Väri- ja vesisotaa

Tällaiset juhlat olisivat mieleeni.

Mikä tahansa Amazing Race kohtaa Hiipivän haamun, jossa ajellaan joukkueittain avoautoissa San Fransiscossa vihjeiden mukaan edeten toimii ainakin tälle kohderyhmälle. Välillä saa vähän huikopalaa.

Juhla sopisi loistavasti myös raskaana oleville ystäville tai muuten alkoholista pidättäytyville. Jos jotain tällaista ajattelisi taas polttareihin, voisi tämä olla alkupäivän ohjelmaa, joka jatkuisi sujuvasti joko hemmottelevaan suuntaan tai railakkaampaan juhlimiseen.

Näissä juhlissa oli mahtavaa myös se, että kuka voisi odottaa juhlien päättyvän intialaiseen värijauhosotaan. Vesisota on mielestäni tosin aivan yhtä hauska vaihtoehto, joskus jopa hauskempi (ja olen siihen aina valmis, jos ilma on kuuma ja on hyvä porukka).

Olen tainnut kolme kertaa sellaiseen osallistua ihan kunnon joukolla. Kerran lomamatkalla oppaan aloittamana ja innoittamana lähes tuntemattomien joukossa 40 asteen kuumuudessa, toisen kerran taas kesäleirillä ja viimeksi kielikurssilla Tanskassa. Silloin opittiin, että veden kannattaa olla ilman kuumuudesta huolimatta lämpöistä.

Innostus värisotaan tuli ilmeisesti hindujen holi-festivaalista. Upeita kuvia ja hauska juhla. Intiassa ollessani pääsin kosketuksiin tämän värijauhon kanssa, mutta en kyllä ihan tässä merkityksessä. Ehkä hyvä niin, sillä aina käytetty väriaine ei ole kovin turvallista tosin luonnollisiakin vaihtoehtoja on.

Kuva: jordanferney.blogspot.com

Kesäjuhlat viimeisen päälle

Osallistuin kesäkuun alussa viini- ja ruokaseuran kesäjuhlaan. Aion liittyä jäseneksi, olen haaveillut siitä kaksi vuotta ja nyt vihdoin tuli sopiva sauma osallistua.

Karjaalla viehättävässä talossa maalaismaisemassa pidettyihin kesäkesteihin lähdimme Helsingistä yhteiskuljetuksella. Perillä tervetulotoivotusten lomassa nautittiin kuohuviinimalja ja esittelyjen jälkeen syötiin emännän keittämää parsakeittoa anjovisbruschetan kera. En erityisemmin muuten pidä anjoviksesta, mutta bruschetat maistuivat keiton kanssa maukkailta.














Jokaisella oli mukanaan esiliinan lisäksi kuusi tastinglasia, joihin paikalle hankittu sommelier kaatoi valitsemansa viinit illan aikana. Hän myös esitteli viinit ruokailun edetessä. Muuten tarjoilu hoitui osallistujista kootuin tiimein, kukin tarjosi valmistamansa annoksen.



















Tunnelma oli lennokas, kun jokainen lähti hommiin. Keittiömestari, joka oli koonnut menun seuran vuosien saatossa pidetyistä ruoista, opasti pitkin matkaa. Onneksi niin, ainakin minulle. Osa kokkaajista oli melkoisia konkareita kuten syötävistä sanoistaan tunnettu kunniapuheenjohtaja Rahola, mutta osa käy satunnaisesti tapahtumissa eikä kokenut ruoanlaiton kaikkia yksityiskohtia niin tutuiksi.



















Talossa oli hyvin tilaa 30 kokille, kun grillaustiimi oli ulkona...














... ja kala- ja alkuruokatiimit olivat viherhuoneen viereisessä tilassa siirrettävien keittolevyjen kanssa.















Kiehuvan tomaattihillokkeen tuoksu oli mahtava.














Ensimmäinen ruokalaji, inkiväärimarinoidut kampasimpukat kirpeällä tomaattihillokkeella, saatiin pöytään ajoissa bussimatkan myöhästymisestä huolimatta.














Kuhaa ja lohta riisipaperissa, madeirakastiketta. En olisi odottanut näin herkullista, nam.
















Ankankoipiraviolit herkkusieniliemessä.














Entrecôte oli hieman ehtinyt viilentyä, mutta oli silti järjettömän herkullista wasabivoin ja palsternakkamuhennoksen kera.















Minä vastasin pannacotan teosta. Jälkiruokatiimi teki myös chilimarinoidut mansikat ja mansikkaraparperivaahdon. Sifonin käyttö ei ollutkaan niin helppoa.














Keittiömestari kävi pöydässä lisäämässä vaahtoa ja näytti, miten homma hoidetaan kotiin.

Kuvat: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com - Ethän julkaise kuvia missään ilman lupaa

Raikkaita piknikideoita

Pikniksää on vihdoin täällä (toivottavasti sielläkin).

Tokyo Picnic Clubin pikniksäännöissä tosin todetaan, että sade ei tuo huonoa onnea, ei siis ehkä kannattaisi olla niin rajoittunut auringon suhteen. Piknikin voi viedä sisällekin. Vielä töissä olevalle kaverille tai kollegalle piknikin voi luoda toimistoon mainiolla pikniksalkulla, ihastuttava idea.

Toukokuun ruokahaasteen aiheena oli piknik. Sieltä löytyy monta herkullista ideaa. Itseäni kiehtoi erityisesti äijämäinen quiche ja täytetyt nokkosletut (pitää vain olla hyvä kylmälaukku). Piknikeillä näkee harvoin keittoja, ja jo pitkään on houkuttanut ottaa retkelle termariin kylmänä laitettava gazpacho, johon puolenvoikilonkeittiö vinkkaa laittamaan pari jääpalaa viilentämään matkan ajaksi, jos päivä on kovin kuuma. Loistava idea! Erityisen hyvä, jos termospullossa on maitotuotteita sisältävää soppaa, vatsa säästyy.

Ruokamyrkytystä kannattaa tosiaan välttää, ja ruokien oikea käsittely sekä käsien pesu eivät ole turhaa varovaisuutta. Apteekista saatava desinfioiva käsigeeli pelastaa, jos vettä ei ole piknikpaikalla.

Helsingin Sanomien ruokasivuilla on kokki Mikko Hirvosen kehittämä kahdeksan ruokalajin piknik. Parsan osalta kausi alkaa olla ohi, mutta muuten menu näyttää herkulliselta. Itse pidän piknikissä itse tehdyistä eväistä ja torilta tai hallista ostetuista herkuista. On vähän laiska olo, jos hankkii vain valmista, mutta spontaaneissa tilanteissa se on pelastus.

Tämän kesän osalta odottelen kieli pitkänä ystävän lahjaksi antamaa herkkupiknikiä ja eiköhän myös Helsinki-Tallinna Picnic Club pääse järjestäytymään tänä kesänä.

Ransu etsiskelee sopivaa piknikpaikkaa juhannuksena.

Kuvat: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com - ethän julkaise ilman lupaa

Kutsuun kuvasta pienoismalliversio

Hah! Ei mennyt kahta kuukautta seuraavaan postaukseen.

No, hävettää silti vähän. On tullut laiminlyötyä blogia oikein urakalla, mutta lohduttaudun ajatuksella, että ihmisillä on ollut muutakin tekemistä. Toivottavasti ainakin, niin on minullakin. Nyt aion kuitenkin ryhdistäytyä tämän hassun harrastuksen parissa ja jakaa muutaman idean. Seuraavalla kerralla päästään erittäin kesäisiin tunnelmiin, sadetta tai ei. Ensimmäisenä tämä.

Kutsuun, paikkakorttiin, juhlien valokuva-albumiin (koneella tai vanhanaikaisesti paperimuodossa) ja kiitoskorttiin voi tehdä miniatyyriversion valokuvasta kätevästi ja ilmaiseksi netissä tiltshiftmakerilla. Vähän samaa sarjaa kuin manga-kuvat, muka-polaroidit tai vuosikirjakuvat, joka ilmeisesti palaa tänä kesänä uusilla kampauksilla.

Kuva voisi olla esimerkiksi pihasta (puutarhajuhlat), omasta olohuoneesta (kotibileet), lakituksesta (yo-juhlat) tai kuohuviinitarjoilusta (ihan mitkä juhlat vaan). Kaikki kuvat eivät sovellu yhtä hyvin nukkekotimaisiksi minikuviksi, kotikuvat huonekaluineen tai ylhäältä otetut talomaisemakuvat tuntuvat toimivan parhaiten. Kannattaa lukea sivujen vinkit ja suorittaa ensimmäinen testaus vain hyvin ravittuna ja nukkuneena.

Yllä on kuva Helsingin vapusta anno 2009 ja alla eräästä Kööpenhaminan kävelykadulla olevasta kukkakaupasta, läheltä Nørreportin asemaa. Siinä kohtaa tulee aina hyvälle tuulelle, kukatkin näyttävät houkuttelevilta. Olen monta kertaa noussut lentokenttäjunasta ulos juuri sillä asemalla tullessani Tanskaan, siksi varmaan kotoisa olo siitä paikasta tulee. Oli aivan mahtava kevätlomareissu hyvän ystävän kanssa, ja oli jo ikävä Köpistä.















Tässä vielä jälkimmäisen kuvan kännykkäoriginaali. Selkeästi erilainen.

Suosikkisuklaakakku

Äärettömän nopea, helppo ja herkullinen. Nam. Tätä kakkua syödään varmaan seuraavissakin juhlissa, se on lisäksi aiempaa kakkusuosikkiani huomattavasti edullisempi. Erityisen maukasta siitä tuli, kun korvasin alkuperäisestä reseptistä desin vehnäjauhoja messuilta ostetuilla kiwicha-jauhoilla.

Kiwicha on intiaaninimi amarantille, joka on runsaskuituinen, gluteeniton ja muutenkin valkoisia jauhoja terveellisempi jauho. Jauhoja saa kohta tilattua netistäkin ja ainakin Helsingissä tämä tuote oli tulossa jonnekin myyntiin, mutta en enää muista, sanoivatko Stockalle vai Hakaniemen halliin.

Kakun resepti on Jamie Oliverin kirjasta Alastoman kokin paluu, siitä kohtaa, jossa pikkupoika Paros ahtaa kakkua onnellisena suuhunsa.

Juhlakakku

3 kukkuraista rkl tummaa kaakaojauhetta
4 rkl kiehuvaa vettä
3,5 dl sokeria
200 g voita
3 suurta munaa
3,5 dl vehnäjauhoja (voit korvata osan esim. kiwichalla, speltillä tms. saadaksesi hyvän suuntuntuman)
2,5 tl leivinjauhetta
1 kourallinen mantelilastuja

Kostutukseen tilkka sherryä tai portviiniä

Täyte
2 dl kermaa
2 isoa kourallista mansikoita

Suklaakuorrute
100 g voita
100 g tummaa suklaata (miel. 70%)
100 g tomusokeria
3 rkl maitoa

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Jos sinulla on kaksi samankokoista kakkuvuokaa (halkaisija noin 24 cm), paista kakkulevyt niissä.Yhdelläkin pärjää, silloin pitää vain puolittaa pohja. Peitä vuoan tai vuokien pohjat leivinpaperilla. Sekoita kaakaojauhe ja kiehuva vesi tasaiseksi seokseksi. Vaahdota sokeri ja voi. Lisää voivaahtoon kaakao-vesiseos, munat sekä jauho-leivinjauheseos. Sekoita hyvin ja lisää lopuksi mantelit. Lusikoi taikina vuokiin.

Paista pohjia 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ja irrota vuoasta. Halkaise paksu kakkupohja. Poista leivinpaperit.

Pane suklaakuorrutteen aineet kulhoon, ja kulho kuuman vesikattilan päälle. Sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä. Vaahdota sokerilla maustettu kerma. Kostuta halutessasi kakkulevyt tilkalla sherryä tai portviiniä. Levitä toisen päälle kermavaahtoa ja mansikoita. Paina toinen kakkulevy päälle. Valuta suklaa kakun päälle. Jos teet niin kuin minä ja laitat isomman levyn päällimmäiseksi, ei suklaa valu tasaisen kauniisti, mutta maistuu se silti todella hyvältä.

Anna kuorrutuksen kovettua vielä hetki ennen kuin nostat kakun tarjolle.

Hätäisesti otetut kuvat: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

Blogi palasi lomalta

Jopas venähti blogin myöhäistalviuni pitkäksi. Anteeksi päivittymättömyys, nyt taas takaisin täällä eikä näin pitkiä taukoja taida enää tulla ihan ilmoittamatta ainakaan. Työ, reissut (kuva Strasbourgista) ja kaikenlaiset muut asiat ovat vieneet ajatukset muualle, ja koko ajan lykkäsin blogiin kirjoittamista. Sitten alkoi kasvaa paine, että nyt pitäisi sitten olla jotain todella hyvää sanottavaa.

No ei ole. Ainakaan tänään, mutta luvassa on! Uusia ideoita on kasassa, vaikka menetin paljon ideoita kannettavan hajotessa. Uusi kone on aika unelma, vaikka ei ihan kevyimmästä päästä. Sillä on kuitenkin ilo työskennellä ja ideoida.

Pääsiäinen oli todella rentouttava. Viiden päivän loma tuntui kahdelta viikolta. Kutsuin hyvän ystävän meille valmistamaan pääsiäisateriaa, josta tulikin superherkku.

Lammastrio eli yrttiset lammaspullat, marinoitu sisäfilee sekä lampaan kyljys kera rosmariinirosamundaperunoiden ja parsakaalin olivat sopivan punaviinin kanssa elämys. Jälkiruoaksi uskomattoman mehukasta suklaakakkua, josta tuli heti uusi suosikkini. Mutta siitä lisää ensi kerralla (sanoo pandaäiti).

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

Jokaiselle jotain -kokonaisuus

Juhlissa cocktailpalat oli asetettu kahdelle pöydälle sekä tilan takia että turhan jonon välttämiseksi.

Pöydän antimia on esitelty aiemmin täällä, täällä ja täällä . Lisäksi pöydälle oli nostettu iso leikkuulauta, jossa oli brie-juustoa, kaksi messevää salamipötköä, joista sai jykevällä japanilaisveitsellä vuoltaa itselleen palan ja runsaasti oliiveja. Tarjosin myös mausteisia kalkkunapaloja, joiden päällä oli purjosipulia.

Kuvan leikkuulauta on myöhemmältä illalta, jolloin jäljelle jääneitä ruokia oli kasattu yhteen.

Halusin cocktailpalojen toimivan hyvin yhteen, mutta sopivan monenlaiseen suuhun. Lihattomia vaihtoehtoja piti olla tarpeeksi, ja kaikki mahdollinen tehtiin vähälaktoosiseksi. Mahdollisia kala-allergikkojakaan ei saanut sorsia.

Helpointa yhteneväisyyden kannalta olisi ollut, jos olisin valinnut jonkin maateeman, kuten tapakset espanjalaisittain, mutta halusin kokeilla löytämiäni ja keksimiäni ideoita. Mielestäni kokonaisuus toimi aika hyvin, ja Alkon myyjän kanssa mietityt viinitkin osuivat kohdalleen.
















Yömyöhään tarjolla oli vielä popcornia sekä chevren ja timjamin maustamia, itse koottavia minihampurilaisia Papperin innoittamana. Hampurilaiset katosivat parempiin suihin ennen kuin niistä saatiin kuvaa.

Papper on muuten sitä mieltä, että miniruoka valloittaa tämän vuoden juhlissa. Itsekin harkitsin asiaa, muun muassa mozzarellalla ja kirsikkatomaateilla varustettuja minipitsoja ja miniprinsessaleivoksia tai -sachereita. Ehkä ensi kerralla.

kuvat: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

Koulutuksessa ja kylpemässä

Kannat kattoon on tällä hetkellä koulutuksessa Unkarissa (ei kuitenkaan blogiin liittyen).

Olin alunperin ajatellut laittaa tekstiä paikan päältä tai etukäteen ajastuksella, mutta intensiivinen koulutus, hauskat kurssikaverit ja Budapestin ihanat kylpylät veivät voiton. Hauskaa viikkoa siis kaikille! Tai siis loppuviikkoa, viikonpäivät ovat hieman hämärtyneet tässä kurssimaailmassa eläessä.

Ja jos joku nyt vielä innostuu bloggaajabrunssista, tervetuloa kommentoimaan vielä ensi viikon aikana. Jos hiljaisuus tarkoittaa sitä, että asia ei innosta, taitaa brunssihaave jäädä unholaan, vaikka hauska olisikin Veeran kanssa brunssailla. Jos hiljaisuus taas tarkoittaa sitä, että päivämäärää pitää vielä pohtia, olisi hauska saada kommenttia siitäkin.

Piirakkaa ja ehkä brunssia

Ystäväni oli kylässä eilen. Juotiin Beaujolais nouveauta ja syötiin ihanaa fetakasvispiirakkaa sekä mansikkajuustokakkujätskiä, ja pelattiin Catanin uudisasukkaita. Yöllä näin unta, jossa kerroin samalle ystävälle, että kolmenkympin täyttäminen on aivan mahtavaa, ihan kuin lentäisi.

Tämä päivä alkoi ruokahaasteen voittaneella Kulinaarimurulan Coco Kanel -puurolla, jonka keitin tummiin mannasuurimoihin. Oli hehkutuksen arvoista. Puuro sopi täydellisesti lumiseen sunnuntaiaamuun.

Puuroa syödessä ehdin miettiä, tulisiko joku paikalle, jos järjestettäisiin Prinsessakeittiön Veeran kanssa (ruoka)bloggaajabrunssi?

Päivämäärä voisi olla 29.3. ja paikka Helsinki. Päivästä voidaan ehkä joustaa, jos ei tämä kenellekään muulle käy, mutta parin seuraavan viikon aikana se olisi hyvä saada päätettyä. Tiedän, että ihan kaikki eivät suunnittele elämäänsä kahta kuukautta eteenpäin, mutta helpompaa sopia niin osaa varautua.

Piirakan reseptin kehittelin eri lähteisiin ja omiin mieltymyksiin pohjaten viime sunnuntain lähiperheelle pidetyille synttärikutsuille. Tarjolla oli rucolalla päällystetyn piirakan kanssa briejuustoa, oliiveja ja päärynää. Äiti teki kinuskikakkua ja appelsiinikakkusia.


















Mehevä fetakasvispiirakka

100 g voita
2 dl (vehnä)jauhoja
3 rkl kylmää vettä
1 tl suolaa
200 g fetaa
1/2-1 dl juustoraastetta
1,5 dl kermaviiliä
2 kananmunaa
1 pss pakastepinaattia
1-2 tomaattia
1 paprika
1-2 valkosipulin kynttä
2 tl herbes de provence -yrttiseosta
mustapippuria

Nypi jauhot ja huoneenlämmössä pehmennyt voi yhteen, lisää suola ja vesi. Laita taikina jääkaappiin.

Sulata pinaatti ja laita lävikköön valumaan. Soseuta tomaatti tehosekoittimessa. Poista siemenet paprikoista, ja pilko ne. Paista paprikanpalat. Viipaloi valkosipulinkynnet ohuiksi ja pieniksi viipaleiksi. Yhdistä pinaatti, tomaattisose, paprikat ja valkosipuli. Murustele feta joukkoon, lisää kermaviili sekä munat. Mausta yrttiseoksella ja pippurilla (feta on melko suolaista, joten suolaa ei välttämättä tarvita).

Päätin laittaa tähän tällä kertaa tuoreita tomaatteja, vaikka mainio ajatus tomaatittomasta tammikuusta olisi voinut inspiroida toisin. Minäkin olen sortunut. Tölkkitomaatitkin käyvät tähän myös, ja itse asiassa ne ovat Kunto Plus -lehden (2/2009) mukaan jopa terveellisempiä, koska "lämpökäsittelyn ansiosta tomaatin lykopeenista tulee helpommin imeytyvää, jolloin keho voi hyödyntää sen vastustuskykyä parantavat vaikutukset tehokkaammin".

Ja jos haluaa laittaa tomaattimurskaa, Prinsessakeittiön murskatesti vinkkaa edustuskelpoisesta yksilöstä.

kuvat: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com
Ethän käytä kuvia ilman lupaa!

Suosikkisavulohirullat

Oma suosikkini ensimmäisten 30v.-synttärijuhlien tarjoiluissa oli Elle mat & vin -lehdestä (6/2008) löytämäni reseptin mukaan tehty savulohirulla. Samaan aikaan raikas ja maukas. Melko helppoja tehdä, kun vain osaa paistaa munan hyvin ohueksi. Ja Leila osasi.

Kuvasta ei kovin hyvin näy, mutta rullien päälle on ripoteltu koristeeksi mustaa sormisuolaa. Törmäsin siihen tukholmalaisessa kirjakaupassa syksyllä, ja oli vain pakko ostaa. Tuoretta pinaattia ei nyt tähän hätään löytynyt, mutta mielettömän hyvää oli ilmankin.

Harmi, että blogin kautta ei voi tarjota maistiaisia, sillä kuva ei tee tälle oikeutta.

Synttäreiden suosikkisavulohirulla
24 palaa

6 munaa
voita paistamiseen
200 g kylmäsavulohta
50 g pinaattia
250 g Philadelphia-tuorejuustoa
2 tl raastettua sitruunankuorta
1 tl sitruunamehua
tilliä
mustapippuria
suolaa

Vispaa suolalla ja mustapippurilla maustetut munat kevyesti. Kun voi on sulanut pannulla, kaada 1/4 munaseoksesta paistinpannulle. Taikinasta syntyy yhteensä neljä ohutta "munakasta".

Päällystä jokainen munalettu lohella, ja laita pinaatin lehti päälle. Sekoita tuorejuustoon sitruunaraaste ja -mehu, hienoksi silputtu tilli, suola ja pippuri. Jaa seos neljään osaan, ja voitele sitä jokaisen lätyn keskelle (kauniimpi lopputulos) tai ohuemmin koko letun päälle kuten me teimme.

Kääri letut varovasti tiukalle rullalle, ja leikkaa niistä noin kahden senttimetrin paksuisia paloja. Tarjoile heti tai suoraan kylmästä nostettuina. Herkun voi hyvin tehdä ajoissa jääkaappiin odottamaan, ja leikata vasta juuri ennen tarjoilua.

Sulhasen suunnittelemat häät

Katselin Meidän häät -ohjelmaa ikään kuin viran puolesta. Edellinen jakso ei ollut oikein sytyttänyt. Miksi suomalaiset hääohjelmat eivät onnistu tavoittamaan viihteellisyyttä, vaan usein tulee tunne, että kyseessä on joko valistusohjelma häitä suunnitteleville ("kannattaa lähettää kutsut ajoissa") tai muisteluhetki häissä olleille? Vai olenko se vain minä, joka koen niin?

Tällä kertaa oli kuitenkin aika liikuttava ohjelma, ja ennen kaikkea siksi, että sulhanen oli häistä niin innoissaan. Morsian kertoi miehensä olevan häiden projektipäällikkö, ja siltä tosiaan vaikutti. Aika harvinaista se kuitenkin on. Ihmeen harvoin morsiamet antavat miehen olla osallisia koko suunnittelussa, vaikka joitain yksityiskohtia saavatkin kontolleen, saati että päävastuu olisi sulhasella. Aika moni nainen puhuu myös "omista häistään", ja unohtaa, että kyseessä on "meidän häät".

Vastaväite saattaa kuulua, että sulhasia ei kiinnosta häiden suunnittelu yhtä paljon, mutta en olisi siitä niin varma. Ehkä aivan kaikki ei kiinnosta, ja ehkä ei samalla tavalla kuin morsianta. Kiinnostavaa olisi kuitenkin nähdä, lisääntyykö kiinnostus, jos molemmat ajattelisivat, että tässä suunnitellaan yhteisiä häitä, kummankin lähtökohdista ja toiveista käsin.

Ehdottomasti rennoimmat häät, joissa olen ollut, olivat erään ystäväni talvihäät muutama vuosi sitten, ja syy taitaa olla se, että ne olivat kokonaan sulhasen suunnittelemat. Morsian aina välillä kyseli, mitäköhän seuraavaksi tapahtuu, ja kaikki sujui letkeän jouhevasti. Loppuillan saunakin varmasti vaikutti rentouteen.

Uskaltaisitko sinä antaa puolisosi suunnitella häänne kokonaan yksin? Minä en.

kuva: www.weddingcaketoppers.com

Vieraille lahjaksi äänikirja

Jossain vaiheessa ystäville pidettyjä synttärijuhlia kuulin tanskalaisen ystäväni Davidin selittävän, ettei tunne muita suomalaisia urheilijoita kuin Eddie Edwardsin. Niinpä.

Eddie, pikemminkin brittiurheilija jos nyt edes niin voi sanoa, tuli keskusteluun siitä, että tein Davidin äänistudiolla viime syksynä kauan haaveilemani äänikirjan. Olen nuorempana tehnyt muutamia radiohommia, ja kaipaan sitä aina silloin tällöin. Puhuin Davidille alunperin 5-10 minuutin pätkästä, mutta lopulta tarinaa oli 22 minuutin edestä.

Äänikirjan nimeksi tuli Kodinhoidon Eddie Edwards - tai mitä vanhempani yrittivät opettaa elämästä, ja mitä lopulta opin.

Se sisältää lähinnä minua tunteville hauskoja, ja monelle ystävälle uusiakin tarinoita lapsuudestani ja niiden suhteesta siihen, miten nykyään elämään suhtaudun. Ilmeisesti olisi pitänyt laittaa varoitustarra "saattaa sisältää itseironiaa", sillä ainakaan isäni ei täysin tajunnut, miksi mollaan itseäni niin paljon. Oikeastaan pelkäsin vaikutelmaa, että "tässä puhuu nyt näin erinomainen tyyppi", siksi oli jätettävä muutamat tarinat pois. En usko, että itsetuntoni on kovin suuressa vaarassa, mutta ironia on välillä vaikea laji.

Kappaleita valitsin lopulta yksitoista. Aiheina oli muun muassa ruoanlaitto, ihmisten kohtaaminen, vapaaehtoisuus, kommunikaatio ja esiintyminen, luottamus ja elämästä nauttiminen.

Tässä näyte rakkaus eläimiin -kappaleesta:

"Halusin koiran. Tai melkein mitä vain, kunhan ei käärmettä. Emme kuitenkaan saaneet, koska olin allerginen, isoimmat pehmoeläimetkin joutuivat karanteeniin vintille. Veljeni, lojaalina isosiskolleen, kysyikin äidiltä, saadaanko me sitten koira, kun Rauna kuolee. Kesälomalla Porvoossa vedin perässäni narussa puolikasta tiilenpäätä, jolle olin maalannut silmät. Siis koiraa.

Edelleen reagoin eläimiin kuin lapsi, niin spontaanisti, että en välttämättä tajua olevani kesken työkokouksen. Heeeiiii. Allergia on onneksi hellittänyt eikä äidilläkään ole asiaan enää sananvaltaa. Maaliskuussa 2007 muutin virallisesti koiran kanssa yhteen."

CD oli tarkoitettu vieraille lahjaksi, ja sen sai alkupalojen nauttimisen jälkeen edellisen blogini kunniaksi punainen muoviämpäri -onginnassa, kun alkupalapöytää korjattiin ja pöytiä siirrettiin ja mattoja rullattiin, jotta saatiin tilaa tanssille.

Keittoa snapsilaseista

Joskus keksin ajatuksen, että keittoa voisi tarjota cocktail-kutsuilla snapsilaseista pieninä annoksina. Lasi sopii hauskasti lautaselle muiden sormiruokien joukkoon, ja on helppo hallita.

Tuumin, että keiton sekaan voisi lorauttaa jotain terästystä. Gazpachoa vodkalla? Nyt tein kuitenkin päästä vedettyä, simppeliä porkkanakookoskeittoa.

Liemessä-blogin kermapersetupareilla oli keittosnapsi-ideaa myös testattu.

Idea toimi myös siksi hauskasti, että samalla vaivalla tein juhlien valmisteluissa auttaneille ruokaa. Otin ensin keitosta shottien verran nestettä talteen, ja lisäsin kiehuvaan keittoon riisiä. Kun ruokaisampi keitto, tai oikeastaan muhennos, oli valmis, siihen lisättiin vielä lisää suolaa, mustapippuria ja sitruunamehua, sillä riisi oli tuntunut häivyttävän makuja. Tämä oli helppo ja sopivan täyttävä talkoolounas myös kasvissyöjille.

Porkkanakookoskeitto

2 x 400 gr tölkkiä kookosmaitoa
väh. 1 kg luomuporkkanoita
1 iso punasipuli
3 valkosipulin kynttä
n. 1 rkl sitruunamehua
n. 2 tl korianteria
n. 1 tl vastarouhittua mustapippuria
n. 1 tl suolaa

Keitä kuorittuja ja pieneksi pilkottuja porkkanoita ja sipuleita kookosmaidossa (tai kookosmaidon ja veden sekoituksessa), kunnes ne ovat sopivan pehmeitä. Hurauta sauvasekoittimella keitto tasaiseksi seokseksi. Lisää sitruunamehua, korianteria, mustapippuria ja suolaa maun mukaan.

Savusiikamousse

Olin pitkään ajatellut, että kun järjestän cocktail-kutsut, niissä tarjoillaan jotain lusikoilta. Vaihtelua tuovat esillepanotavat kiehtovat, kaiken ei tarvitse olla sellaisenaan vadilla.

Savusiikamousse päätyi siis vanhoihin Musla-lusikoihin. Iittalan iso Aalto-vati oli tosin hiukan liian ahdas näin monelle lusikalle, mutta päätin mahduttaa kaikki samalla kertaa vadille, jotta ei tarvitse huolehtia täydentämisen unohtamisesta kesken juhlien.

Savusiikamousse

Yksi iso savusiika
1 pieneksi silputtu punasipuli
n. 1 dl pieniksi paloiksi leikattua herkkukurkkua
n. 3 dl creme fraichea
n. 2 tl sitruunamehua
Vastarouhittua mustapippuria
Pieni hipsu suolaa
Silputtua ruohosipulia päälle

Irrota ruodot kalasta, ja pyöräytä kala tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Lisää kalan joukkoon sipuli, herkkukurkut ja creme fraiche, jonka määrää vähentämällä tai lisäämällä saa muutettua massan koostumusta. Mausta sitruunamehulla, mustapippurilla ja suolalla. Täytä tarjoilulusikat juuri ennen tarjoilua kalamoussella, ellei jääkaapissa ole tilaa levitetyille lusikoille. Leikkaa saksilla tai veitsellä ruohosipuli pieneksi silpuksi päälle.

Synttäreitä, cocktaileja

Cocktailpalat tervehtivät vieraita heti ensi silmäyksellä.






















Alkumaljana oli kuohuviiniä, alkoholittomat
vaihtoehdot olivat tässä vaiheessa täysin unohtuneet.























Avokado+katkarapu -yhdistelmä oli yllättävän herkullinen.






















Juomaksi viiniä, mehua, screwdriveria tai mansikkadaiqiria.






















Juustoinen oliivipekonitomaattiloaf toimi salaatin kanssa.






















Tanssin aikana kengät lensivät pöydän alle. Hauskaa oli. Onneksi sain superavuliaasta miehestäkin tanssiseuraa.

Nyt kun synttärit on jo ohi, voi niitä muistella nostalgiseen tyyliin "teettämällä" kuvista polaroid-versiot Poladroidilla.

Odotin koko syksyn kieli pitkänä, koska Windows-versio ilmestyy, ja nyt on beta-versio ladattavissa ilmaiseksi netistä. Kameraan raahataan omasta kuvatiedostosta kuva, kone klikkaa ja alkaa surruttaa. Tummasta taustasta erottuu vähitellen polaroid-kuva ihan niin kuin aidossa, konkkaan menneessä alkuperäisversiossa.

Poladroidattuja kuvia voisi käyttää myös kutsuissa tai kiitoskorteissa.

kuvat: Rauna ja sen mies, kannatkattoon.blogspot.com
Ethän käytä kuvia ilman lupaa!

Elämyslahjoja paketissa

Kuten moni muu viime aikoina, minäkin olen pohtinut, mitä kaikkea materiaa sitä lopulta tarvitseekaan. Osin säilytyksen takia, osin taloudellisista syistä ja osittain myös ympäristönäkökulmasta.

Niinpä tuumin, että koska useimmiten ihmiset haluavat antaa jotain tasavuotispäivinä lahjaksi, voisin toivoa erilaisia elämyksiä. Annoin samalla vihjeitä siitä, mitä intohimojani ne voisivat koskea: ruoanlaitto, savusauna, ilmaisutaito (en jostain syystä kehdannut laittaa suoraan improvisaatioteatteria), suklaa... Onhan niitä muitakin intohimoja kuten matkustus, mutta halusin pitää lahjat kohtuullisina.

Koska joistakin tällaisten elämysten keksiminen voi tuntua hankalalta, laitoin myös vihjeen toivomistani laseista blogiini, ja kerroin kutsussa asiasta.

Oli haastavaa keksiä sopivaa muotoilua, sillä melko harvoin syntymäpäivien kutsun yhteydessä puhutaan lahjoista, mutta halusin helpottaa vieraiden elämää - ja saada muuta kuin kolme settiä vohvelirautoja. Ei siis täysin altruistiset taustat takana, mutta luulen, että tämä oli win-win- tilanne, joka jätti sopivasti tilaa omalle luovuudelle niille, jotka sitä halusivat.

Hauskoja elämyksiä sainkin! Odotan innolla suklaalle sopivien viinien ja jälkiruokien iltaa, kuohuvaa piknikkiä Suomenlinnassa ja kauneudenhoitohemmottelua Kööpenhaminassa. Pidin myös elokuvapaketista, jossa oli popcorn-pakkauksessa suklaapopcorneja, uusia Dumlen tähtisuklaita ja leffalippuja. Nämä lahjat ovat siitäkin hauskoja, että tiedän silloin pystyväni paremmin keskittymään seurusteluun ystävien kanssa, kun nyt juhlat menivät vilauksella ohi. Tapaan ystäviäni tottakai muutenkin, mutta on se silti erityistä.

Materiaakin tuli, toivottua sellaista. Sain blogissa aiemmin hehkuttamiani kauniita Kartio- ja martinilaseja sekä herkullisia reseptejä sisältävän Täydellinen päivä -kirjan.

Tämän tekstin laitoin kutsuun pienellä printillä:

"Kaikkein suurin lahja on se, jos pääset saapumaan paikalle ja se riittää! Jos kuitenkin haluat muistaa muullakin tavalla, tässä muutama ajatus. Koska kaapit pursuavat yllin kyllin tavaraa, voit halutessasi ilahduttaa esineen sijaan mieluummin intohimoihini (ruoanlaitto, ilmaisutaito, savusauna, suklaa, kirjat, hemmottelu) liittyvällä pienellä seikkailulla tai elämyksellä. Lyhyet ohjelmalliset yllätyksetkin ovat tervetulleita. Toinen vaihtoehto on täydentää lasikokoelmaani (tarkemmat tiedot tammikuussa blogissa). Mutta kuten sanottu, kaikkein paras lahja on saada juhlia päivää hauskojen ja hyvien ihmisten kanssa. Ja sinä kuulut heihin!"

Viiksikaverit

Keksin syksyllä useastakin amerikkalaisesta blogista hauskan viiksi-idean juhliin.

Käytännössä kyse on pitkän puutikun päässä olevasta viiksestä, jonka kanssa voi pelleillä kameran tai muiden vieraiden kanssa. Harrastin törkeää teollisuusvakoilua, kun huomasin, että Etsyssä myydään kyseistä viiksikaveria 35 dollarin hintaan, ja tein itse omat viikset netistä mallia ottaen.

Kävin Tiimarissa kysymässä "dassmassaa". Arviolta itseni ikäinen myyjä katsoi huuli pyöreänä, että mitä. "No, sellaista muovailumassaa, joka kuivuu ilman uunia, ei siis muovailuvahaa." "Jaa.." Sopiva paketti löytyi, vaikka ei enää dassmassan nimeä tuntenutkaan, ja seuraavaksi päänvaivaa aiheutti massalle sopivan askartelumaalin löytäminen ja puutikut.

Lopulta maali löytyi lähempää kuin arvasimmekaan, ja puutikut sain hankittua Stockmannin puutarhaosastolta. Kasvien tukitikut ovat juuri sopivan paksuisia ja pituisia eivätkä maksa paljon. Yhteensä viiksitarvikemateriaalit maksoivat reilun kymmenen euroa.

Muotoilin viikset niin, että ne saivat rauhassa kuivua vuorokauden ajan. Ennen kuivumista tökkäsin jokaiseen kuuteen, erikokoiseen viikseen vielä kepillä reiän alavasemmalle. Juhlia edeltävänä iltana maalasin viikset mustalla askartelumaalilla, ja tunteja ennen juhlia puutikut kuumaliimattiin viiksiin kiinni.

Temppu toimi. Osa innostui asiasta ja pelleili viiksien kanssa, ja vieraista sai hauskoja, epätavallisempia kuvia kuten kuvasta näkyy.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

Muistikuvia juhlista

Mitä jäi mieleen juhlista...

- ennen juhlia päässäni soinut "Aikuinen nainen"
- valmistelujen leppoisuus ja hauska juttelu työn lomassa - lukuunottamatta viimeistä tuntia
- lattialla pidetyt limenpuristustalkoot
- veljeni, joka välttämättä halusi, että avaan tuomansa kukat noin kymmenen minuuttia ennen vieraiden saapumista, kun olin vielä arkiasussa ja meikkaamatta (on se hassu, mutta mukava tyyppi)
- laitoin auttajat kuorimaan ja muussaamaan kilon inkivääriä drinkkiin, jota en koskaan tarjoillutkaan
- noin tuntia ennen vieraiden saapumista mieleen hiipinyt paniikki, jonka onnistuin karkottamaan päättäväisesti
- avustajien ammattimainen ote ja oma rauhallisuus
- saunasta kuulunut kalke, kun jäätä hakattiin drinkkejä varten
- hauska energia, joka tulvi taloon lähes kaikkien vieraiden saapuessa yhtäaikaa
- helpotus siitä, etten laittanutkaan takkaan tulta
- maistuvat mansikkadaiqirit
- poikaystävän tuomat kauniit kukat
- tarjolla oli väärää kakkua (olin leiponut kaksi samanlaista kakkua, joista toisen pohja oli juuri sopiva ja toisen hieman liian kuiva, laitoin kaikesta huolimatta väärän kakun tarjolle)
- flunssaiset vieraat, jotka kaikesta huolimatta jaksoivat tulla juhlimaan
- kommentit, joita pupunhäntäni sai
- tanssiminen ja hyppiminen naurettavan musiikin tahdissa!
- tyytyväisyys tarjoiluihin ja esillepanoon
- hetket, jolloin istuin alas ja juttelin paria lausetta pidempään jonkun vieraan kanssa - parhaita!
- Lauran ottamat poseerauskuvat aamuyöstä
- kömpiminen omasta sohvasta miehen kainaloon vastapäiseen sohvaan
- seuraavan aamupäivän brunssi ja herkullisin graavilohi ikinä
- kamala hermostuneisuus juhlissa siitä, riittääkö ruoka
- poikaystävän syleily, joka karkottaa kaikki huolet
- ...ja huvittuneisuus, kun juhlien jälkeen tajusin ruokaa jääneen yli äyräiden

Kiitos kaikille ihanille auttajille ja loistaville vieraille!


kuva: Laura

Huh!

Mahtavista 30-vuotisjuhlista on selvitty ja pienoinen kauhufiilis vatsassa on poistunut. Tuntuu ihan hyvältä olla kolmekymppinen, tai sitten en ole vielä kohdannut todellisuutta. Nyt on joka tapauksessa hyvä, tyytyväinen olo.

Tämä päivä alkoi ihanan rennosti pyjamassa brunssilla. Siivouskin sujui leppoisasti, kun sai apua ihanilta ystäviltä. Lisää juhlista myöhemmin, kun unta on saanut vähän lisää.

Hiukan kiireessä ja hilpeässä tunnelmassa koristeltu kakku on nautittu päivä ennen varsinaista juhlapäivää.

Hrrr, pakkasta ja jäitä

Opin sanan kylmä kaksivuotisjuhlissani. Vieraat ihastelivat, kun lapsi oppi jotain uutta, mutta opilla oli hintansa. Olin tunkenut hienon juhlamekkoni alle jääpalan, ja oli hätä saada se pois.

Hassua anekdoottia kerrotaan aina tasaisin väliajoin sukujuhlissa. Ei se edes ole niin kovin hauska, mutta, hm, opettavainen. Learning by doing ikään kuin.

Jäitä tarvitaan cocktailjuhliin järjettömästi, sillä jäämurskaa menee drinkkeihin helposti jo iso kourallinen per lasi ja juomien jäähdyttämiseen ravistimessa tarvitaan joka kerta paljon uusia jäitä, vanhoja ei voi kierrättää. Nyrkkisääntö on, että jäitä on aina liian vähän.

Jäitä voi tietenkin tehdä itse valmiiksi pakastimeen, mutta kodinkoneen koko voi asettaa rajoituksia varsinkin, jos jotain tarjoiluun menevää on jo siellä. Talvella mainio idea valmistaa jäitä on tehdä niitä ulkona, jos käytössä on piha, parveke tai patio. Tarvitaan paljon jääpalapusseja tai muita jäädyttämiseen kelpaavia muotteja ja astioita, jotka voi suojata linnuilta, kaneilta ja muilta eläviltä.

Pussit täytetään sisällä ja suljetaan, ladotaan ämpäreihin ja kuljetetaan ulos jäätymään. Pakkasen ei tarvitse olla kovin kova, jotta tämä keino toimii ja päivän plusasteetkaan eivät helposti hommaa haittaa, kunhan yöllä on kylmä.

Jos tee-se-itse-jäät eivät houkuta eikä käytössä ole jääpalakonetta, voi aina kysyä läheisistä ravintoloista apua. Niistä voi saada huomattavasti isomman säkin jäitä kylmälaukkuunsa kuin isoista kaupoista. Kysy etukäteen, onko mahdollista ja mihin hintaan. Hampurilaispaikoista saattaa saada edullisemmin kuin muista ravintoloissa, mutta tämä on paikasta ja ehkä henkilöstäkin kiinni.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

Tarvikkeet cocktailjuhliin

Olen pitkään pohtinut, millaisia laseja haluaisin kaappeja täyttämään. Onpas ollut hankalaa. Viinilaseissa olen luottanut jo pidempään Schott-Zwieseliin, ja niitä onkin tässä elämänvaiheessa ihan riittämiin.

Pidän niiden kestävyydestä, hintalaatusuhteesta sekä varsinkin punaviinilasien muodosta. Sopivia samppanjalaseja en ole vielä löytänyt, etsintä jatkuu. Olen aika tarkka siinä asiassa enkä kovin tyytyväinen nykyiseen sekalaiseen valikoimaamme.

Muutenkin harkitsen aika paljon astioita, ja mietin niiden sopivuutta toisten kanssa. Kaiken ei tarvitse olla samaa sarjaa, se on vähän tylsääkin, mutta jokin yhteinen juju on kiva olla.

Martini-laseissa, jotka ovat suosikkejani, olen löytänyt oivan ratkaisun. Schott-Zwieselin Bar Special martini-lasi on hyvän kokoinen, kestävä ja alle kympin hintainen niin, että kerralla voi hankkia vaikka pari kappaletta. Hypistelin sitä Stockalla, ja hyvältä vaikutti. Niitä ei ole kaapissa vielä yhtään, mutta ehkä jo piakkoin niitä jostain putkahtaa, kuka tietää.

Lisäksi pidän Riedelin Bar- tai Vinum XL-sarjan martinilasista (kuvassa), joka on tuotenumeron (6416/37) perusteella täsmälleen sama lasi.

Se on korkeampi, 184mm, kuin Suomessa yleisemmän Vinum-sarjan martinilasi, joka on vain 148 mm. Kokeilin sitä kaupassa kädessä, ja se vaikutti liian pieneltä. O-sarjan ja Vitiksen vastaavat eivät myös puhuttele oikein ollenkaan.

Bar- ja Vinum XL -sarjaa saa ainakin netistä ja ehkäpä myös Decanterista, mutta siitä en ole varma. Stockmann ei valitettavasti näitä myy. Molempien valmistajien laseja voisi kaapista löytyä. Schott-Zwieselia ehkä hiukan enemmän isompiin juhliin (ei tarvitse pelätä yhtä paljon hajoamista ja rikkoontuminen ei harmita yhtä paljon), ja mielestäni tämän lasin kohdalla kauniimpaa Riedelia harvalukuisempiin tilaisuuksiin. Riedelia voi kerätä vaikka lasin kerrallaan. Hiljaa hyvää tulee, sanovat.

Lasien lisäksi baaritarvikkeeni taivavat olla vielä aloittelijan tasolla. Boston shakerin, jolle hankin kaveriksi mitan, baarilusikan ja siivilän, sain lahjaksi vuosi sitten, samoihin aikoihin kuin ihanan ja suht pienen Eva Solon jääkuutioastian.

Nyt haaveilen useamman pullon samppanjamaljasta ja tyylikkäästä viinipullon jäähdyttimestä, isommasta eristetystä jääpala-astiasta, joka pitää jäät kylmänä kesäkuumallakin, Globalin kuorimaveitsestä limejen leikkaamiseen sekä isosta kauniista lasikannusta ilman kirjoituksia tai kukkakuvioita, johon voisi tehdä drinkkisekoituksen ennen vieraiden tuloa. Tukeva puinen leikkuulauta kirsikkapuusta tai jopa bambusta voisi olla hyvä alusta puristettavien hedelmien ja koristeiden leikkaamiseen. Toistaiseksi puristan mehut itse, mutta isompia hippoja varten pitäisi ehkä hankkia tehokkaampi sitruspuristin.

Joululahjaksi sain Iittalan sesonkituotetta, matalaa punaista Kartiota, joka toimii nyt hohtavana katseenvangitsijana pöydässä. Harvoin on vesilasi näin kiinnostava. Joulupukki ei näitä ihan sokkona hankkinut, vaan oli kuullut vienon toiveeni etukäteen. Muutama tällainen voisi vielä kaappiin pujahtaa edellisten kaveriksi.

Joulupukilta meni muuten ohi se toive Singstarista, ehkä hauskimmasta juhlapelistä, johon olen pitkään aikaan törmännyt. Ei se mitään, ehtii sen joskus myöhemminkin hankkia. Naapurien iloksi olen lauleskellut kotona muuten vain ruoanlaiton ja suunnittelun ohessa.

Tästähän tuli kätevä (ja melko pitkä) muistilista. En suunnittele kaikkien näiden hankkimista nyt tai edes lähitulevaisuudessa, mutta haaveilla aina saa. Vähemmälläkin on pärjätty cocktaileja tarjotessa, mutta laseja pitäisi olla selkeästi enemmän.

Vinkkejä cocktailkutsujen tarvikkeisiin löytää täältä ja lisää vinkkejä olisi hauska lukea.


ps. Tipattomien viettäjät ja muut alkoholittomia kaipaavat, älkää unohtako herkullisten mocktailien olemassaoloa. Suomenkielisiä reseptejä voi etsiä vaikka Nettibaarista.

kuva: www.riedel.com

Namirisottoa hyviin hetkiin

Valmistimme herkullista, puuromaista ja ihanan kosteaa risottoa uutena vuotena. Turvauduimme taas Jamie Oliverin reseptiin, josta jätimme vain sellerin pois. Viiniksi olisin mielelläni valinnut rieslingiä, mutta tällä kertaa kattilaan pujahti kuivaa chardonnayta. Sekin toimi. "Tuoksu on fantastinen!"

Samaa risottoa teimme edellisenä uutena vuotena iloisessa seurassa vuokratussa mökissämme Hattuvaarassa itärajalla. Tai minä en tehnyt, annoin vain ystäville ohjeet ja menin miehen kanssa rantasaunaan sen jälkeen, kun neljän tunnin eläinlääkärireissu Joensuussa oli ohi ja säikähdys hälvennyt. Saunassa huolet hävisivät ja rentous palasi. Sen jälkeen oli mahtavaa astua takaisin tupaan nauttimaan ruoasta ystävien kanssa takkatulen loisteessa.

Kaksi vuotta peräkkäin alkaa jo kuulostaa perinteeltä. Ehkä.

Jotkut syövät aina fondueta uuden vuoden aattona. Se on sopivan leikkisä ja sosiaalinen ruoka uuteen vuoteen. En tiedä, olisiko risotosta samanlaiseksi perinteeksi. Molemmissa on kyllä vaihtelun mahdollisuutta. Juusto-, lihaliemi- ja öljyfonduepatoihin voi dipata erilaisia leipiä, kasviksia ja lihaa. Risottoakin voi tehdä monella tapaa, mutta ehkä silti jonkinlaista vaihtelua kaipaisin tulevina vuosina. Ei siis mitään lupauksia. Ei edes uudenvuodenlupauksia.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

Uudet kujeet

Meillä ei ole mitään kovin vakiintunutta tapaa viettää uutta vuotta. Siitä on se etu, että voi kokea monenlaista.

Erään uuden vuoden vietin upeissa pukujuhlissa, joihin vapaaehtoiset kokit, toinen koulutettu ja toinen muuten vain lahjakas, olivat leiponeet ja kokanneet usean ruokalajin menyytä toista vuorokautta. Joskus kuitenkin kaipaisin jotain perinnettä, jota odottaa, jotta ei tarvitse aina miettiä asioita alusta.

Kuulin erään tutun, itseäni vanhemman naisen sopineen jo vuosikymmeniä sitten kahden muun perheen kanssa mahtavasta perinteestä. Joka vuosi yksi perhe on vastuussa uudesta vuodesta, toinen vapusta ja kolmas juhannuksesta. Kaikki tietävät kuvion pitkälle etukäteen ja voivat siihen varautua, ja tietävät myös, että kahtena juhlana voi vain istua valmiiseen pöytään.

Ehkä viehättävin uuden vuoden traditio, johon olen saanut tutustua, oli Tanskassa isoissa juhlissa vuodesta toiseen järjestetty miesten välinen jäätelökilpailu. Jokainen teki itse alusta lähtien, moni ilman jäätelökonettakin, herkullista jäätelöä aina uusien mausteiden kera. Sinä vuonna kun osallistuin juhlaan appelsiinijäätelö voitti, vaikka kulisseissa hyväntahtoisesti kuiskailtiin marsipaanikonjakin olleen parempi.

Tänä vuonna juhlimme uutta vuotta kaksistaan, kun toivottu vieras sairastui. Tai siis kolmistaan ollaan koiran kanssa. Syödään hyvin, valmistetaan makoisia drinkkejä (alla olevan reseptin sain kokeneelta baarimestarilta), ehkä saunotaan ja illalla katsellaan ilotulituksia. Ja kerätään vähän voimia ensi viikon juhliin. Hihii.

Onnea, lämpöä ja hauskoja juhlia ensi vuodelle kaikille ystäville ja blogin lukijoille. Kiitos erityisesti kaikille kommenteista! Toivottavasti piipahdatte jatkossakin tänne.

Strawberry daiqiri

n. 4 (sulanutta) mansikkaa
4 cl sokerilientä
3 cl limemehua
4 cl vaaleaa rommia
Jäämurskaa

Valmista ensin sokeriliemi. Kiehauta kattilassa yksi osa sokeria ja yksi osa vettä. Sokeriliemi säilyy joitakin päiviä jäähtyneenä jääkaapissa.

Mittaa kaikki muut ainekset paitsi jäät blenderiin ja hurauta ne tasaiseksi sekoitukseksi. Lisää 2-3 kourallista jäämurskaa ja hurauta uudestaan. Kaada martinilasiin ja nauti. Mansikan voi korvata esimerkiksi tuoreella ananaksella.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

Himokkaan merenneidon suudelma

Petyr: Look inside.

[Frasier looks at the caviar, stunned.
Petyr pulls out a cloth napkin.]

Petyr:  You taste!

[Frasier and Niles each take small spoons from the napkin.  While
Frasier samples the caviar, Niles wipes down his spoon
with his trusty handkerchief.  Frasier's face expresses
that the caviar is divine.]

Frasier: You really must try this, Niles.

[Niles does so.  His facial expression is equally ecstatic.
Petyr gives them a questioning look.]

Niles: It's like being kissed by a lusty mermaid!

Jouluun ja uuteen vuoteen ja kaikkeen siihen liittyvään taikaan kuuluu ehdottomasti mätivoileivät ja blinit. Isäni paistaa jouluna blinit ison paistinpannun kokoisina lettuina ja niitä lämmitetään sitä mukaa kuin syödään. Joulupöydässä on viimeisen muutaman vuoden ajan ollut myös itse tehtyjä sushipaloja, mutta ne katoavat muihin suihin kuin omaani.

Suomalainen siian tai muikun mäti on mielestäni kaviaaria parempaa, mutta voipi olla, että olen maistanut huonompaa tavaraa. Luonnontilassa elävä sampi on kuitenkin äärimmäisen uhanalainen ja kotimainen mäti lähempänä lähiruokaa, joten herkuttelen sillä. Utelias saa odottaa vielä vuoteen 2011, millaista Varkaudessa kasvatetusta kaviaarista tulee.

Muuten... joulun kunkku on lammas. Opettaja kysyi ala-asteen ensimmäisellä luokalla, mitä jouluna syödään ja minä innokkaana vastasin, että lammasta. "Ei syödä! Lammasta syödään pääsiäisenä!" Mutta meillä syötiin jouluna ja luulin, että niin tehtiin muissakin kodeissa. Lammaspaistia kermakastikkeella ja aamu- tai yöpalaksi se muuntuu leivän päällä hyppysellisen sormisuolan kanssa. En ole koskaan ymmärtänyt kinkunhävittämistalkoita. Tuntuu, että lammas loppuu aina kesken, niin hyvää se on.

Ja niin on mätikin. Sitä riittää vielä pikkaisen uuden vuoden aaton alkuruoaksi. Tiriseviä blinejä, mätiä, smetanaa ja punasipulia. You interested, yes?

  Petyr: So, you are interested, yes?

Frasier: Maybe, but how can we be sure that you are not
Russian mafia yourself?

Petyr: [gravely] Because for six generations my family
fished the Caspian. Then ten years ago, the bastards
come. They burn my father's boat.
[with increasing passion] They steal my mother's salt so
she cannot prepare the roe.  And if they know I sell
Beluga for $40 an ounce!  They would cut out my tongue
and pluck out my eyes!

Niles: Did you say $40 an ounce?

Kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com
Dialogi Frasierin 10. kauden 18. jaksoon (Roe to Perdition),
suosikkiini, täältä. 

Lämpöisää joulua kaikille!

toivoo Tonttukirjan väki. Kannat kattoon hiipii nyt lokoisalle
joulutauolle, kohta taas takaisin.

Piparkakkuideoita

Vielä ehtii tehdä piparkakkuja.

Jos perinteiset taikinat eivät sovi tai tekee mieli jotain uutta, voisi kokeilla Ylimuulin kokeilemaa, alunperin Finfoodin (jatkossa Ruokatiedon) ruispiparitaikinaa, joka valmistuu tarvittaessa jopa muutamassa tunnissa. Maidoton, munaton ja gluteeniton piparkakkuresepti sopii taas monenlaiseen vatsaan. Halutessaan reseptiin voi lisätä ruokalusikallisen piparkakkumaustetta.

Mansikkamäki antaa huikeita vinkkejä pipareiden koristeluun. Tekee mieli kokeilla itsekin, mutta hiukan hirvittää näissä vaadittava sorminäppäryys. Sen sijaan kokeilin uutena ideana pipareiden karkkikoristelua (kuva yllä). Käytimme erilaisia kovia karkkeja muun muassa värillisiä turkinpippureita, joita murskasimme koneellisesti. Kinuskikissa opastaa ravistelemaan uunista otettavaa peltiä hieman, jotta ilmakuplat hajoavat.

Toiveeni valmistaa piparkakkutalo taitaa jäädä haaveeksi ja tyydyn ihailemaan muiden tuotoksia. Muistan idean aina liian myöhään, kun on vielä lahjojen, joulusiivouksen ja muiden herkkujen kanssa tekemistä. Ensi vuonna on varmaan parempi kirjoittaa tämä kalenteriin jo elokuussa. Aiemmin mainitulla kissalla on talon kasaamiseen vinkkejä vaihekuvien kera ja hauska idea paalukatosta.

Luin hyvän vinkin piparkakkutalon osien liimaamisesta. Hedelmäsokerista saa kauniimman jäljen kuin tavallisesta, sillä se sulautuu paremmin piparkakkutalon väriin. Jos sulatettu sokeri hirvittää, voi tavallista tanakampaa pikeeriäkin kuulemma käyttää. Kinuskikissan kommenteissa joku neuvoi vielä kuumentamaan tahnaa mikrossa. Ja jos pikeeriä jää yli, siitä voi tehdä koristeellisia lumihiutaleita.

Rakastan erilaisia piparkakkumuotteja, vaikka voi vapaalla kädelläkin muotoilla. Erikoisempia muotteja löytää esimerkiksi Confetilta, Ullanunelmalta tai Bake & Partylta. Ruotsia hallitseva voi tilata Forminalta. Ja voisi sitä kokeilla omienkin muottien tekoa, esimerkiksi alumiinilevystä popniitein kiinnitettynä tai juomatölkistä leikatusta palasta.

Eräällä keskustelupalstalla heräsi viime joulun aikoihin tarve aasimuotille. Valmis, uniikki muotti saatiin tilattua tamperelaiselta yrittäjältä. Harmi, ettei tullut huomattua tätä mahdollisuutta tarpeeksi ajoissa ennen joulua (hauska lahjaidea), mutta voihan muotteja käyttää muulloinkin.

Leikkimielisten aikuisten K18-piparkakkumuotit ja aiheeseen liittyvä kirja voisivat olla oikeassa seurassa hupaisa lahja, ehkä nimenomaan pikkujouluissa.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

"Joulun säännöt"

Nyt tarinaan saatiin poikaystävän versio.

Mahtavaa, ja rohkeaa, antaa ex-poikaystävälle suunvuoro. Joulutraditioihin liittyy niin paljon herkkiä muistoja ja tunteita, että voin hyvin ymmärtää, miten vaikeaa voi olla sovittaa kahta tunnelmaltaan erilaista joulua yhteen. Jossakin lehdessä jo vuosia sitten muistan lukeneeni jutun melko tuoreesta parista, jossa jouluasia oli tapetilla ja nainen opetti miehelleen "joulun sääntöjä".

Jonkinlaista sovittelua saa soveltaa, sillä aivan oman lapsuuden joulua ei voi kokea toisessa perheessä. Itse olen päätynyt ajattelemaan, että tärkeintä on yhdessäolo, mutta toisen (ja itsensä) viihtyvyyttä voi helpottaa tutuilla mauilla. Siksi tilasin isältäni tänä vuonna omaan joulupöytäämme purkkiherneitä, sillä ne kuuluvat mieheni jouluun erottamattomasti.

Jouluvuorot

Jouluinen mieli alkaa vihdoin tulla pienin askelin. Vaikea silti uskoa, että aattoon on alle viikko. Ehkä tänään viimeisen työpäivän jälkeen, kun pääsee käsiksi joulusiivoukseen ja lahjojen paketointiin, on jo enemmän joulumieltä.

Keskiviikkona oli työpaikan glögit, joissa kaadoin vieraille juomaa tonttulakki päässä. Eilen syötiin työkavereiden kanssa jouluillallinen, tosin ei mitään perinteistä. Loisteessa oli hyvä tunnelma ja alkuruoaksi loistavaa habaneromarinoitua ankanrintaa briossin ja porkkana-chilihillokkeen kera. Myöhemmin illalla menin vielä ystävän kanssa KYL:in perinteiseen joulukonserttiin miehen maatessa vatsataudissa kotona.

Sisarusten kanssa on piparkakkujakin ehditty paistaa ja koristella. Joulun tuominen tekemisen kautta tuntuu hyvältä.

Tuntuu myös huojentavalta, kun on vihdoin saatu jouluvuorot sovittua.

Kun on neljä mahdollista joulunviettopaikkaa, on hiukan miettimistä, miten joulua vietetään. Keksin aiemmin järjestelmän, jonka mukaan vuorottelemme vuorovuosina niin, että tänä vuonna on minun vuoroni päättää jouluaatosta ja tapaninpäivästä, miehellä taas ensimmäisestä joulupäivästä. Viime vuonna tehtiin toisinpäin. Oli se silti vaikeaa, kun samalla yritti koordinoida asiaa sisarusten kanssa ja katsoa vielä, että koira-aikataulutkin menevät yhteen.

Onneksi joulunviettotapamme on kuitenkin suht samanlaisia eikä erityisiä konflikteja ole ilmennyt. Nauroin tätä "viehättävää" joulutarinaa lukiessani. Mahtava blogilöytö muutenkin joululoman ajaksi.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com (Otin kuvan, mutta kirahvi ja zony ovat siskon kumppanin tuotantoa)

Ruoka ihan oikea

18-vuotiaana järjestin kesän lopussa Ahvenanmaalta kesätöistä kaupunkiinpaluun kunniaksi perunajuhlat, jossa kaikki tarjottavat liittyivät tavalla tai toiselle perunaan. Ei mitään muistikuvaa, mistä sain tämän idean.

Rakas ystäväni järjesti taas samoina lukiovuosina lihajuhlat, jossa tarjottiin pelkästään lihaa eri muodoissa.

YK nimeää vuosikymmeniä, vuosia ja päiviä eri teemojen mukaan. Huomasin juuri, että kansainvälinen perunavuosi on loppumassa enkä ole huomioinut asiaa vielä mitenkään. Voi ei! Onneksi FAO on julistanut vuoden loppumisen kunniaksi koko joulukuun erityiseksi perunan juhlinnan kuuksi.

Sen kunniaksi maailman simppelein, herkullinen perunaeväs, joka sopii hyvin myös joulun tähteiden, meillä lampaan ja monilla muilla kinkun, kera. Ei tähän moni edes reseptiä tarvitse, mutta itse en ainakaan ollut tullut tällaista laittaneeksi ennen kuin kaveri vuosi sitten tätä uunissa valmisti.

Rosmariiniperunat

Rosamunda-perunat leikataan terävällä veitsellä pitkittäin ohuiksi kolmiomaisiksi tikuiksi. Perunat levitellään leivinpaperilla vuoratulle pellille, ja päälle sirotellaan öljyä, hyvää suolaa, vastarouhittua mustapippuria ja runsaasti rosmariinia, tuoreena tai kuivattuna.

kuva: Rauna, kannatkattoon.blogspot.com

Lahjan antamisen jalo taito

Keskustelin vanhempieni kanssa lähestyvästä 30-vuotisjuhlastani. Isä oli ajatellut antavansa lahjaksi vaatelahjakortin, jolla saisi kai useamman hyvän vaatteen. Hyvä ajatus, tuumin, vaatteita tarvitaan.

Samalla kuitenkin salaa ajattelin, että mieluummin lahjakortti hyvään ravintolaan kuten Demoon (jos sinne nyt lahjakortteja saa) tai Farougeen, tai vaikka vaate ja Postresin lounas. Onko hölmöä toivoa yhden illan ruokaelämystä kestävämpien ja käytännöllisten lahjojen sijaan? En ole vielä päättänyt, kehtaanko sanoa asiasta mitään.

Myös lahjaidean keksiminen aiheuttaa joillekin, ei vain poikaystävälleni, pulmia. Minulta kysyttiin kerran, mitä suosittelisin lahjaksi erään valkovenäläisen tytön parhaimmalle ystävälle, joka oli täyttämässä 27. Hän arveli, että saattaisin keksiä paremman lahjan kuin hän itse, olinhan samanikäinen päivänsankarin kanssa. Kysyjä oli 24 vuotta.

Vastasin, että 27-vuotias haluaisi nimenomaan timanttikorun. No, mitä muuta tuollaiseen voi sanoa? Ja minä ainakin olisin halunnut. Ehdotin kuitenkin lopulta, että hän miettisi ystävänsä kiinnostuksen kohteita ja keksisi niistä jotain, mainio alkuperäinen lahjaehdotukseni nimittäin kylmästi hylättiin.

Kiinnostuksen kohteet ovat hyvä lähtökohta, mutta kannattaa myös jotenkin urkkia, ettei saajalla jo ole kyseistä ruokakirjaa tai puutarhavälinesettiä kaksin kappalein. Parisuhteessa elävien puolisot ovat hyviä vakoojia, kun etukäteen asiasta sopii. Facebook voi myös olla avuksi ja muuten voi esimerkiksi kylässä käydessä kautta rantain kysellä ja katsella. Varminta on kuitenkin antaa lahja, jossa on palautusoikeus ja kertoa saajalle, että sen voi surutta vaihtaa, jos siltä tuntuu. Tottakai ajatus on tärkeä, mutta harva haluaa antaa tarpeettomia tavaroita kaappeja täyttämään. Vaihdoin kerran lapaset laadukkaaseen viinipulloon (saman kaupan valikoimissa molemmat). Olin hyvin tyytyväinen valintaani.

Kauppalehti kirjoitti tämän vuodeen keväällä ylioppilaiden lahjainhokeista. Kärkeen nousivat korut, oudot lasiesineet ja väärät astiat.

Itse en hanki Pentikiä erityisen mielelläni kotiin enkä Teemasta perusta, ja muutenkin astiastoa (valkoista ja läpinäkyvää New Wavea, Swingejä, Egon 0,4 l -kuppeja ja -lautasia) on harkiten hankittu, mutta on virkistävää huomata, että jo 18-vuotiailla on selkeät näkemykset siitä, millaisia astioita haluavat.

Ehkä joku voisi perustaa astiakaappisivuston, jossa saisi esitellä keräämiään astioita. Sieltä kokoelman täydentämisestä innostuneet tädit ja sedät voisivat kätevästi käydä kurkkaamassa, mitä vielä puuttuu ja kuinka paljon ilman kiusallisia tilanteita puolin tai toisin.

Ja jos ei ollenkaan keksi, mitä antaisi, on ratkaisu helppo. Olen aina ollut sitä mieltä, että hyvä samppanja tai gourmetherkkukori ei koskaan mene hukkaan. Ideoita itsetehtyihin ruokalahjoihin voi etsiä vaikka täältä tai täältä.

ps. Varoituksen sana. On joitakin asioita, joita ei kannata lahjaksi antaa, kuten imuri vaimolle tai viinaa absolutistille. Yleensä ihmiset vaistonvaraisesti tiedostavat tämän, mutta terveisiä vaan sille vanhemmalle sukulaismiehelle, jolta kerran sain teininä joululahjaksi hilsesampoota, tattista vaan lahjasta. En usko, että kyseessä oli oudosti toteutettu vihjaus, vaan puhdas ajattelemattomuus. Pitkään ajatus kuitenkin nauratti, ja hiukset säilyivät puhtaina.

Bilemusiikkimeemi

Mitä tai ketä soittaisit

1) juhlien aloittamiseen
2) tanssimiseen
3) kaulailuun
4) keskustelun taustalle
5) vikaksi biisiksi

juhlissasi?

Kopioi meemi blogiisi ja jätä kommentti tähän viestiin niin tiedän käydä katsomassa hyviä vinkkejä (alla olevasta listastani huomaat, että niitä tarvitaan, alkaa olla aika vanhaa kamaa). Haasta samalla vähintään kolme bloggaajaa ja pyydä heitä jättämään viesti omaan blogiisi, kun ovat haasteeseen vastanneet.

Oma lista

1) Jotain valoisaa, innostavaa, energistä. Mikan Grace Kelly, uu, joo. Ja ehkä Beyoncé feat Jay-Z Crazy in Love? Myös Mack the Knife on loistava aloitusbiisi, itselläni Robbie Williamsin Swing when you're winning -levyltä, mutta voisi olla vanhempanakin versiona.

2) Blues Brothersia, toimii aina. Robbie Williamsin Jesus in a Camper Van (I am the way!), Knutsford City Limits ja Forever Texas ovat juuri nyt listalla. Myös Scissor Sistersin Laura, Take your mama ja I Don't Feel Like Dancing sopivat. Lenkan The Show olisi myös hauskaa tanssittavaa.

3) Kaulailuun Jordin Sparks ft. Chris Brown No Air, REM:in Leaving New York tai U2:n Stuck in a Moment, ja Eva Dahlgrenin Innan kärleken kom on aika intiimi.

4) Beyoncén If I were a Boy on kaunis ja rauhallinen. En tajua, miksi en omista yhtään Beyoncén levyä. Sen sijaan soitan usein Carla Brunin No promises -levyä, ja jo ennen Nicolasta kuvioissa.

5) Kate Bushin Moments of Pleasure.

Miksi tässä ei ole yhtään suomalaista? Hmm, täytyy päivittää jukeboksia.

Mielessä oli myös joku järjettömän hyvä uusi bändi tai levy, mutta en kerta kaikkiaan muista, mikä. Itsellä sitä ei vielä ole, joten iPodin selailu ei nyt auta. Ehkä pitää syödä enemmän mustikkaa muistia parantamaan.

Haaste

Jotta homma lähtee käyntiin, haastanpa tähän Polkkapossun, Prinsessakeittiön, Katrin ja Heidin. Kukin päättäköön itse, millaisista juhlista on kyse. Ne, joilla ei ole blogia, voivat kommentoida suoraan tänne.

Kysymyksiä, joita pohdiskelen

Miten mahtavat juhlat Ahtisaarella mahtoikaan olla? Toivottavasti menyy paljastuu tarkemmin piakkoin.

Ja kun eletään kansallista rinnanröyhistelyn aikaa, voi samalla pohtia, missä haluaisi seuraavaksi illastaa? Juuri kuulostaa hyvältä.

Pieni Moseskin sai mahtavat juhlat. Kumpikohan otti isoimman ilon hupaisista supersankarijuhlista, juhlakalu vai äiti?

Miltä nämä näyttäisivätkään juhlakattauksessa? Himoni ylittää huhun, että punainen lasi olisi myrkyllistä.

Kuinka hieno pikkujoulutuliainen Loimu-glögi olisi ollut? Jos siis olisi ajoissa tämän tajunnut..

Miten hauskalta Lenkan All My Bells Are Ringing kuulostaisikaan munatoti(jäätelö) toisessa kädessä joululahjavalvojaisissa? Winter Songs -levy vaikuttaa virkistävältä, ihan vaikka jo kansikuvan perusteella.

Minkä värisinä nämä talvikoristeet tekisi? Vai tyytyisikö vain katselemaan kaupan tonttujen tekemiä?

Aikooko Bill Murray tulla kuokkimaan minunkin juhliin? Ai niin, en asu Nykissä. Pahus.

Minkä näistä kirjoista haluaisit joulupukin tuovan? Tai näistä, tai näistä? Tämä voisi päätyä oman kuusen alle. Myös Jamien neljä ylintä ja illalliset voisivat pujahtaa hyllyyni.

Miksi en saa ladattua kuvaa tähän postaukseen? Tappelu koneen kanssa ei sovi joulunaikaan, joten tyydyn nurisemaan itsekseni ja toivon, että pulma on väliaikainen.

Kuinka monta päivää olikaan jouluun ja ehtivätkö itsetehdyt lahjat valmistua ajoissa? Olen päättänyt ottaa tässä asiassa rennosti ja tarvittaessa soveltaa kuten jo ala-asteaikoina, kun neulotusta villasukan alusta tuli opettajan ehdotuksesta käsinukke.

Saattaa kuitenkin olla, että joku vielä pyörtyy käsityötaitojeni yllättävästä elpymisestä. Pidä varasi, Bambi. Tätä et osannut odottaa. :)

Sun päiväs koittaa

Nyt oli sopiva hetki joulukoristella kotia. Olisi ollut aiemminkin, mutta muut asiat menivät edelle. Töiden jälkeen siivosin, tiskasin, hankin hyvää thairuokaa ja Alkon myyjien suosittelemaa rieslingiä. Pakastimessa on valkosuklaajäätelöä.

Kynttilät palaa, hyvää musiikkia ja herkuttelu voi alkaa.

Huomenna itsenäisyyspäivän viettoa rennon juhlavissa merkeissä. Linnanjuhlia en aio enää kotona katsoa, sillä parina viime vuonna olen silloin vain ajatellut, miksi en ole mennyt itse jonnekin juhlimaan. Tänä vuonna tilasin siis juhlat sopivan ajoissa. Hykertelen jo mielessäni tätä rentoa, juhlavaa viikonloppua.

Mukavaa itsenäisyyspäivää!