 maksamykyä
2 mustaa makkaraa tai veripalttua
0,5 l Sylvaner-viiniä
2 sipulia
4 valkosipulin lohkoa
8 katajanmarjaa
1 laakerinlehti
1 nippu ruohosipulia
150 g laardia
8 perunaa
Suolaa
Pippuria

Pese hapankaali useita kertoja ja anna valua hyvin. Pilko sipuli. Laita isoon uuninkestävään pataan laardi, ja kuullota hakattu sipuli. Lisää viini ja vähän vettä tai lihalientä. Lisää kaikki paloitellut possunpalat (potka, kylki, pekoni) ja laita päällimmäiseksi hapankaali.

Mausta varovasti suolalla ja pippurilla. Muista, että pekoni on melko suolaista. Lisää valkosipulin lohkot, ruohosipuli, katajanmarjat ja laakerinlehti. Anna kiehua hiljalleen 1,5 tuntia.

Kun kiehuttelun loppupäätä lähestytään, voi valmistella seuraavat askeleet.

Keitä perunat puolikypsiksi, puolita ja aseta leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Murskaa kädellä tai lastalla niin, että pinta rikkoontuu ja pirskota päälle vettä. Paista muutamia minuutteja uunissa 175 asteessa, kunnes reunat ovat rapeita.

Lämmitä vedessä Strasbourgin ja Montbéliardin makkarat ja maksamykyt. Paista bratwurstit ja musta makkara. Paloittele annospaloiksi.

Tarkista mausteet ja nosta lautaselle hapankaali. Aseta lihat ja makkarat päälle, ja perunat kylkeen.

Tarjoa valkoviinin, oluen tai kivennäisveden kera.

Nopeasti livahtanut joulu ja arvonnan tulos

Marimekon Hauki-muotti (ylälaidassa) ja hummeri olivat pipari-illan suosikkeja

Joulu oli taas ovela ja livahti liian nopeasti ohi. Halusin valmistautua oikein hyvissä ajoin joulutunnelmaan. Varsinainen juhlamieli hiipi päälle kuitenkin vasta aattona, vaikka poikkeuksellisen monta pikkujoulukutsua tuli tänä vuonna, lunta oli massoittain ja saimme koiran joulukaveriksi kylään peräti kymmeneksi päiväksi.

Kolmet pikkujoulut menivät osaltani sivu suun kamalan jouluflunssan puskiessa päälle juuri ennen juhlapyhiä, ja loppuvuoden työtaakka oli aivan riittävä yhdelle ihmiselle. Joululoma onkin mennyt rehellisesti levätessä.

Välillä olen lotvauttanut korviani hyvän elokuvan tai keskustelun pariin, ja muutamaan otteeseen harkinnut jopa pyykinpesua. Joulunahan meillä ei pestä pyykkiä. Koneellakin on lomaa.

Nyt koneen hyrrätessä onkin loistava aika vihdoin ja viimein julistaa jouluarvonnan tulokset. Pahoittelen venähtänyttä arvontaa! Tietokone oli näköjään myös lomalla kanssani, ja Coolstuffkin ehti livahtaa lomille ennen arvonnan päättymistä. Eilen sain voittokoodit ja oli aika pyöräyttää bingolotto pystyyn.

Internetin (isolla i:llä kuten ennen vanhaan) uumenista löydetty satunnaislukugeneraattori arpoi seuraavat kommentit voittajiksi. Voittajille on ilmoitettu sähköpostitse.

Suklaasuihkulähde
Kommentti 19
Portobello: Hyvä ruoka ja juoma, tunnelma, odotus, ystävät ja perhe, hyvä kirja, tuoksut.

C-kasettikeksimuotti
Kommentti 8
Aila/Heleen's Hobbies: Aina on aihetta juhlaan ja jokaisesta päivästä kun löytää jotain pientä kivaa, elämä maistuu paremmalta! Parasta on, kun nuoriso kotiutuu joululomalle!

Pac-Man pikkuleipämuotit
Kommentti 16
fidefi: parasta on se, kun joka paikassa on niin kaunista koristelujen ansiosta. hohtavaa kultaa ja hopeaa, punaista, erilaisia materiaaleja ja tuoksuja. ja tietysti jouluruuat ja niiden valmistelu.

Onnea voittajille! Lämpöisiä kommentteja tuli monia, niitä oli kiva lukea. Kiitos myös Coolstuffille palkinnoista!

Omasta mielestäni talven juhlakaudessa parasta (olipas hölmösti valittu kysymys, kauheat paineet valita parasta) on ehkäpä se aika, kun odottaa ja valmistelee juhlia, joulua tai uutta vuotta.

Ja tietenkin nigellamaisesti se hetki, kun aatto on ohi ja saa hiipiä jääkaapista hakemaan yöpalaa, ja käpertyä viltin alle hyvän kirjan tai elokuvan kanssa.

Parempaa lounasmurua rinnan alle

Työ Helsingin keskustassa on välillä yhtä onnea. Sen takia, että pääsee helposti liikkumaan, minne haluaa ja voi valita kiinnostavia lounaspaikkoja. En tiedä, meneekö tämä honeymoon-tunne vielä ohi.

Aika usein menen lounaalle työpaikkaruokalaan tai otan eväät, mutta sopivin väliajoin nautitaan muista helmistä.

Rulla Yrjönkadulla oli odotettu lounaspaikka. Merkitsin jo kuukausi ennen sen avaamista kännykkään, että siellä pitää päästä käymään.

Sisustusliike Nudgen sisällä olevaan pikkuruiseen lounastilaan ei kovin monta ruokailijaa mahdu, mutta meillä oli onnea. Innostuin liikkeen tarjonnasta, mutta onneksi olin kiiruhtamassa lounastapaamisesta seminaariin, joten ei ollut ostoriskiä.

Neljän rullan pakettiin kuului seesaminsiemenillä höystetty tasokas lisukesalaatti. Ei sitä iänikuista jäävuorisilppua.

Vietnamilaiset kevätrullat olivat raikkaita ja maukkaita, ankka erityisesti, mutta viileänä vuoden aikana kaipaan usein lisää lämpöä. Kävimme Rullassa jo lokakuussa, ja lista näyttää nyt hieman uudistuneen.

PureBistro (kuvat nettisivulla!) kauppatorin laidalla tarjoili lämpöä ja vähän enemmän istumapaikkoja. Hauska lisä oli lounaalla keittiön tervehdyksenä tarjottu vitamiinijuoma.

Pidin tarjoilutavasta, pitkistä lasipulloista, joista sai terveyshuikan ja leivästä paperipussissa. Juoman maku ei osunut suidemme mukaisesti ihan nappiin, mutta se ajatus.

Katsotaan ensi viikolla, vieläkö idea kantaa.

Murea häränrinta sai onnellisesti muistelemaan aiemmin syksyllä syömääni Eliten riistaviikkojen 12 tuntia haudutettua maultaan tuhdin tummaa hirvenrintaa.

Puren mummonkurkut olivat mielestäni yllättävä ja toimiva lisä muusin ja lihan päällä.

Tämän lounaan jälkeen jäi vatsaan vielä jälkiruokaa huutava kolo. Suuntasimme Senaatintorin laidalle, hiukan epäonnistuneen muodonmuutoksen kokeneen Kiseleffin basaarin yläkertaan.

Patisserie Teemu & Markus otti vastaan valoisalla ja kärsivällisellä asiakaspalvelulla. Leivosten ulkonäkö saa veden kielelle, mutta jos maku ei yllä samalle tasolle, pettyy. Nyt sitä vaaraa ei ollut lähelläkään. Onneksi Kiseleffin basaarissa tulee käväistyä suhteellisen harvoin.

Suussasulavat leivokset täyttivät pienen pöytämme, ja saimme vielä kaupan päälle vadelmawhoopiet.

Käärin omani saksalaisen turistin tavoin servettiin ja laitoin laukkuun. Natustelin herkun myöhemmin toimistolla tavallista pidemmästä lounaasta toivuttuani.

Jouluarvonta

Coolstuff ehdotti jouluarvonnan järjestämistä, ja tässä se tulee. Palkintoina ovat suklaasuihkulähde, C-kasettikeksimuotti ja Pac-Man pikkuleipämuotit. Nostalgiaa ja herkkuja.

Piparkakkumuotit ovat oma heikkouteni ja niitäkin tuolta löytää, mutta koska arvonta päättyy juuri joulun alla, on parempi arpoa jotakin, josta on iloa joulun jälkeenkin vaikkapa uuden vuoden illaksi.

Palkintoja arvotaan kutakin yksi kappale eli voittajia on kolme. Voittajat saavat Coolstuff.fi-sivuille tarjouskoodin, jonka avulla voivat lunastaa palkinnon.

Arvonta suoritetaan kahden viikon päästä perjantaina 21.12. Voittajien nimet tai nimimerkit julkaistaan blogissa.

Anonyymeja osallistujia ei huomioida, joten vähintään nimimerkki on tarpeen. Jos voittaja ei ilmoita sähköpostiosoitettaan osoitteeseen kannatkattoon@gmail.com kahden viikon aikana ilmoituksesta eli 4.1. mennessä, arvotaan palkinto uudestaan.

Arvontaan voi osallistua kertomalla tämän postauksen kommenttilaatikossa, mikä on talven juhlakaudessa parasta.

Suklainen välipalasmoothie

Välipala vuoteeseen iltapäivänokosten jälkeen on sunnuntai parhaimmillaan.

Tällä reseptillä osallistun CocoVin kilpailuun, jossa piti kehitellä terveellinen välipala tai jälkiruoka superruoista. Valitsin lähetetyistä neljästä superruoasta, gojimarjoista, kaakaonibseistä, Kalaharin suolasta ja kylmäpuristetusta kookosöljystä, kaksi ensinmainittua, ja lähdin pohtimaan mukavaa, terveellistä välipalaa.

Välipalan tulee minusta olla helposti ja nopeasti valmistettava. Halusin myös varjella arvokkaiden gojimarjojen ravintoaineita, joten en kuumentanut niitä ja tehnyt skonsseja alkuperäisen suunnitelmani mukaan.

Smoothie on kiva välipala ja siinä saa näppärästi paljon kehon kaipaamaa hyvää.

Pidin kaakaonibsien tuomasta rouheudesta, mutta mies olisi kaivannut sileämpää lopputulosta. Jos tehosekoittimesi ei raasta pieniä kaakaonibsejä sileiksi, voit käsitellä niitä ensin kahvimyllyssä tai morttelissa.

Kaakaonibsit ovat kuorituista kaakaopavuista murskattua rouhetta. Nibsit eivät sula samoin kuin tavallinen kaakaojauhe tai suklaa, mutta niitä on helppo lisätä vaikka myslin, jogurtin tai puuron joukkoon.

Suklainen välipalasmoothie
Noin kaksi lasillista

1 rkl gojimarjoja
0,25 dl vettä
1,5 dl luonnonjogurttia
1 dl mustikoita
0,5 omena
1 rkl kaakaonibsejä
1 rkl auringonkukansiemeniä
1 tl hunajaa tai maun mukaan

Liota gojimarjoja vedessä. Säästä ravinteikas vesi, ja heitä marjoineen tehosekoittimeen. Lisää jogurtti, mustikat, kuorittu ja pilkottu puolikas omena, kaakaonibsit, auringonkukansiemenet ja hunaja. Aja koneella sileäksi ja tarjoile heti.

Käytin jäisiä mustikoita pakkasesta, mutta jos blenderi vetelee viimeisiään, voi marjojen antaa sulaa hetki ennen tehosekoitusta.

Amerikkalaista joulua Klaus K:ssa

Klaus K hotelli kutsui ruoka-alan ihmisiä maistelemaan uutta American Christmas Grill menua.

Vaikka en itse ole pitkän linjan jouluttaja (töissä oppimani termi ihmisestä, joka valmistelee joulua jo kesäkuussa) rakastan joulua.

Istuminen aloilleen herkkuja notkuvien pöytien ääreen hauskoja ruokabloggaajia toisella ja ruokatoimittajia toisella puolella oli mukava kokemus. 

Sain viereeni HS:n sydämellisen Kira Gronowin, jonka kanssa keskustelimme ruokakokemuksista ja blogini nimestä. Toisella puolella pöytää oli Glorian ruoka&viinin toimittaja, joka oli vastaanottanut lehden Facebook-sivulle lähettämäni viestin. Hauska sattuma.

Pääruoista maistoimme tastingversiot, jotka saimme ensin kuvata kokonaisina. Grillattu entrecôte toimii aina, ja sitruunavoi sopi siihen kuin nenä päähän.

Menu oli muutenkin mieleeni. Jouluhenkinen olematta liian perinteinen, ja amerikkalaiseen tyyliin runsas ja monipuolinen.

Ribsit olivat taivaallisia, ja tämä on kuulkaa ensimmäinen kerta, kun olen näin todistanut. Alkupaloista kuhaceviche ja mausteinen naudanpaisti piparjuuricremellä ilahduttivat suuta.

Operatiivinen johtaja Mia Cederberg-Skvorc kertoi perhehotellissa suomalais-amerikkalaisen omistajaparin tekevän monenlaista työtä. Kysyin, tietääkö hän, mistä joka pöytää koristavat lumihiutalepallot on hankittu. Mia vastasi nauraen tietävänsä hyvinkin.

Hän oli käynyt Stockmannilla ja todennut siellä, että otan näitä palloja kolme, noita neljä ja näitä muita kuusi... "He varmaan ajattelivat, että mikä tämä nainen oikein on."

Cajunmaustettu norjalainen lohi oli kypsennetty sopivan kevyesti. Sen vierellä oli Antonion käsintehty ravioli kastanjavoikastikkeella.

Varsinaiseen menuun kuuluu koko alkuruokapöytä ja hulppea jälkiruokabuffet sekä yksi vapaavalintainen pääruoka.

Lisukkeista kiinnostavia olivat kalkkunantäyte, stuffing, ja valkosipulilla sekä parmesaanilla maustettu bataattipyree.

Vinkkinä ruokabloggaajille tilaisuuksia järjestäville voisin sanoa, että on hyvä idea, jos ruokien kuvaamista varten on valaistusta hetkellisesti lisätty. Tällä kertaa kuvaukseen oli varattu hyvin aikaa ja annoksia tuotiin erikseen kuvattaviksi, mikä oli mukavaa. Muutenkin tilaisuus oli kyllä onnistuneesti järjestetty.

Oma kuvauslaitteisto ei ole kuitenkaan aivan pro. Kakkupöytä oli upea, mutta kotona havaitsin, että valitettavasti lähes kaikki kuvat veden kielelle nostattavasta jälkiruokapöydästä olivat hämäriä.

Mutta se ei paikan päällä menoa haitannut. Lisää iloa iltaan toi omistajien 9-vuotias poika, joka tanssi meille spontaanin pyynnön ja osin M&M-karkkien toivossa street-tanssia kännykältä tulleen musiikin tahtiin. Taidokasta ja rohkeaa!

Tontut jäivät kurkkimaan taakse, kun kävelin hyvin kylläisenä tyylikkäästä hotellista ulos, vaikka kuvittelin syöneeni maltillisesti.

American Christmas Grill on tarjolla Klaus K hotellin Ilmatar-ravintolassa 4.-21.12.

Substral

Kuka arvaa, mitä kollegani juo välipalana?

Head isu Haapsalussa

Head isu eli hyvää ruokahalua viroksi. Haapsalussa, lähellä Saarenmaata, ruokahalua ei tarvitse kovasti herätellä.

Haapsalu oli aikoinaan kahvilakaupunki, ja minulle se on sitä nytkin kahden persoonallisen paikan ansiosta.

Lempikahvilani, jossa tänäkin syksynä kävimme, on Müüriääre kohvik, joka sijaitsee vanhan kaupungin pääkadun varrella, aivan piispanlinnan muurin äärellä. Linnoituksen lähellä törmäsin tämän syksyn reissullamme erääseen ruokabloggaajaankin.

Müüriääre kohvikissa leivokset ovat runsaita ja itsetehtyjä, ja valinnanvaikeus iskee päätöstä tehdessä.

Tällä kertaa veimme rakkaalle virolaiselle ystävälleni Dianalle ja hänen äidilleen ison laatikollisen erilaisia leivoksia. Kukaan ei valittanut, vaikka leivokset kärsivätkin vähän kuljetuksesta.

Haapsalu on viehättävä pieni kaupunki, jossa meri vaikuttaa välillä sulautuvan mereen ja matalat puutalot ovat värikkäitä.

Aamiaisen nautimme isäni vuokramökin aurinkoisella kattopatiolla. Vaikka alla oleva kuva on karu, olivat virolainen savukinkku ja naapurin luomumunat parasta pitkään aikaan.

Isä on sitä mieltä, että Virossa tavallisetkin kananmunat ovat parempia ja keltuaiset kirkkaamman keltaisia kuin Suomessa. En ole maistanut, mutta naapurin Aimen munia tilaan aina mahdollisuuden mukaan kotiin.

Epp-Marian gallerian yläkerrassa oleva Annin kahvila on toinen suosikkikahvilani Haapsalussa.

"Kun muu maailma kiirehtii, voi Annin kahvilassa lepuuttaa rauhassa jalkojaan, tilata jotain makeaa, katsella takkatulta ja keskustella viereisessä pöydässä istuvan kanssa siitä onko elämä todellakin näin ihanaa vai tuntuuko siltä vain tänään."

Aika vetävä teksti perheyrityksen sivuilla.

Anni Arro, taiteilija Epp-Maria Kokamäen tytär, on kouluttautunut Italiassa Slow Food -kokkikoulussa, julkaissut keittokirjoja ja kokannut televisiossa.

Arrolla on myös osansa Kohvik Komeet -kahvilassa Solaris-kauppakeskuksessa Tallinnassa. Komeetissa on komea koko seinän ikkuna vastapäätä olevaa oopperaa kohti.

Muuten kahvila on urbaanimpi kuin taiteellisempi ja kotoisampi Haapsalun serkkunsa, josta nämä kuvat ovat.

Tänä vuonna Anni Arro avasi oman bistron vanhaan rautatievarikkoon Pohjois-Tallinnaan. Bistron nimi, Kukeke, tarkoittaa pikku kukkoa (tai kukkosta kuten Dianan äiti ehdotti). Odotan seuraavaa Viron reissua, jotta päästäisiin testaamaan paikka.

Haapsalusta Tallinnaan matkatessa kävimme syömässä Padisen kartanossa. Perunamuusi oli aitoa, mutta ankka hieman ylikypsää.

Samalla tutustuimme vieressä olevaan 1200-luvulla rakennettuun Padisen luostariin, joka on yllättävän hyvin säilynyt. Luostari omisti 1300-luvulla maata Suomestakin, Porvoosta, Sipoosta ja Pernajasta.

Annin kahvila Haapsalussa on kesäkaudella auki joka päivä, mutta kauden ulkopuolellakin kahvila avataan tarpeen vaatiessa. Komeet on Tallinnassa auki talvellakin.