15.3.18

Grillattua parsaa uppomunan ja pancetan kanssa

Uppomuna on aina hauska ruoka ja nyt vielä hauskempi, kun tehtiin 17 kerralla hurjalla vauhdilla. Harvoin näkee sellaista tiimityötä kananmunien parissa.

Kaksi ihmistä keitti munia "hymyilevässä vedessä" ja neljä kellotti kännykän ajastimesta jokaiselle munalle tasan kolme minuuttia. Joka munalla oli oma kellottajansa ja kädet huiskivat osoittamassa, mikä muna on ollut mitenkin kauan.

Uppomunien tekemistä ei sitten tarvitse pelätä vaan ottaa oppimisasenteen. Kyllä se onnistuu ja ainakin kerran elämässä sitä kannattaa kokeilla. Nämäkin munat keitti ihminen, joka sanoi, ettei osaa sitä ja haluaa siksi opetella. Kuvasta näkee, että onnistui.

Ruoan kanssa juotiin pinot blanc -rypäleestä valmistettua alsacelaista Gustave Lorentz Evidence viiniä, joka kuuluu Alkon tilausvalikoimaan. Pinot blanc on pinot noir -rypäleen mutaatio, ja se on Alsacen viljellyin rypäle. Luulin, että en ole aiemmin törmännyt siihen, mutta kylläpäs olen. Alsacen skumppa eli cremant d'alsace tehdään nimittäin enimmäkseen pinot blancista.


Pancettamuru on muuten hyvin helppo, herkullinen ja näyttävä tapa maustaa uppomuna. Se sopisi myös keiton päälle. Valmistus on simppeli. Asetellaan kinkut pellille vierekkäin, paistetaan rapeiksi ja murustellaan käsin.

Jos parsat ja kinkun paistaa uunissa, tämä on todella kätevä ja laiska resepti. Ei tarvitse kuin vähän lusikkaa heilauttaa uppomunakattilassa.

Grillattua parsaa ja uppomuna

Munia    1 kpl/syöjä 
Parsaa    2-3 kpl/syöjä 
150-200 g pancettaa, parmankinkkua tms. (syöjien määrästä riippuen)
Suolaa 
Pippuria
Öljyä paistamiseen

(valkoviini)etikkaa

Leikkaa puinen osa parsojen tyvestä, heitä pois ja kuori parsat. Grillaa parsat sellaisenaan uunissa öljytyillä leivinpapereilla tai pannulla napakoiksi. 

Levittele pancetta tai parmankinkku uunipellillä leivinpaperin päälle vierekkäin ja grillaa viipaleet rapeiksi uunissa n. 180 asteessa. Murustele käsin.

Valmista uppomunat: 

Kuumenna laakeassa kattilassa vesi, lisää suolaa ja hieman etikkaa.

Kun vesi ”hymyilee”, tee lusikkaa kattilassa pyöräyttämällä pyörre, johon kaadetaan korkeintaan kolme munaa kerrallaan. Helpointa on kuitenkin tehdä yksi muna kerrallaan ja käyttää tarvittaessa useampaa kattilaa. 

Poimi munat pois 3 minuutin kuluttua ja siivoa riekaleet. 

Annostele lautaselle parsat ja niiden päälle muna. Mausta suolalla ja pippurilla, ja ripottele päälle kinkkumurua.

14.3.18

Parsafrittata

Parsat valloittavat pian kaupat. Me avasimme jo parsakauden valkoisilla hollantilaisilla parsoilla, jotka saatiin suoraan tukusta. 

Myös vihreä parsa sopii reseptiin. Moni kehui tätä herkulliseksi parsa-aterian aloitukseksi, mutta haaveili myös saavansa tätä yöpalana. 

Itse kuvittelin nämä kevään juhliin, esimerkiksi tarjoiluksi lakkiaisiin kuohuvan kera. Me nautimme tämän Lindauer Rosé brun kanssa.

Frittata on melkein kuin munakas, mutta se on avoin ja sisältää muunkin aineksen kuin kananmunan. 

Frittataa myös paistetaan pidempään matalammalla lämmöllä kuin munakasta, ja munia vatkataan usein vimmatusti kuohkeuden takia, kertoo Wikipedia

Erään munakkaan ja frittatan eroa ihmetelleen kaverini sanojen mukaan:
"Melkein sama siis, mutta eroa kuin pannukakulla ja letulla. Molemmat samaa taikinaa, mutta valmistusmenetelmä sekä tarjoilu vaikuttavat makuun ja syömiskokemukseen."

Parsafrittata
3 rkl voita
1 nippu kevätsipulia silputtuna
3 valkosipulinkynttä silputtuna
450 g parsaa
6 munaa 

150 g tuorejuustoa
0,75 dl vettä
75 g parmesaania, raastettuna
Suolaa
Mustapippuria
 

Lämmitä uuni 180 C asteeseen. Vuoraa noin 24 cm halkaisijan uunivuoka leivinpaperilla. Isompi satsi onnistuu myös uunipellillä.
  
Kuullota 2/3 kevätsipulista voissa.

Leikkaa puinen osa parsojen tyvestä ja heitä pois. Kuori parsat ja leikkaa 1 cm paloiksi. Tämä onnistuu myös niin, että kuorii ensin vartta tyveä kohti ja sen suorastaan tuntee, missä kohtaa puinen osa alkaa. Se usein napsahtaa siitä käsin irrottamalla oikeasta kohtaa ilman veistä. 


Säästä nuput kokonaisina.
(Tämä on parsan paras osa. Kerran näin erään seurueen yhden jäsenen huolella leikkaavan nuput ja heittävän ne melkein roskikseen. Onneksi ehdin huutaa, että säästä ne.)


Lisää parsat sipuleiden joukkoon ja paista pannulla muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä ja erottele nuput, jos se on mahdollista.

Sekoita munat, juusto ja vesi tasaiseksi massaksi. Lisää joukkoon 50 grammaa parmesaaniraastetta ja mausta suolalla ja pippurilla. 

Lisää sipuli‐parsaseos ja kaada koko seos vuokaan tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele pinnalle parsannuput ja loput parmesaanista.

  
Paista frittataa uunissa 20-25 minuuttia niin, että pinta on kauniin ruskea.
  
Anna jäähtyä ja ripottele pinnalle loput kevätsipulista. Leikkaa suupaloiksi ja syö sormin.

1.3.15

Positano ja Praianon viimeiset illat

Maaliskuu on alkanut, ja monet miettivät, minne lähteä kesälomalla.

Italia ja Amalfin rannikko ovat hyvä kohde, jos toivoo lomalta huikeita merimaisemia ja tuoreita, herkullisia mereneläviä eikä pelkää portaita ja korkeita paikkoja.
Yhden viime kesän parhaimmista ja tunnelmallisimmista illallisista söimme Praianossa Hotel Tramonto d'oron ravintolassa. Olisin voinut jäädä aulaan tuijottamaan meren ja taivaan sinisten sävyjen sulautumista.

Saimme viimeisen pöydän parvekkeelta. Vanha herrasmies tarjoili meille viiniä ja hänen rouvansa kiersi pöydästä toiseen keskustelemassa.

Hotellin palvelu oli erinomainen ja uima-allas katolla upea. Täällä tekisi mieli joskus majoittua.

Parvekepaikka oli toiveena, koska kirkon edustalla oli La Luminaria di San Domenicon tulishow alkamassa.

Olemme usein onnistuneet Italiassa osumaan valoesityksen tai paikallisen karnevaalin kohdille.
Tilasimme kokonaisen kalan, joka esiteltiin pöydässä. Tämän jälkeen tarjoilija perkasi kalan meille.

Lisukkeena oli tietynlainen kasvismillefeuille.

Kala tarjoiltiin taivaallisen Amalfin sitruunan mehun kera. Yksinkertaista ja hyvää.

Seuraavana päivänä skippasimme bussin ja korkeat tiet.

Otimme vesitaksin Positanoon, joka sijaitsee Praianosta länteen. Vesitaksi oli raikas ja näppärä tapa matkustaa.

Positano on mereltä katsottuna kaunis. Suosittelen hitusen kalliimman vesitaksin ottamista tästäkin syystä. Tunne, jonka kokee satamaa lähestyessään, on huikea.

Kuski lupasi hakea sovittuna aikana satamasta. Emme olleet ainoita vesiteitse saapuvia, joten laiturilla piti olla juuri oikeaan aikaan.

Satamassa oli Notting Hill -leffaa mukaileva herkkä viesti.

Läkähdyttävän kuumana päivänä oli ihana istahtaa alas juuri siihen lähimpään turistiravintolaan. Palvelu pelasi, oli merinäköala ja kylmä juoma. Mitä muuta sitä kaipaa?

Otimme päivän lounasmenun, joka alkoi sitruunan lehdillä tarjoilluilla parmesanpaneroiduilla merenelävillä. Sitruunan lehdestä tuli uskomattoman aromaattinen maku. Näitä olisin syönyt enemmänkin.

Pääruoka oli ricottatäytteinen hyvin pullea ravioli tomaattikastikkeella.

Jälkiruoka tällä seudulla oli monessa paikassa rommilla läpikostutettu baba. Sen jälkeen olikin hyvä istua hetki ihan paikoillaan.

Puhallettavista Disney-leluista tuli lapsuus mieleen. Ei meillä tuollaisia ollut, mutta jokin läikähti sydämessä Mikin ja Pluton nähdessäni.

Kiertelimme hieman Positanoa.
 Itsetehdyt mehujäät odottivat ottajia.
Positanon kujat ovat kapeita ja yleensä täynnä turisteja. Onnistuin nappaamaan kuvan harvinaisena hiljaisena hetkenä.

Positanossa ja Amalfissa vieraillessa olimme tyytyväisiä vähemmän kaupalliseen Praianoon, jossa ei ihan joka käänteessä yritetä myydä turistirihkamaa valtaville turistimassoille.

Ennen lähtöä takaisin söimme sataman lähellä sitruunasorbetit.

Toisin kuin useimmiten Roomassa, nämä olivat itsetehtyjä. Edellisellä kerralla Amalfin lähettyvillä en tajunnut nauttia kuuluisaa Amalfin sitruunaa paljonkaan, joten nyt otin vahingon takaisin.

Paluu Praianoon oli rauhallinen. Veneet olivat jo palanneet paikoilleen, ja ihmiset valmistautuivat iltaan.

Ihailimme hetken maisemia, ja päätimme, minne menemme syömään.

Hotelliltamme johti sitruunapuiden reunustama, hieman salainen kuja viereiseen Costa Divan ravintolaan.

Tällä kujalla mieheni yllytti minut sitruunavarkaisiin. Ajatus oli tehdä se yhdessä, mutta hänpä ottikin minusta vain kuvan!

Sitruunoita roikkui niin paljon ja olimme ravintolassa jo tuttuja, joten oletan omistajien suhtautuneen tähän hassuna kujeena. Toivon ainakin... Vastaantulleet ruokailijat hymyilivät meille.

Tällä kertaa alapuolella ei ollut häitä, mutta näimme kauniin aurinkoterassin.

Otin alkuruoaksi tuoreita, grillattuja, tuoreella limemehulla kostutettuja katkarapuja. Sanoinko jo tuoreita?

Costa Divan hotelli loisti tummenevassa yössä.

Kala oli järjettömän hyvää, jälleen kerran. Hetken pohdin pihvin tilaamista, mutta tarjoilija totesi, että ei tänne tulla pihvin takia. Oikeassa oli.

Grillatut kasvikset oliiviöljyllä lisukkeeksi, ja jälkkäriksi tiramisu niin kuin lähes jokaisen illallisen päätteeksi.

Ja hyvää paikallista viiniä.
Seuraavana päivänä tuntui hieman haikealta jättää kaunis hotellimme ja lähteä kohti Roomaa.

Pysähdyimme kuitenkin välipalalla Sorrentossa puolivälissä matkaa. Antipastilautanen oli herkku.

Kermainen ja pehmeä burrata, puhvelinmaidosta valmistettu mozzarellan kaveri, oli tomaattikastikkeessa maukas, mutta vähän liiankin tuhti pallero.

Inn Bufalito -ravintola tarjoilee buffaloa eri muodoissa. Ravintola sijaitsee Sorrenton vanhassa kaupungissa, jonka kapeat kujat toivat mieleen Nizzan.

Napoliin saapuessa oli vastassa tuttu näky. Jatkoimme kuitenkin saman tien Roomaan, jotta ehdimme hotelliin ennen illallista.

Matkaohjeet Roomasta Amalfin rannikolle ovat ensimmäisessä jutussa.

Kierrettyämme Roomaa viimeisenä iltana istahdimme Espanjalaisten portaiden lähellä olevalla kujalla terassille.

Paikka näytti vaatimattomalta, mutta lasagna al forno oli yksi maukkaimmista, joita olen syönyt. Oli pakko tilata päälle puolikas annos lisää, mutta kielivaikeuksien takia tulikin kokonainen annos. Tuli syödyksi.

Viimeisenä päivänä kävimme hakemassa tuliaiset herkkudelistä, ja söimme viimeiset pitsat ja salaatit.

Koneessa odotti ihan mukava ateria ja erittäin miellyttävä lentoemäntä, jonka kanssa keskustelimme matkustamisesta pitkään.

Tuliaisista vinkkasin jo heti matkan jälkeen blogin Facebook-sivuilla. Tykkää niin näet heti uusimmat päivitykset ja muut vinkit.

Lue muut Amalfin rannikon matkan jutut: Osa 1 (Rooma, Praiano) ja osa 2 (Ravello, Amalfi).

10.2.15

Kesäkurpitsasipsit sardellidipillä

Tein kesäkurpitsasipsit sardellidipillä rantasaunajuhla de luxe -juhliimme viikko sitten. Yhdistelmä yllätti todella positiivisesti jo viime vuoden puolella cocktailkutsuilla. Samalla sain korjattua unohduksen kuvata nämä ja pääsen kirjaamaan hyvän reseptin talteen.

Resepti on Liselotte Forslinin ja valokuvaaja Ulrika Ekblomin Party, party -kirjasta. Heillä on myös valloittava Le Parfait -blogi, josta jutut löytyvät myös englanniksi, vaikka kaikkihan me förstås kouluruotsia osaamme.
Reseptissä puhutaan pankosta. Jos ei ole tuttu, niin kyseessä on japanilainen korppujauho, joka on vähän isompaa ja ilmavampaa kuin tavallinen korppujauho. Suurin ero tavalliseen on se, että panko tehdään leivästä, josta kuori on leikattu pois.

Tämä saattaa löytyä kaupasta muualta kuin korppujauhojen luota. Omasta isommasta lähimarketista se löytyi aasialaisten tuotteiden luota. Jos ei olisi löytynyt, olisin käyttänyt ruiskorppujauhoja.


Kesäkurpitsasipsit

1 keskikokoinen kesäkurpitsa
2 munaa
1 dl parmesan- tai grana padano -juustoraastetta
1 dl pankoa
Hyppysellinen chilijauhetta

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi noin muutaman millin viipaleiksi. Sekoita kulhossa tai syvässä lautasessa juustoraaste, panko ja chilijauhe, ja riko munat toiseen astiaan ja riko hieman haarukalla. Dippaa kesäkurpitsaviipale ensin munakulhossa ja sitten jauhoseoksessa.

Asettele viipaleet leivinpaperilla vuoratulle pellille. Pienen välin voi jättää viipaleiden väliin, jos haluat tyylipisteitä, mutta muuten voit laittaa ne ihan vierekkäin ja irrottaa paiston jälkeen. Älä lado kesäkurpitsoja päällekkäin.

Paista uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes ne ovat kullanruskeita. Onnistuin polttamaan osan omista sipseistä parinkymmenen sekunnin viiveellä, joten ole tarkkana loppuvaiheessa.

Jos leikkasit enemmän kesäkurpitsaa kuin pellille mahtuu etkä jaksa tehdä enempää, tarjoile loput raakoina dipin kanssa tai paista seuraavan päivän lounasta varten.

Sardellidippi


1 dl ranskankermaa (crème fraîche)
1 dl majoneesia (itsetehty tai esim. Hellmann's tai herkkumajoneesi)
n. 2 sardellifileetä (löytyy kaupasta usein säilyketonnikalan läheltä)
1 valkosipulinkynsi
Yhden sitruunan kuori, miel. luomu
Muutama pisara oliiviöljyä
Mustapippuria

Pilko sardellifileet ja valkosipulinkynsi pieniksi paloiksi. Sekoita ranskankerma, majoneesi, sardelli, valkosipuli ja raasta joukkoon sitruunan keltainen kuoriosa. Lisää pari tippaa oliiviöljyä ja vastarouhittua mustapippuria. Tarkista maku.

7.2.15

Maa-artisokkaa leipäjuustolla ja lehtikaalilla


Sain miettiä alkuruoan ja yhden pääruoan ystäväpariskunnan kanssa vietetylle illalliselle. Päädyin vaeltelemaan Hakaniemen kauppahalliin ja keksin tarjota kupeista maa-artisokkaa luomuleipäjuustolla kuorrutettuna.

Ystävät ovat teettäneet puisen ja jykevän ruokailupöydän, jonka äärelle on hyvä kerääntyä keskustelemaan. Kattaus Keniasta ostettuine lautasliinoineen oli yksinkertaisen tyylikäs.

Peter valmisti meille madekeittoa. Perunat ja juurekset näyttävät erehdyttävästi hedelmäsalaatin osilta, mutta suolaista se oli. Ja maukasta.

 Minä tein punaviinillä höystetyn sienirisoton.

Ja emäntä jäätelön kylkeen mantelisen suklaakakun leipävuoassa.

Jäätelökone sai osakseen enemmän ihastelua kuin pöytä.

Alunperin kaverini oli ostanut itselleen 30-vuotislahjaksi kauan haaveilemansa 400 euron jäätelökoneen, joka meni rikki. Pettymyksestä piti päästä eroon takuuvarmasti toimivalla koneella, joka maksoi 800 euroa. Koska jäätelökone oli julmetun iso, ei se enää mahtunut vanhaan asuntoon ja piti ostaa uusi.

Kuulostaa hieman vanhan ajan kansansadulta, jossa asiat paisuvat aina uusiin mittasuhteisiin.

Nopeasti sulava, vähistä raaka-aineista valmistettu jäätelö oli järjettömän herkullista suklaakakun kanssa.

Harmittaa, etten tajunnut pyytää jäätelökonetta lainaan parin tavallista pidemmän työmatkan ajaksi. Toivottavasti väliaikaisvuokralaiset osaavat hyödyntää konetta.


Maa-artisokkaa leipäjuustolla ja lehtikaalilla

4 desiä maa-artisokkaa (en muistanut punnita)
Lehtikaalin oksa
Leipäjuustoa (rasvaisinta, mitä löydät, miel. luomua)
N. 1 dl kermaa
Sitruuna
Timjamia
Suolaa
Mustapippuria

Kuori ja esikeitä maa-artisokka al denteksi niin, että se ei ole aivan pehmeä. Paloittele artisokka parin sentin paloiksi. Pese lehtikaali huolellisesti.

Laita uuni lämpiämään noin 200 asteeseen.

Kokoa ruoka uunin kestäviin kahvikuppeihin tai vuokiin.

Laita alimmaksi maa-artisokkaa, lorauta päälle kermaa ja mausta timjamilla, maltillisella määrällä tuorepuristettua sitruunan mehua, suolalla ja mustapippurilla. Peitä lehtikaalin palalla ja päällystä koko komeus leipäjuustolla, joka peittää koko kupin suun.

Paista uunin keskiosassa kunnes juusto alkaa sulaa ja hieman ruskistua.

Ps. Ylimmässä kuvassa näkyvä prosecco on ihan omin voimin ostettu, mutta ei suinkaan alkuruoalle sopiva kuohuva. Jäätelön kanssa ehkä parempi.